Kirja: Niskaan putoava taivas

Kirja: Niskaan putoava taivas
Kirjailija: Laura Lähteenmäki
Gengre: scifi
Sarja: North End #1
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-951-0-38598-2

Viikko ilman vanhempia on aluksi onnenpotku - viimeinkin neljätoistavuotias Tekla voi tehdä mitä haluaa ja tutustua North Endin naapureihinsa, Lunaan, Aasaan ja Havuun. Mutta viikon edetessä eteen kasaantuu kysymyksiä kuin loputonta lunta taloyhtiön pihalle: Ketkä tekevät iskun North Endin suklaatehtaaseen, majaileeko maanalaisissa varastoissa ylimääräistä väkeä, minne pikkuveli katoaa?

Muita kirjailijan kirjoja: "Iskelmiä", "Marenkikeiju", "Aleksandra Suuri"
Arviointi: Kirja olisi voinut olla mielenkiintoisempi, sillä aihe oli jollain tapaa erilainen. Puolessa välissä aloin kuitenkin hieman tylsistyä, eikä loppu kirja herättänyt mielenkiintoa. Juoni oli hieman hajanainen, mutta pohjimmiltaan se oli ihan tyydyttävä.
Ilmastonmuutoksen muokkaamassa maailmassa melkein kaikki asiat ovat eritavalla kuin nykyään. Teklan perhe muuttaa pohjoisempaan isän työn perässä, vaikka vanhemmat ovat eronneet. Sitten Tekla jää veljensä kanssa viikoksi asumaan kahdestaan, sillä vanhemmat eivät ole ajantasalla vuoroviikko-järjestelmästään minkä tarkoituksena on pitää lasten välit vanhempiin, mutta pitäen vanhemmat erillään toisistaan.
Kirjan alusta asti minua häiritsi Teklan suhtautuminen viikkoon ilman vanhempia. Ymmärrän kyllä, että neljätoistavuotias haluaa tehdä kaikenlaista ollessaa yksin kotona - varsinkin ensimmäisellä kerralla. Hänellä oli kuitenkin pikkuveli hoidettavana, josta Tekla ei tuntunut välittävän joissain kohtia lainkaan. Hän valitteli vain sitä, että etelässä kaikki oli niin paljon erilaisempaa. Hän ei suostunut käyttämään kunnollisia talvivaatteita, eikä talon lämmittäminen tai muut kotityöt oikein innostaneet. Tämä kaikki oli mielestäni hieman outoa, sillä kyllä neljätoistavuotiaan jo pitäisi hieman pystyä huolehtimaan itsestään ja veljestään, ilman että meinaa jäätyä kuoliaaksi puolessa välissä viikkoa.

     "Kauri ei sanonut mitään piileskelystä ja Teklan psykologivalheesta. Se, että Kauri jätti asioita sanomatta eikä lörpötellyt niistä eteenpäin, kertoi siitä, että Kaurista oli tullut iso poika. Vaikka Kaurin lapsuus ei vielä päättynyt tähän, jokin osa siitä päättyi. Yksi luku, yksi tarina.
     Lapsuus ei päättynyt kerralla, vaan sillä oli monta loppua, pientä nytkähdystä kohti seuraavaa aikaa.
     Isä ja äiti katsoivat toisiaan. He näyttivät äärettömän surullisilta ja syyllisiltä. Heidän vuoroviikkosysteeminsä ei ollut aukoton, oli tapahtunut erehdys ja tilanne pitäisi korjata. Ja pitkästä aikaa he hymyilivät toisilleen. Apua anoen, epävarmasti ja huolestuneesti, hivenen säikähtäneesti ja samalla helpottuneen vinosti."

Annan kuitenkin sarjalle vielä toisen mahdollisuuden kun sen toinen osa "Kaiken peittävä tulva" ilmestyy syksyllä.

     "Koska isä oli tullut viimeisellä kuljetuksella, hänen täytyi jäädä yöksi. Ehkä hänelle laitettaisiin olohuoneen tuolit vastakkain ja hän nukkuisi uunin lämmössä. Mutta he kaikki olisivat pitkästä aikaa samaan aikaan saman katon alla, jokainen omassa sängyssään, lämpimässä ja vatsassaan äidin tuomaa limppua.
     Tekla katseli Kauria liikuttuneena. Veli pureskeli leipää silmät ummessa. Kun hän avasi silmät ja katsoi Teklaan, Tekla muodosti huulillaan yhden sanan.
     Kiitos."
Arvosana: 7