Kyläläisten keskuuteen jäävät elämään huhut mustakaapuisista hahmoista, vaihdokkaista ja varastetusta lapsesta.
25 vuotta myöhemmin Seraphine käy veljineen läpi tapaturmaisesti kuolleen isänsä jäämistöä, kun heidän käsiinsä osuu kaksosten syntymän päivänä otettu valokuva. Kuvassa poseeraavat onnellisen näköiset vanhemmat, isoveli Edwin - ja vain yksi vauva.
Seraphine ei pääse irti epäilyksestä, etteivät hän ja Danny todellisuudessa olekaan kaksosia, ettei hän itse olekaan se, joka on luullut olevansa, ja että heidän äitinsä kuolemaan liittyy enemmän, kuin mitä hänelle on kerrottu. Kuka on kuvassa oleva lapsi, ja mitä talossa tuona yönä tapahtui? Vain yksi henkilö tietää vastaukset, ja Seraphine on päättänyt löytää hänet.
Ennen tämän kirjan aloittamista en itseasiassa ollut lukenut takakantta, eikä minulla ollut siis mitään käsitystä kirjan sisällöstä. Olin valinnut tämän kirjan nimen perusteella ja odotin aivan jotain muuta kuin mitä todellisuus toi mukanaan. Olin odottanut jotain rentoa lukemista, jotain kevyttä. Aika nopeasti oletukseni kävi vääräksi ja päätin lukea takakannen. Tekstin lukeminen sai minut innostumaan kirjasta vielä enemmän, joten päätin jatkaa siitä mihin olin päässyt.
Tarina nappasi mukaansa melko hyvin jo alusta asti. Kerronta tapahtui kahdessa ajassa, nykyisessä ja menneessä - Seraphinen näkökulmasta ja Lauran näkökulmasta. Lauran tarina alkoi aika hitaasti ja siinä oli kerrottu paljon perus arjesta ja suhteiden kehittymisestä. Kirjan loppupuolisko kuitenkin vei mennessään aivan täysin ja pian tajusinkin olevani viimeisellä sivulla.
Kirja piti otteessaan niin jännityksen kuin viihdyttävyydenkin takia. Välillä kirja sai hymyn huulille ja välillä huomasin jännittäväni hahmojen puolesta. Hyvin asioiden lisäksi kirjassa oli muutamia kohtia, jotka saivat ihmettelemään ja olisin halunnut joistain asioista kerrottavan hieman enemmän. Aukkoja siis oli, mutta lopussa moniin kysymyksiin sai vastauksen. Kahden tarinan kerronnat täydensivät hyvin toisiaan. Ehkä eniten jäin tässä kirjassa kaipaamaan hahmojen parempaa kuvailua, olisin halunnut päästä tutustumaan heihin paremmin yksilöinä. Varsinkin Seraphinen perheenjäsenet jäivät melko valjuiksi.
Kerronnallisesti asiat etenivät omalla painollaan ja tärkeimpiä tapahtumia oli kuvailtu hyvin. Juoni oli selkeä ja siihen oli saatu mahdutettua pari yllätyksellistäkin kohtaa. Varsinkin lopussa tuli useampikin kohta, jotka osaltaan järkyttivät ja osaltaan saivat näkemään tarinan uudella tavalla.
Nimi: Au Pair (The Au Pair)
Kirjailija: Emma Rous
Suomentanut: Sisko Ylimartimo
Genre: jännitys, mysteeri, trilleri
Sivumäärä: 350
Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: ****
Lukuhaasteet: Helmet19 (49. Julkaistu vuonna 2019), PopSugar19 (26. Julkaistu vuonna 2019)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti