25. marraskuuta 2019

Sarah Crossan: Yksi

Grace ja Tippi eivät siedä sitä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kuin mitään muuta siskokset toivovat, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä, kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?
Mutta tyttöjä odottaa raastava valinta. On tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.

     Romaani runon muodossa. Ensimmäinen laatuaan, jonka itse luen. En ole kovin suuri runouden ystävä, sillä yleensä en ymmärrä runoja ja niiden merkitystä. Tässä kuitenkin kun teksti on kirjoitettu kuten "normaali" runo, vähän useammin vain enteriä painaen, jopa minä ymmärsin mitä luin.
     Kirja kertoo siis siamilaisten kaksosten elämästä lyhyen pätkän verran. Kirjassa on useampi sata sivua, mutta runomuotonsa takia se on hyvin nopeaa luettavaa ja tempo on tasainen. Alku lähtee nopeasti liikkeelle ja tapahtumaketju vyöryää eteenpäin pikaisella tahdilla. Yksi runo on pieni vilkaisu kokonaisuuteen ja yhdessä ne luovat uskomattoman tarinan. Koskettavan. Herkän. Mielettömän. Voisin lukea tämän heti perään toisen kerran ja itkeä ilosta ja surusta. Eikä tämä tuottaisi mitään ongelmia.
     Kuitenkin, koska tämä oli runomuodossa, ei tarina tuntunut saavan kaikkea sitä mitä se olisi ansainnut. Tarinasta jäi uupumaan jotain, mutta toki sitten kirjasta olisi tullut vielä paksumpi. Mutta samalla tarina olisi ollut syvempi. Olisin kaivannut päähenkilöiden mielenmaailman vielä suurempaa kuvausta.

     "Se on vain totuus
joka ei
koskaan
häviä
mihinkään."

One
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Genre: nuoret, realistinen fiktio, runous
Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi: 2015 suom. 2018
Arvosana:****½
Goodreads: 4,16

22. marraskuuta 2019

Jo Nesbo: Lepakkomies

Rikostutkija Harry Hole on lähetetty Australiaan tutkimaan nuoren norjalaisnaisen murhaa.
Hole saa työparikseen aboriginaalin Andrew Kensingtonin, josta tuntuu kehittyvän myös ystävä. Kun ratkaisu tuntuu olevan käden ulottuvilla, osoittautuu, ettei kumpikaan ole sitä miltä näyttää. Holen oman menneisyyden haamut ajavat hänet vaikeuksiin.

   Jo Nesbo on tunnettu ja suosittu norjalainen kirjailija, kenen esikoisteos Lepakkomies oli minun lukulistallani seuraavaksi. Odotin kokemusta innolla, sillä dekkari-innostukseni on tässä viimeisen vuoden aikana vain yltynyt ja halusin päästä lukemaan minulle suositellun kirjailijan suurta sarjaa. Aikaisemmin olen lukenut Nesbolta muutaman kirjan, jotka ovat jakaneet mielipiteeni kahtia. Yksi floppi, yksi todella hyvä ja kaksi siltä väliltä. En siis ollut aivan varma, mitä odottaa, mutta olin innoissani. Todella.
     Kirja alkaa, kuten harvat dekkarit alkavat, siitä kun etsivä matkustaa paikkaan X (tällä kertaa Australiaan). Murhasta ei puhuta, se selviää vasta myöhemmin. Murhaa ei heti kuvailla, se tulee myöhemmin. Syy Australiaan matkustukseen, tulee myöhemmin. Tämä kaikki sinetöi sen, että minun oli pakko saada luettua kirja mahdollisimman nopeasti. Halusin vastauksia, janosin niitä. Ja mikä parasta, kun yksi kysymys sai vastauksen, tuli uusia kysymyksiä. Juoni oli rakennettu niin, että se ei ollut liian selkeä ja aina välillä tapahtui jotain, mikä esti laskemasta kirjaa alas. Hyvän dekkarin ainekset siis.

     ""Totuus on se, ettei kukaan elä totuudella ja ettei kukaan siksi ole kiinnostunut totuudesta. Se totuus, jonka me muodostamme mielessämme, on vain ihmisten totuudesta saaman hyödyn summa mitattuna sillä, kuinka paljon valtaa kelläkin on."

     En ole itse käynyt Australiassa enkä ole tutustunut aboriginaalien historiaan sen enempää, joten en voi sanoa kuinka totta kirjassa kerrotut asiat olivat. Vanhan uskomuksen tarinat kuitenkin tekivät minuun vaikutuksen ja niiden avulla juoni eteni sutjakkaasti ja luontevasti. Tarinan avulla saatiin myös luotua toisenlainen syvyys tarinaan, joka muuten olisi ehkä ollut liian tavallinen.
     Lepakkomies on Nesbon esikoisteos, mikä näkyy joiltain osin kirjaa lukiessa. Kaikki tapahtumat eivät täysin käy järkeen niiden tapahtuessa, mutta niistä on myöhemmin hyötyä. Lisäksi Harry Hole ei kuuluu niihin päähahmoihin, joihin on helppo samaistua (ainakaan kaikkien), mutta juuri siksi tykkään hänestä. Hän ei ole ärsyttävä, hän on erilainen. Toki samanlaisista ongelmista kärsiviä etsiviä on muissakin sarjoissa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä, vaikka tämä ei olekaan se suosituin muihin sarjan osiin verrattuna.

Flaggermusmannen
Suomentanut: Outi Menna
Genre: trilleri, mysteeri, rikos
Sarja: Harry Hole #1
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 1997 suom. 2001
Kirjailijan muut teoksetIsänsä poikaVerta lumellaLisää verta, Macbeth
Arvosana: ****½
Goodreads: 3,54

18. marraskuuta 2019

Joel Haahtela: Adelen kysymys

Arvoituksellinen pienoisromaani miehestä, joka lähtee luostariin tutkimaan Pyhän Adelen mysteeriä ja ottamaan selvää itsestään.
Mies matkustaa luostariin Pyreneille tutkimaan tarinaa Pyhästä Adelesta, naisesta, joka putosi jyrkänteeltä alas ja julistettiin myöhemmin pyhimykseksi. Samalla alkaa matka kauas miehen omaan menneisyyteen ja ikiaikaiseen mysteeriin. Adele esittää kysymyksen yhdeksänsadan vuoden takaa: voiko ihmeitä tapahtua?

     Adelen kysymys valikoitui luettavien kirjojeni listalle ihan vain kirjan nimen takia. Jokin siinä sai mielenkiintoni heräämään ja päätin aloittaa lukemisen ilman, että tiesin kirjasta mitään. Myöskään Haahtela ei ole itselleni entuudestaan tuttu, joten sitäkään kautta minulla ei ollut käsitystä siitä, mitä tämä teos tulee pitämään sisällään. Lukemisen jälkeen mietin kauan, että kirjoitanko tästä kirjasta mitään, sillä kuten Goodreadsistä luettavat kommentit kertovat, tämä kirja on suosittu ja tykätty. Valitettavasti, itse en kuuluu siihen joukkoon, joka voi sanoa niin. En kuulu edes siihen joukkoon, jonka mielestä tämä kirja oli keskinkertainen.
     Kuulun niihin harvoihin, jotka kokivat tämän kirjan lukemisen työläänä ja raskaana. Alusta loppuun kerronta tökki, tarina tökki ja homma ei edennyt. Olisin voinut jättää kirjan kesken, mutta en kuulu myöskään niihin ihmisiin. Kahlasin siis kirjan loppuun, jotta pystyn olemaan varma mielipiteestäni. En tykännyt kirjasta. Oikeastaan missään kohdassa. Valitettavasti. Olen menevämpien kirjojen ystävä ja senpä takia mietin, että kirjoitanko tästä mitään. Tämä kirja ei meinaan kuvasta sitä tyyliä, jota yleensä luen. Koska kuitenkin luin tämän loppuun ja haluan lukea erilaisia kirjoja, kirjoitan tämän muista mielipiteistä poikkeavan tekstin.
     Mielestäni tämän teoksen tarina oli valju. Hahmoja oli muutama ja heistä sai jonkinlaisen otteen, mutta en pystynyt samaistumaan heistä kehenkään. Ehkä tämä kirja olisi pitänyt ottaa enemmän pohdiskelun ja itsetutkiskelun kautta(?). En kuitenkaan pystynyt siihen. Kirjan aihe ei ehkä ollut riittävän lähellä itseäni ja omaa sydäntäni, että olisin voinut kokea tätä upeana ja ihanana kirjana ja kokemuksena. Enkä usko, että tulen enää lukemaan Haahtelan kirjoja. Tämän teoksen perusteella hänen tyylinsä ei ole minua varten.

Genre: uskonto
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: *
Goodreads: 3,78
Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly, Lumiomena, Tuijata

9. lokakuuta 2019

Rachael Lippincott: Five Feet Apart

Can you love someone you can never touch?

Stella Grant likes to be in control - even though her totally out of control lungs have sent her in and out of the hospital most of her life. At this point, what Stella needs to control most is keeping herself away from anyone or anything that might pass along an infection and jeopardize the possibility of a lung transplant. Six feet apart. No exceptions.
The only thing Will Newman wants to be in control of is getting out of this hospital. He couldn't care less about his treatments, or a fancy new clinical drug trial. Soon, he'll turn eighteen and then he'll be able to unplug all these machines and actually go see the world, not just its hospitals.
Will's exactly what Stella needs to stay away from. If he so much as breaths on Stella she could lose her spot on the transplant list. Either one of them could die. The only way to stay alive is to stay apart. But suddenly six feet doesn't feel like safety. It feels like punishment.
What if they could steal back just a little bit of the space their broken lungs have stolen from them? Would five feet apart really be so dangerous if it stops their hearts from breaking too?

   Tarina kahdesta keuhkotautia sairastavasta, ketkä ihastuvat ja rakastuvat, mutta eivät voi olla minkäänlaisessa kontaktissa keskenään. Varsinkaan, kun toisella on todettu bakteeritauti, joka on kuolemantuomio. Stella on pieni kontrollifriikki ja hän haluaa kaiken olevan järjestyksessä. Hän on vuosien varrella kehittänyt oman hoitonsa tueksi sovelluksen ja hänellä on selvät sävelet elämänsä kanssa. Nyt hän vain odottaa, että pääsisi leikkaukseen, jossa saisi uudet keuhkot itselleen. Will taas ei ole kiinnostunut omasta voinnistaan ja odottaa vain sitä, että hänestä tulee täysi-ikäinen ja hänen äitinsä ei voi pakottaa häntä erilaisiin sairaalahoitoihin, joista ei kuitenkaan ole mitään apua hänelle. Näiden kahden täysin erilaisen ihmisen kohtaaminen kuitenkin muuttaa molempien elämän.
     Tämä kirja oli koskettava. Sydäntä särkevä. Sympaattinen. Aivan ihana. Will oli jotenkin niin söpön oloinen, että olisin halunnut päästä halaamaan häntä. Tarina eteni hyvällä vauhdilla ja asioita selitettiin myös hieman, eikä oletettu lukijan tietävän kystisestä fibroosista (CF) mitään. Alusta loppuun riitti mielenkiintoa ja juonenkäänteitä, jotka saivat pelkäämään sitä, miten tämä kirja sitten oikeastaan tulee päättymään. Hahmot oli hyvin luotuja, mutta itsellä otti aina välillä päähän molempien hahmojen ajatusmaailmat, jotka toki kokivat suuria muutoksia tarinan edetessä. Nämä kaksi hahmoa myös kasvoivat henkisesti koko ajan ja se oli mukava päästä näkemään. En voi kuin suositella tätä kaikille.

Genre: nuoret, romantiikka
Kustantaja: Simon & Schuster Books for Young Readers
Julkaisuvuosi: 2018
Arvosana: ****
Goodreads: 4.19

7. lokakuuta 2019

Julie Kagawa: Lohikäärmeet

Kauan sitten Pyhän Yrjänän Veljeskunta onnistui hävittämään lähes kaikki lohikäärmeet. Jäljelle jääneet kätkeytyivät ihmishahmoihin ja ovat siitä lähtien eläneet ihmisten joukossa. Ajan myötä heitä on yhä enemmän, ja he ovat entistä vahvempia ja ovelampia. He ovat luoneet maailmanlaajuisen Talon-organisaation, joka kokoaa yhteen kaikki lohikäärmeet ja joka on nyt valmis kaappaamaan vallan ihmisiltä.
Ember ja Dante Hill ovat nuoria lohikäärmeitä, jotka ovat kasvaneet sisaruksina Talonin salaisessa laitoksessa. Heidät on valmennettu soluttautumaan ihmisten joukkoon, ja loppukokeessa heidät sijoitetaan Crescent Beachin rantakaupunkiin. Teinielämä kiehtoo Emberiä ja hän haluaa kokea vielä yhden kesän vapaudessa ennen kuin hänelle osoitetaan lopullinen paikka Talonin organisaatiossa. Mutta yhtäkkiä Emberin maailmaan ilmestyy säännöistä piittaamaton lohikäärme kyseenalaistaen kaiken sen mitä Ember on oppinut.
Garret Xavier Sebastian on vain seitsemäntoistavuotias, mutta jo parkiintunut lohikäärmeiden tappaja. Pyhän Yrjänän Veljeskunnan sotilaana hänen tehtävänään on eliminoida kaikki lohikäärmeet - varsinkin nuoret. Nyt hänet lähetetään Crescent Beachin kaupunkiin, missä hänen tulee jäljittää kaksi mahdollista Talonin agenttia ja eliminoida heidät. Mutta ensin hänen on varmistuttava siitä, että he todellakin ovat lohikäärmeitä, mitä Ember Hillin kohdalla ei ole niin yksinkertaista. Emberin rohkeus, itseluottamus ja tahto saavat Garretin maailman sekaisin. Kuinka paljon hän on valmis antamaan periksi selvittäessään totuutta lohikäärmeistä?

   Orastavaa ja epävarmaa teiniromantiikkaa fantasialla. Sitä tämä kirja on alusta loppuun. Ja sellaisen lukeminen aina välillä on varsin mukavaa, mutta ei tämä kirja mielestäni mikään maailman paras ollut. Mukavaa ja kevyttä väliviihdettä, ei mitenkään kovin erityinen.
     Kirjan alusta asti tarina lähtee hyvin etenemään ja tylsiä taukoja ei tule. Itse olen ennenkin lukenut Kagawan kirjoja (myös englanniksi) ja tykkään hänen tyylistään kirjoittaa. Riittävästi kerrontaa ja kuvailua. Hahmojen luonteet tuodaan selkeästi esille ja joitain piirteitä jopa korostetaan hieman liikaa. Itse pidin tämän teoksen päähahmoista Emberistä ja Garretista, varsinkin Garretista tuli heti suosikkini. Heidän näkökulmansa tarinasta tuotiin esiin tasaisesti ja molempien organisaatioiden - Talonin ja Pyhän Yrjänän - toiminta tuli hyvin esille. Toki kysymyksiäkin jäi vaikka kuinka paljon, mutta onneksi tässä sarjassa on neljä muutakin osaa, joissa saada vastauksia.
     Tarinana tämä oli perus YA-kirjallisuutta. Ei mitään ihmeellistä ja melko ennalta-arvattava juoni. Eteneminen oli tasaista ja välillä käänteiden kautta lähdettiin seuraavaan suuntaan. Lopputulos kuitenkin oli aika selvä jo paljon ennen viimeisiä sivuja. Ei kuitenkaan mikään huono lukukokemus ja en näe estettä sille, että lukisin tämän kirjan vielä uudelleenkin.

Talon
Suomentanut: Eeva Parviainen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Talon #1
Kustantaja: Harper Collins
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2016
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,75

4. lokakuuta 2019

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

Raikas, anarkistisen huumorin sävyttämä romaani "maakylän Romeosta ja Juliasta".
Kuusitoistavuotias Allu toivoo pääsevänsä Tukholmaan, mutta hänet lähetetäänkin maalle, kesäapulaiseksi sukulaistaloon. Ikävyyden kärjen katkaisee Kerttu, ja kaikki muukin muuttuu.

     Häräntappoase on jo kauemman aikaa ollut klassikko, joka luetaan koulussa. Tai ainakin vielä pari vuotta sitten tästä kirjasta oli lehdessä juttua, että se on edelleen yksi niistä teoksista, jonka kaikki lukee. Itsekin olen tämän joskus peruskoulussa lukenut. Muistikuvani siitä on hyvin hatarat, mutta jotenkin minulla on sellainen olo, että tykkäsin. Nyt, kymmenen vuoden päästä, en tiedä mitä sanoa.
     Kyseessähän on Härkösen esikoisteos, jonka hän kirjoitti ollessaan lukiossa. Kirja on myös voittanut J.H. Erkon palkinnon, parhaana esikoisteoksena. Ja kyllähän tässä kirjassa on omat parhaat puolensakin, mutta samalla siinä ei ole. Nyt tämän lukukerran jälkeen minulla on sellainen olo, että voisin lukea tämän vielä joskus uudelleen. Samalla kuitenkin on sellainen olo, että en tykännyt tästä teoksesta yhtään. Tässä kirjassa oli hyvää huumoria, mutta kokonaisuutena tämä ei ollut mikään ihmeellinen tarina. Tämä oli kasvutarina nuoresta teinipojasta, joka heitettiin kaupungista maalle kesän ajaksi. Ei mitään sen ihmeellisempää.
     Juonellisesti tässä kirjassa ei ollut oikein mitään sykähdyttävää. Dialogit saivat joskus hymyn huulille, mutta siihen se sitten jäikin. Monessa kohtaa mietin, että mitä tässä nyt taas oikein tapahtuu. Hahmot tuntuivat oudoilta, varsinkin heidän reaktiot ja tekemiset. Päädyin vain miettimään omaa nuoruuttani ja sitä, miten asiat toimivat paljon helpommin (tai sitten omat mielikuvat ovat vääristyineitä). Muuten kyllä tämä teos oli hyvin todentuntuinen nuoren ajatuksista.

Genre: nuoret, klassikko
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1984
Kirjailijan muut teokset: Ihan ystävänä sanon
Arvosana: *½
Goodreads: 3,09

2. lokakuuta 2019

Cassandra Clare: Tuhkakaupunki

Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, ei varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä.

     Tuhkakaupunki on jatko-osa, jossa päästään tutustumaan vielä paremmin varjometsästäjien maailmaan. Homma jatkuu heti siitä mihin ensimmäinen osa jäi ja näin ollen mitään ei jää kertomatta lukijalle, opimme siis samaan aikaan asioita kuin maallikkona lapsuutensa viettänyt Clarykin. Tässä osassa taistelu hyvän ja pahan välillä jatkuu, nyt vain intensiivisemmin. Lisäksi ihmissuhteet ovat muutoksen kourissa ja silläkin saralla asiat vyöryävät lumipallon tavoin eteenpäin.
     Silloin kun viimeksi luin tätä sarjaa, tämän osan jälkeen mielenkiintoni lopahti jonkun verran, mutta jatkoin vielä yhden osan sinnikkäästi eteenpäin. Nyt tunteeni tätä osaa kohtaan ovat vähän positiivisemmat. Kyllä, tässä kirjassa on omat ongelmansa kuten ensimmäisessäkin osassa, mutta niiden alta löytyy mielenkiintoinen tarina.
     Koska kyseessä on sen verran "vanha" kirjasarja, en ala sen tarkemmin käymään kirjan juonta ja sisältöä läpi. Sen voin kuitenkin sanoa, että asiat todella menevät eteenpäin ja pieniä vihjeitä salaisuuksista jaetaan. Jään innolla odottamaan niiden salaisuuksien paljastumista ja seurauksien selviämistä.

City of Ashes
Suomentanut: Terhi Leskinen
Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Varjojen kaupungit #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2008 (suom. 2010)
Kirjailijan muut teoksetLuukaupunki
Arvosana: ****
Goodreads: 4,19