Kirja: Vieras

Kirja: Vieras (The Host)

Kirjailija: Stephenie Meyer
Suomentaja: Pirkko Biström
Gengre: aikuiset, scifi
Julkaisuvuosi: 2008 (suomeksi 2009)
ISBN: 978-951-0-34712-6

     Pienet näkymättömät tunkeilijat ovat valloittaneet maapallon. Ne ovat asettuneet asumaan ihmisten pään sisään vieden ruumiilta heidän omat sielunsa. Suurin osa ihmiskuntaa on jo tuhoutunut, kun yksi viimeisimmistä jäljellä olevista ihmisistä, Melanie Stryder, napataan.
     Tunkeutujaa, jolle annetaan Melanien vartalo, kutsutaan Vaeltajaksi. Hän on saanut nimensä siitä, että on ennen Melanieen siirtymistä asunut muilla planeetoilla ja ollut osa muita olioita. Häntä on varoitettu ihmisenä elämisen haasteista, tunnekuohuista ja muistoista. Uudessa kehossaan hän joutuu kuitenkin kohtaamaan odottamattomia vaikeuksia: hänen vartalonsa entinen omistaja kieltäytyy luovuttamasta mieltään tunkeilijalle ja haihtumasta pois.
     Vaeltaja yrittää selailla Melanien ajatuksia toivoen pääsevänsä maapallolla vielä sinnittelevän ihmisten vastarintaliikkeen jäljille. Melanie kuitenkin täyttää päänsä kuvilla miehestä, jonka hän uskoo yhä elävän jossakin piileskellen. Vaeltaja ei enää voi erottaa itseään ruumiinsa haluista, joten hänkin alkaa kaivata miestä, joka sielujen pitäisi tuhota. Melaniesta ja Vaeltajasta tulee tahtomattaan liittolaiset, kun he lähtevät vaaroja uhmaten etsimään miestä, jota he kumpikin rakatavat.

Muita kirjailijan kirjoja: "Houkutus", "Uusikuu", "Epäilys", "Aamunkoi"
Arviointi: Tämän kirjan lukemisen kohdalla tuli todellinen haaste eteen: minun piti lukea kirjan seitsemänsataa (700) sivua viidessä (5) päivässä ja elettävä muuta elämää siinä samalla. Lisää vaikeusastetta muodosti se, että kirjan alku ei tuntunut kovinkaan kiinnostavalta, eikä myöskään loppu. Keskellä oli parinsadan mittainen kiinnostava jakso minkä pystyi lukemaan melko nopeasti. Tämä hieman auttoi ajan kannalta, vaikka ei kauhean paljoa. 
     En osaa sanoa mikä kirjasta teki sellaisen kuin se oli: hyvän ja mielenkiintoisen, mutta samalla hieman pitkäveteisen ja tylsähkön. Ehkä se johtui siitä, että olin katsonut elokuvan jo aikaisemmin ja se toi tietynlaisia odotuksia kirjaa kohtaan. Tai sitten se vain johtui siitä, että kirjan kieli ja teksti ei vain napannut lievän pitkäveteisyytensä ja samoihin asioihin juuttumisensa takia. 

     "Ian päästi hiljaisen, synkän naurahduksen. "Minulla ei ole mitään hätää. Ja suoraan sanoen Vael tarvitsee vähän enemmän apua kuin käden. En tiedä oletko... sopeutunut tilanteeseen niin hyvin, että pystyt auttamaan. Katsos kun -"
     Ian jätti lauseen hetkeksi kesken, kumartui ja vetäisi minut syliinsä. Minä haukoin henkeä, kun liikahdus hytkäytti kylkeä. Jared ei päästänyt kättäni irti. Sormenpäät alkoivat muuttua punaisiksi.
     "- kun minusta hän on todellakin saanut tarpeeksi liikuntaa tältä päivältä. Mene sinä edeltä keittiöön."
     Miehet tuijottivat toisiaan sillä välin kun sormenpäät alkoivat muuttua sinipunaisiksi.
     "Kyllä minä pystyn kantamaan hänet", sanoi Jared lopulta hiljaisella äänellä.
     "Pystytkö?" Ian kysyi haastavasti. Hän työnsi minut kauemmaksi vartalostaan.
     Tarjosi minua."

Arvosana: 8-