Anne Bert saa 59-vuotiaana tietää sairastavansa parantumatonta tautia, joka vääjäämättä johtaa kivuliaaseen kuolemaan. Pian hän ymmärtää rakastavansa elämää niin paljon, että päättää antaa itsensä kuolla.
Päätös armokuolemasta saa Bertin tarttumaan elämään tiukemmin kuin koskaan. Hän liikkuu paljon niin kauan kuin jalat kantavat ja viettää aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa. Hän käy tunteita läpi järkytyksestä ja suuttumuksesta suruun ja luopumiseen, tekee huomioita lääkärin ja läheisten reaktioista ja pohtii kuolemaa. Mitä se on ja milloin se alkaa?
Annan itseni kuolla on kaunis ja kaihoisa teos hetkeen tarttumisesta ja elämästä luopumisesta. Kirja ei saarnaa eutanasian puolesta, vaan auttaa ymmärtämään, miksi joku voi haluta armokuoleman. Teos muistuttaa elämän lyhyydestä ja arkisiltakin tuntuvien asioiden hämmästyttävästä kauneudesta.
Törmäsin tähän kirjaan sattumalta selatesseni kirjaston e-kirjojen valikoimaa. Kirjan nimi herätti minussa jonkin tunteen ja päätin laittaa kirjan varaukseen. Kun se sitten tuli luettavakseni, luin sen yhdeltä istumalta, kyyneleet osan ajasta silmissäni ja ajatukseni täynnä kirjan luomia ajatuksia.
Tämä teos oli kaunis, raastava ja ajatuksia herättävä. En voi kuin suositella jokaista lukemaan sen. Vaikka aihe ei itseäsi kiinnostaisi. Silti suosittelen. Se avaa silmiä. Se laittaa miettimään.
En halua sen suuremmin arvostella itse kirjan tarinaa. Sen kerrontaa. Alkaessani lukea kirjaa, sen toteutus ei ollut aivan sitä mitä luulin sen olevan. Se oli ehkä jopa vielä parempi. Ei liikaa selittelyjä. Ei liikaa kaunopuheita. Vain ajatuksia elämästä, kun se vääjäämättä tulee loppumaan, kun keho antaa periksi.
Oma ajatukseni kirjan lukemisen jälkeen oli se, että tällaisia kirjoja pitäisi olla enemmän. Asioista pitäisi pystyä puhumaan enemmän. Vapaammin. Lyhyydestään huolimatta tämä kirja kätki sisälleen paljon asioita. Niin hyviä kuin huonojakin. Se kätki sisälleen tarinan kuolemasta.
Nimi: Annan itseni kuolla (Le tout dernier été)
Kirjailija: Anne Bert
Suomentanut: Taina Helkamo
Genre: muistelma
Sivumäärä: 143
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017 (suom. 2019)
Päätös armokuolemasta saa Bertin tarttumaan elämään tiukemmin kuin koskaan. Hän liikkuu paljon niin kauan kuin jalat kantavat ja viettää aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa. Hän käy tunteita läpi järkytyksestä ja suuttumuksesta suruun ja luopumiseen, tekee huomioita lääkärin ja läheisten reaktioista ja pohtii kuolemaa. Mitä se on ja milloin se alkaa?
Annan itseni kuolla on kaunis ja kaihoisa teos hetkeen tarttumisesta ja elämästä luopumisesta. Kirja ei saarnaa eutanasian puolesta, vaan auttaa ymmärtämään, miksi joku voi haluta armokuoleman. Teos muistuttaa elämän lyhyydestä ja arkisiltakin tuntuvien asioiden hämmästyttävästä kauneudesta.
Törmäsin tähän kirjaan sattumalta selatesseni kirjaston e-kirjojen valikoimaa. Kirjan nimi herätti minussa jonkin tunteen ja päätin laittaa kirjan varaukseen. Kun se sitten tuli luettavakseni, luin sen yhdeltä istumalta, kyyneleet osan ajasta silmissäni ja ajatukseni täynnä kirjan luomia ajatuksia.
Tämä teos oli kaunis, raastava ja ajatuksia herättävä. En voi kuin suositella jokaista lukemaan sen. Vaikka aihe ei itseäsi kiinnostaisi. Silti suosittelen. Se avaa silmiä. Se laittaa miettimään.
En halua sen suuremmin arvostella itse kirjan tarinaa. Sen kerrontaa. Alkaessani lukea kirjaa, sen toteutus ei ollut aivan sitä mitä luulin sen olevan. Se oli ehkä jopa vielä parempi. Ei liikaa selittelyjä. Ei liikaa kaunopuheita. Vain ajatuksia elämästä, kun se vääjäämättä tulee loppumaan, kun keho antaa periksi.
Oma ajatukseni kirjan lukemisen jälkeen oli se, että tällaisia kirjoja pitäisi olla enemmän. Asioista pitäisi pystyä puhumaan enemmän. Vapaammin. Lyhyydestään huolimatta tämä kirja kätki sisälleen paljon asioita. Niin hyviä kuin huonojakin. Se kätki sisälleen tarinan kuolemasta.
Nimi: Annan itseni kuolla (Le tout dernier été)
Kirjailija: Anne Bert
Suomentanut: Taina Helkamo
Genre: muistelma
Sivumäärä: 143
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017 (suom. 2019)
Arvosana: ei arvosanaa
Lukuhaasteet: PopSugar19 (13. Julkaistu kirjailijan kuoleman jälkeen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti