Maggie Stiefvater: The Raven Boys

Even if Blue hadn't been told her true love would die if she kissed him, she would stay away from boys. Especially the ones from the local private school. Known as Raven Boys, they only mean trouble.
But this is the year that everything will change for Blue.
This is year that she will be drawn into strange and sinister world of the Raven Boys. And the year Blue will discover that magic does exist.
This is the year she will fall in love.

     The Raven boys aloittaa Maggie Stiefvaterin uuden nuorten fantasiasarjan, joka sijoittuu meidän maailmaamme. Blue asuu äitinsä ja suvun muiden naisten kanssa talossa, jossa ennustetaan korteista ja muista. Blue on kuitenkin erilainen kuin sukunsa muut naiset, hän ei näe. Hänen kykynsä on se, että hän vahvistaa toisten näkökykyä ja muita maagisia asioita. Lisäksi hänestä on yksi jos toinenkin ennustanut, että Bluen suudelma tappaa hänen tosirakkauden.
     Raven boys tarkoittaa poikia, jotka käyvät kylän rikkaiden koulussa ja eivät ole maineeltaan kuitenkaan niitä puhtaimpia. Koulun käytävillä kävelee erilaisia persoonia ja niistä muutama on lyöttäytynyt yhteen. Pari rikasta ja yksi köyhä, joka esittää olevansa varakkaampi kuin todellisuudessa on. Tässä porukassa on yksi, joka pitää heidät yhdessä, Gansey. Hänellä on pakkomielle, jonka eteen hänen ystävänsä tekevät myös töitä. Eräänä päivänä pojat päätyvät ennustettaviksi ja kohtalo alkaa nivoutua yhteen.
     Tämä kirja on melkeinpä alusta loppuun teinidraamaa, jossa tyttö ei halua ihastua, eikä varsinkaan rakastua, mutta tapahtumien edetessä nuoren pää meinaa mennä sekaisin. Erilaisia ennustuksia vilisee tarinassa, mutta mikään niistä ei oikein saa todellista tapahtumaa rinnalle (vielä). Jostain syystä kuitenkin tykkäsin tästä, vaikka tämä on hyvin samantapainen kuin muutkin nuorten kirjat. Juoni eteni hyvin ja kaikkea ei paljastettu heti. Lisäksi tämä kirja jätti jonkin verran kysymyksiä jälkeensä, joten jatko-osat on pakko lukea jossain vaiheessa.
     Olen lukenut Stiefvaterilta aikaisemmin Väristys-sarjaa ja tykkäsin siitä aivan yhtä paljon kuin tästäkin. Tykkään Stiefvaterin tyylistä kirjoittaa. Siinä on jotain niin kaunista ja taiteellista, että jo sen takia voisin lukea häneltä millaista vain tuotantoa. Hän osaa luoda erilaisia hahmoja ja pitää ne loppuun asti erilaisina. En sano, että olisin tykännyt kaikista tämän kirjan hahmoista, ehei. Mutta heissä jokaisessa oli joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista haluan tietää lisää.

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: The Raven Cycle #1
Kustantaja: Scholastic
Julkaisuvuosi: 2012

Kirjailijan muut teokset: Väristys, Viettelys
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,06

Jo Nesbø: Torakat

Norjan Thaimaan-suurlähettiläs löytyy murhattuna bangkokilaisesta bordellista. Oslossa tehdään suunnitelma, jolla on tarkoitus välttää skandaali. Paikalle lähetetään Harry Hole. Jahdatessaan säälimätöntä murhaajaa Hole ajautuu Bangkokin syrjäkujien oopiumluoliin, bordelleihin, vedonlyöntipaikkoihin, strippibaareihin. Kosketusta pedofiilirinkeihin Hole ei voi välttää, pahan kosketusta...

     Harry Hole ja hänen omituisuutensa, vajaavaisuutensa ja erikoisuutensa tulivat esille melko hyvin sarjan avausosassa, Lepakkomiehessä. Torakat jatkaa tämän mielenkiintoisen miehen matkasta kertomista. Lukija ihmettelee yhtälailla Holen lähettämistä Bangkokiin, kuin hänet sinne lähettävä poliisipäällikkö. Ensimmäisen osan loppu ei meinaan jätä epäselväksi sitä, missä kunnossa Hole on ja varmuus hänen huonohappisesta kunnosta tulee esille tässäkin kirjassa jo heti alkumetreillä. Hole kuitenkin osaa yllättää, niin lukijan kuin kirjan Norjassa istuvat poliitikotkin.

     ""Hieno", sanoi Torhus. "Halusimme kuulla mielipiteenne näin nopeasti siksi, että asialla on luonnollisesti kiire. Holen on jätettävä kaikki, mitä hänellä on tällä hetkellä työn alla, ja lähdettävä huomenna."
     No, ehkä tämäntyyppinen komennus on juuri sitä, mitä Hole tällä hetkellä tarvitsee, Møller ajatteli luottavaisesti.
     "Pahoittelen, että joudumme viemään teiltä niin tärkeä miehen", Askildsen sanoi.
     Poliisiosaston päällikkö Bjarne Møller joutui hillitsemään itsensä, jottei olisi purskahtanut nauruun."

     Kuten sarjan ensimmäisessä osassa, ulkomailla tapahtuu murha ja sinne lähetetään Harry Hole. Tarina etenee verkkaisesti ja päämäärätietoisesti heti alusta lähtien. Turhia hyppyjä ei tehdä ja juoni nivoutuu pikkuhiljaa. Ensimmäiseen osaan verrattuna "outoja" tapahtumia kirjoittamisen suhteen ei ole. Nesbon esikoisteokseen verrattuna kehitystä on siis tapahtunut jo nyt.
     Tässä osassa politiikka on suuressa osassa ja sen erinäiset kiemurat, kun joukko kärkihenkilöitä pyrkii pitämään kätensä puhtaina, vaikka niihin on tarttunut liikaa likaa matkan varrella. Itse en ole niin suuri poliittisten ristiriitojen lukija, mutta tämän teoksen kohdalla tuo politiikalla palloilu jotenkin ei häirinnyt niin paljoa. Juoni vei mennessään ja loppu tuli liian nopeasti. Tämän lisäksi kirja esittelee aivan yhtä taitavasti Thaimaan kulttuuria ja maailmaa, kuin ensimmäinen osa teki Australian suhteen.
     Tykkään Nesbon tavasta edetä tarinassa pienin hiiren askelin. Palaset loksahtelevat paikalleen, mutta ennen loppua lukijan on vaikea edes arvata, kuka murhaaja voisi olla. Toki tässä kirjassa joitain epäilyksiä heräsi jo ennen lopun lähestymistä, mutta silti kaiken eteneminen oli hyvin suunniteltua ja järjestelmällistä. Yksinkertaisesti sanottuna tykkäsin tästä ja voin suositella tätä myös muille.

Kakerlakkene
Suomentanut: Outi Menna
Genre: mysteeri, trilleri, rikos
Sarja: Harry Hole #2
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 1998 suom. 2009

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Lisää verta, Macbeth, Lepakkomies
Arvosana: ****
Goodreads: 3,71

Katja Lahti & Ina Westman: Arkisatuja aikuisille

Pienikin lukuhetki voi pelastaa arjen kuormittaman päivän ja tehdä siitä vähän kevyemmän. Aina ei ole energiaa tarttua paksuihin romaaneihin tai katkonainen lukeminen saa aikaan vain sivujen kelausta taaksepäin. Arkusatuja aikuisille on kaunokirja lyhyisiin taukoihin bussissa, odotusaulassa, vessassa, sängyssä. Se ylläpitää lukuharrastusta silloin kun kahvi ehtii jäähtyä ennenaikaisesti, vauva nukkuu vain pätkissä tai kun työ vie kaikki mehut. Kirjan lyhyet tarinat naisen elämästä, urasta, erosta ja ruuhkavuosista ovat fanfaareja arjelle. Niiden äärellä voi huoahtaa, nauraa, iloita, liikuttua. Teos sisältää huumoria ja sarkasmia, mutta myös vakavia aiheita.

