Lontoossa koivut ja palmut kasvavat sulassa sovussa, ja vaihdokas, tyttö vieraassa elämässä sulautuu joukkoon siinä missä muutkin kapinalliset.
Tilaisuus aloittaa alusta houkuttelee Alexia. Mutta osaksi saatu rakkaus ja ymmärrys vahvistavat ja velvoittavat. Alex janoaa saada murhaajan vastuuseen teoistaan ja oikeutta Wintereille.
Eikä mikään korvaa Jesseä...
Mystisen rakkaustrillerin kolmas osa vie Alex Winterin jälleen elämän ja kuoleman rajamaille - ja panokset ovat kovemmat kuin koskaan. Ottaako Alex roolinsa varjelijana?
Varjelija on trilogian päätösosa, ja sen rooliksi on muotoutunut koota yhteen kahden ensimmäisen osan tapahtumat ja kysymykset. Tässä roolissaan kirja onnistuu melko hyvin, vaikka ihan kaikkea ei selitetä ja sarjan päähenkilön vaihdokkaana olemista ei aivan täysin ymmärretä.
"Herakleitos sanoi, että samaan virtaan ei voi astua kahdesti. Muistin ajatelleeni, että lause kuvasti muutosta joessa, että siinä virtaava vesi, siihen lankeava valo, siinä asuvat olennot muuttuivat joka sekunti. Nyt ymmärsin, että myös jokeen astuja muuttui, kasvoi, uudistui. Että tuo muutos vaikutti siihen, kuinka astuja koki ja näki joen."
Tässä viimeisessä osassa Alex lähtee etsimään äitiään Lontoosta ja haluaa näyttää tälle kuka hän oikeasti on. Samalla Alexia vainoava murhaaja on edelleen vapaana. Muutamia läheltä-piti -tilanteita sattuu Alexin ollessa Lontoossa ja hän sekä hänen ystävänsä pyrkivät saamaan asiat päätökseen vielä nopeammin. Yllättävä apu löytyykin ja asiat lähtevät rullaamaan eteenpäin.
Kirjassa oli paljon hyvää, mutta myös sellaisia kohtia jotka olisin halunnut muuttaa erilaisiksi. Kun tulin siihen kohtaan, missä paljastuksia alkaa ropista (tai niin luulin), petyin pahasti. Ensin yhden luvun lopussa luodaan kunnon tunnelma ja jännitys kohoaa. Sitten seuraavan luvun alussa kaikki on hyvin, totuus on otettu vastaan kuin päivittäinen aamulehti, ilman ongelmia ja kysymyksiä. Siis miten? Melkein sama kävi ensimmäisessä osassa ja sen takia kirjan loppu tuntui oudolta enkä tykännyt siitä yhtään. Nyt tämä tapahtui reilusti ennen loppua. Odotukset loppua kohti eivät kauheasti kasvaneet. Onneksi kuitenkin loppu oli samaa tasaista laatua kuin muukin kirja, joten lukeminen sujui vaivatta.
"'Ai niin. Jos ja kuin jokin tuntuu aidosti ja jatkuvasti tai usein pahalta, silloin ei vain voi, vaan pitää lähteä, kävellä pois tai lopettaa, aloittaa alusta ja valita toisin. Maailma on maailmoja täynnä. Pitää rakastaa itseään niin paljon, että etsii itselleen parhaiten sopivan maailman, sellaisen, jossa voi mahdollisimman hyvin, jossa ei mene liian rikki. Sitten on hetkiä, jolloin olo on niin kestämättömän kamala, ettei näe ulospääsyä ja tekee mieli luovuttaa. Silloin pitää luvata odottaa vähintään seuraavaan aamuun ja antaa huomiselle tilaisuus. Sen on huomisen itselleen velkaa. Aamun valossa vuoren korkuinen murhe paljastuu paljon pienemmäksi, sellaiseksi, jonka yli vie sittenkin kuljettava polku.'"
Kaiken kaikkiaan tämä kirja ei aivan täyttänyt kaikkia odotuksiani. Olisin halunnut lisää vastauksia. Olisin halunnut, että totuutta ei otettaisiin vastaan aivan niin helposti kuin se nyt otettiin. Olisin halunnut tältä kirjalta enemmän, kuin se nyt antoi. Ja täytyy myöntää, että tämän kirjan loppumisen jälkeen minulle ei tullut sellaista oloa, että haluaisin päästä lukemaan vielä lisää.
Nimi: Varjelija
Kirjailija: Elena Mady
Genre: nuoret, fantasia
Sarja: The Body Jumper #3
Sivumäärä: 275
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Lukuhaasteet: Helmet19 (22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti