Kirja: Ennen päivänlaskua ei voi

Kirja: Ennen päivänlaskua ei voi
Kirjailija: Johanna Sinisalo
Gengre: scifi
Sivumäärä: 268
Julkaisuvuosi: 2000
ISBN: 951-31-1886-X
Kustantaja: Tammi

     Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotitalonsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää saman tien haluavansa omakseen. Hetkeäkään epäröimättä hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.
     Hänen ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa luokseen, joutuu hän pian toteamaan jäänseensa itse vangiksi. Eikä hän tiedä elävänsä hetkeä, jolloin alistettu luonto on juuri iskemäisillään takaisin.

Arviointi: Yritin ajatella kirjan aloittaessani, että tämä on vain yksi kirja muiden joukossa. Tosiasiassa tämä oli kuitenkin kirja, joka minun piti lukea koulua varten, mikä alensi innokkuuttani lukea tätä kokonaan. "Pakkolukeminen" ei vain ole se minun juttu. Kuitenkin, sain tämän luettua. Ilman sen suurempaa veren vuodatusta. Ja nyt kun olen saanut kirjan suljettua viimeisen kerran, olen oikeastaan melko tyytyväinen siitä tosiasiasta, että minut on "pakotettu" lukemaan tämä teos. En olisi itse todellakaan valinnut tätä kirjahyllystä ja alkanut lukemaan. Enkä tule lukemaan tätä enää toista kertaa, vaikka niin monet muut kirjat saatankin lukea useammin. Enkä ole varma, että tulenko lukemaan enää Sinisalon kirjoja. Vain aika näyttää tuleeko niin tapahtumaan.
     Ennen kuin edes aloitin lukemaan kirjaa, kuulin kaikenlaisia asioita siitä. Niin mielipiteitä kuin juonipaljastuksiakin. Tosin, kaikki niistä juonipaljastuksista eivät osuneet aivan oikeaan. Omalta osaltaan kaikki kuulemani kuitenkin herätti kiinnostukseni kirjaa kohtaan, joten osittain olen kiitollinen kaikeasta mitä kuulin.
     En voi kuitenkaan kiistää sitä tosiasiaa, että kirja oli outo. Varsinkin sen juoni. Ja hahmot. Ja kaikki muukin. En ole ennen tätä kirjaa lukenut kirjaa, joka kerrottaisiin homon näkökulmasta. Ja elämästä ylipäätään. Enkä nyt tarkoita, että se olisi tässä kirjassa häirinnyt. Päinvastoin. Se toi oikeastaan yhden uuden puolen tähän kirjaan. Sillä oikeasti, jos tämä Mikael olisi ollut hetero ja hänen ystävät naisia, en usko, että kirja olisi ollut niinkään luettava kuin se oli.

"Se on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt.

Tiedän heti että haluan sen."

     Kirja on jaettu viiteen osaan, joista jokainen muodostaa oman pienen tarinan. Yhdessä ne luovat kokonaisuuden joka on henkeäsalpaavan jännittävä ja mielenkiintoinen. Tarinan keskelle Sinisalo on luonut erilaisista tietolähteistä kerättyjä näytteitä peikoista, mikä luo hyvin todentuntuisen tunnelman. Aivan kuin peikkoja olisi oikeasti olemassa. Aivan kuin Iltasanomissa olisi ollut uutistiedotteita peikkohavainnoista. Sinisalon luomien tekstikatkelmien väliin on kuitenkin laitettu myös otteita muista jo-olemassaolevista teoksista, kuten Tuntemattomasta Sotilaasta sekä Pessistä ja Illusiasta. Kaiken kaikkiaan Sinisalo on käyttänyt hyvin paljon intertekstuaalisuutta kirjassa (intertekstuaalisuus = viitteitä muista teksteistä).
     Kirjan hahmoista minun on pakko tuoda esiin aivan ihanan hellyttävä filippiiniläinen Palomita, joka asui Mikaelin kanssa samassa kerrostalossa muutamaa kerrosta alempana. Palomita oli ns. postimyyntivaimo. Hänen mies Pentti oli melko väkivaltainen mies, mutta silti oli ihanaa lukea miten Palomita kapinoi puolet itseään suurempaa miestä vastaan. Hänessä vain oli sisua ja tarmoa, mitä voi vain ihailla.

"Olen oppinut aina katsomaan ovisilmästä. Pentti ei halua että avaan ovea kenellekään paitsi niille joille hän on käskenyt avata. Ovisilmä on kaivo jossa asuu pieniä mutkalla olevia ihmisiä. Monta kertaa päivässä nousen jakkaralle ja katson rappuun. Ihmisiä menee siellä harvoin, ja aina kun näkee jonkun se on palkinto."

     Oudon tästä kirjasta teki se, että alussa Mikael löytää pihalta peikon ja päättää, että hei taidanpa viedä tuon villieläimen kotiini ja alkaa hoitaa sitä. Koko kirjan ajan hän hoitaa pientä "lemmikkiään" ja yrittää keksiä mitä tämä otus syö ja etsii tästä tietoa vaikka minkälaisista tietolähteistä. Siinä sivussa kerrotaan hieman Mikaeliin ihastuneiden/rakastuneiden ihmisten ajatuksista Mikaeliin ja tämän muuttuneeseen käytökseen liittyen. No sitten kun päästään loppuun, yksi näistä ihastuneista miesparoistaa päättää yllättää Mikaelin menemällä tämän kotiin ja kappas, löytää pikkuisen söpön mustan peikon odottamasta ikkunalaudalta (tai missä ikinä se sitten olikin). Sen jälkeen tapahtuu kaikenlaista, mitä en ala kirjoittamaan ja kun Mikael tulee kotiin hän näkee järkyttävän näyn ja päättää paeta paikalta peikko mukanaan.
     Koko tämä juonikehitys oli outo. Ja loppu oli vielä oudompi. Sen lisäksi olisin voinut jättää aivan hyvin lukematta kohdan, jossa Mikael laukesi peikkonsa päälle. Eikä tilanteessa olisi ollut mitään outoa (paitsi se, että jätkä fantasioi peikosta), jos laukeamiselle olisi ollut joku selkeä selitys! Ja koska en nyt osaa selittää tätä, niin kirjaanpa kyseisen kohdan tähän loppuun. Eli: Jos et halua lukea hetki sitten kuvailtua kohtausta, älä lue seuraavaa katkelmaa!

"Hymähdän. Ovi narahtaa ja Pessi tulee ulos kylpyhuoneesta raukean ja tyytyväisen näköisenä, pieni punainen kieli lipoo suun ympärystä kuin tulenliekki. Se pongahtaa suoraan syliini sohvalle, ja kietaisee itsensä kerälle polvieni väliin. Katajanmarjojen tuoksu leviää huumaavana sieraimiini ja Pessin lämmin, metsästyksen kiihkosta hehkuva paino reisilläni on kestämätön. Pessi puhdistaa laiskasti suupieliään verestä, ja tuskin tiedän mitä teen kun vedän sitä vielä vähän itseäni kohti, aivan vähän ja varovasti vain, ja samalla hetkellä kun sen kuuma selkä koskettaa vatsaani minä purkaudun kuin tulivuori."

Arvosana: **

Vastaus haasteeseen

Yksitoista asiaa minusta:

1. Rakastan lunta, mutta myös kesän lämpöä.

2. Ystävät ja perhe ovat minulle ylitärkeitä.

3. Lukeminen on minulle elämäntapa.

4. Voin syödä hyvää ruokaa, vaikka ei olisikaan nälkä.

5. Äitini tekemä kaalilaatikko on jotain, jonka vuoksi tekisin mitä vain.

6. Huoneeni näyttää aina siltä, kuin siellä olisi juuri räjähtänyt pommi.

7. Olen lukion toisella enkä vieläkään tiedä minne haluaisin hakea vuoden päästä.

8. Popcornit ovat minulle samalla tavalla lohturuokaa, kuin muille naisille on suklaa.

9. Minua ei kiinnosta näytänkö kovin hyvältä vaatteissani, kunhan itselläni on mahd. mukava olla.

10. Tietokoneeni muisti on melkein puolillaan erilaisia kirjoittamia novelleja/romaanin pätkiä.

11. Haluaisin lähteä tulevina vuosina vaihtoon ulkomaille.

Vastaukset saamiini kysymyksiin:

Minkä ominaisuutesi tai luonteenpiirteesi olisit valmis antamaan pois?

Epämääräinen laiskuus joka löytää aina välillä tiensä luokseni.

Lempilelusi lapsena?

Minulla ei ollut varsinaista lempilelua. Kaikki kävi.

Oletko pitänyt päiväkirjaa?

Pidän aina välillä edelleen.

Minkä taidon haluaisit oppia?

Hmm, jonkin soittimen soitto. Esimerkiksi kitara tai piano.

Mihin jo hankittuun taitoosi voisit sen vaihtaa?

Asioiden lykkäys (jos sitä voi nyt taidoksi sanoa).

Väri, josta et pidä? 

Myrkynvihreä

Eilisen päivän kohokohta?

Partiomarssi raekuurossa.

Upea, ihana tai unohtumaton makumuisto?

Nyt ei kyllä tule mitään mieleen.

Muistatko uniasi? Kerro jotain hulluimmasta unestasi, jonka muistat.

No hulluja unia on vaikka kuinka monta, mutta ehkä sellaiset joissa olen julkkisten kanssa tekemisissä, ovat oudoimpia. En nyt tosin ala menemään sen tarkempiin yksityiskohtiin ;D

Mikä on lempilukupaikkasi?

Sängyssä peiton alla tai jossain muussa lämpimässä paikassa.

Minkä kirjan haluaisit hyllyysi?

Oi voi, niitä on niin monta, koska en oikeastaan omista yhtään kirjaa tällä hetkellä.

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Täällä toisen tähden alla

Nenä kirjassa

Jokken kirjanurkka

Erjan lukupäiväkirja

Kulttuuri kukoistaa

Olipa kerran kirjablogi

Kirjapeto

Anna minun lukea enemmän

Kirjat kertovat

Tarinoiden syvyydet

Lukunurkkaus

En ole sata prosenttisen varma onko kaikillä alle 200 lukijaa, mutta ainakin niitä on yksitoista :)

Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Jokaisen haastajan pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata saamiinsa 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Postauksessa tulee kertoa, ketkä on haastettu.
6. Ei takaisin haastamista.

Ja kysymykseni haastetuille ovat seuraavat:

1. Jos saisit päättää, haluaisitko olla tyttö vai poika?

2. Haluaisitko muuttaa ulkomaille? Jos haluaisit, niin minne? Miksi?

3. Kuka on lempikirjailijasi?

4. Mikä on lempiherkkusi?

5. Mikä on suomenkielen kaunein sana?
6. Jos olisit eläin, mikä olisit? Miksi?
7. Lempi vuodenaikasi?

8. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?

9. Kuinka paljon kierrätät?

10. Mikä on lempivärisi?

11. Käytkö paljon festareilla?

Kirja: Frostbite

Kirja: Frostbite
Kirjailija: Richelle Mead
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Vampire Academy #2
Sivumäärä: 327
Julkaisuvuosi: 2008
ISBN: 978-0-141-32854-6

... Winter break turns deadly

A massive vampire attack has put St. Vladimir's Academy on high alert. With the deadly creatures closing in, this year's trip to the wintery peaks of Idaho has just become mandatory.

But Rose Hathaway can't escape her (guy) troubles. Her relationship with gorgeous tutor Dimitri can never be and her closest friend has just confessed to his huge crush on her...
The glittering winter landscape may seem like the perfect hideaway - but Rose, and her heart, are in more danger than she ever imagined.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Vampire Academy"
Arviointi: Ensimmäisen osan jälkeen jollain tasolla lupasin itselleni, että en lue tätä osaa. Sitten tapahtui taas jotain ja kun kävin kirjastossa niin yllätys yllätys, tämä kirja oli jäänyt käteen. En siis voinut enää olla lukematta tätä. Ja oikeastaan tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Vihdoin jotain edes tuntui tapahtuvan, vaikka en ole aivan varma, että tapahtuiko oikeasti vieläkään mitään.
     Jos ensimmäisessä osassa ei tuntunut olevan kunnolla mitään ideaa, niin en tiedä että oliko tässäkään. Mutta ainakin oli mielenkiintoisempaa lukea Rosen ongelmista silloin, kun hän ei ollut jossain tylsässä koulussa koko ajan. Tosin se, että Rosen poikaongelmat menivät kolmiodraamasta neljiödraamaan ja sitten takaisin kolmiodraamaan (tai no, ei virallisesti ehtinyt tuohon viimeiseen kohtaan asti), ei todellakaan ollut mieleen. Koska se että kirjassa on kolmiodraamaa sopii paljon paremmin kun se, että kuvioon tulee neljäskin. Ja koska en pidä laisinkaan kolmiodraamasta, niin se kertoo jo hyvin paljon.
     Ja nyt viisaimmat tietenkin ihmettelevät, että miten niin takaisin kolmiodraamaan.. No, se oli ainoa kohta tässä kirjassa jonka haluaisin todella muuttaa. Siilä oikeasti, kyllähän kirjassa saa kuolla hahmoja mutta ei sieltä nyt ihan ketä tahansa saa poistaa! Varsinkaan aivan ihanaa ja mahtavaa Masonia. Itken edelleen. Tosin hyvä asia oli se, että Rosekin suri hänen peräänsä (tosin ei niin kauaa kuin minä).
     Silti, vaikka tämä oli selkeästi parempi kuin ensimmäinen osa ja tämän lukemisessa ei mennyt yhtä ikuisuutta,, ei tämä myöskään ollut sellainen kokemus jonka haluaisin uusia heti uudestaan.

     ""It's not that easy," he said. "We answer to the Guardian Council and the Moroi government. We can't just run off and act on impulse. And anyway, we don't know everything yet. You should never walk into any situation without knowing all the details."
     "Zen life lessons again," I sighed. I ran a hand through my hair, tucking it behind my ears. "Why' d you tell me this, anyway? This is guardian stuff. Not the kind of thing you let novices in on.""
Arvosana: ***

Kirja: Väristys

Kirja: Väristys (Shiver)

Kirjailija: Maggie Stiefvater

Suomentaja: Laura Honkasola

Gengre: fantasia, romantiikka, nuoret

Sarja: Väristys #1

Sivumäärä: 368

Julkaisuvuosi: 2010

ISBN: 978-951-0-36064-4
Kustantaja: WSOY

17-vuotias Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys.

Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä - kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen.

Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta samalla kun Gracelle selviää hänelle tutun susilauman tarina, nuorten yhteiset päivät käyvät vähiin: Sam ei enää uudelleen sudeksi muututtuaan ole palaava ihmiseksi.

Arviointi: Aahh, olen lukenut tämän kirjan niin monta kertaa että sormet loppuvat kesken. Ja yhä edelleen ihastun ja rakastun niin Samiin kuin Graceenkin (vai miten se taipuu?). Tosin yhtä lailla joka kerta minua ärsyttää hieman Gracen persoona ja tapa elää, mutta ei sille voi mitään. Hän vain on omalla tavallaan melko itsekeskeinen ihminen, mikä ei ole niitä luonteenpiirteitä jotka minua ilahduttavat.

     "Tuntui, että hajoaisin kappaleiksi, sekä sisimmässäni että ulkoisesti."

     Uh ihana Sam ja hänen kirouksensa. Hän vain on niin sympaattinen, että ei häntä ainakaan voisi vihata. Ja silti jokainen kerta kun luen tämän kirjan, haluaisin vain sanoa Samille, että "Tee jotain äläkä vain seiso siinä voivottelemassa omaa surkeaa elämääsi!". Oikeasti. Koska juuri niin hän tekee koko hemmetin kirjan ajan. 

     Mutta se kyllä pitää sanoa, että olisin halunnut lukea jo tämän kirjan aikana hieman enemmän siitä, millaista on olla susi. Ja varsinkin se muutoksen hetki on jotain, mistä haluaisin lukea lisää. Jotenkin vain tuntuu, että tästä kirjasta puuttuu jotain hyvin oleellista, kun ei kerrota kaikkea. Vaikka kyllähän tuosta muuttumisestakin kerrotaan hieman, mutta ei niin paljoa, että siitä saisi hyvää kokonaiskuvaa.

     "Koskaan ennen etäisyys välillämme ei ollut tuntunut niin pitkältä."

     Draaman kannalta tässä kirjassa on kyllä hyvää se, että vaikka draamaa löytyy vaikka muille jakaa,, niin tässä ei ole yhtään kolmiodraamaa! Vaikka tosin joskus Gracen ja Samin käyttäytyminen hieman vaikuttikin siltä, että joku muukin kuuluu kuvioon. Joku salainen hahmo kenestä ei kirjassa kerrota mitään. Ehkä niin onkin. Pidetään hullua jännityksessä. Tosin en tiedä mitä järkeä olisi hahmossa josta ei puhuta koskaan?

     "Hän oli nykyhetki ja tuleva. Olisin halunnut vastata, mutta olin palasina."

     Jos tämäm kirjan pystyy lukemaan ilman yhtäkään kyyneltä (siis jos lukee oikein ajatuksella ja kaikkea), niin minä nostan hattua. Sillä oikeasti, joka ikinen kerta on ne tietyt kohdat joissa silmät vettyvät, vaikka en saisikaan kokonaisia kyyneleitä aikaiseksi. Stifvater vain osaa kirjoittaa hyvin kuvailevasti ja koskettavasti. Ja se vain on niin surullista, että Gracesta ja Samista ei voi tulla mitään (tämän kirjan pohjalta). 

     Kokonaisuutena tämä kirja kuuluu ehdottomasti suosikkeihini, vaikka tämä ei aivan olekaan sellainen kirja johon yleensä ihastuisin. Tosin kokonaisuutena tämä itse sarja ei ole yhtään minun makuuni sopiva. Siksi hieman ihmettelenkin, että miksi juuri ensimmäinen osa on sellainen, jonka voisin lukea miljoona kertaa kyllästymättä.

     "En voi elää ilman tätä."

Arvosana: ****

Tämä kirja kuuluu "Vanhan kertausta"- haasteeseen

Kirja: The Darkest Night

Kirja: The Darkest Night
Kirjailija: Gena Showalter
Gengre: romantiikka, fantasia, aikuiset
Sarja: Lord of the Underworld #1
Sivumäärä: 379
Julkaisuvuosi: 2008
ISBN: 978-037-3772-469

His powers - Inhuman...

His passion - Beyond immortal...

All her life, Ashlyn Darrow has been tormented by voices from the past. To end the nightmare, she has come to Budapest seeking help from men rumored to have supernatural abilities, not knowing she'll be swept into the arms of Maddox, their most dangerous member -- a man trapped in a hell of his own.

Neither can resist the instant hunger than calms their torments... and ignites an irresistible passion. But every heated touch and burning kiss will edge them closer to destruction -- and a soul-shattering test of love...

Though they carry an eternal curse, the Lords of the Underworld are irresistibly seductive -- and unimaginably powerful...

Arviointi: En ole lukenut aiemmin yhtään Showalterin tuotantoa vaikka olen kuullut monen kehuvan sitä. Tosin tämän kirjan perusteella en sanoisi Showalteria niin hyväksi kirjailijaksi. Mutta ehkä tämä on vain yksi horjahdus monen hyvän kirjan listassa...
     Olen kuitenkin sen verran kiinnostunut Kreikan mytologiasta, että sen osalta tämä kirja täytti kaikki toiveet. Ehkä juonellisesti tämä ei ollut niitä täydellisyyksiä, eikä muutenkaan kaikki ideat olleet niin mahtavia. Ja ehkä myös se, että tässä kirjassa tunnuttiin enemmän pilkkaavat Kreikan jumalia kuin tehtävän mitään muuta, ei ainakaan omalla kohdallani tuonut positiivisia ajatuksia esiin.
     Vaikka kirja keskittyikin eniten Ashlyn ja Maddoxin väliseen suhteeseen, oli mukava myös lukea tapahtumia mitä muut kokivat kirjan aikana. Tosin välillä kerronan kohteet meinasivat emnnä hieman sekaisin ja joutui miettimään sitä, että missä sillä hetkellä oltiin. Kerronta oli kuitenkin siltä osin sen verran sujuvaa, että asia ei niinkään haitannut.

"Fists jabbed into his face, his stomach, his groin. He fought. Roaring, growling, punching."

     Muuten itse kerronta tuntui välillä jämähtävän tiettyihin asioihin. Ja vaikka pidänkin siitä, että kirjassa myös puhutaan eikä vain toimita, niin tässä kirjassa tunnuttiin puhuvan enemmän kuin toimittavan. Tai ainakin asiat joista puhuttiin oli sen verran ohitse aiheen, että välillä olisin halunnut vain skipata ne pätkät. Koska sitten seuraavassa toimintakohtauksessa samat asiat tultiin käymään uudestaan lävitse.

"Fight. Fight. Fight."

     Hahmoja kirjassa oli paljon. Ehkä hieman liikaakin siihen nähden, miten vähän heistä kerrottiin ja heitä käytiin läpi. Porukkaa vain tuli ja meni ja unohdettiin. Edes Ashlynista ja Maddoxista ei tunnuttu kertovat paljoa, vaikka heistä kerrottiin eniten. Tapahtumia oli vain laitettu peräkkäin, mutta niiden välissä ei ollut yhtenäistä punaista lankaa.

     "He contained his grin. "You are mine, woman, and I am yours. Until you, my life was desolate. I existed, but I didn't truly live. Now I live, even in my death. " The words were as close to marriage vows as he would ever come, he was sure. She would always be his, and he would always be hers."

Arvosana: ***

Kirja: Hard To Resist

Kirja: Hard to Resist
Kirjailija: Shanora Williams
Gengre: romantiikka, erotiikka, aikuiset
Sarja: Hard to Resist #1
Sivumäärä: 221
Julkaisuvuosi: 2013

Natalie Carmichael thought that Bryson Daniels would be her world. She planned a bright future with him, cherished four years with him, and couldn't have been any happier, but during graduation night, all of that changes.

Natalie walks in on Bryson cheating on her. One month after catching him in the act, she finally decides to make an escape by leaving for Florida.

She wants to start over, have fun, and be free while also finding a way to mend her broken heart but when she meets Nolan Young, her single-life escapade doesn't last for very long. She tries to stay clear of Nolan and his desires but it's impossible for her. Nolan will do everything that he can to have her as his own, but will Natalie accept Nolan along with the problems of his past? Will she let someone else into her heart that may be even worse than Bryson?

For Natalie, Nolan will be something completely new to her. And for them both, their desires will be completely hard to resist.

Arviointi: Aloin lukea tätä ties mistä syystä. Ja nyt saatuani tämän luettua, en voi olla miettimättä että miksi hemmetissä aloin lukea tätä. Kyllä, tämä oli ihan luettava kirja. Kyllä, olisin voinut lukea jotain parempaakin. Tämä kirja tuntui vain jatkavan massan mukana, erottumatta ollenkaan joukosta. Paitsi ehkä sillä, että tästä puuttui se jokin asia joka muista kirjoista kirjoista tuntuu löytyvän. En vain ole aivan varma, että mikä se asia on.
     Ja jos saan kysyä, niin miksi? Jos ensin päättä ettei ala seurustelemaan, niin miksi seuraavassa hetkessä seurustelee ensimmäisen miespuolisen henkilön kanssa joka eteen on hypännyt? Ehkä minun pitäisi lopettaa näiden kirjojen lukeminen, sillä se saa aikaan vain tällaisia kysymyksiä. Ilman vastauksia.
     Jos totta puhutaan niin en edes tiedä mitä minun pitäisi tästä kirjasta kertoa. Koska oikeasti, lukiessani mikään ei tuntunut jäävän mieleen. Mikään ei tuntunut etenevän vaan kaikki vain junnaili paikallaan. Ja tämän johdosta lukemiseen meni useampi ilta.
     Kirjan ei-kronologisuus myös ärsytti minua. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa, että kesken tarinaa tulee takaumia sun muita, mutta voisi niistä sentään jotenkin ilmoittaa. Eikä tehdä niin kuin tässä kirjassa. Yhdessä lauseessa ollaan tässä hetkessä ja sitten ollaankin jo kahden kuukauden takaisissa tapahtumissa. Eihän kukaan pysy perässä siinä kohtaa.

     "“Nat, please,” Bryson begged but I pushed against his sweaty, bare chest harder.

     “Fuck you, Bryson! How could you do this to me—with her?” He clutched my wrists, forcing me to look him in the eye but I couldn’t. He had the most beautiful emerald green I’d eyes ever seen but I began to hate them. I began to despise everything about him. I told myself that he wasn’t worth the tears and that I didn’t need him, but it was a lie. Bryson and I had promised to grow old and happy together. To have children and to raise them correctly. He’d promised me so much. A beautiful wedding, a romantic honeymoon—all of it. But that had all gone down the drain. That promise was no more."

Arvosana: ***

Kirja: The Ever After of Ella and Micha

Kirja: The Ever After of Ella and Micha
Kirjailija: Jessica Sorensen
Gengre: romantiikka
Sarja: The Secret #4
Sivumäärä: 272
Julkaisuvuosi: 2013

The day Ella has waited for is just around the corner. It's the day she'll marry Micha, the love of her life, the light that guided her out of the darkness. It looks like it will be the perfect Christmas-until an unexpected package arrives with a harsh reminder of Ella's past. Suddenly Ella doesn't feel as confident about her future. Can she really have a "happily-ever-after" if she's never even seen one?

Micha will stand by Ella no matter what she's going through-though he worries that she might leave him standing at the altar again. When he's offered a once-in-a-lifetime chance to tour with his favorite bands for three months, Micha knows he can't leave Ella behind. But can he ask her to uproot her life to join him on the road?

Now Ella and Micha must find a way to balance their fears, their dreams, and their love . . . if they ever want to hear wedding bells.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestyneet "The Secret of Ella and Micha" ja "The Forever of Ella and Micha" sekä "The Temptation of Lila and Ethan"
Arviointi: Uu, osa jonka halusin niin kipeästi lukea. Ja jos ensimmäinen ja toinen osa oli rakastettavia ja ihania ja täydellisiä,, niin tämä osa ei aivan yltänyt sille tasolle. Tai oikeastaan, ei lähellekään. Pahoittelut. Ja sanottakoon nyt tähän väliin, että epäilen sitä tulenko lukemaan sarjan kolmatta osaa Lilasta ja Ethanista. Ehkä joskus, ken tietää.
     Tämä sarja alkoi salaisuuksilla ja lähti heti käyntiin. Toinen osa oli ensimmäistä osaa ehkä vielä hieman parempi. Kuitenkin, tässä osasssa tuntui kuin kaikki keinot hyvän kirjan kirjoittamiseksi olisi käytetty ja Ella ja Micha vain haluttaisiin enää saada naimisiin ja that's it. Koska oikeasti, sellainen tämä kirja oli. Ja jos ei kiiruhdettu naimisiin menon kanssa, niin sitten tehtiin jotain aivan turhanpäiväisiä asioita millä ei ollut mitään tekemistä minkään kanssa. Yritä sellaista sitten lukea mielenkiinnolla. Se on vaikeaa.
     Yksi hyvä asia kuitenkin tässäkin kirjassa oli. Tai oikeastaan kaksi. Ella ja Micha. Yhdessä ja erikseen. Olen edelleen rakastunut heihin molempiin. Ja onneksi he eivät ole sinänsä muuttuneet näiden osien aikana. He ovat edelleen ne samat, itsepäiset henkilöt, kuin ensimmäisessäkin osassa. Pisteet siitä siis kirjailijalle. Heidän avulla tästä kirjasta tuli edes jotenkuten loppuun luettava.
     Ja laitan tähän nyt ehkä ainoan kohdan, joka mielestäni oli jakamisen arvoinen. No ei nyt ehkä ainoa, mutta sellainen joka sai eniten minussa ajatuksia aikaan. Mutta ainakin näihin kappaleisiin oli saatu tiivistettyä koko Ellan ja Michan tarina:
     "“I can’t think of a time where I didn’t want to be with you.” I glance back and forth between the paper and her as I speak. “From the moment you stepped out the door of your house, I thought you were beautiful and I wanted you in my life. I can’t say it was love at first sight since I was too young and I don’t believe in love at first sight. I believe in finding the right person who makes everything easy, who makes me happy, who makes life worth living and more exciting, whether it’s kissing on swing sets,” I say and that gets her to smile, “racing cars, getting tattoos, sharing Popsicles and tears, or just sitting in my room singing while you draw. I couldn’t have done life without you and every single moment, good or bad, has been worth it because it got us right here to this very place and this very moment where I get to have you for the rest of my life. You make me happier than I can even begin to explain. I love you, Ella May, more than life itself, and I’ll continue to love you until I take my last breath—I’ll love you forever. You own my heart.” By the end, my voice is getting unsteady with the emotions flooding through me as I think about everything we’ve gone through to get to this place and that in a few moments she will be mine forever, the girl next door who I fell in love with and gave my heart to completely."

---
     "“You know when I first met you, you scared the shit out of me.” She pulls a “whoops” face and glances at the minister, who sighs because he knows us well enough to know this is just how we talk. Then she returns her focus to me and clears her throat. “You were so intense and determined to get to know me and I couldn’t understand why you would want to, for a lot of reasons, reasons that you know about because you know me better than anyone.” Her voice wobbles a little and she lets go of the paper and wipes her sweaty palm on her jacket. “But eventually you sort of wore on me.” Her lips quirk and it makes me grin. “You became my light in my dark life and you made me feel so loved that I’d forget how to breathe. You were the only one who could make me laugh, smile, have fun, not give up. You were always there for me and somehow, through the crazy, intense years, you fought your way into my soul and ended up becoming my everything. You became my lifeline, the one person I could rely on no matter what, whether I was upset or pushing you away—you were always there for me. And I love you for it and for the amazing person that you are, for writing me songs and tattooing them on your skin, for wearing a ridiculous O-ring on your finger,” she says, trying to smile but I can tell she’s getting overwhelmed by her emotions. “And for loving me enough not to let me give up, not matter how hard I fought.” A breath gradually eases from her lips as she stuffs the paper into her jacket pocket."

Arvosana: ***