     Kuuntelin tämän äänikirjana. Voi olla, että se oli virhe. Kirjaimellisesti lukemalla olisin saanut tästä ehkä hieman enemmän irti ja tämä olisi ollut parempi lukukokemus. Nyt mieleen jäi vain moninaiset tarinat sellaisesta arjesta, joka ei ole lähellä omaani. Samaistuminen jäi siis hyvin kevyelle asteelle ja keskittyminen siirtyi välillä muualle.
     Tämä kirja sai hymyilemään, miettimään ja puntaroimaan monia asioita, sitä en voi kieltää. Voin suositella tätä koko sydämestäni muille. Itselle tämä oli kuitenkin yhden lukukerran kokemus, enkä saanut tästä niin paljoa irti, kuin olisin halunnut. Katja Lahti ja Ina Westman kirjoittavat myös blogia (linkki alhaalla), josta ymmärtääkseni pari tämänkin kirjan novellia on löydettävissä. Voi olla, että käyn heidän sivuillaan ja annan uuden mahdollisuuden. Koska jos jotain, niin tykkäsin heidän kirjoitustyylistä. Novellit olivat nopeita, osa oivaltavia. Mielenkiintoisia. Kuitenkaan kokonaisuutena tämä ei ollut sellainen teos, joka olisi saanut sukat pyörimään jalassa ja jonka haluaisin lukea uudelleen.

Genre: novelli, kokoelma, satu

Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn
Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***
Goodreads: 3,54

Muissa blogeissa: Kulttuuri kukoistaa, Kirjojen keskellä

Kirjan kirjoittajien blogi, josta voi käydä lukemassa lisää lyhyitä novelleja: Pieni novelliblogi

Nora Roberts: Ensimmäinen vuosi

Sitä kutsutaan Surmaksi. Tautia, joka alkaa levitä Skotlannin maaseudulta kylmänä uudenvuodenaattona. Miljoonat ja miljoonat sairastuvat ja menehtyvät, mutta on myös selviytyjiä ja heidän joukossaan nitä, joissa syntyy uudenlaisia kykyjä.
Newyorkilainen Lana pystyy siirtämään esineitä tahdonvoimalla. Uutistoimituksen harjoittelija Fred osaa loihtia valoa pimeyteen. Jonah, ensihoitaja, kykenee näkemään tulevaisuuteen. Mutta Surma vaikuttaa ihmisiin myös päinvastaisella tavalla, ja valon rinnalle nousee synkkiä voimia.
Kun elämä käy kaupungissa tukalaksi, Lana ja muut lähtevät etsimään turvapaikkaa muualta. Vaikka maailma ympärillä tuhoutuisi, heillä on toisensa - ja loppua seuraa uusi alku.

     Dystopia ajasta, jolloin Surma vie ja vain pieni osa maailman väestöstä jää henkiin. Ja koska ihmisluonto on mitä on, selvinneistä osa on hyviä ja osa pahoja. Tämä kirja on matka Surman alusta siihen, kun ne ketkä ovat kuollakseen tautiin, ovat jo kuolleet. Valittu on syntynyt. Kaikki haluavat Valitun. Mutta kuka Valittu on? Mikä hänen merkityksensä on? Mikä hänen tarkoituksensa on?
     Olisin halunnut pitää tästä kirjasta enemmän kuin loppujen lopuksi sitten pidin. Takakannen teksti sai minut innostumaan niin paljon, mutta toteutus jäi hieman vaisuksi. Kirjan alku oli lupaava, tapahtumat saivat alkunsa ja homma lähti lapasesta. Sitten tapahtui jotain ja alettiin hyppiä selviytymisporukasta toiseen, ilman selkeää suuntaa ja tarkoitusta. Kuin ihmeen kaupalla ihmisen osaavat kokoontua samaan paikkaan ja saadaan aikaiseksi kylä.
     Kirjassa oli niitä vaiheita, joissa oli enemmän toimintaa ja tarkoitusta. Suuri osa kuitenkin oli omanlaista matkakertomusta, eri porukoiden näkökulmasta. Hahmoja tulvi ovista ja ikkunoista, eikä kenestäkään kerrottu niin paljoa, että kokonaiskuvaa olisi ehtinyt muodostua. Tämä tuntui vain alkusoitolta, joka olisi voitu tiivistää lyhyemmäksi ja näin päästy nopeammin itse asiaan. Eniten kuitenkin itseäni jäi häiritsemään se, että Surmaa ja selviytyneiden voimia (joita ei kuitenkaan ollut kaikilla) ei mitenkään selitetty missään vaiheessa kunnolla, tai juuri ollenkaan.

Year One
Suomentanut: Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen
Genre: scifi, fantasia, romantiikka
Sarja: Valitun aikakirjat #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2017 suom. 2018

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,04

Muissa blogeissa: Kirjahilla, Yöpöydän kirjat

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen

Kertomus mustasta ajanjaksosta, jolloin tunnetun kirjailijan huumorintaju oli kadota.

     Heikosti positiivinen on Härkösen ensimmäinen omaelämäkerrallinen teos, joka kertoo raskaudesta ja äitiydestä. Sekä lapsettomuudesta. Kirjan kirjoittamisesta. Elämästä. Ja sen vaikeuksista.
     Ennen kirjan aloittamista minulla oli suuret odotukset. En vielä silloin tiennyt, että tämä kertoo Härkösen omasta elämästä. Kun tämä tieto tuli minua jossain vastaan, mietin voinko kirjoittaa mielipidettäni tästä. Härkösen kirjoitustyyli on aivan mahtava ja kirjaan sisältyy monia letkautuksia, jotka saavat nauramaan - tai ainakin hymyn huulille.

     "Olen kuullut monien naisten huokaavan, että raskaus on heidän elämänsä parasta aikaa. Herää kysymys, että minkähänlaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?"

     Kokonaisuutena tämä teos jäi kuitenkin mielestäni hieman vaisuksi. Odotin jotain muuta. Odotin enemmän lapsettomuudesta puhumista, niitä tunteita. Nyt lapsettomuutta oli hieman alussa ja sitten raskautta oli lähinnä loppu. Synnytyksen ja jälkeisen ajan kuvailu oli karmeaa ja toivon, että moni ei joudu (tai ole joutunut) kokemaan samaa.
     Tämä oli kuitenkin rohkea kirja ja omalla tavallaan juuri niin avoin, kun omasta elämästään kirjoittaessa viitsii olla.

Genre: muistelma, draama
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2001

Kirjailijan muut teokset: Häräntappoase, Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia, Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,38

Kristiina Saha: Minäpäivät

Ärhäkästi pureva esikosromaani repii kappaleiksi konsulttikielen, onnellisuusteollisuuden ja selfhelpin. Hellevi on pikkupomo keskisuuressa ohjelmistosuunnitteluyrityksessä. Yyteet paukahtavat päälle. Hellevi antaa päivisin potkuja ja käy iltaisin hoitamassa äksyä sairasta äitiään. Kiitokseksi 20 palvelusvuodesta firma patistaa Hellevin muutosseminaariin. Muutos vai häviö? Mitkä ovat vaihtoehdot?

     Takakannessa on teksti "Rohkea ja suorasanainen Minäpäivät istuttaa lukijan sohvaan ja puhuu sydäntäsärkevästi jatkuvasta syyllisyydentunnosta ja yksinäisyydestä. Se kysyy, mikä on ihmisen mitta ja kuka sen täyttää?". Tämä jotenkin iski itseeni ja olin innokas aloittaessani kirjan lukemisen. Pian kuitenkin tajusin, että eihän tästä tule yhtään mitään. Jos tämä olisi ollut pidempi kirja (nyt n. 250sivua), en olisi jatkanut loppuun. Nyt kuitenkin pusersin itseni läpi tämän kokemuksen ja en tiedä mitä voisin sanoa.
     Ensinnäkin tämän kirjan kohdalla oli se ongelma, että en voinut oikein samaistua tähän. Olen vasta aloittamassa työuraani, joten työelämän vaatimukset eivät varsinaisesti ole päässeet iskemään minua kanveesiin. Toinen ongelma oli se, että en tiennyt yrittääkö tämä kirja olla vakava vai humoristinen. Nyt näiden yhdistelmä ei toiminut. Kolmas ongelma oli se, että tapahtumista hypittiin seuraavaan vähän liian suurilla hypyillä.
     Minäpäivät siis kertoo Hellevistä: hän on ollut samassa työpaikassa koko uransa, hänellä on skitsofreniaa sairastava äiti joka on vanhainkodissa, hän ei ole seurustellut eikä hänellä ole lapsia. Hellevi käy katsomassa usein äitiään, vaikka käynnit ovat raskaita. Nämä osuudet ovat kuitenkin jotain, mistä tykkäsin tässä kirjassa. Sitten kaikki muu olikin jotain, mistä en niin tykännyt.
     Melko pian kirjan alettua Hellevi saa työpaikaltaan lahjan seminaariin, jonka myötä muutoksen teko on mahdollista. Seminaarissa Hellevi tapaa miehen. Homma etenee. Seminaarin järjestäjät pommittavat erilaisilla tehtävillä, joiden suorittamiseen on viikko aikaa. Muutos koskee ulkonäköä, luonnetta, elämää, asenteita... kaikkea mahdollista. Hellevi on tehnyt kaiken väärin elämässään. Tämä jotenkin tökki itselläni. Hellevistä yritettiin muovata aivan eri ihminen. Ärsytti.
     Kirjan lopusta minulla ei juurikaan ole muistikuvia. Olen kuitenkin varma, että tarvoin kirjan loppuun asti. Ehkä tämä kuitenkin kertoo jotain siitä, miten hyvänä tätä kirjaa pidin. Joku oli Goodreadsissä verrannut tätä kirjaa Olga Kokon Munametsään. Siitä voin olla ainakin jonkin verran samaa mieltä, kumpikaan ei ollut minua varten.

Genre: chick lit, huumori
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: **
Goodreads: 3,10

Muissa blogeissa: Amman lukuhetki

J.K. Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Silta sortuu, ihmisiä murhataan ja pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Lontoossa kolea ja leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Jotain on selvästi pielessä. Lisäksi Dumbledoren vierailu keskeyttää Harry loman.
Harry harteille kasataan yhä enemmän vastuuta, mutta apua hän saa Dumbledoren yksityistunneista. Tummasävyinen ja henkeäsalpaavan jännittävä toiseksi viimeinen osa paljastaa uusia asioita Harrysta, Dumbledoresta, Kalkaroksesta ja ennen kaikkea Voldemortista.

     Harry Pottereiden lukeminen sai taas jatkua ja vuorossa oli Puoliverinen prinssi. Kirja, jonka sisältö ei ollut aivan niin hyvin muistissa kuin aikaisemmat (elokuvan katsomisen takia toki pääpointit olivat muistissa).
     Ensimmäisen osan pienestä pojasta ollaan tultu pitkä tie tähän tilanteeseen ja Rowlingin kirjoituskin on kehittynyt. Tämä kirja on yksi lempiosistani, kirjan tapahtumien takia ja sen takia, että hahmot jotenkin syventyvät vielä lisää. Samalla kuitenkin tämä tuntuu väliosalta ennen viimeistä loppusilausta. Harry saa tietää hirnyrkeistä, mutta kuitenkaan niistä ei kerrota kaikkea. Nuorten suhdekuviot etenevät ja muuttuvat, joten kolmikon välinen dynamiikka kokee muutoksia.
     Loppujen lopuksi en kuitenkaan voi olla antamatta tälle kirjalle viittä tähteä, sillä nostalgisuus ja muu vain nostavat niin paljon päätään, että "pienet" ongelmat eivät haittaa.

Harry Potter and the Half-Blood Prince
Suomentanut: Jaana Kapari
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Harry Potter #6
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2005 suom. 2006

Kirjailijan muut teokset: Viisasten kivi, Salaisuuksien kammio, Azkabanin vanki, Liekehtivä pikari, Feeniksin kilta
Arvosana: *****
Goodreads: 4,56