Kirja: Piraijakuiskaaja

 
Kirja: Piraijakuiskaaja
Kirjailija: Annukka Salama
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Faunoidit #2
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-0-39747-3

 Faunoidijengin fiilikset ovat korkealla kuin Kalifornian taivas: avain Unnan mystiseen syntyperään näyttää löytyvän toiselta mantereelta ja koko viisikko pääsee mukaan matkalle. Johtolangat ohjaavat heitä odottamattomaan suuntaan. Onko arvoituksella jotain tekemistä Rufuksen ja tämän suvun musertavan menneisyyden kanssa?

Sähköä ilmaan tuovat myös uudet ystävät, salaperäiset aaltoja kesyttävät sisarukset Eden ja Nemo, joiden läsnäolo hermostuttaa laumaansa suojelevaa Rufusta. Kun tieto Unnan olemassaolosta leviää, Rufuksen huoli kasvaa. Maailman viimeisin lohikäärme ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat tulenarka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?

Muita kirjailijan kirjoja: "Käärmeenlumooja"
Arviointi: Taidokas ja mielenkiintoinen jatko-osa joka ei jätä lukijaa kylmäksi. Juoni pysyy kasassa koko kirjan matkalta. Vaikka tapahtuu paljon, tarinaa pysyy hyvin kasassa eikä aukkoja synny. Eden ja Nemo toivat kirjaan mukavaa vaihtelua jo-tuttujen hahmojen keskelle. Kirja myös avasi hyvin hieman tuttujenkin hahmojen ajatuksia ja tekemisiä.

     "Rufus kurotti kätensä ja työnteli Unnan hiuksia korvan taakse. Lohikäärmeen simlissä oli katse, jota Unna ei osannut tulkita. Iirikset olivat viileän vihreät, mutta tummanruskea osio laajeni hiljalleen ja kiertyi vähitellen purppuranpunaiseksi.
     "Totta kai mä haluan tulla sun mukaan. Mua huolestuttaa. Maailman ainoa faunoidityttö saattaa kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä."
     Kun Rufus räpäytti silmiään, luomien alta paljastui hehkuvaa tulivuorenpunaista. Omistushalu paloi lohikäärmeen silmissä kuin kuiva koivuhalko. Pupillit olivat pystyt viillot, ja ohut savu liikkui huulten välissä hengityksen tahdissa."

Kokonaisuutena kirja oli uskomaton lukukokemus jonka voisi uusia vaikka kuinka monta kertaa. Tyhjän sivun kääntyessä näkyviin voi vain jäädä ihmettelemään: "Joko se loppui." Ja mitä luultavimmin viimeistään silloin silmät täyttyvät kyyneleistä, ellei sitä ole tapahtunut jo viimeisiä sivuja lukiessa.
Arvosana: 10-