Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Auschwitzin tatuoija perustuu tositapahtumiin slovakialaisen Lale Sokolovin vaiheista ja uskomattomasta selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirillä. Se on henkilökohtainen selviytymistarina ja kertomus toivosta ja rohkeudesta sekä pysäyttävä kuvaus yhdestä maailmanhistorian kammottavimmista ajanjaksoista.
Lale on keskitysleirin vanki, joka saa tehtäväkseen tatuoida numerot toisten vankien käsivarsiin. Työ leirin tatuoijana tarkoittaa, että Lale on muihin vankeihin nähden varsin turvassa. Lale todistaa kauheita tapahtumia - mutta myös urheita tekoja ja myötätuntoa ja käyttää omaa asemaansa auttaakseen muita vankeja.
Vuonna 1942 Lale kohtaa tatuointijonossa uuden vangin, Gitan, ja rakastuu saman tien. Lale vaatii Gitaa pysymään hengissä, jotta he voisivat mennä naimisiin.

     En koe olevani oikea henkilö arvostelemaan tätä tarinaa. Näitä henkilöitä. Tästä syystä en anna tälle teokselle sen ihmeellisempää arvosanaa, vaan kerron muuten oman mielipiteeni kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista. En ole myöskään tutustunut muihin Auswitzista kertoviin tarinoihin ja kirjoihin, joten en voi verrata tätä sisältöä mihinkään. Jos kuitenkin haluat tietää mitkä tähdet annoin tälle teokselle Goodreadsissa (sillä siellä on kai pakko antaa jotain tähtiä kun merkkaa kirjan luetuksi), annoin kolme.
     Kirjan tarina on aikalailla kerrottu takakannessa. Toki ei kaikkea. Eikä ihan loppua. Minäkään en halua spoilata loppua, joten en kerro tapahtumista Lalen ja Gitan tapaamisen jälkeen. Täytyy kuitenkin muistaa, että Lale kertoi oman ja Gitan tarinan Heather Morrisille, ja tästä tarinasta tehtiin romaani. Romaani, joka on kerännyt niin ihastusta kuin vihastusta.

     "He sopertelevat lohdutuksen sanoja Gitalle. Poissa. Enää ei tule muistoja. Hän tuntee sisällään kauhean tyhjyyden. Hän kääntyy ystäviensä puoleen ja kysyy katkonaisella, murtuneella äänellä: "Luuletteko, että voisin itkeä? Vain vähäsen?""

     Kuten rakkaustarinat yleensä, tämä teos on toivoa antava ja sitä kautta hellyyttävä ja ihmeellinen. Koskettava. Kertomus vangeista on mieleenpainuva, väristyksiä aiheuttava. Ahdistava. Sitä tämä teos on, todella. Samalla tämä kirja on kalju kertomus näistä henkilöistä. Tämä kirja ei avaa hahmojen tarinaa. Ei heitä itseään. Tarina vain puskuttaa eteenpäin pysähtymättä kertaakaan kertomaan sitä, millaisia vangit ovat. Edes päähahmoista ei muodostu kokonaista, ei edes puolikasta kuvaa, johon tukeutua kun hahmottelee henkilöitä mielessään.

     "Lale ajattelee päivämäärää, huhtikuun neljän 1944. Kun hän näki sen työlistoissaan sillä viikolla, sana huhtikuu oli pistänyt hänen silmäänsä. Huhtikuu, mitä erityistä on huhtikuussa? Sitten hän tajusi. Kolmen viikon kuluttua hän on ollut täällä kaksi vuotta. Kaksi vuotta. Miten hän on onnistunut siinä? Miten hän yhä hengittää, kun niin monet eivät?"

     Tämä teos kertoo asiat niin kuten ne olivat. Tästä tarinasta ei saa oikein muuta irti. Mutta jos se ei sinua lukijana haittaa, suosittelen tarttumaan tähän teokseen. Se on sen arvoinen. Itse en kuitenkaan kokenut tätä kirjaa sellaisena, että haluaisin palata sen pariin enää uudelleen. Tämä oli kerralla nähty. Ehkä toisella kerralla siitä huomaisi jotain uutta. Jotain ihmeellistä, mutta itse en tätä pääse näkemään tai kokemaan. Silti, suosittelen lämpimästi antamaan kirjalle edes sen yhden mahdollisuuden.

Nimi: Auschwitzin tatuoija (The Tattooist of Auschwitz)
Kirjailija: Heather Morris
Suomentanut: Pekka Tuomisto
Genre: historiallinen
Sivumäärä: 286
Kustantaja: Aula & Co.
Julkaisuvuosi: 2018 (suom. 2019)

Arvosana: ei arvostelua

Lukuhaasteet: Helmet19 (32. Kirjan nimessä on ammatti), PopSugar19 (38. Kirja perustuu tositapahtumiin)