Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle

Kun enkelit katsovat muualle, kertoo tarinan Kirsikan ja Susannan ystävyyden alkamisesta. Rakastumisesta. Kolhuista. Puhumattomuudesta. Nuoruudesta. Ystävyyden rakentumisesta joksikin suuremmaksi.

     Otin kirjan käteeni suurin odotuksin, sillä tykkäsin kovasti Simukan Lumikki-sarjasta (tai ainakin kahdesta ensimmäisestä osasta, sillä viimeistä osaa en ole vielä saanut käsiini). Suuret odotukset eivät ihan täyttyneet, vaikka kirja oli hyvä ja miellyttävä lukea. Se ei kuitenkaan päässyt samalla tasolle kuin Simukan muut kirjat (tosin täytyy huomioida, että tämä on Simukan esikoisteos). Kirja oli nopea lukea, mutta eipä siitä oikein mitään jäänyt mieleen. Hahmot oli hyvin luotu ja hahmojen nuori ikä näkyi hyvin heidän tekemisissä ja ajatuksissa.
     Vaikka kirja oli mukava ja helppo lukea, siitä jäi jokin puuttumaan. Jokin, mitä kaipasin alusta loppuun. Ehkä parempi juoni. Ehkä parempi lopetus. Ehkä erilainen lopetus. Nyt koko kirja tuntui jauhavan paikoillaan koko ajan ja sitten viimeisillä sivuilla tapahtui. Ja sitten se oli jo ohi. Luovasta Kirsikasta yritettiin tuoda esiin hänen luonnetta, mutta jotenkin toteutus jäi hieman vaisuksi ja lopputulos oli mitään sanomaton. Olisin halunnut tykätä tästä teoksesta enemmän, mutta jotenkin tämä jäi vain pintaraapaisuksi, missä ei tuntunut olevan mitään sen suurempaa ideaa.

     "- Ei. Se on aika hassua oikeastaan. Entäs sulla?
     - Ei mullakaan.
     Susannan kasvoille hypähti innostus ja hän ehdotti:
     - Hei, keksitään toisillemme lempinimet. Sellaiset, joita kukaan muu ei saa käyttää paitsi me. Vähän niinku joskus pienenä.
     - Joo, Kirsikkakin ilahtui. Tämä toisi heitä kahta vielä lähemmäs toisiaan.
     Tämän jälkeen he olisivat erottamattomat.
     Susanna pohti pitkään ja ilmoitti sitten juhlallisesti:
     - Tästä lähtien sinä olet minulle Kissa.
     Kirsikka hymyili ja vastasi hiljaa:
     - Ja tästä lähtien sinä olet minulle Susi."

Nimi: Kun enkelit katsovat muualle
Kirjailija: Salla Simukka
Genre: romantiikka, nuoret
Sivumäärä: 154
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2002

Arvosana: ***

Lukuhaasteet: Helmet19 (13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja)

Lisa R. Jones: Ihosi alla

Sara McMillan saa käsiinsä tuntemattoman naisen uskaliaan päiväkirjan. Sen eroottinen ja pahaenteinen sisältö sekä järkyttää että kiehtoo häntä, eikä hän voi lakata lukemasta. Missä tuo syntisten fantasioiden kirjoittaja, Rebecca, on nyt?

     "Seison edelleen Chris Meritin teosten keskellä epäuskon mykistämänä, kun jokin sisimmässäni naksahtaa. Minulla on kuuma ja hämmentynyt olo, ja maailma tuntuu kieppuvan ympärilläni. Olen haaskannut tiaisuuden pääsylippuun rahasumman, jota minulla ei ole, mutta kiiruhdan ulos galleriasta niin nopeasti kuin suinkin pääsen. Juoksen ovelle, en sentään aivan kirjaimellisesti, mutta senkin voisin tehdä. Minulla on selittämättömän kuuma ottaen huomioon, että galleriassa on viileää, ja kaipaan kipeästi raitista ilmaa. Minun pitää ajatella. Pitää selvittää, mitä sisimmässäni tapahtuu, sillä se kaikki on minulle aivan uutta." s. 56

     Tätä Jonesin sarjaa on verrattu Fifty Shadesiin jo ihan etukannessakin, tai ainakin tähän suositellaan tarttumaan seuraavaksi. Ja kyllähän näissä kahdessa sarjassa on paljon samoja piirteitä. Nainen, kuka luulee olevansa oman elämänsä herra, mutta on sisältä niin rikki, että kaipaa ja etsii huomioita. Mies, kuka on haavoittunut ja palasina, on rikas ja haluaa kontrolloida kaikkea. Tämän lisäksi tässä kirjassa toinen mies, kuka sopii ensimmäisen kanssa samaan kuvailun muottiin. Tässä kirjassa lähdetään kuitenkin kevyemmin liikkeelle ja BDSM astuu kuvioihin vasta lopussa, eikä silloinkaan tarvitse kovin paljoa asiasta lukea, kun se jo loppuu.
     Tämä kirja oli nopea ja helppo lukea. Kovin paljon ei tarvinnut miettiä, vaikkakin itseäni jäi häiritsemään Saran ystävän "katoaminen". Hän lähti häämatkalle, mutta sen jälkeen ei kuulunut mitään. Aluksi Sara tuntuu olevan huolissaan, mutta jossain kohtaa koko ystävä tuntuu unohtuneen kuin märkä lapanen, eikä koko naista enää mainita. Muutenkin kirjassa on muutamia sellaisia kohtia, joihin kaipaisi hieman lisää selvyyttä. Tosin sarjan ensimmäisessä osassa sellaisia ehkä saakin olla, jos niihin kohtiin tulee vastaukset myöhemmissä osissa. Itseäni jäi kiinnostamaan Chrisin ja Markin välit, sillä ne eivät tuntuneet kovin lämpimiltä, vaikka samalla ne tuntuivat hyvin läheisiltä.
     Kirjaan on saatu sisällytettyä myös hieman jännitystä, liittyen kadonneen Rebeccan varastoon. Sara yrittää selvittää varastoon laitettujen tavaroiden avulla missä Rebecca on ja kun hän käy varastolla, kaikki ei tunnu olevan ihan hyvin. Nämä muutama jännittävä kohta kuitenkin tuntuu jotenkin irtonaiselta muuhun tarinaan verrattuna, mutta ehkä niiden yhteys löytyy seuraavien kansien välistä. Tässä ensimmäisessä osassa on tosiaan paljon sellaisia asioita, joihin haluaisi vastauksen nyt eikä vasta myöhemmin.
     Olen lukenut tämän teoksen aikaisemminkin (2014), englanniksi tosin ja olen silloin kirjoittanut siitä arvostelun tänne blogiini. Sen aikaisia ajatuksiani pääset lukemaan tästä.

Nimi: Ihosi alla (If I were you)
Kirjailija: Lisa R. Jones
Suomentanut: Lasse Linna
Genre: romantiikka, erotiikka
Sarja: Inside Out #1
Sivumäärä: 395
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2012 (suomennettu 2013)

Arvosana: ****

Lukuhaasteet: Helmet19 (35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä)

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja, osa 1

     Kaikki varmasti tuntevat jollain tavalla Juoppohullun päiväkirjat. Niitä ei ole ehkä tullut itse luettua, mutta jossain nimi on tullut vastaan ja varmaan sisällöstäkin on edes jonkinlainen käsitys. Jos näin ei ole, niin kerrottakoon kirjan (ja koko sarjan) idea lyhyesti: päiväkirjamuotoon kirjoitetun juopon Juhan sekä hänen parin kaverin toilailuja. Huumorilla, tai oikeastaan mustallahuumorilla höystettynä. Ja niillä perus pissa-kakka -jutuilla.
     Tiesin kaiken tuon yllä mainitun ennen kirjan lukemista. Silti kirjan sisältö jotenkin yllätti, enkä tiedä oliko tuo yllätys mitenkään kovin hyvä. Odotin kirjalta ehkä liikaa järkevämpää juonta. Jotain ideaa. Mutta petyin karvaasti ja siksi arvostelukykyni on ehkä hieman alhainen. Sillä itsessään kirjan huumori ei ole minulle ongelma. Joillekin se voi olla, jolloin en suosittele kirjan käteen ottamista yhtään. Silti tämä kirja ei jotenkin napannut, vaikka yritin antaa sille monta mahdollisuutta lukemisen aikana.
     Kirja on siis alusta loppuun aikalailla juopottelua ja seksin harrastamista (tai sen etsimistä). Jossain välissä Juhan ystävä Kristian kokeilee joogaa, sisutaa kämppäänsä ja koheltaa muutenkin mitä sattuu. Hänen avullaan Juha tutustuu muutamaan uuteen ihmiseen, eikä hän oikein tunnu ihastuvan näihin uusiin miehiin. Tämän lisäksi Juha lähettää kirjeitä milloin kenellekin, kotimaassa ja ulkomaillekin lähtee useampi. Sitten Juhalle alkaa tulla outoja kirjeitä, joissa puhutaan Juoppohullun päiväkirjasta. Juha on ihmeissään, että miksi hänelle tulee sellaisia. Sitten kuvioihin ilmestyy Juhaa naapuritalon katolta kuvaava henkilö.
     Itselläni tämän kirjan lukemiseen meni vähän vajaa kuusi tuntia. Ja nyt lukemisen jälkeen ei voi suoraan sanoa, että nuo kuusi tuntia olisi mennyt täysin hukkaan, mutta olisin ne voinut paremminkin käyttää. Päiväkirjatyyliin kirjoitetut kirjat ovat ihan ok, vaikka en niitä kauheasti olekaan lukenut. Tätä oli silti jotenkin vaikea lukea, sillä kuten edellä mainitsin, mitään kovin suurta juonta ei ollut. Ehkä henkilöhahmot kehittyivät ja paransivat otettaan loppua kohden, mutta en tuotakaan kehitystä kovin ihmeelliseksi menisi sanomaan.

Nimi: Juoppohullun päiväkirja
Kirjailija: Juha Vuorinen
Genre: komedia/huumori
Sarja: Juoppohullun päiväkirja #1
Sivumäärä: 360
Kustantaja: Diktaattori Kustannus
Julkaisuvuosi: 1998

Arvosana: **½

Lukuhaasteet: Helmet19 (37. Pienkustantamon julkaisema), PopSugar19 (37. Kirjan nimessä kaksi sanaa)

Jan Guillou: Temppeliherra

Armon vuonna 1177 tapahtuu ihme, josta profeetta Muhammedin seuraajat puhuvat pitkään. Jerusalemin vapauttaja, Saladdin, on joutumassa rosvojen tappamaksi. Aivan viime hetkellä hän saa kuitenkin apua - ja yllättävältä taholta: hänet pelastaa temppeliherra Arn de Gothia, entiseltä nimeltään Arn Magnusson. Arn ilmestyy paikalle kuin tyhjästä, tappaa rosvot ja tekee sen täysin pyytteettä.
     Arn on nyt 27-vuotias ja jo veteraani ristiretkeläiseksi. Hän on ehtinyt oppia paljon niinä kymmenenä vuonna, jotka ovat kuluneet siitä, kun hänet lähetettiin Arnäsista Roomaan. Hän toimii linnanherrana Gazan varuskunnassa vastaten alueen järjestyksestä ja lainvalvonnasta.
---
Kotona Ruotsissa Arnin luostariin suljettu rakastettu, Cecilia, on synnyttänyt heidän yhteisen lapsensa. Tämä joutuu kasvamaan Arnin sedän, Birger Hymyn, luona. Luostarin muurien sisäpuolella hallitsee rautaisin ottein Äiti Rikissa ja muurien ulkopuolella riehuu verinen valtataistelu eri kuninkaiden kannattajien välillä. Cecilia pyytää Jumalalta vain yhtä: että Arn voisi palata takaisin kotiin.

     Sarjan toinen kirja on aikalailla erilainen kuin ensimmäinen osa, hyvällä tavalla. Tämä teos on kirjoitettu periaatteellisesti kahden henkilön näkökulmasta, joka toinen luku selkeästi sijoittuen Ruotsiin ja joka toinen Jerusalemin alueelle. Cecilian osuudet olivat omasta mielestäni ne mielenkiintoisemmat, sillä nyt pääsi tutustumaan paremmin häneen, nunnaluostarissa olemiseen ja siihen, miten hän ystävystyy kahden naisen kanssa ja täten selviää rankoista kahdestakymmenestä vuodestaan. Toisaalta Arnin elämästä kertovat osuudet eivät olleet niin omaan mieleen, sillä se oli lähinnä sotaa ja sitä samaa mitä ensimmäinen kirja tarjosi koko matkalta. Toki tässä teoksessa juoni ja juonenkäänteet olivat paremmat ja viihdyttävämpiä.
     Kuten jo ensimmäisen osan kohdalla sanoin, tämä sarja ei ole sitä mitä yleensä luen. Mutta minunkin täytyy myöntää, että tämä toinen osa oli jo ihan luettava ja suurelta osin mielenkiintoinen. Ei koko ajan, mutta hyvin harvoin tuli sellaista kohtaa, minkä olisi voinut surutta ohittaa.

     "Temppeliherra ja kaksi jäljelle jäänyttä ryöväriä, jotka olivat muuttuneet vainoojista vainotuiksi, olivat kadonneet näkyvistä.
     "Viisasta", Fakhr mutisi melkein kuin itsekseen, "tuo on viisasta. Hän sitoo joka miehen oikean hevosen selkään pitääkseen ne vähän rauhallisempina kaikesta verestä huolimatta. He aikovat selvästikin viedä hevoset menneessään."
     "Niin, nuo ovat tosiaankin oikein hyviä hevosia", myönteli Jussuf. "En vain voi ymmärtää, miten sellaisilla pahantekijöillä voi olla hevosia, jotka kuuluisivat kuninkaalle. Heidän hevosensahan pitivät yllä samaa vauhtia meidän kanssamme."
     "Pahemminkin. Ne saavuttivat meitä lopussa", huomautti emiiri Musa, joka ei koskaan epäröinyt lausua herralleen todellista mielipidettään. "Mutta emmekö ole nähneet jo sen, minkä halusimme nähdä? Eikö nyt olisi kuitenkin viisainta ratsastaa pois ennen pimeän tuloa, ennen kuin al-Ghuti tulee takaisin?"" s. 14

     Temppeliherra siis alkaa siitä, kun Arn (myös al-Ghutiksi kutsutaan joissain uskoissa), pelastaa Saladdinin ryövärijoukolta. Nämä kaksi miestä tapaavat, juttelevat aselevon tehneinä ja saavat tietää toisistaan vaikka mitä. Heidän välille muodostuu eräänlainen yhteys, joka kantaa loppuun asti. Tästä kohtaamisesta alkaa tapahtumat vyöryä eteenpäin ja sota Jerusalemista alkaa. Ja vaikka kirjaa lukiessa oli miten hienoa nähdä historian (aitoja tai ei) vaiheita, oli niistä lukeminen välillä hieman puuduttavaa. Onneksi tässä kirjassa oli kuitenkin hieman vähennetty tuota valtataisteluista käytävää keskustelua ensimmäiseen osaan verrattuna.
     Ruotsin maalla Arnin rakastettu Cecilia sai kokea kovia luostarissa. Ja niin saivat hänen ystävänsäkin. Valitettavasti Cecilia (ja myöhemmin toinen Cecilia) olivat johtavan kuningasehdokkaan suvun puolella, kun loput luostarin nunnista oli vastakkaiselta puolelta. Heidän joukostaan pahin oli Äiti Rikissa, kenen takia Cecilia luostariin alunperin päätyikin. Äiti piti huolen siitä, että Cecilian olot olivat kurjat. Kunnes tapahtui jotain, joka sai Rikissan varpailleen. Kuitenkin loppuun asti hänen tavoitteena oli nostaa oma sukunsa huipulle ja saada Cecilian kärsimään mahdollisimman paljon.
     Lähdin lukemaan tätä osaa hieman skeptisesti, sillä ensimmäinen osa oli mitä oli. Tämä toinen teos kuitenkin yllätti minut positiivisesti ja melkein voisi sanoa, että odotan jo osin innolla seuraavaa osaa. Siihen kuitenkin voi mennä vielä hetki, että sitä alan lukea, sillä siinä on sivuja vielä vähän enemmän kuin tässä osassa. Ja koska en kuitenkaan odota sen olevan alusta loppuun helppoa ja mielenkiintoista luettavaa, ei lukemisen aloittaminen ihan kauheasti kuitenkaan houkuttele. Ainakaan vielä.

Nimi: Temppeliherra (Temppelriddare)
Kirjailija: Jan Guillou
Suomentanut: Tapio Koivukari
Genre: historiallinen
Sarja: Ristiretki #2
Sivumäärä: 489
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 1999 (suomennettu 2001)

Kirjailijan muut teokset: Tie Jerusalemiin
Arvosana: ***½

Lukuhaasteet: Helmet19 (11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), PopSugar19 (19. Kirja kerrotaan useamman hahmon näkökulmasta)

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Harry Potter ja Azkabanin vanki on suositun ja ympäri maailmaa tunnetun nuorille (ja miksei aikuisillekin) suunnatun sarjan kolmas osa. Nyt Harry on päässyt vähän paremmin perille velhojen maailmaan ja hänen kolmas vuosi Tylypahkassa saa alkaa. Kesäloman loppu ei kuitenkaan suju aivan niin kuin Harry oli sen alunperin suunnitellut. Välikohtaus Marge-tädin kanssa saa Harryn pelkäämään, että hänet erotetaan koulusta (alaikäiset eivät saisi taikoa). Velhomaailmassa kuitenkin kuhisee ja Harry armahdetaan. Pian hän saa kuulla miksi. Ja siitä alkaa tätä kirjaa verhoava seikkailu.
     Azkabanin vanki on mielestäni selkeästi parempi kuin kaksi aikaisempaa osaa. Tässä oikeasti tapahtuu, alusta asti. Kunnolla. Sen lisäksi melko alussa Harry saa kuulla ennustuksia, jotka käyvät toteen. Myöhemmin hän kuulee uusia ennustuksia, mitkä jäävät vaivaamaan mieltä kun Harry huomaa, että ainakin osa ennustuksesta toteutuu. Tässä kirjassa siis alku yhdistyy loppuun, eikä vain lopussa tapahdu jotain suurta ja ihmeellistä.

     "Kun päivät sujahtelivat ohi, Harry alkoi katsella ulkona kulkiessaan näkyisikö Ronia ja Hermionea. Moni Tylypahkalainen kävi nyt Viistokujalla, kun lukukauden alku oli niin lähellä. Harry tapasi rohkelikkotoverinsa Seamus Finniganin ja Dean Thomasin Hienoissa huispausvarusteissa, missä hekin töllistelivät Tulisalamaa. Hän myös törmäsi pyöreäkasvoiseen ja unohtelevaiseen Neville Longbottomiin Säilä & Imupaperin edessä. Harry ei jäänyt rupattelemaan; Neville oli ilmeisesti kadottanut kirjalistansa ja sai toruja hirmuisen näköiseltä mummiltaan. Harry toivoi, ettei Nevillen mummi vain saisi tietää, että hän oli esiintynyt Nevillenä paetessaan taikaministeriötä." s. 62

     Lisäksi tässä kirjassa tutustutaan kahteen lempihahmooni koko sarjassa (myönnetään, niitä lempihahmoja on aika monta). Nyt kuitenkin tarkoitan professori Lupinia ja Sirius Mustaa. He tuntuvat niin sympaattisilta alusta asti (okei, ei ehkä Sirius vaikuta aivan alusta asti) ja lopussa heidän menneisyydestään kerrotaan paljon. Ja tietenkin tuo menneisyys liittyy Harryyn, miten muutenkaan. Lupinin ansiosta Harry oppii paljon uutta ja onnistuu pelastamaan kaksi henkeä.
     Azkabanin vanki jatkaa siis samaa teemaa kuin kaksi aikaisempaa osaa, mutta on mielestäni vielä parempi. Tässä jotenkin tapahtuu enemmän, jolloin lukijana on vaikeampi laskea kirjaa kädestä. Lisäksi ainakin lopussa huomasin hymyileväni sivuja lukiessani. Muuten nämä kirjat aikalailla menee vakavalla naamalla, eikä tässäkään suoranaista huumoria ollut. Paitsi hahmojen luonteen muodossa. Tuollaiset pienet asiat kuitenkin tekevät kirjasta sen mitä se on. Ja nyt se tekee tästä kirjasta yhden suosikeistani, vaikka en tälle täysiä tähtiä voikaan antaa. Vielä ei olla päästy siihen täydellisyyteen, mitä tiedän näistä kirjoista löytyvän.

Nimi: Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban)

Kirjailija: J.K. Rowling
Suomentanut: Jaana Kapari
Genre: fantasia
Sarja: Harry Potter #3
Sivumäärä: 456
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1999 (suomennettu 2000)

Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Viisasten kivi, Salaisuuksien kammio
Arvosana: ***½
Lukuhaasteet: Helmet19 (33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan), PopSugar19 (7. Suosikki kirja, jonka luet uudelleen)

Jan Guillou: Tie Jerusalemiin

Kirjan tarina sijoittuu 1100-luvulle ja se kertoo Arn-nimisen pojan lapsuudesta ja nuoruudesta. Arn on eräällä tavalla villilapsi, joka Jumalan tahdon mukaan lopulta päätyy luostariin tekemään Jumalan työtä. Hänellä uskotaan olevan tarkoitus Jumalan suurissa suunnitelmissa. Arn selviääkin hyvin luostarissa ja on hyvä niin hengellisissä asioissa kuin käden töissäkin. Hänelle opetetaan kaikkea mahdollista, sillä Jumalan suunnitelma Arnin varalle ei ole selvää kenellekään. Hänen oppi-isinään toimivat luostrin munkit, joista Isä Henri ja Veli Guilbert tulevat varsinkin tutuiksi.

     "Magnus yritti laskea leikkiä, että toista se oli norjalaisten kanssa, sillä hän oli itse norjalaista sukua. Mutta tämä pila ei ollut kenestäkään hauska, kaikkein vähiten Erik Jedvardssonista, joka nyt nousi seisomaan ja piteli eteensä pantua juomasarvea, se oli tosin norjalainen sarvi vaikkei hän sitä ehkä tiennyt, ja joi miehuullisuudelle sarven pohjaan ottamatta sarvea huuliltaan. Sitten hän julisti nähneensä juuri kuin ilmestyksessä uuden vaakunan, josta tulisi hänen ja koko valtakunnan tunnus. Siinä olisi kolme kultaista kruunua, yksi kruunu svealaisille, toinen itägööteille ja kolmas länsigööteille. Ja kolmella kruunulla olisi taivaan väri takanaan. Tämä, hän vannoi, olisi oleva hänen ja valtakunnan uusi vaakuna, ei kovin kaukaisessa tulevaisuudessa." s. 68

     Näistä lähtökohdista voin sanoa, että on ole itse kovin uskovainen vaikka kristitty olenkin. Tästä syystä se miten kirjassa kuvattiin pohjoisen kansan kuin eteläisemmänkin kansan uskomuksia Jumalasta ja hänen tahdostaan ja ihmeistä, sai pienen hymyn huulille. Tästä syystä myös joissain kohdin kirjaa oli vähän vaikea lukea, sillä Jumalan työstä puhuttiin niin paljon ja monisanaisesti. Kirjassa tuli hyvin esille myös aika, johon tarina sijoittui. Kerronta oli vanhanaikaista ja ehkä jopa vähän vaikeaselkoista useammassakin kohtaa. Tätä voi pitää niin hyvänä kuin huononakin asiana, itseäni se enemmänkin häiritsi ja teki lukukokemuksesta heikomman (tästä syystä uskon myös, että en saanut ihan kaikkea irti kirjasta kuin olisin voinut saada).
     Tarina kirjassa oli mielenkiintoinen ja piti kyllä suhtkoht hyvin mielenkiintoa yllä. Suuri osa kirjasta oli kuitenkin erilaisten kansojen valtataistelusta ja naittamisista keskustelua, että mitään ei oikein tuntunut tapahtuvan vaikka oli lukenut useammankin aukeaman. Jossain taustalla kuitenkin kirjan päähenkilö Arn kasvoi lapsesta nuoreksi aikuiseksi ja pääsi kokemaan luostarin ulkopuolisen elämän hyvyyden ja pahuuden. Kirjantakakannessa on maininta siitä, että "Guillou kuljettaa kertomustaan eteenpäin jouheasti ja jännittävästi", mistä en voi olla aivan samaa mieltä. Jännitystä en ainakaan kokenut kirjassa olevan juuri nimeksikään. Tai kyllähän jotkut kohdat kirjasta saattaa ajatella jännittäviksi, kuten Arnin ja muutaman kylänmiehen kohtaaminen "vaimonryöstön" aikaan, mutta itse en kokenut niitä kovin jännittäviksi.

     "Viikko Filippuksen ja Jakobin päivän jälkeen, kun kaiki karja oli päästetty hakaan ja aidat kunnostettu, myöhäinen kevät kääntyi yhtäkkiä kesäksi. Leuto eteläinen tuuli puhalsi pitkään, kaikki tuore vihreys puhkesi yhdellä kerralla ja Kinnekullen rinteiden tammien välissä levisi valkovuokkojen tuuhea matto. Käki kuultiin ensin lännessä.
     Tällä kertaa Arn ratsasti yksin ja rauhallista vauhtia kohti Husabytä. Oli kuin hän olisi halunnut pitkittää suloista kärsimystä nyt, kun hän tiesi että Cecilia olisi oleva hänen. Hänellä oli myös paljon ajattelemista, sillä viime ajat olivat olleet täynnä tehtäviä Knut Erikssonin palveluksessa. Paljon oli tapahtunut eikä hän ollut varma, ymmärsikö hän Knutin tarkoituksen joka asiassa." s. 365

     Luin tämän kirjan erään harrastukseni takia ja täytyy myöntää, että ilman tätä harrastusta en olisi tarttunut tähän teokseen (tai sarjan seuraaviin osiin). Ja nyt kun olen lukenut tämän teoksen.. ajatukseni on täysin sama kuin ennen lukemista. Tämä ei vain ollut minulle suunnattu kirja. Tässä oli liian vähän tapahtumia ja toimintaa, liian vaikeasti ja monimutkaisesti selitettyjä alueita ja ihmisiä sekä sitten tuo uskonnollisuus joka omalla kohdalla ei kolahtanut. En kuitenkaan väitä, ettei tämä olisi hyvä kirja jonkun muun mielestä.

Nimi: Tie Jerusalemiin (Vägen till Jerusalem)
Kirjailija: Jan Guillou
Suomentanut: Tapio Koivukari
Genre: historiallinen
Sarja: Ristiretki #1
Sivumäärä: 400
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 1998 (suomeksi 2000)

Arvosana: **

Lukuhaasteet: Helmet19 (43. Seuraa kasvua lapsesta aikuiseksi), PopSugar19 (23. Sijoittuu Skandinaviaan)

Elena Mady: Vaihdokas

Rakkaustrilleri elämän ja kuoleman rajamailta.
Onko elämä elämisen arvoista, jos kukaan ei näe sinua, et edes sinä itse?
Vaihdokas on tarina ulkokuoren alle haudatusta salaisuudesta. Päähenkilö on nuoren naisen mieli, aave elämästä joka päättyi liian varhain. Hän on vihainen ja pysyy mieluummin kuolleena kuin elää jonkun toisen elämää.
Mutta päädyttyään hohdokkaan Alex Winterin nahkoihin, vaihdokas saa kosketuksen ystävyyteen ja rakkauteen. Voisiko hän jäädä ja silti pitää kiinni itsestään? Pian kaiken sekoittaa murha, ja kuolemaan pakopaikkanaan pitänyt Alex joutuu taistelemaan elämänsä ja rakkaidensa puolesta.

     Takakannen teksti (tuo tuossa ylhäällä) sai minut kiinnostumaan tästä kirjasta ja päätin lukea sen e-kirjana. Nuorten kirja, jota sanotaan trilleriksi. Murha. Rakkaus. Hyvät eväät kunnon kirjaan siis. Ja takakannessa kuvailtu mielenkiintoinen tarina oli sitä myös kirjan kansien välissä. Ei ihan viiden tähden arvoinen veto, mutta melkein.
     Kirja siis lähtee siitä liikkeelle, kun tämä nimetön Vaihdokas herää Saran (tai Alexin kuten myöhemmin kirjassa puhutaan) kehosta. Hän ei muista omasta menneisyydestään kuin pieniä sirpaleita, eikä hän tiedä miksi on päätynyt juuri tähän kehoon juuri tällä hetkellä. Sitten saadaan kuulla, että Saran vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa. Onnettomuudessa, jossa Sarankin olisi pitänyt olla, mutta kuin ihmeen kaupalla hän ei ollutkaan auton kyydissä. Vain Vaihdokas tietää, että Sara kuoli ja hänen kehoon hyppäämisen takia Sara nyt kuitenkin löytyy omasta sängystään nukkumasta.
     Kun onnettomuus todetaan tahalliseksi, alkaa jännittävin osuus. Sara/Alex alkaa tutkia onnettomuutta, yrittäen samalla selvittää kenen kehossa hän on. Hän tutustuu naapurissa asuvaan Jesseen ja rakastuu. Ainoa ongelma on, että Vaihdokas ei ole omassa ruumiissaan, eikä siksi usko Jessen ihastuvan juuri häneen. Lisäksi Jessellä on tyttöystävä, Jenna. Ei niin ystävällinen ihminen, mutta tyttöystävä kuitenkin. Lisäksi Jessellä on kaveri, Lukas, joka ihastuu Saraan/Alexiin. Vai ihastuuko sittenkään, hänestä ei ota ihan täysin selvää.

     "Mieleeni juolahti identiteettini selvittämisen epäitsekäs puoli. Kokemani oli paljastanut, miten suuri suru on niillä, jotka jäävät jäljelle. Vaikken muistanut perhettäni, niin tiesin rakastaneeni heitä ja että hekin olivat rakastaneet minua. Minun piti yrittää löytää heidät ja kertoa, että sisimpäni eli yhä... Ilman, että minut vedettäisiin pois saman tien.
     Hitto.
     Jokainen tie johti samaan lopputulokseen."

     Kirja tempaisi mukaansa jo alusta alkaen. Tapahtumat vyöryivät nopeasti yli, mutta kuitenkin selkeänä kokonaisuutena jossa oli helppo pysyä mukana. Itseäni tässä kirjassa ilahdutti ehkä eniten se, että murhaajaa ei osannut (ainakaan minä en osannut) aavistaa ennen kuin vasta lopussa. Lisäksi kirja sisälsi joitain hyvinkin kuvailtuja kohtia, jotka voivat herkkähermoisemmalle olla ehkä jopa liikaa. Itse kuitenkin pidin niistä ja ne toivat oman lisämausteensa kirjaan. Aivan loppu oli kuitenkin sellainen, mikä miinusti viidestä tähdestä puolikkaan. Liian ennalta-arvattava. Vähän huonosti tehty. Tai ainakin itse olisi kaivannut, että lopussa tapahtumien kulusta ja totuuden esiintulosta olisi kerrottu enemmän. En kuitenkaan sano siitä sen enempää tai muuten spoilaan liikaa.
     Vaikka kirja on nuorille (aikuisille) suunnattu, uskon, että myös aikuinen (aikuisempi kuin minä) voi viihtyä tämän kirjan parissa. Kovin nuorille tätä en kuitenkaan suosittele, juuri noiden kuvailujen takia. Mutta muuten, oikein viihdyttävä ja erilainen kirja.

Nimi: Vaihdokas
Kirjailija: Elena Mady
Genre: fantasia, romantiikka, mysteeri, nuoret, jännitys
Sarja: The Body Jumper #1
Sivumäärä: 379
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015

Arvosana: ****½

Lukuhaasteet: Helmet19 (Kirjassa nähdään unia), PopSugar19 (31. Kirja kertoo perheestä)