S/S Urst: Kontakti

Huippusuosittujen tekijöiden trilleri kahdesta naisesta, joiden välinen yhteys on voimakas, väistämätön - ja tappava.
Ursa ja Stella ovat kasvaneet samassa perheessä, mutta eivät ole biologisia sisaruksia: Ursa adoptoitiin perheeseen seitsemänvuotiaana, mutta hän jätti perheen kymmenen vuotta myöhemmin lähteäkseen maailmalle.
Kun tehtaanjohtajana työskennellyt isä kuolee, Ursa palaa yllättäen perheen kartanoon. Jälleennäkeminen Stellan kanssa saa pinnanalaiset jännitteet kipunoimaan.
Vähitellen sisarukset yhdistää kammottava epäillys: isä ei kuollut luonnollista kuolemaa.

     Ennen tämän kirjan aloittamista olin tullut lukeneeksi tästä useita arvioita. Näiden arvioiden perusteella tiesin vähän mitä odottaa - ei trilleriä, paljon erotiikkaa. Nyt kun olen lukenut tämän voin myöntää, että ei tämä mikään kovin trillerimäinen suoritus ollut, mutta ei tässä ollut myöskään niin paljoa erotiikkaa kuin jotkut olivat antaneet ymmärtää.
     Kontakti on trilogian avausosa, mutta en ole aivan varma haluanko lukea niitä tulevia osia. Kirjan tarinassa oli jotain mielenkiintoista, tyttöjen melkeinpä maaginen yhteys, mutta silti en voi sanoa tätä kirjaa niin mielenkiintoiseksi, että haluaisin saada tietää lisää. Päähenkilöistä tai muustakaan. Tämä kirja oli kevyt ja nopea luettava, mutta siihen se hyvyys tuntui jäävän. Odotin tältä kirjalta paljon, mutta valitettavasti se ei täyttänyt kaikkia odotuksiani.
     Kirjan nimimerkin takana on kaksi suomalaista nuortenkirjailijaa, Siri Kolu ja Salla Simukka. Olen lukenut aikaisemmin molempien kirjoja, ja olen tykännyt niistä valtavasti. Tämä kirja on kuitenkin luokiteltu aikuiskirjallisuudeksi ja täten odotin hieman erilaisempaa kirjoitustyyliä, kuin mihin olen näiltä kahdelta naiselta tottunut lukemaan. Näin ei kuitenkaan ollut ja kirja tuntui nuortenkirjalta siinä missä muutkin naisten teokset. Tosin tämän kirjan myyminen yleisölle ei ole muutenkaan mennyt aivan nappiin.

     "Palasit kotiin pieni tulitikkutyttö. Nyt sinun on viimein aika oppia tuntemaan minut. Annan sinulle neljä vuorokautta aikaa selvittää henkilöllisyyteni. Keskiviikkoon kello 16:00. Jos et siihen mennessä sitä tiedä, Stella joutuu kärsimään seuraukset."

     Tarina on muodostettu muutaman aikajanan avulla. Nykyisyyden ja menneisyyden. Menneisyyden pätkissä päästään tutustumaan Stellan ja Ursan lapsuuteen, heidän yhteyteen ja sen seurauksiin. Nykyisyydessä päästään seuraamaan kahden mysteerin selvittelyä, isän kuolema ja Ursan varjo. Salaisuudet alkavat selvitä ja Stellan ja Ursan on tehtävä päätöksiä. Kirja sisältää yllättävän monta kuollutta, ja päähenkilöiden suhtautuminen näihin kuolemiin on mielestäni hyvin outo. Ne eivät tunnut kiinnostavan kumpaakaan. Heitä kiinnostaa vain se, että he voivat olla yhdessä. Seurauksilla ei väliä. Muutenkin näiden kahden naisen välinen suhde tuntuu hieman oudolta, vaikka he eivät olekaan biologisia sisaruksia. Seuraavissa osissa varmasti tulisi parempaa selvyyttää tähän heidän yhteyteen, mutta toivon, ettei tähän soppaan vielä sekoiteta fantasiaa sen enempää.

     "Siitä tulee lanka. Pikkusormen ympärille sidottu punainen lanka. Katson omaa pikkusormeani. Siihen on sidottu langan toinen pää. Käännymme toisiamme kohti sanoaksemme jotain, mutta sillä hetkellä me molemmat putoamme.
     Uppoamme.
     Punainen lanka yhdistää kaksi ihmistä, joiden kohtalot ovat aina sidoksissa toisiinsa, olivat he missä tahansa.
     Punaista lankaa ei voi välttää tai väistää.
     Lanka voi venyä tai mennä solmiin, mutta se ei koskaan katkea.
     Tämä on vnaha myytti.
     Tämä on kauan sitten kerrottu tarina.
     Tämä on kipeänkaunis satu.
     Tämä on totuus."

Nimi: Kontakti
Kirjailija: S/S Urst
Genre: jännitys, romantiikka, erotiikka, aikuiset

Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Sivumäärä: 347
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: **½

Lukuhaasteet: PopSugar19 (21. Kirjan on kirjoittanut kaksi naiskirjailijaa)
Muissa blogeissa: Siniset helmet, Kirjasta kirjaan

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Kolmekymppinen Eleanor elää yksin ja säntillisen organisoitua elämää. Työssään hän on tarkka ja tehokas, mutta ei oikein osaa olla ihmisten kanssa vaan ottaa kaiken kirjaimellisesti ja herkästi sanoa paukauttaa mitä ajattelee. Kun työviikko on takana, Eleanor katoaa kotiinsa noutopizzan ja parin votkapullon kanssa eikä puhu kenellekään ennen maanantaita. Kerran viikossa Eleanor keskustelee sapekkaasti motkottavan äitinsä kanssa, mutta vieraita hänellä ei käy, sosiaalityöntekijää lukuun ottamatta.
     Miksi Eleanor on sellainen kun on? Kuin vahingossa yksinäisyyden muuri Eleanorin ympäriltä alkaa murtua, kun työtoverin ystävällinen teko aloittaa ketjureaktion, joka muuttaa Eleanorin pinttyneet tavat.

     "Perjantaisin en nouse heti töiden jälkeen bussiin vaan menen kulman taakse Tesco Metroon ostamaan juustotomaattikastikepizzan, chiantia ja kaksi isoa pulloa Glen's-votkaa. En tarvitse kovin paljon perjantaisin, vain muutaman kelpo kulauksen. Useimmiten herään sohvalla noin kello kolme aamuyöllä ja kompuroin sänkyyn. Jaan loput votkasta lauantaille ja sunnuntaille niin, etten ole päihdyksissä mutten myöskään selvä. Maanantaiaamuun on pitkä aika."

     Odotukseni tätä kirjaa kohtaan eivät olleet suuret, myönnän sen. Ajatus siitä, että luen jonkun kolmekymppisen tylsästä elämästä ei ollut houkutteleva, mutta sitten kuulin jostain, että tässä on myös mielenterveydellinen puoli. Siitä syystä tartuin tähän kirjaan. En kuitenkaan tiennyt miten mielenterveys liittyi tähän kirjaan tai miten se tulisi esiin kirjaa lukiessa. Yritin kuitenkin olla avoimin mielin ja antaa tälle kirjalle mahdollisuuden, jonka se ansaitsee.
     Kirjan alku oli järkyttävä. Miettisin kirjan lukemisen lopettamista kerran jos toisenkin, mitä tapahtuu harvoin. Päähenkilö Eleanor oli syy näihin tunteisiin. En pitänyt hänestä yhtään ja en olisi halunnut lukea hänen tarinaansa. Sitten, menin Facebookiin ja siellä minua vastaan tuli keskustelu tästä kyseisestä kirjasta. Kommenteissa jotkut tykkäsivät tästä kirjasta, toiset eivät. Ne ketkä eivät tykänneet, olivat saaneet kirjasta pitäneiltä vastauksia. Näissä vastauksissa kehotettiin jatkamaan alusta pidemmälle. Kirja kuulemma paranisi ja Eleanorin käytös ja tarina veisivät lukijan mennessään. Näistä kommenteista innostuneena päätin antaa tälle kirjalle mahdollisuuden ja päätin lukea kirjan loppuun vaikka väkisin.

     "Katsoin taas kuvajaistani. Olen terve ja vahva. Minulla on toimivat aivot ja myös ääni, vaikka se ei olekaan sointuva. Hengitin savua silloin kauan sitten, ja äänihuuleni vaurioituivat pysyvästi. Minulla on hiukset, korvat, silmät ja suu. Olen ihminen ja nainen, en enempää enkä vähempää.
- -
Sydämessäni on aivan yhtä paksuja ja rumia arpia kuin kasvoissani. Tiedän sen. Toivon että jäljellä on myös vahingoittumatonta kudosta, kohta jonka läpi rakkaus pääsee sisään ja ulos. Toivon niin."

     Olen ikionnellinen siitä, että luin tämän kirjan loppuun asti. Alusta huolimatta. En voi vieläkään sanoa tykkääväni siitä mitenkään erityisesti. Eleanor ei vieläkään ole suosikkihahmoni kaikista maailman hahmoista. Hän on kuitenkin tämän kirjan päähenkilö. Kirjan, joka sai minut itkemään ja nauramaan. Kirjan, joka oli niin riipaiseva, että minulta meni pari päivää ennen kuin pystyin aloittamaan seuraavan kirjan (ensimmäinen kerta ikinä!). Kirjan, jonka aijon joskus lukea uudelleen ja jota voin suositella koko sydämestäni kaikille, jotka ovat vähänkään kiinnostuneita tästä. Ja haluan vielä muistuttaa, että alun jälkeen se paranee. Kun ensin se ärsyyntymisaste saadaan maksimiin, kaikki paranee.

     "Nämä tosiasiat eivät ole muille mieluisaa kuultavaa, enkä mahda sille mitään. Jos joku kysyy kuulumisia, täytyy vastata: "Kaikki on hyvin." Ei saa kertoa, että itki itsensä uneen edellisenä iltana, koska ei ollut puhunut kenellekään kahteen päivään. Täytyy sanoa: "Kaikki on hyvin.""

     Kirjan tarinaa on vaikea käsitellä ilman, että kirjoitan kovin suuria spoilereita. Siksi en käsittele sitä sen suuremmin. Takakannen teksti antaa varmasti riittävästi tietoa siitä, mitä tämä kirja pitää sisällään. Sen verran voin kuitenkin tästä kirjasta sanoa, että tykkäsin kirjan tyylistä. Asioita ei kaunisteltu, tarina eteni sopivalla nopeudella niin, että lukija pysyy mukana, mutta tylsiä hetkiä ei kuitenkaan ehdi muodostua. Suoranaista hahmokuvausta ei ollut paljoa, mutta rivien välistä pääsi lukemaan kaiken tarvittavan. Hahmot muodostuivat kokonaisuudeksi tarinan edetessä ja muutokset hahmojen kehityksessä oli huomattavia.
     Kokonaisuutena tämä oli sellainen kasvutarina, joka on ajatuksia ja tunteita herättävä.

     "Minulle oli alkanut valjeta, että sisäinen ääneni - oma ääneni - oli oikeastaan varsin maltillinen ja rationaalinen. Äidin ääni oli arvostellut muita ja usuttanut minua tekemään samoin. Olin alkanut pitää aika tavalla omasta äänestäni, omista ajatuksistani. Halusin niille lisää tilaa. Niiden ansiosta minulle tuli hyvä ja jopa rauhallinen olo. Niiden ansiosta minusta tuntui, että olin oma itseni."

Nimi: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Eleanor Oliphant is Completely Fine)
Kirjailija: Gail Honeyman
Suomentanut: Sari Karhulahti
Genre: chick-lit, aikuiset
Sivumäärä: 429
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2017 (suom. 2018)

Arvosana: *****

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Kirja vieköön, Kahvikissan kirjahylly, Älä ota sitä niin vakavasti, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjamerestä ongittua

Sarah J. Maas: Keskiyön kruunu

Pahan kruunaama
Velvollisuuksien sitoma
Rakkauden repimä

Celaena Sardothien voitti raa'an kamppailun, ja hänestä tehtiin Kuninkaan Miekka, Adarlanin kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa miehen sielu on sysimusta. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.
Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeniin Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Eikä Celaena ole ainoa, joka hakee oikeutta. Kun sitten salaisuuksien vyyhti johtaa järkyttävään katastrofiin, Celaenan on päätettävä, minkä puolesta hän todella taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon.

     Keskiyön kruunu jatkaa tarinaa, muutamaa kuukautta myöhemmin Celaenan Miekaksi nimittämisen jälkeen. Hyvin nopeasti selviää, että Celaena ei ole toteuttanut kuninkaan toiveita aivan niin kuin kunigas on suunnitellut, vaan nimetyt henkilöt ovat edelleen elossa ja kuninkaalle on tuotu muuten kuolleiden henkilöiden päitä. Nyt Celaena kuitenkin saa nimen, joka kuuluu tunnetulle henkilölle, hänelle tutulle henkilölle. Celaena saa kuukauden aikaa toimittaa Archerin pää. Samalla Celaena yrittää saada selvyttää Nehemiasta ja hänen tavoitteistaan ja pyytää, että häntä opetettaisiin lukemaan mahtimerkkejä. Tapahtumat alkavat kuitenkin vyöryämään eteenpäin ja Celaena joutuu kohtaamaan tilanteita, joista on vaikea selvitä hengissä.
     Tämä kirja lähti hitaasti liikkeellee. Puoleen väliin mennessä tuntui, että vaikka joitain asioita oli tapahtunut, ei kuitenkaan ollut kunnolla tapahtunut vielä mitään. Sitten alkoi toinen puolisko ja toimintaa tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi. Paljastuksia tuli sieltä ja täältä, osa niinkin yllättäviä, että haluan päästä lukemaan niistä lisää mahdollisimman nopeasti. Kirjassa oli myös muutama käänne, joita ei osannut odottaa, mutta myös sellaisia käänteitä jotka olivat selviä jo paljon ennen niiden tapahtumista. Celaenan sydäntenmurskaaja-luonne tuli tässä kirjassa taas esiin, kuten se tuli ensimmäisessäkin osassa. Ja omalla tavallaan hän tuntui tässä kirjassa vielä vähän tunteettomammalta kuin ensimmäisessä osassa. Tiedä sitten mistä tuo tunne tuli, sillä tunteita tässä kirjassa kyllä oli ja osa kosketti lukijaakin.
     Ensimmäisen kirjan kohdalla laskin itseni TeamDorianiin, ja tämä kirja vahvisti tuota tunnetta. (Ei sillä, että asialla olisi mitään väliä tai sen suurempaa merkitystä, mutta ajattelin nyt mainita tämänkin.) Dorian muodostui tässä kirjassa vielä sympaattisemmaksi hahmoksi kun hän alkoi tajuamaan oman sukunsa salaisuuksia ja asioita. Lisäksi haluan lukea lisää niistä asioista, mitä hän oppii itsestään. Mitä sitten taas tulee Chaoliin, Dorianin hyvään ystävään, vartioston kapteeniin ja Celaenaan rakastuneeseen mieheen... en tiedä vieläkään, että tykkäänkö hänestä vain en. En vain saa kunnolla otetta tuosta epämääräisestä miehestä, joka haluaa palvella kuningasta, mutta kuitenkin haluaa oikeutta kansalle(?).
     Kokonaisuutena tämä kirja oli siis ihan hyvä. Loppu oli selvästi parempi kuin alku, mutta koska kirjan tulisi olla mielenkiintoinen ja erityinen alusta loppuun, en voi antaa tälle niin montaa tähteä kuin loppujen lopuksi haluaisin. Ja jos verrataan tätä teosta ensimmäiseen osaan, ensimmäinen osa oli hieman parempi ja sen tarina kulki jouhevammin. Tämä tuntui alussa siltä, kuin tapahtumia vain odotettaisiin ja siihen väliin kirjotettaisiin pari ylimääräistä lukua. Toki nuokin luvut olivat tärkeitä, mutta eivät niin mielenkiintoisia ja muistettavia.

Nimi: Keskiyön kruunu (Crown of Midnight)
Kirjailija: Sarah J. Maas
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Throne of Glass
Sivumäärä: 451
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2013 (suom. 2018)

Kirjailijan muut teokset: Lasipalatsi
Arvosana: ***½
Muissa blogeissa: Minun mielessä, Expelliarmus, Jatka lukemista, Tylypahkan kirjasto

Lisa R. Jones: Rebeccan kadonneet päiväkirjat

Rebecca Mason kohtaa rikkaan, synkän puoleensavetävän miehen, joka viettelee hänet vastuttamattomasti, vaikka Rebecca aavistaa pahaa. Rebecca antautuu eroottisiin kokemuksiin, jollaisiin ei olisi koskaan kuvitellut uskaltautuvansa. Mutta miten pitkälle hän on valmis menemään miehen vuoksi?

     Rebeccan kadonneet päiväkirjat sisältävät neljä Rebeccan itse kirjoittamaa päiväkirjaa, joista saadaan lukea jo pätkiä varsinaisissa sarjan osissa. Lisäksi tämä sisältää pienen pätkän tarinaa Rebeccan salaisesta rakastajattaresta. Kirja sisältää suurempia ja pienempiä paljastuksia, jotka tulevat ilmi vasta toisessa sarjan osassa, joten jos et ole lukenut vielä itse sarjaa kovin pitkälle, en suosittele vielä tarttumaan tähän kirjaan. Jos taas paljastukset eivät haittaa, niin siitä vain, ota tämä kirja käteen ja etsi itsellesi hyvä asento.
   En voi sanoa olevani kovin suuri "Inside out"-fani (kuten takakannen mukaan tämän lukija voi olla), mutta kun löysin tämän kirjan halvalla, niin päätin ostaa tämän. En ole lukenut varsinaista sarjaa kokonaan ja se hieman pelotti. Tosin minulla oli jo tiedossa totuus Rebeccasta, joten en uskonut tämän teoksen tuovan esille enempää kovin suuria yllätyksiä. Tämän suhteen olin oikeassa. Tämä teos kuitenkin toimii ihan yksittäisenäkin lukukokemuksena, et siis tarvitse koko sitä muuta sarjaa jos haluat lukea tämän. Tämä teos ei oikestaan sisältänyt kiinnekohtia, joista tämän voisi yhdistää sarjaan. Paitsi hahmojen nimet. Muuten maailma tässä teoksessa on aika paljonkin eri, joten ei hätää.
     Minulla oli pienet odotukset sen suhteen, mitä tämä kirja pitäisi sisällään. Sisältäähän sarjakin otteita näistä Rebeccan päiväkirjoista. Tai ei varsinaisesti juuri näistä kirjoista, vaan toisista. Mikä oli iloinen yllätys, ei tarvinnut lukea samoja pätkiä enää uudelleen eri kansien välistä. Tai ainakaan en huomannut, että mukana olisi ollut vanhoja tekstejä.
     Tämä kirja lähtee siis liikkeelle siitä kun Rebecca työskentelee baarissa ja päättää sitten hakea galleriaan töihin. Galleriassa hän tapaa upean ja komean Markin sekä tutustuu muihin gallerian työntekijöihin. Tästä vaiheesta kirjoitetaan jonkin verran kunnes yhtäkkiä hypätään eteenpäin ajassa ja Rebeccalla on rakastaja, Isäntä. Tai tuleva Isäntä, sillä Rebecca ei vielä ole allekirjoittanut sopimusta, sillä hän ei ole aivan varma, haluaako hän kaikkea sitä mitä sopimus tuo tullessaan.
     Jos siis on tottunut sarjan kevyeen erotiikkaan, tässä kirjassa mennään BDSM:n maailmaan niin että rysähtää. Mutta koska kyseessä on kuitenkin päiväkirja-malliin kirjoitettu teksti, ei tämäkään ole mistään rankimmasta päästä. Enemmänkin tätä lukiessa vastaan lyövät Rebeccan tunteet ja ajatukset. Hänen painajaiset. Epävarmuus. Mielestäni tämä kirja olikin juuri siksi hyvä, sillä tämä ei ollut vain luolassa olemisen kerrontaa. Tämä oli jotain muutakin. Tällä kirjalla oli tarkoitus herättää tunteita, tai niin ainakin kuvittelen.

     "Kaikki, mitä me yhdessä teemme, johdattaa minut yhä syvemmälle paikkoihin, joiden tiedän kuvastavan hänen sisäistä helvettiään, enkä silti saa vedetyksi häntä pois sieltä. Sen sijaan hän kiskoo minua yhä syvemmälle synkkään onkaloon, joka on hänen pakopaikkansa. Minulle se ei kuitenkaan enää ole pakopaikka: ei enää, kun jokainen sessio ylittää nautintoni rajat. Eikä hän tajua sitä. Vaikka Isäntänäni hänen olisi tajuttava.
     Kumma kyllä, kun alan taas löytää itseni, tuntuu kuin hän olisi kadottanut minut kokonaan. Tai ehkä minä olen kadottanut hänet. Ajatus kouristaa sydäntäni ilkeästi. Minä rakastan häntä. Miksi olen päästänyt itseni rakastumaan häneen?"

Nimi: Rebeccan kadonneet päiväkirjat (Rebecca's Lost Journals)
Kirjailija: Lisa R. Jones
Suomentanut: Lasse Linna ja Lauri Sallamo
Genre: romantiikka, erotiikka
Sarja: Inside Out
Sivumäärä: 314
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjailijan muut teokset: Ihosi alla, Sisälläni, Paljastus
Arvosana: ****

Seanan McGuire: Every Heart a Doorway

No Solicitations.
No Visitors.
No Quests.

Children have always disappeared under the right conditions; slipping through the shadows under a bed or at the back of a wardrobe, tumbling down rabbit holes and into old wells, and emerging somewhere... else.
     But magical lands have little need for used-up miracle children.
     Nancy tumbled once, but now she's back. The things she's experienced... they change a person. The children under Miss West's care understand all too well. And each of them is seeking a way back to their own fantasy world.
     But Nancy's arrival marks a change at the Home. There's a darkness just around each corner, and when tragedy strikes, it's up to Nancy and her new-found schoolmates to get to the heart of the matter.
     No matter the cost.

     Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana, englanniksi, joten arviooni kannattaa suhtautua osin varauksella, sillä en usko saaneeni tästä kirjasta aivan kaikkea irti, mitä olisin voinut saada. Voi siis olla, että luen tämän joskus vielä uudelleen. Ainakin olen päättänyt, että luen vähintään sarjan toisen osan. Tämä ei jää siis tähän.
     Every heart a doorway on fantasiaromaani, jossa on siis koulu, jota käyvät "muissa maailmoissa" käyneet lapset. Nämä lapset haluaisivat takaisin Kotiin, kuten he maailmoja kutsuvat, mutta koulun tarkoitus on saada estettyä nuo toiveet. On olemassa muitakin vastaavanlaisia kouluja, mutta kaikissa niissä lapset eivät halua takaisin, vaan ovat varsin tyytyväisiä täällä meidän maailmassamme.
     Nancy on koulun uusi oppilas. Hän haluaisi takaisin Kotiin. Hän ei haluaisi olla koulussa. Hänet kuitenkin pakotetaan tunneille ja hän tutustuu väkisinkin joihinkin koulun muihin lapsiin. Koulussa kuitenkin alkaa tapahtua Nancyn saavuttua. Oppilas kuolee ja koulun kohtalo on vaakalaudalla. Kuka on murhaaja? Miksi hän vei murhatulta ruumiinosan?
     Tämä kirja oli hyvä. Idea on mielenkiintoinen, mutta jotenkin toteutus jäi mielestäni hieman vaisuksi. En tiedä mitä jäin kaipaamaan, mutta kuitenkin jotain muuta, kuin mitä sain. Lapset ja heidän tarinansa olivat monipuolisia ja olisin halunnut päästä vielä syvemmälle muutaman lapsen tarinaan. Olisin halunnut niihin maailmoihin näkemään sen omin silmin. Mutta jotenkin kaikki muu jäi vajaaksi. Tai sitten äänikirjana tämän lukeminen ei ollut paras vaihtoehto minulle.

     "We went down, and at the bottom there was a door, and on the door there was a sign. Two words. "Be sure." Sure of what? We where twelve, we weren't sure of anything. So we went through."

     Kyseessä on hyvin lyhyt kirja, alle 200 sivua. Siihen ei mahdu paljoa, ja kun kyseessä on fantasia JA mysteeri, sitä vain miettii, että miten kaiken tarpeellisen saa näiden sivujen väliin. Omasta mielestäni, ei oikein saanutkaan. Hyvin suuri osa kirjasta tuntui menevän jaaritteluun ja lasten tarinoiden kerrontaa. Sitten tapahtuu murha. Ja ehkä toinenkin. Sitä aletaan selvittämään. Ja pari lukua ehtii mennä, kun kaikki on selvillä. Sitten kirja loppuu. Omasta mielestäni tämä oli pieni antikliimaksi. Olisin kaivannut parempaa tarinan ja juonen muodostusta. Jäin kaipaamaan sitä, että asiat muodostuvat pala palalta, eikä kaikkea vain sylkäistä suoraan nenän eteen. Mutta muuten, tykkäsin tästä kirjasta ja siinä oli paljon asioita, jotka olivat mielenkiintoisia ja erilaisia. Ja jatkan ihan mielelläni sarjan seuraavaan osaan.
     P.S. Jos et tykkää siitä kun kirjassa haukutaan muita kirjoja, tämä ei ehkä ole sinulle. Sillä muutama klassikko haukutaan niin, että itsekin meinasin lopettaa lukemisen kesken.

Nimi: Every Heart a Doorway
Kirjailija: Seanan McGuire
Genre: fantasia, nuoret, mysteeri, LGBT
Sarja: Wayward Children #1
Sivumäärä: 173
Kustantaja: Tor.com
Julkaisuvuosi: 2016

Arvosana: *** 

Kate Morton: Kellontekijän tytär

Vuonna 1862 joukko nuoria taiteilijoita kokoontuu Thamesin varrelle Birchwoodin kartanoon viettämään raukeaa, inspiroivaa kesää. Sitten tapahtuu jotakin kamalaa.
     Vuonna 2017 nuori lontoolainen arkistonhoitaja Elodie löytää nahkalaukun, jossa on valokuva huomiota herättävän näköisestä naisesta viktoriaanisissa vaatteissa sekä luonnonlehtiö, johon on hahmoteltu suuri talo joenpenkereellä. Kuka kuvan nainen on? Ja miksi kartano tuntuu Elodiesta oudon tutulta? Tarina taiteesta, rakkaudesta ja menetyksestä yhdistää lumoavasti historiaa, salaisuuksia ja mysteeriä.

     Kirjan tarina muodostuu monesta ajankohdasta, monen henkilön näkökulmasta. Kaikki palaset ja tarinat kuitenkin yhdistyvät viimeistään lopussa ja ne muodostavat upean palapelin tarinasta, joka oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan. Silti, tämä eteni niin hitaasti ja melkein kaikki "mysteerit" ehti keksimään jo ennen kuin ne varsinaisesti kerrottiin kirjassa. Koko kirjan ajan tunnuttiin vain kiertelevän itse aiheen ympärillä. Tästä kirjasta olisikin saatu paljon lyhyempi ja vielä mielenkiintoisempi teos, jos monia (turhia) kohtia olisi poistettu.
     Tykkäsin Mortonin tyylistä kirjoittaa kirjaansa. Hänen muut teoksensa eivät ole minulle tuttuja, mutta tämä teos sai kuitenkin mielenkiintoni kasvamaan. Ehkä tutustun muihinkin hänen kirjoihin vielä joskus. Kuvailua oli riittävästi ja hahmoista sai juuri sen verran irti, kuin kullekin hahmolle oli tarpeellista. Kirja tuntui hyvin vanhanaikaiselta (tätä mielikuvaa vielä vahvisti vanhahtava päähahmo) ja historiallinen kuvaus oli kohdallaan.

     "Tässä maailmassa on harvoja varmoja asioita, mutta sen minä teille sanon, että totuus riippuu kertojasta."

     Yksittäiset pätkät olivat hyviä, mutta kokonaisuutena tämä ei oikein toiminut. Hahmojen tarinat olivat upeita ja hyvin luotuja ja joidenkin hahmojen tarinoihin olisin halunnut päästä vielä vähän paremmin kiinni. Alussa tarinaa jaksotti hyvin nykyajan tapahtumat, joissa Elodie tutkii löytämäänsä kuvaa ja yrittää selvittää siinä olevaa naista. Juttu ei tunnu oikein lähtevän purkautumaan, vaikka päästään hyvinkin lähelle loppua. Kuitenkin pätkiä menneisyydestä, milloin kenenkin, on aina nykyisyyden pätkien välissä ja niistä lukijana yrittää sitten luoda jotain kokonaisuutta. Loppua kohti mennessä nykyisyyden pätkät jäävät suureksi osaksi taka-alalle, tai sitten ne eivät juurikaan sisällä mitään tarinalle tarpeellista. Eri kohtia menneisyydestä ladotaan päällekäin ja useamman kerran mietin, että miksi tämä tarina oli tässä välissä ja mihin sitä tarvitaan kokonaisuuden kannalta.
     Eniten ehkä tätä kirjaa lukiessa jäin kaipaamaan vastauksia kysymyksiini liittyen kellontekijän tyttäreen ja hänen kohtalon aiheuttajaan. Miten kellontekijän tytär antoi tälle henkilölle luvan oleskella talossa ja miksi. Kyllä, joitain viitteitä vastauksiin löytyy kirjasta, mutta olisin halunnut siihen kunnollisia vastauksia. Se tarina olisi voinut olla jonkun turhemman tilalla.

     "Nyt tiedän täsmälleen, mitä hän tarkoitti. Todellinen pelko ei koskaan katoa. Tunne ei väisty, vaikka sen aiheuttaja on jo kauan sitten unohtunut. Maailma näyttäytyy uudessa valossa, eikä pelon avaamaa ovea voi enää sulkea."

Nimi: Kellontekijän tytär (The Clockmaker's Daughter)
Kirjailija: Kate Morton
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Genre: historiallinen, mysteeri
Sivumäärä: 556
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018 (suom. 2019)

Arvosana: ***½

Lukuhaasteet: Helmet19 (50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja), PopSugar19 (36. Kummitustarina)

Karin Erlandsson: Helmenkalastaja

Miranda matkaa pohjoisen metsäalueelta etelän rannoille sukeltaakseen kevään tullen helmiä kuningattaren hovin tarpeisiin. Hän on helmenkalastajista taitavin ja uskoo löytävänsä myös kaikkien havitteleman, myyttisen silmäkiven. Kerrotaan, että sen, joka löytää silmäkiven, ei tarvitse koskaan enää kaivata mitään.
     Mutta miten etsiä arvokasta helmeä, kun vaivoiksi lähtee mukaan Syrsa, höpöttävä pikkutyttö joka ei pysty sukeltamaan helmiä nostattamatta merenpohjasta hiekkaa?

     Sopiva satu lapsille ja aikuisille. Kaunis kansi. Tarina ystävyydestä. Tarina kaipuusta. Koskettava tarina, joka etenee pikkuhiljaa ja joka on täynnä käänteitä, ajatuksia ja oivalluksia.
     Tarinan pääosassa on kaksi lasta, toinen vanhempi ja kokeneempi helmenkalastaja ja toinen nuori, kuka ei osaa sukeltaa oikeastaan yhtään. Hänessä on kuitenkin jotain, mikä tekee hänestä paremman kalastajan. Hänessä on jotain, mikä saa aikaan tarinassa käänteen, joka kauhistuttaa ja saa lukemaan kirjan loppuun vielä nopeampaa.
     En kauheasti lue lastenkirjoja, mutta joskus kun näin pääsee käymään, olen iloinen kun saan yllättyä positiivisesti. Tämä teos on voittanut palkintoja, joten odotukseni olivat korkealla. Ja kaikki odotukseni olivat kerrankin hyvin täytetty. Tämä teos oli yksinkertainen tarina, mikä sopii myös varttuneemmalle kansalle luettavaksi. En voi kuin suositella tämän lukemista. Enkä yhtään ihmettelisi, jos tästä tulisi seuraava lastenklassikko, jonka kaikki päätyy lukemaan.
     Kirjan juoni eteni tasaisesti, siinä oli sopivasti käänteitä. Hyvä ja paha taistelivat keskenään, kuten aina. Lisäksi joukkoon oli lisätty Silmäterä, helmi, jonka löytäjä ei kaipaa enää mitään. Mutta ne ketkä lähtevät etsimään helmeä, kaipuu täyttää heidät. Moni juonenkäänne oli odotettavissa ja varsinkin loppu oli melko itsestään selvä jo hyvän matkaa ennen viimeiselle sivulle pääsyä. Mutta tästä huolimatta kirjan lukeminen (tai omalla kohdalla kuunteleminen) ei tuottanut ongelmia ja kirjan loputtua jatkon lukeminen tuli heti mieleeni.

Nimi: Helmenkalastaja (Pärlfiskaren)
Kirjailija: Karin Erlandsson
Suomentanut: Tuula Kojo

Äänikirjan lukija: Hanna Hurskainen
Genre: fantasia, lapset, nuoret
Sarja: Legenden om ögonstenen #1, Taru silmäterästä #1
Sivumäärä: 169
Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2017

Arvosana: ****

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Oksan hyllyltä

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin - punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeinen eliitti hallitsee.
     Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaiseta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.
     Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.

     Punainen kuningatar oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoinen, mukaansatempaava ja upea lukuelämys, jonka en olisi halunnut loppuvan. Tämä kirja piti otteessaan alusta loppuun, eikä tylsiä hetkiä päässyt syntymään. Koko ajan oli jotain, mutta samaan aikaan tapahtumia ja melskettä ei ollut liikaa.
     Tämä kirja on kuvaus tulevaisuuden maailmasta, jossa kansa on jakautunut kahtia. Toiset palvelee ja toiset hallitsee. Ne ketkä hallitsevat, ovat voimakkaita henkilöitä ja heidän hallintansa perustuu osin pelkoon. Sitten eräänä päivänä valtakunnan hallitsevissa osissa tapahtuu isku, jonka takana on Purppurakaarti. Punaisista (ja ehkä jopa hopeisistakin) henkilöistä koostuva joukko, joka haluaa tasa-arvoista kohtelua kaikille. Samaan aikaan kuninkaan silmien alle ilmestyy Mare, tyttö jolla on voimia, vaikka hänen verensä on punaista.
     Kirjan tapahtumat lähtevät nopeasti liikkeelle ja seikkailu saa alkaa. Kehen voi luottaa, kun jokainen voi pettää sinut. Maren maailma muuttuu yhdessä päivässä niin paljon, että häntä aletaan kouluttamaan kuninkaan hoviin sopivaksi. Hänestä tulee prinsessa. Hän tutustuu kahteen upeaan mieheen, veljeksiin, Cal ja Maven. Hän ei tunnista omia tunteitaan, mutta lukija kyllä ymmärtää hänen vaikeutensa sitäkin paremmin. Lisäksi on Lucas, joka toimii Maren saattajana joka paikkaan ja pitää hänet aisoissa, että mitään ei pääse tapahtumaan.

     "Lucas tulkitsee hiljaisuuteni järkytykseksi, mutta hän on väärässä. Minä tunnen raivoa.
     Jokainen voi pettää kenet tahansa."

     Tykkäsin tästä kirjasta todella paljon. Se ei ole täydellinen, mutta se on sellainen, jonka pariin voin aivan hyvin lähteä uudestaan. Ja tämä kirja oli todellakin sellainen, että haluan lukea jatko-osat. Päähenkilössä oli piirteitä, jotka itseäni ärsyttivät, mutta se nyt on aivan normaalia. Olisin halunnut muistutella hänen alkuperäisiä ajatuksia kirjan loppua kohti mentäessä, mutta jokainen tehkööt omat virheensä ja niiden virheiden kautta tämä itse sarja lähteekin rakentumaan varmasti aivan uusiin mittoihin. Olin hieman peloissani kolmiodraama-asetelman vuoksi, mutta se pidettiin onneksi pienenä, eikä noussut pääosaan missään vaiheessa. Ja koska päähenkilön ymmärrys omista asioistaan oli niin pieni, niin ei tullut edes sellaisia päänsisäisiä kohtauksia, missä mietittäisiin kahden miehen välillä.

Nimi: Punainen kuningatar (Red Queen)
Kirjailija: Victoria Aveyard
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: fantasia, nuoret, scifi, romantiikka
Sarja: Hopea #1
Sivumäärä: 451
Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2016)

Arvosana: ****½

Lukuhaasteet: PopSugar19 (11. Kirjan kannessa vaate tai asuste)
Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Oksan hyllyltä, Kirjakko ruispellossa, Lukutoukan kulttuuriblogi, Ullan luetut kirjat

Emily A. Duncan: Wicked Saints

     A girl who can speak to gods must save her people without destroying herself.
     A prince in danger must decide who to trust.
     A boy with monstrous secret waits in the wings.
     Together, they must assassinate the king and stop the war.
     In the centuries-long war where beauty and brutality meet, their three paths entwine in a shadowy world of spilled blood and mysterious saints, where a forbidden romance threatens to tip the scales between dark and light.

     Tätä arvostelua lukiessa kannattaa ottaa huomioon, että kuuntelin tämän kirjan äänikirjana, englanniksi, ja keskittymiseni ei ollut aina sillä tolalla, että kirjan kuuntelu olisi järkevää. Tästä syystä olenkin päättänyt, että jos tämä kirjan joskus tulevaisuudessa suomennetaan, annan sille uuden mahdollisuuden, sillä nyt siitä ei jäänyt juuri mitään käteen. Halusin kuitenkin kirjoittaa tästä kirjasta edes jotain ylös tänne blogiin, joten tässä sitä ollaan. En varmaankaan saa aikaiseksi kovin järkevää tekstiä, mistä ainakaan saisi käsitystä tästä kirjasta ja sen luonteesta ja laadusta. Voinkin siis nyt jo sanoa, että jos tämä kirja yhtään kiinnostaa, ota se käteesi ja unohda tämä tuleva teksti kokonaan.
     Lähdetään liikkeelle sillä, mistä sain idean lukea tämän kirjan. Englanninkielinen kirjatube. Siellä tämä kirja on mainittu useammin kuin kerran, harvoin tosin kovin positiiviseen sävyyn. Päätin kuitenkin, että minäkin haluan tutustua tähän teokseen ja se löytyi kuin ihmeen kaupalla kirjastosta äänikirjana. En lukenut ennen lukemista tämän kirjan takakantta, katselemistani videoista ei ollut jäänyt kovin paljoa mieleen. Minulla ei siis ollut kovin ihmeellistä käsitystä siitä, mistä tämä kirja kertoo. Nyt kun kirjoitin tuon takakannen tekstin tuohon yläpuolelle, en usko, että olisin valinnut tätä kirjaa vain tuon tekstin perusteella. Se ei saanut kiinnostustani heräämään.
     Toiseksi, en ole varma mihin suuntaan maailmaa tämä kirja sijoittuu. Maailman kuvausta joko oli hyvin vähän tai sitten se meni minulta kokonaan ohi. Venäläiset nimet kuitenkin antavat jotain viitteitä. Ja jos olet kuuntelemassa tätä äänikirjana, en tiedä voinko suositella sitä. Nimet lausuttiin venäläisittäin, puhe äännettiin venäläisittäin, koko homma kuulosti venäläiseltä englannilta, enkä voi ainakaan itse sanoa olevani sellaisen ääntämisen fani. Toki jos sinä tykkäät siitä eikä se ole ongelma, niin toki voit ottaa äänikirjana tämän kuunteluun.
     Kolmanneksi, kirjan idea ja juoni eivät aivan valaistuneet minulle. Syynä voi olla edellä mainitut tekijät, tai sitten tämä kirja ei vain ollut oikein minua varten. Siinä oli mielenkiintoisia tekijöitä. Kuten verimagia (tai miten sen nyt haluaa suomentaa). Olisin kuitenkin halunnut saada siitä lisää tietoa, päästä vielä syvemmälle. Plussaa tässä kirjassa oli myös se, että varsinaista kolmiodraamaa ei ollut, vaikka koko aika oli sellainen tunne, että se ilmestyy nurkan takaa. Sitä en tosin tiedä, että miten seuraavissa kahdessa osassa (koska kyseessä on siis trilogia) tulee käymään.

Nimi: Wicked Saints
Kirjailija: Emily A. Duncan
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Something Dark and Holy #1
Sivumäärä: 385
Kustantaja: Wednesday Books
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: **½

Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet

Kahdeksantoistavuotias Kim Hyun Hee viedään yliopistosta armeijan salaiselle leirille, jossa koulutetaan erikoisagentteja lännenvastaiseen taisteluun. Hän oppii kokoamaan aseita, vakoilemaan, varastamaan ja tappamaan. Kun kaikki on valmista, Kim Hyun Hee saa Pohjois-Korean johtajalta Kim Il Sungilta kirjeen, joka sisältää ohjeet etelä-korealaisen matkustajakoneen tuhoamiseksi.
     Tästä 115 ihmistä tappaneesta terroriteosta kerrottiin laajasti maailman lehdistössä ennen Soulin olympialaisia 1988.
     Sieluni kyyneleet on karmaiseva kuvaus suljetusta yhteiskunnasta, missä oikea ja väärä, hyvä ja paha, orjuus ja vapaus saavat merkityksen minkä Puolue niille antaa, ja jossa lapset kasvatetaan ja kehdosta palvelemaan ideologisia päämääriä. Myös Kim Hyun Hee uskoi vilpittömästi tuottavansa kunniaa isänmaalleen ja perheelleen, kunnes joutui oikeussalissa kasvotusten lentokoneuhrien omaisten kanssa. Vasta silloin hän tajusi tekonsa hirvittävyyden.

   "Sillon kuoli Kim Il Sungin uskollinen tytär, jota oli vuosikausia koulutettu kuin tottelevaista koiraa.
     Kaikki oli ohi; enää ei tarvinnut kärsiä. Sysipimeys ympäröi minut kuin lämmin peite. Kaikki oli ohi..."

     Vuonna 1987 eteläkorealaisia täynnä oleva lentokone räjähti Andamaanienmeren yllä, kun kaksi pohjois-korelalaista agenttia olivat sijoittaneet koneeseen pommin. Tarkoituksena oli estää seuraavana vuonna järjestettävät olympialaiset Soulissa. Turma aiheutti monta turhaa kuolemaa, mutta olympialaisia ei peruttu.
     Itselleni ei tapahtuma ollut ennestään tuttu. Pohjois-Korea ei myöskään ole itselleni ensimmäinen asia, mistä alkaisin lukemaan jos saisin valita. Tämän kirjan aloittaminen ei siis ollut ensimmäisenä mielessäni, mutta koska kyseessä oli lyhyt kirja, päätin antaa sille mahdollisuuden ja heittäisin sen vasta sitten kierrätykseen. Olen todellakin tyytyväinen, että päätin lukea tämän. Antaa mahdollisuuden. Tulen laittamaan tämän teoksen silti kierrätykseen, tämä ei ole tarina jonka haluan lukea useaan kertaan.
     Jos mitään, tämä kirja sai ajattelemaan omaa elämää ja sitä, miten vapaasti saa elää ja olla. Omat ajatukseni Pohjois-Koreasta saivat vahvistavia vivahteita tästä kirjasta ja mielipiteeni vain vahvistui. Tämä kirja avasi silmiäni, vaikka loppujen lopuksi tämä kirja ei tuonut tietooni kauheasti mitään uutta tilanteesta, joka maassa vallitsee. Kuitenkin tämä kirja toi kyyneleet silmiini ja näiden ihmisten kohtalo sai surun nousemaan pintaan. Tämä kirja oli koskettava tarina, alusta loppuun saakka. Ja vaikka lähtökohtaisesti en kokenut mitään mielenkiintoa tätä kirjaa kohtaa, olen enemmän kuin iloinen, että päätin lukea tämän. Ja siitä syystä suosittelen tätä kirjaa myös sinulle. Vaikka se ei niin kauheasti sinua kiinnostaisikaan.

Nimi: Sieluni kyyneleet (The Tears of My Soul)
Kirjailija: Kim Hyun Hee
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen
Genre: historiallinen, muistelma
Sivumäärä: 215
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1993 (suom. 1994)