En ole ennen tullut lukeneeksi Canthin teoksia. Näytelmätkään eivät yleensä kuulu lukemieni teosten joukkoon. Kaipaan aivan liikaa kuvailua ja muuta kerrontaa vuorosanojen väliin. Tästä syystä tämäkään näytelmä ei aivan iskenyt, mutta yritin antaa sille mahdollisuuden.
Tämä kirja oli lyhyt ja nopea lukea. Tarina piti ihan hyvin mukanaan ja eteni omalla painollaan kohti loppua. Tarina sijoittuu 1800-luvulle, mikä näkyy hyvin juonessa ja hahmojen reaktioissa ja käytöksessä. Jos kuitenkin nämä asiat sivuttaa, on näytelmässä myös paljon sellaista, jota nykypäivänäkin elävän ihmisen kannattaa miettiä.
Näytelmää lukiessani en voinut olla miettimättä, että tarina ajasta huolimatta, Anna Liisa oli juuri sellainen naishahmo mikä itseäni ärsyttää. Hän ei sanonut juuta eikä jaata omaa elämäänsä koskevissa kysymyksissä. Hän tuntui vain pyörittelevän peukaloitaan ja toivovan, että muut suunnittelevat hänen elämänsä sopivaksi. Pariin otteeseen olisin halunnut sanoa hänelle, että sinä voit itse vaikuttaa omaan elämääsi ja tehdä sellaisia päätöksiä mitkä ovat sinun mieleen.
Kokonaisuutena näytelmä ei ollut mitenkään ihmeellinen. Ainakaan minun mielestä. Hyvä klassikko ja tärkeä teos, mutta ei mitenkään sellainen minkä haluaisin lukea useaan otteeseen. Loppu oli erilainen mitä odotin, plussaa siitä.
Nimi: Anna Liisa
Kirjailija: Minna Canth
Genre: näytelmä
Sivumäärä: 117
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1895
Arvosana: ***
Lukuhaasteet: Helmet19 (3. Genre, jota et yleensä lue)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti