18. helmikuuta 2014

Kirja: The Sweetest Game

The Sweetest Game (The Perfect Game, #3)
Kirja: The Sweetest Game
Kirjailija: J. Sterling
Gengre: nuoret, romantiikka
Sarja: The Perfect Game #3
Sivumäärä: 290
Julkaisuvuosi: 2013

“It’s one hell of a sledgehammer to the chest when your baseball career comes to an end. It’s like you finally realize that baseball never loved you back. All the sleepless nights, the hours spent at the gym trying to stay fit, the conditioning, the training, the mental preparation, the holiday’s missed, the birthday’s passed, the memories you didn’t get to make with your family…all for what? It’s not like baseball lost any sleep over you. She didn’t stay awake for nights on end trying to figure out how to make you a better player. She didn’t care. Baseball’s a business. A sport. A game. And as much as my entire life has been wrapped up in it, it’s time to let it go.”

- Jack Carter

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestyneet: "The Perfect Game" sekä "The Game Changer"
Arviointi: Nyt se on loppu. Oh God. Ikävä tulee. Tosin tämä kirja ei todellakaan yltänyt samalle tasolle kuin kaksi aikaisempaa osaa. Ei alkuunkaan. Kahdessa ensimmäisessä osassa sentään tuntui edes olevan joku tarkoitus ja juoni takana, mutta tässä ei. Tai sitten minulta jäi jotain pahasti huomaamatta.
     Jack oli edelleen ihana ja yhtä hurmaava kuin aikaisemminkin ja Cassie nyt tuli siinä perässä aivan niin kuin aikaisemminkin. Tämä kirja vain tuntui olevan hieman liikaa sitä, että Jack pelkäsi kertoa Cassielle lopettavansa pelaamisen. Ja Cassie yritti vakuuttaa Jackia jatkamaan vaikka samalla hän toivoi, että Jack jo lopettaisi. Siis oikeasti, koko kirja samanlaista jauhamista. Vaikka kirja oli oikein miellyttävä lukea, olisin kyllä voinut jättää tämän sarjan lukemisen toiseen kirjaan. Tämä koko juttu vain meni koko ajan huonompaan suuntaan...

    " “I don’t think using me as a bad example is really working here, folks.” My dad frowned at the rest of the family while wrapping his arms around my mom’s waist. “‘Don’t be like Jack,’” he said in a mocking falsetto voice. “‘Focus. Don’t be like your father.’ But as far as I see it, being like me will get you the best wife in the world, the coolest kids, and a great family. Yeah, son …” He glanced at me. “Don’t be like me. Wouldn’t want that.”
     My mother practically melted as she gave him another less-than-appropriate kiss, no matter how many times I groaned. I watched, shaking my head, as my dad pulled two quarters from his pocket and tucked them into her hand. “For later,” he whispered, but I heard and he knew it.
     Damn it, Dad. I was ruined forever. But I wouldn’t have it any other way.
     I eventually wanted what my parents had … just not anytime soon.
     Later.

     WAY later."
Arvosana: 7½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti