30. kesäkuuta 2019

Khaled Hosseini: Leijapoika

Amir ja Hassan, mahtimiehen poika ja köyhän palvelijan poika, ovat erottamattomia leikkiessään kiehtovan Kabulin kaduilla ja kujilla.
Sitten leijanlennätyskilpailussa tapahtuu jotakin, mitä kumpikaan ei voi unohtaa. Amir seuraa Hassanin nöyryytystä sivusta, mutta häpeä omasta petturuudesta ja pelkurimaisuudesta ei jätä häntä sen koommin rauhaan.
Neuvostoliiton miehittäessä Afganistanin Amir pakenee isänsä kanssa Yhdysvaltoihin. Kun hän vuosien kuluttua, aikuisena miehenä, saa Afganistanista viestin mahdollisuudesta sovitukseen, hän on valmis henkensä uhalla palaamaan talibanien nyt julmasti hallitsemaan maahan.

     Ensimmäisen kerran kun luin Leijapojan, olin yläasteella. En muista siitä lukukerrasta juuri mitään paitsi sen, että tykkäsin. Nyt kun luin tämän kirjan uudelleen, muistikuvia ensimmäisestä lukukerrasta alkoi ilmestyä ja rakastuin tähän kirjaan uudelleen. Itkin uudelleen. Hymyilin uudelleen.
     Tämä teos on koskettava alusta loppuun. Tämä teos on rankkaa luettavaa alusta loppuun. Samalla se on kuitenkin omalla tavallaan palkitsevaa ja jos et jostain syystä ole vielä tarttunut tähän kirjaan, nyt on hyvä hetki. Jos taas olet lukenut tämän klassikon, tiedät mistä puhun. Tämä kirja pysäyttää, laittaa ajattelemaan, koskettaa syvältä.

     "Katsoin Sohrabia. Hänen toinen suupielensä oli kääntynyt aavistuksen verran ylös.
     Hymyyn.
     Vinoon.
     Tuskin huomattavaan.
     Mutta silti."

     Lyhykäisyydessään tämä on kertomus kahdesta pojasta, rikkaasta ja köyhästä, pelokkaasta ja rohkeasta, epävarmasta ja lojaalista. Amir on rikkaan miehen poika, joka paineen alla ei halua kutsua Hassania ystäväksi. Hän ei halua myöntää sitä muille tai edes itselleen. Samalla hän painii isänsä kunnioituksesta. Hän haluaisi, että hänen isänsä näkisi hänet. Isä tuntuu näkevän vain Hassanin, sillä kehut menevät aina palvelijan pojalle. Hassan taas on köyhän palvelijan poika. Hän asuu isänsä kanssa Amirin ja tämän isän pihalle rakennetussa mökissä. Hassan ei osaa lukea tai kirjoittaa, joten Amir lukee hänelle tarinoita granaattiomenapuun alla aina talvisin - kesäisin Amir on koulussa.
     Sitten tapahtuu Hassanin nöyryytys. Amir näkee sen, mutta ei mene väliin, ei puhu asiasta kenellekään. Tämä tapahtuma alkaa kuitenkin hiertää Hassanin ja Amirin välejä. Amir ei pysty olemaan Hassanin lähellä, sillä tämän näkeminen muistuttaa häntä hänen pelkuruudestaan. Sitten alkaa sota. Amir ja hänen isänsä lähtee Amerikkaan.
     Amerikka on uusi alku Amirille ja hänen isälleen. He lähenevät, he oppivat tuntemaan toisensa. Amir rakastuu. Menetyksiä tulee tielle. Sitten tulee soitto, joka muuttaa Amirin elämän.
     Vaikka Leijapoika ei ole mitenkään erityisen toiminnan täytteinen, se pitää lukijaa otteessaan. Sitä vain haluaa tietää, mitä nyt tapahtuu. Mihin tämä kaikki johtaa. Usempaan otteeseen silmät täyttyvät kyynelistä, kaikkien niiden vääryyksien takia. Kun vain ajatteleekin niitä ihmisiä, jotka oikeasti joutuvat kokemaan ne kaikki kauheudet mitä kirjassa kerrotaan. Se laittaa miettimään. Ehkä juuri sen takia tämä kirja koskettaa. Kirjan tapatumat sijoittuvat aikaan, josta ei ole kulunut kauaa. Ja osa noista tapahtumista on edelleen totta.

Nimi: Leijapoika (The Kite Runner)
Kirjailija: Khaled Hosseini
Suomentanut: Erkki Jukarinen
Genre: historiallinen
Sivumäärä: 430
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2003 (suom. 2004)
Kirjailijan muut teokset: Tuhat loistavaa aurinkoa
Arvosana: *****

1 kommentti:

  1. Tämä oli järkyttävän upea kirja, samoin Tuhat loistavaa aurinkoa ja Vuoret kaikuivat.

    VastaaPoista