Kirjailija: Anna Todd
Suomentanut: Johanna Rossi
Genre: erotiikka, romantiikka
Sarja: After #2
Sivumäärä: 650
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013 (suomeksi 2015)
Luettu: helmikuu 2019
Sarjassa aiemmin ilmestyneet: After
Tessa ehti vannoa, ettei koskaan antaisi anteeksi Hardinille, mutta sykkivän intohimoista suhdetta ei niin vain lopeteta.
Tessalla on paljon menetettävää. Hardinilla ei ole mitään menetettävää... paitsi Tessa. Törmäyksen jälkeen... elämä ei ole samanlaista.
Arvostelu: Sykähdyttävän sarjan toinen osa. Uusi alku, virheistä oppiminen, uusi yritys. Ja kuten arvata saattaa, Tessa jatkaa samaa rataa kuin ensimmäisessä osassa ja Hardin ei myöskään muutu sen enempää. Ainoa ero ensimmäiseen osaan on se, että nyt päästään lukemaan myös Hardinin mietteitä asioista ja tapahtumista. Lisää syvyyttä siis tarinaan, mikä junnaa vielä enemmän paikallaan kuin aikaisemmin.
Jokaisessa sarjassa on se yksi osa, jolla ei ole oikeastaan mitään merkitystä tarinan takia, sillä mikään ei etene ja uutta tietoa ei tule juuri yhtään. Tämä osa oli tämän sarjan se kirja. Ja kuten olen usein sanonut, inhoan niitä kirjoja. Ne tulee luettua läpi nopeasti, mutta mitään ei jää käteen. Loppuun sitten pistetään jotain, mikä pysäyttää ja saa lukijan ottamaan seuraavan osan käteen. Ei mitään uutta, ei mitään yllättävää.
Ensimmäisessä osassa pääsimme tutustumaan Tessaan ja Hardiniin. Heidän suhde alkoi ja "päättyi". Tässä osassa tuo suhde saa uuden mahdollisuuden. Kunnes tapahtuu taas jotain ja mennään taaksepäin reilu matka. Kuitenkin jostain ihmeen syystä kaksikko ei vain voi pysyä erossa toisistaan ja homma jatkaa edestakas soutamista ja huopaamista (kuten kirjassakin moneen kertaan mainittiin tapahtuvan). Tälläisen tarinan kirjoittaminen on varmasti varsin mielekästä, mutta lukijana en innostu. Joihinkin väleihin yritetään pudottaa asioita, mitkä pitäisi mielenkiinnon yllä, mutta aina siinä ei onnistuta. Ja kuten sanottu, loppuun pudotetaan se isoin pommi ja sen jälkeen on vuorossa kiitokset kirjailijalta.
"Joko meidän täytyy olla yhdessä ja yrittää päästä yli menneisyyden pahoista teoista, tai sitten minun täytyy jättää hänet lopullisesti. Jos jätän hänet, minun täytyy muuttaa pois täältä, kauas pois, ja jättää taakse viimeinenkin muisto elämästäni hänen kanssaan, muuten en ikinä pääse siirtymään eteenpäin.
Äkkiä tajuan, että kyyneleet ovat loppuneet. On tullut ratkaisun hetki. Ajatus Hardinin jättämisestä tuottaa paljon suurempaa tuskaa kuin hänen tähänastisten tekojensa ajatteleminen.
En minä voi jättää häntä, tiedän sen.
Tiedän kuulostavani säälittävältä, mutta minun ei ole mahdollista elää ilman häntä. Kukaan muu ei koskaan voi tehdä minua yhtä onnelliseksi. Kukaan muu ei voi olla hän. Hän on minulle se oikea, juuri niin kuin minä olen hänelle. Minun ei olisi pitänyt ajaa häntä pois. Tarvitsin aikaa ajatella, enkä ole vieläkään ajatellut asioita loppuun, mutta kaipaan häntä jo takaisin. Onko rakkaus aina tällaista? Näin intohimoista ja silti näin helvetin tuskallista? Ei minulla ole aiempaa kokemusta, johon verrata."
Tätä sarjaa (kuten monia muitakin) on verratty Fifty Shadesiin. Itse en ehkä lähtisi vertaamaan näitä kahta sarjaa. Vaikka molemmat menevät enemmän tai vähemmän erotiikan ja romantiikan puolelle, ei niissä paljon muuten ole yhtäläisyyksiä. Tai no, onhan niissä. Mieshahmot ovat romuttuneita ja heidän tulee muuttua, kun taas naishahmo saa mennä ja tehdä vaikka mitä. Mutta ei tässä tarinassa ole niin paljon menoa ja melskettä. Lähinnä riitelyä ja sitä huopaamista. Silti, ihan luettava sarja ja jos Fifty Shades on ollut hyvä, tykkää tästäkin. Tai ainakin jaksaa lukea loppuun asti, vaikka yllätyksiä ei matkaan paljon mahdukaan.
Arvosana: ***½
Tessa ehti vannoa, ettei koskaan antaisi anteeksi Hardinille, mutta sykkivän intohimoista suhdetta ei niin vain lopeteta.
Tessalla on paljon menetettävää. Hardinilla ei ole mitään menetettävää... paitsi Tessa. Törmäyksen jälkeen... elämä ei ole samanlaista.
Arvostelu: Sykähdyttävän sarjan toinen osa. Uusi alku, virheistä oppiminen, uusi yritys. Ja kuten arvata saattaa, Tessa jatkaa samaa rataa kuin ensimmäisessä osassa ja Hardin ei myöskään muutu sen enempää. Ainoa ero ensimmäiseen osaan on se, että nyt päästään lukemaan myös Hardinin mietteitä asioista ja tapahtumista. Lisää syvyyttä siis tarinaan, mikä junnaa vielä enemmän paikallaan kuin aikaisemmin.
Jokaisessa sarjassa on se yksi osa, jolla ei ole oikeastaan mitään merkitystä tarinan takia, sillä mikään ei etene ja uutta tietoa ei tule juuri yhtään. Tämä osa oli tämän sarjan se kirja. Ja kuten olen usein sanonut, inhoan niitä kirjoja. Ne tulee luettua läpi nopeasti, mutta mitään ei jää käteen. Loppuun sitten pistetään jotain, mikä pysäyttää ja saa lukijan ottamaan seuraavan osan käteen. Ei mitään uutta, ei mitään yllättävää.
Ensimmäisessä osassa pääsimme tutustumaan Tessaan ja Hardiniin. Heidän suhde alkoi ja "päättyi". Tässä osassa tuo suhde saa uuden mahdollisuuden. Kunnes tapahtuu taas jotain ja mennään taaksepäin reilu matka. Kuitenkin jostain ihmeen syystä kaksikko ei vain voi pysyä erossa toisistaan ja homma jatkaa edestakas soutamista ja huopaamista (kuten kirjassakin moneen kertaan mainittiin tapahtuvan). Tälläisen tarinan kirjoittaminen on varmasti varsin mielekästä, mutta lukijana en innostu. Joihinkin väleihin yritetään pudottaa asioita, mitkä pitäisi mielenkiinnon yllä, mutta aina siinä ei onnistuta. Ja kuten sanottu, loppuun pudotetaan se isoin pommi ja sen jälkeen on vuorossa kiitokset kirjailijalta.
"Joko meidän täytyy olla yhdessä ja yrittää päästä yli menneisyyden pahoista teoista, tai sitten minun täytyy jättää hänet lopullisesti. Jos jätän hänet, minun täytyy muuttaa pois täältä, kauas pois, ja jättää taakse viimeinenkin muisto elämästäni hänen kanssaan, muuten en ikinä pääse siirtymään eteenpäin.
Äkkiä tajuan, että kyyneleet ovat loppuneet. On tullut ratkaisun hetki. Ajatus Hardinin jättämisestä tuottaa paljon suurempaa tuskaa kuin hänen tähänastisten tekojensa ajatteleminen.
En minä voi jättää häntä, tiedän sen.
Tiedän kuulostavani säälittävältä, mutta minun ei ole mahdollista elää ilman häntä. Kukaan muu ei koskaan voi tehdä minua yhtä onnelliseksi. Kukaan muu ei voi olla hän. Hän on minulle se oikea, juuri niin kuin minä olen hänelle. Minun ei olisi pitänyt ajaa häntä pois. Tarvitsin aikaa ajatella, enkä ole vieläkään ajatellut asioita loppuun, mutta kaipaan häntä jo takaisin. Onko rakkaus aina tällaista? Näin intohimoista ja silti näin helvetin tuskallista? Ei minulla ole aiempaa kokemusta, johon verrata."
Tätä sarjaa (kuten monia muitakin) on verratty Fifty Shadesiin. Itse en ehkä lähtisi vertaamaan näitä kahta sarjaa. Vaikka molemmat menevät enemmän tai vähemmän erotiikan ja romantiikan puolelle, ei niissä paljon muuten ole yhtäläisyyksiä. Tai no, onhan niissä. Mieshahmot ovat romuttuneita ja heidän tulee muuttua, kun taas naishahmo saa mennä ja tehdä vaikka mitä. Mutta ei tässä tarinassa ole niin paljon menoa ja melskettä. Lähinnä riitelyä ja sitä huopaamista. Silti, ihan luettava sarja ja jos Fifty Shades on ollut hyvä, tykkää tästäkin. Tai ainakin jaksaa lukea loppuun asti, vaikka yllätyksiä ei matkaan paljon mahdukaan.
Arvosana: ***½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti