Kirja: Vivika
Gengre: kauhu, nuoret
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-951-884-494-8
Kaksi tyttöä. Kesäloma. Tyhjätalo.
Kylpyhuone, jossa toinen makaa kuolleena.
Syyslukukausi rauhallisessa pikkukaupungin koulussa muuttuu painajaiseksi, kun ensin kakkosluokkalainen ja sitten viidesluokkalainen tyttö murhataan oudoissa olosuhteissa. Kevään aikana uhrien määrä kasvaa viiteen. Kevätjuhlan jälkeen surmat loppuvat, mutta niitä ei koskaan saada ratkaistua.
Kun kaksi koulun entistä oppilasta viettää kahdeksaa vuotta myöhemmin kesälomaansa toisen kotitalossa, menneet tapahtumat heräävät eloon. Kuolleiden tyttöjen tarinat alkavat kietoutua vanhoihin kansansatuihin, ja menneisyys muuttuu nykypäiväksi hyytävällä tavalla.
Arviointi: Kauhu kirjat eivät ole niitä lempikirjojani (hyvästä syystä). Tämä kirja oli siis jo alusta hieman kyseenalainen valinta luettavaksi, mutta päätin kuitenkin avata sen. Ensimmäinen järkytykseni ei kuitenkaan liittynyt mitenkään siihen millainen kirja itsessään oli, vaan kirjan henkilöhahmoon:
"Vivika hengittää raskaasit. Suusta valuu verinen kuolarihma rinnalle. Vivika on pyyhkinyt verisillä käsillä tukkaa silmiltään, joten verta on myös Vivikan vaaleassa tukassa. Seison paikallani määrittelemättömän ajan. Vivika ei katso minuun, vaan tuijottaa eteensä, jonnekin pytyn yläpuolelle. Aika kuluu. Verilammikko, jossa Vivika istuu, laajenee hetken. Sitten se törmää viemäriritilään ja Vivika alkaa valua pimeyteen.
Koetan Vivikan käsivartta kohdasta, jossa on vielä puhdasta ihoa. Vivika on kylmä eikä reagoi. Kuivaan veriset jalkapohjat käsipyyhkeeseen ja pudotan pyyhkeen kaakelilattialle. Suljen vessan oven ja sammutan valon. Seison hetken hämärässä käytävässä ja menen sitten takaisin huoneeseeni. Avaan ikkunan, mutta ulkona laulavat linnut. Suljen ikkunan, riisun paidan päältä ja menen takaisin sänkyyn. Herään paljon myöhemmin sateen ääneen."
Siis oikeasti, kuka jättää yöllä vessasta löytämänsä verisen siskon sinne istumaan ja menee takaisin nukkumaan? Tai kuka edes siinä tilanteessa voisi nukkua normaalisti kun tietää, ettei talossa pitäisi olla muita kuin sinä itse ja sisko.
Loppu kirja sitten tuli jotenkin luettua, vaikka ei se nyt mitään ilonkiljahduksia (tai kauhun) aiheuttanut. Toki asiaan saattoi myös vaikuttaa suhtautumiseni kauhukirjoja kohtaan, mikä ei aina ole ihan niin positiivinen. Enkä tiedä olivatko pätkät Tuhkimosta, Peukalo-Liisasta, Lumikista, Punahilkasta, Siniparrasta ja Prinsessa Ruususesta vain ajatusten sekoittamista varten vai ei. Muutenkin kirja oli hieman sekava, sillä se oli kirjoitettu niin monen henkilön näkökulmasta ja heidän ajatuksistaan.
Arvosana: 8-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti