Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Xiomara Batista on aina pitänyt sanansa sisällään. Hänellä on kuitenkin paljon sanottavaa, ja hän vuodattaa turhautumisensa ja intohimonsa muistikirjansa sivuille. Kun Xiomara saa kutsun koulun lavarunouskerhoon, hänellä on vihdoin tilaisuus tulla kuulluksi. Mutta kykeneekö hän lausumaan ajatuksensa ääneen?

     Säeromaanit ovat lisääntyneet omassa lukemistossani tänä vuonna ja nyt tartuin Elizabeth Acevedon tunnettuun kirjaan. Runoilija X on paljon puhuttu kirja ja odotin innolla hetkeä, kun pääsin sen lukemaan.

     Runoilija X kertoo Xiomarasta ja hänen arjestaan ja tunteista. Kirja imaisi minut heti mukaansa ja innostus vain kasvoi kirjan edetessä. Xiomaran vaiheet kuvataan selkeästi ja säeromaani soljui hyvin eteenpäin. Kirjan luettuani jäin kaipaamaan lisää, mutta niinhän sen kuuluukin olla. Tämä vain oli koskettava ja upea tarina nuoren elämästä. Ja voin suositella todellakin tämän lukemista muille ja koska kyseessä on nopealukuinen säeromaani, sopii se hieman tiukempaankin aikatauluun. 

     Yksi pieni miinus omalla kohdallani oli muutamat vuoropuhelut, joita ei oltu käännetty suomeksi. Joitakin näistä oli myöhemmin käännetty, mutta ei kaikkia. Tämä on kuitenkin vain omasta kielitaidottomuudestani johtuva pieni juttu ;)

Poet X
Suomentanut: Leena Ojalatva
Genre: runous, nuoret, realistinen fiktio
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Kirjailijan muut teokset: Clap when you land

Arvosana: *****
Goodreads: 4,43

Helmet2020:

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä

27. Säeromaani

Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä

Maailmanloppu tulee lauantaina. Ensi lauantaina. Juuri ennen päivällisaikaa, kirjoittaa noita Agnes Nutter tarkoissa ennustuksissaan.

Tämä harmittaa demoni Crowleyta ja hänen "vihamiestään" enkeli Aziraphalea, jotka ovat vuosituhansien aikana tavallaan tykäisyneet maailman menoon. Mutta miten estää maailmanloppu?

No, siten että pysäyttää Ilmestyskirjan ratsastajat, värvää noidanmetsästäjien armeijan ja nitistää itse Antikristuksen. Joka on mitä miellyttävin yksitoistavuotias nuorimies. Ja joka on vahingossa päässyt katoamaan.

     Pratchettin ja Gaimanin kulttiklassikko sai uuden suomennoksen tänä vuonna ja päätin tarttua siihen heti. En ole aikaisempaan suomennokseen tutustunut, joten en osaa sanoa, kuinka paljon tämä erosi edeltäjästä. Kirjan aloitettuani sain kuitenkin nopeasti todeta, että kirjasta tulisi ihan viihdyttävä lukukokemus (tai oikeastaan kuuntelukokemus). 

     Hyviä enteitä seuraa siis enkeliä ja demonia, Aziraphale ja Crowley, sekä maailmanlopun aiheuttajaa, Adam. Kirjan alussa kerrotaan Adamin lapsuudesta ja tämän vaiheen koin hieman pitkästyttävänä. Kun noita Agnesin ennustukset maailmanlopusta tulee julki, toiminta alkaa.

     Odotukseni olivat korkealla, sillä kirja on kuitenkin suosittu ja luettu. Olin innoissani kun sain kirjan käsiini. Valitettavasti kirja ei kuitenkaan lunastanut aivan kaikkia odotuksiani, varsinkin kirjan huumoriosuus ei omalla kohdallani toiminut kovin hyvin. Odotin joitain hauskempaa, suurempaa ja vielä vähän viihdyttävämpää. Ei tämä kuitenkaan aivan huono kokemus ollut, mutta ei myöskään niin hyvä, että haluaisin tarttua kirjaan uudelleen.

Good omens: The nice and accurate prophecies of Agnes Nutter, witch
Suomentanut: Mika Kivimäki
Genre: fantasia, klassikko, huumori

Äänikirjan lukija: Aku Laitinen
Kustantaja: Jalava
Julkaisuvuosi: 1990, suom. 2020 (ensimmäinen suomennos 1992)

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,25

Helmet2020:
1. Kirja vanhempi kuin sinä

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa monta ihmistä

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja (Pratchett 2015)

49. Julkaistu 2020

Katja Törmänen: Maan tytär

Kohtalo ja muinaiset perinteet ovat heittäneet siskokset Aslaugin ja Freydisin erilleen toisistaan. Kumpikin on jättänyt vanhan kotikylänsä taakseen ja joutuu hakemaan paikkaansa uudessa yhteisössä. Jumalten oikut punovat sisarusten kohtalot jälleen yhteen, mutta riittävätkö heidän näkijänlahjansa pelastamaan sotaa käyvät kylät, kun niitä uhkaavat ikiaikainen kirous ja miehinen vallanhimo?

     Luin Katja Törmäsen Karhun morsian-kirjan aikaisemmin kesällä ja nyt pääsin tarttumaan tämän vuoden uutuuteen. Selvittelyistäni huolimatta missään ei lukenut, että Maan tytär olisi jatko-osa aiemmin ilmestyneelle kirjalle, mutta koska hahmot ovat samat ja ajanjakso sijoituu Karhun morsiamen jälkeiseen aikaan, pidän tätä teosta jatko-osana. Toisaalta, Maan tytär oli kirjoitettu niin, että se toimii myös itsenäisenä teoksena.

     Maan tytär jatkaa samalla upealla linjalla, jonka Karhun morsian aloitti. Historiallinen ote, mytologia, viikinkitunnelma.. kaikki ovat sellaisia asioita, joista itse tykkään. Yksinkertaisesti tämä kirja piti otteessaan yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin osa ja jäin kaipaamaan lisää. Kirjan tunnelma on tiivis ja vaikka juoni ei ole kovin nopeatempoinen, kaikki muu kerronta juonen ympärillä pitää lukijan otteessaan.

     En tiedä mitä muuta voisin tästä sanoa. Tykkäsin tästä todella paljon ja toivon, että kirja(sarjan) löytää vielä moni muukin.

Genre: fantasia, historiallinen
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Karhun morsian
Arvosana: ****½
Goodreads: 3,74

Muissa blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Yksi luku vielä
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

38. Kannessa puu

49. Julkaistu 2020

Christopher Paolini: Kulkuri, noita ja lohikäärme

On kulunut vuosi siitä, kun Eragon etsi lohikäärmeratsastajille uuden kotiseudun, Valkeat vuoret. Eragonin kaikki aika menee velvollisuuksien ja työn parissa, neuvotteluissa kääpiöiden, haltioiden ja urgalien kanssa, lohikäärmeen munien vartioinnissa, ratsastajien koulutuksessa. Saphira huomaa Eragonin uupumuksen ja neuvoo häntä lähtemään etsimään uusia seikkailuja: "Mene. Äläkä tule takaisin ennen kuin olet paremmalla tuulella."

Kuka on majataloon saapuva salaperäinen kulkuri, joka pystyy taikomaan ilman sanoja? Miten käy lohikäärmeen kirouksesta kärsivän Elva-tytön? Päihittääkö Ilgra Kulkaros-vuoren jättimäisen lohikäärmeen?

     Christopher Paolini on tullut tunnetuksi Perillinen-sarjastaan ja nyt häneltä on julkaistu samaan maailmaan sijoittuva kolmen tarinan kokoelma. Itse en ole vielä ehtinyt lukemaan koko sarjaa, mutta päätin silti tarttua tähän teokseen. Muutama juonipaljastus tätä lukiessa tuli, mutta itseäni se ei häirinnyt.

     Kulkuri, noita ja lohikäärme on kirja, joka aiheutti hieman ristiriitaisia tunteita. Ennen kirjan lukemista ajattelin, että tykkäisin tästä ja antaisin helposti neljä tai viisi tähteä. Kirjan aloitettuani ymmärsin nopeasti, että tästä kirjasta ei olisi siihen. Kolme tarinaa olivat ihan mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, mutta ne eivät napanneet niin tiukasti otteeseensa, kuin odotin. 

     Ensimmäinen tarina kertoo kulkurista, joka on kirjasarjan lukijoille ennestään tuttu. Tarinalla on opetus ja itse tykkäsin tästä tarinasta ehkä eniten. Toinen tarina keskittyy sarjasta tuttuun Elvaan ja Angelaan ja heidän matkaansa. Sekin oli mielenkiintoinen, mutta jokin siinä tökki ja jäin kaipaamaan lisää. Kolmas tarina kertoo lohikäärmeestä, joka majoittuu pienen kylän viereiselle kalliolle. Tämä tarina ei jostain syystä kiinnostanut itseäni juuri yhtään. Tämän lisäksi tarina oli puolet kirjan pituudesta ja sitä olisi ehkä voinut hieman lyhentää.

     Kokonaisuutena tämä oli ihan luettava kirja. Paolini osaa kirjoittaa ihan kiinnostavasti, mutta novellien kohdalla itse jään usein kaipaamaan lisää, ja niin myös tämän kirjan kohdalla. Ehkä kun olen saanut sarjan kaikki osat luettua, tartun tähän vielä uudelleen. 

The Fork, the Witch and the Worm
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, lapset, nuoret, seikkailu
Sarja: Perillinen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018

Kirjailijan muut teokset: Eragon, Esikoinen
Arvosana: ***
Goodreads: 3,82

Muissa blogeissa: Minna Siikilä-Laitila, Lukufiilis

Salla Simukka: Lukitut

Te olette nyt vankilassa. Teidät on vangittu, koska on olemassa vahvat perusteet olettaa, että jokainen teistä tekee jossain vaiheessa rikoksen, josta teitä kuuluu rangaista. Ette ole tehneet noita rikoksia vielä, mutta todennäköisyyslaskelmat osoittavat, että teette ne. Olette täällä siksi, että nyt on viimeinen hetki tehdä parannus. Elämänne suunta voi vielä kääntyä. Jos pystytte ennen kahdeksantoistavuotissyntymäpäiväänne tunnustamaan tulevan rikoksenne ja osoittamaan katumusta, pääsette vankilasta. Mikäli ette, jäätte kärsimään rangaistustanne. 

     Lukitut on kirja, jonka takakannen teksti sai minut innostumaan. Odotukseni olivat korkealla, sillä Simukan kirjat ovat ennenkin olleet hyviä. Saatuani kirjan käteeni, en voinut laskea sitä ennen viimeisen sivun lukemista.

     Kirjan idea tuntui houkuttelevalta ja mielenkiintoiselta, mutta toteutus ei ollut niin kiinnostava, kuin olin odottanut. Lukitut piti otteessaan alusta loppuun, mutta jokin siitä kuitenkin uupui. Kirjan loppu oli omalla tavallaan pieni pettymys, mutta samalla se oli ihan odotettavissa.

     Kirjaa lukiessa jännitys oli käsin kosketeltavissa ja kääntelin sivuja innostuneena. Jännityksen rinnalle olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän tietoa hahmoista ja heidän ajatuksistaan. Lukitut seurasi tarinaa viiden päähenkilön näkökulmasta, minkä takia tarina tuntui hieman levällään olevalta palapeliltä. Alle kolmesataa sivuinen kirja suurella fontilla ei valitettavasti nyt sisältänyt niin paljoa tietoa, mitä itse olisin halunnut tietää. Tämä oli kuitenkin hyvin nopealukuinen teos ja voin kyllä suositella lukemista.

Genre: jännitys, nuoret
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Kun enkelit katsovat muualle, Minuuttivalssi, Toisaalla, Punainen kuin veri, Sammuta valot! Sytytä valot!
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,09

Muissa blogeissa: Kuunnellut äänikirjat, Kirjapöllön huhuiluja, Yöpöydän kirjat, Kirjakko ruispellossa
Helmet2020:

49. Julkaistu 2020

Grady Hendrix: Horrorstör

Jotain outoa on meneillään Orskin huonekalumyymälässä Ohion Clevelandissä. Valvontakameroissa ei näy mitään epätavallista, mutta joka aamu tavaratalosta löytyy rikottuja Kjërring-kirjahyllyjä, hajonneita Glans-juomalaseja ja tuhottuja Liripip-vaatekaappeja. Kauppa ei käy, ja tavaratalonjohtajat ovat epätoivoisia.

Ratkaistakseen arvoituksen kolme työntekijää ilmoittautuu vapaaehtoisiksi tekemään 9-tuntisen yövuoron. Aamun pikkutunneilla he partioivat tavaratalossa, tutkivat outoja sattumuksia ja kokevat lopulta karmaisevia yllätyksiä.

     Horrorstör on kirja, joka kiehtoi minua ennen kuin tartuin siihen. En ole kovin ihmeellinen kauhukirjallisuuden kuluttaja, joten halusin tarttua tähän klassiseen kummitustarinaan. Pieni huumorin ripaus ei ollut huono asia, sillä ajattelin sen hieman pehmentävän kirjan kauhuja.

     Horrorstör oli mielenkiintoinen lukukokemus. Alku oli melko hidas, hahmot olivat hieman valjut, huumoria en itse löytänyt eikä kauhun kokemuksiakaan juuri ollut. Silti, omalla tavallaan, tämä oli ihan miellyttävä kirja lukea, vaikka se ei ollutkaan kovin ihmeellinen. Kommentteja lukiessani huomasin muutaman maininneen kirjan lopetuksen. Omalla kohdallani tuo ei ollut ongelma, vaikka kirjalle ei olekaan tulossa jatkoa. 

Suomentanut: Anna Kalpio
Genre: kauhu, huumori, mysteeri
Kustantaja: Lector Kustannus
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2015

Arvosana: ***
Goodreads: 3,64

Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

13. Kirjassa eksytään

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

Camilla Läckberg: Hopeasiivet

Juuri kun Faye luuli, että kaikki on hyvin, hänen elämänsä järkkyy taas. Hän on rakentanut uuden elämän ulkomailla, ex-puoliso Jack on vankilassa, ja Revenge-yritys menestyy. Mutta kun yritys aiotaan lanseerata Yhdysvaltoihin, uhkaa bisnestä yllättävä vaara, ja hänen on pakko palata Tukholmaan.

Faye on menettämässä kaiken, minkä eteen hän on uurastanut. Mutta onnistuuko hän nousemaan tuhkasta ja ottamaan vallan takaisin? Luottonaisensa avulla Faye aikoo kamppailla sen puolesta mikä on hänen - hän aikoo pelastaa itsensä ja ne, joita rakastaa.

     Hopeasiivet ovat jatkoa Kultahäkille, joka ainakin omalla kohdallani oli tavallaan pieni pettymys. Kultahäkki toi ristiriitaiset fiilikset ja mietin pitkään, haluanko oikeasti jatkaa sarjan parissa. Päätin kuitenkin antaa Hopeasiiville mahdollisuuden, enkä ole varma, oliko se oikea päätös. 

     Hopeasiivet jatkavat Fayen tarinaa pari vuotta Kultahäkin tapahtumien jälkeen. Kirja jatkaa samalla polulla kuin ensimmäinen osa, kalliita tuotemerkkejä vilahtelee tekstissä enemmän kuin tarpeeksi, muutama seksikohtaus on saatu ujutettua tarinaan ilman sen suurempaa syytä, jännitystä ei ole juuri yhtään. Kuuntelin kirjasta suurimman osan, enkä tiedä olisinko kyennyt lukemaan fyysistä kirjaa loppuun. Tämä versio Läckbergistä ei vain nappaa omalla kohdallani, vaikka hyviäkin piirteitä kirjoista löytyy. En usko, että tulen tarttumaan kolmanteen osaan ainakaan heti sen ilmestyttyä.

Vingar av silver
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Genre: jännitys, mysteeri, trilleri
Sarja: Faye #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Jääprinsessa, Saarnaaja, Noita, Kultahäkki
Arvosana: **½
Goodreads: 3,17

Muissa blogeissa: Kirjojen kuisketta, Kuunnellut äänikirjat
Helmet2020:

3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti

7. Rikotaan lakia

49. Julkaistu 2020

John Gwynne: Malice

A black sun is rising...

Young Corban watches enviously as boys become warriors under King Brenin's rule, learning the art of war. He yearns to wield his sword and spear to protect his king's realm. But that day will come all too soon. Only when he loses those he loves will he learn the true price of courage.

The Banished Lands has a violent past where armies of men and giants clashed shields in battle, the earth running dark with their heartsblood. Although the giant-clans were broken in ages past, their ruined fortresses still scar the land. But now giants stir anew, the very stones weep blood and there are sightings of giant wyrms. Those who can still read the signs see a threat far greater than the ancient wars. Sorrow will darken the world, as angels and demons make it their battlefield. Then there will be a war to end all wars.

     John Gwynne on kerännyt jonkin verran mainetta fantasiasarjoillaan ja päätin nyt tarttua hänen esikoisteokseensa. Malice aloittaa neliosaisen fantasiasarjan ja valitettavasti sitä ei ole ainakaan vielä suomennettu. 

     Malice kertoo tarinaa useamman henkilöhahmon näkökulmasta ja täytyy myöntään, että itse menin niissä välillä hieman sekaisin. Kaupunkeja ja kyliä vilisi, eikä hahmoista meinannut tulla loppua. Kirjan edetessä päähenkilöt kuitenkin alkoivat hahmottua ja lopussa pysyi todella hyvin jo perillä siitä, kuka on kukakin ja mitä heille on tapahtunut.

     Kirja kertoo ajasta, jolloin sota on alkamaisillaan. Kuninkaat alkavat kerätä joukkoja ja liittolaisia, toisiin luottaminen on vaikeaa. Tärkeimpinä päähenkilöinä nousivat esiin nuori Corban sekä prinssi Nathair. Heidän matkaansa oli mielenkiintoista lukea ja odotan suurella jännityksellä, miten näiden kahden käy.

     Juonellisesti Malice eteni verkkaisesti ja loppuun oli kasattu suurimmat toimintakohtaukset. Itseäni tämä verkkaisuus ei kuitenkaan haitannut, sillä sen aikana saatiin hyvin luotua laajaa kuvaa maailmasta. Hahmoista taas olisin kaivannut lisää ulkoisen olemuksen kerrontaa. Nyt se puoli jäi hieman vaisuksi ja samalla hahmojen tekemisten miettiminen vaikeutui. Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin sen verran hyvä ja mielenkiintoinen, että aion todellakin jatkaa seuraavien osien pariin jossain vaiheessa.

Genre: fantasia
Sarja: The Faithful and the Fallen #1
Kustantaja: Tor
Julkaisuvuosi: 2012

Arvosana: ****
Goodreads: 4,14

Henriikka Rönkkönen: Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä

Kun sinkkuaikaa on takana jo vuosikymmen, sormi on Tinderin hakkaamisesta rakoilla ja sauvan paristot väsähtäneet, sitkeä rakkauden etsijä päättää palkita itsensä ihanalla lemmenlomalla. Matkakohde on houkutteleva mutta hieman arvaamaton: nyt lähdetään tutustumaan villiintyneen sinkun sisäiseen aarniometsään.

     Koen, että minulla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde Rönkkösen kirjojen kanssa. Määmatka on hänen kolmas sinkkuelämän vaiheista kertova kirja ja vaikka kaksi aikaisempaa kirjaa eivät ole olleet mielestäni kovinkaan hyviä, päätin tarttua tähän uutuuteen. Ennakkoluulot olivat korkeat ja odotuksia ei juurikaan ollut, mutta ehkä juuri sen takia tämä kirja pääsi yllättämään.

     Määmatka on aikaisempiin kirjoihin verrattuna hieman vakavamielisempi ja parisuhteen etsintä on selkeästi enemmän tarkoituksena. Toki Tinder on tässäkin kirjassa kovassa käytössä ja yöllisiä menoja kuvataan useampaan otteeseen. Bikinirajatapaukseen verrattuna tässä kirjassa oli todella paljon vähemmän pissa-kakka -huumoria, mutta kyllä se anaalikin siellä useamman kerran ehdittiin mainita.

     Vaikka tämä kirja olikin edeltäjäänsä parempi, ei tämä silti ollut mikään mestariteos. Lisäksi kahdessa edellisessä osassa on jo sen verran käsitelty sinkkuelämää, että omalla tavallaan tämä tuntui vähän turhalta toistolta. Kirjan lopussa tuli vähän sellainen olo, että tämä saattaisi olla viimeinen sinkkuuden ihmeistä kertova kirja. Omalla tavallaa pidän sitä hyvänä asiana, mutta samalla jään haikein mielin miettimään näitä kolmea teosta.

Genre: chick lit, aikuiset, huumori
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Mielikuvituspoikaystävä, Bikinirajatapaus
Arvosana: ***½
Goodreads: 2,82

Muissa blogeissa: Nörttitytöt
Helmet2020:

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Julkaistu 2020

Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Silloin tällöin onnellinen on isän ja pojan kirjeenvaihto, joka ei väistele kummankaan kipupisteitä eikä heikkouksia. Mitään peittelemättömän puheen lomasta välittyy niin väkevä lämpö ja luottamus, ettei vaikeimmistakaan asioista tarvitse enää vaieta.

     Luin Antti Röngän esikoisteoksen Jalat ilmassa viime vuonna ja tykkäsin siitä todella paljon. Nyt päätin tarttua isän ja pojan välisestä kirjeenvaihdosta kertovaan kirjaan ja odotukseni olivat korkeat. Olin kuullut kirjasta paljon hyvää ja nyt pääsin vihdoin itse tarttumaan tähän. 

     Kirjassa käytävä kirjeenvaihto keskittyy lähinnä kirjoittamiseen, pelkoon ja kirjoittamisen pelkoon, kuten kirjan pidempi nimi kertoo. Tämän lisäksi päästään hieman lukemaan paremmin jo Jalat ilmassa kirjassa esiin tulleita tapahtumia, nyt vähän eri näkökulmasta. Kirjeet ovat avoimia ja itselleni muutama niistä sai kyyneleet silmiin. Niitä oli vain ihana lukea, vaikka samalla oli sellainen olo, että nämä ovat liian yksityisiä, eikä toisten silmille tarkoitettuja.

     Silloin tällöin onnellinen ei ole kovin paksu ja se oli muutenkin nopeaa luettavaa. Kirjeissä oli vakavien aiheiden lisäksi myös huumoria, mikä piti kirjan hyvin tasapainossa. Kokonaisuutena tämä oli toimiva ja jotenkin jäin kaipaamaan lisää. 

Genre: non-fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,23

Muissa blogeissa: Helmi Kekkonen, Kirjanmerkkinä lentolippu, Tuijata, Leena Lumi, Kulttuuri kukoistaa, Marjatan kirjat ja mietteet, Kirja vieköön, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Helmet2020:

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

49. Vuonna 2020 julkaistu

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Syrjäisen maaseutukartanon tanssiaisiin kutsuttu Aiden Bishop saa kylmäävän tiedon: juhlapäivän iltana klo 23 kartanon tytär Evelyn murhataan.

Evelyn ei kuitenkaan kuole ainoastaan kerran. Kun hänet on murhattu, kartanon vieraat heräävät mystisesti aina uudelleen samaan tanssiaispäivään.

Painajaismaisen kierteen katkaistakseen Aidenin on löydettävä murhaaja, ennen kuin rikosta ehtii edes tapahtua.

     Evelynin seitsemän kuolemaa tuli itselleni tutuksi alunperin englanninkielisestä booktubesta heti kirjan julkaisun aikoihin. Suomennosta odotellessani jännitys ja odotukset kasvoivat melko paljon. Kun sitten viimein sain tämän kirjan käsiini, en pystynyt laskemaan sitä käsistäni ennen loppua.

     Kirja kertoo Aiden Bishopista, joka yrittää selvittää Evelynin murhaa. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, vaan tutkimustapa on erilainen. Aiden herää joka aamu eri henkilönä, jolla on jotain tekemistä Evelynin kuoleman kanssa. Ennen viimeistä päivää Aidenin tulee kertoa, miten ja miksi joku murhaa Evelynin. Samalla hän yrittää pelastaa Annan, naisen, jonka nimeä hän huutaa ensimmäisenä aamunaan ollessaan metsässä.

     Evelynin seitsemän kuolemaa oli tehty mielestäni melko onnistuneesti. Juoni oli mielenkiintoinen ja ainakin minut kirja piti hyvin otteessaan. Pieniä paloja totuudesta julkaistiin hyvällä tahdilla ja jännitys pysyi loppuun asti. Lukijana itse ainakin olin lopusta aivan pihalla ja ehkä se oli tarkoituskin. Ongelmaksi kuitenkin nousi monta näkökulmaa ja se, että näissä eri näkökulmissa pompittiin vähän liiankin usein. Vaikka luin tätä ihan fyysisenä kirjana ja sain välillä vilkuilla kirjan etuosassa olevaa nimilistaa, en aina pysynyt ihan kaikesta selvillä. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos olisin kuunnellut tätä äänikirjana. 

The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Genre: mysteeri, trilleri, fantasia, aikuiset, scifi, historiallinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,90

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjanmerkkinä lentolippu, Luetut.net, Maailmankirjat, Tuijata, Kirjoihin kadonnut, Kuiske, Kartanon kruunaamaton lukija, Annelin lukuvinkit
Helmet2020:

7. Kirjassa rikotaan lakia

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

45. Esikoiskirja

49. Julkaistu 2020

Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika

Aurinkoisena lauantaiaamuna kalifornialaisessa esikaupungissa 11-vuotias Julia saa vanhempiensa kanssa tietää, että maapallon pyöriminen on alkanut hidastua. Television täyttävät uutiset, jotka kertovat vuorokauden pidentyneen melkein tunnin yhden yön aikana. Viikkojen kuluessa päivät ja yöt pitenevät pitenemistään ja maan painovoima alkaa kasvaa. Linnut, vuorovedet ja ihmisten käytös luisuvat sekasortoon.

Maailman täyttyessä vaaroista Julian täytyy kohdata myös muutokset itsessään ja omassa pienessä maailmassaan: hänen vanhempiensa välille kasvava kuilu, ensirakkauden mukanaan tuoma haavoittuvuus, kasvava yksinäisyys ja yllättävä, lannistumaton rakkaus.

     Ihmeiden aika on yhdenlainen maailmanlopun kuvaus, jossa maapallon pyöriminen hidastuu päivä päivältä ja maailman tasapaino alkaa horjua. Kirjan päähenkilönä toimii Julia, joka kertoo omaa tarinaansa hieman vanhempana. En ollut ennen kirjan aloittamista tietoinen tästä kerronnan muodosta, joten useammat tekstin viittaukset tulevaan hieman häiritsivät. 

     Maailmanloppu ei tule usein esiin lukemissani kirjoissa. Tai ei ainakaan samalla tavalla kuin tässä kirjassa, näin lopullisesti. Tässä lopun kuvaus oli aidon oloista ja asiat etenivät hyvällä tahdilla. Muutoksista kerrottiin pikkuhiljaa ja lukijana pysyi hyvin perässä siitä, että missä mennään.

     Pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään, kelloaikalaisiin ja todellista aikaa käyttäviin. Kelloajasta tulee "maailmanaika" ja kaikki pyörii tämän ajan mukaan. Todellista aikaa käyttävät joutuvat siis sopeutumaan kellon määräämän tahdin lisäksi pitenevään vuorokauteen. Ja kuten aina kaikki erilainen saa aikaan reaktion, todellista aikaa käyttävät saavat päällensä vihaa ja epäilyksiä. 

     Ihmeiden aika oli omalla tavallaan hyvin nopeasti luettava ja mielenkiintoinen kirja. Kuitenkaan itse en kokenut tätä niin ihmeellisenä ja uskomattamana, kuin olin kuvitellut. Itselleni tämä oli hyvistä puolistaan huolimatta hieman keskivertoa parempi kirja, enkä oikein osaa selittää syytä tähän. Jäin kaipaamaan hieman laajempaa kuvausta, hieman enemmän juonta.

The age of miracles
Suomentanut: Pirkko Biström
Genre: scifi, fantasia, nuoret, aikuiset
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2012, suom. 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,65

Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä, Kirjan vuoksi
Helmet2020:

28. Tulevaisuudesta kertova kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

42. Kirjassa on isovanhempia

49. Julkaistu 2020