Delia Owens: Suon villi laulu

Sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta.

Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia - vai jotain aivan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää entisellään.

     Suon villi laulu on suuren suosion saanut kirja Kyasta, marskimaalla asuvasta tytöstä, ja hänen kasvustaan naiseksi. Tämän tarinan rinnalla selvitetään marskimaalla kuoleen miehen tapausta. Kirjaa on ylistetty sen luontokuvauksesta, koskettavasta kasvutarinasta ja kaikesta muusta. Omat ajatukseni ovat soutaneet ja huovanneet tämän kirjan kohdalla, mutta lopulta ajattelin antaa tälle mahdollisuuden. Tartuin siis hyvin skeptisesti äänikirjaan, jonka Sanna Majuri luki hyvin taidokkaasti.

     Kirjan kuuntelun jälkeen ajatukseni olivat melko ristiriitaiset. Koin, että kirjassa oli paljon hyvää, mutta toisaalta siinä oli myös äänikirjana vaiheita, jotka olisin voinut vain skipata. Mikäli olisin tarttunut tähän fyysisenä kirjana, en suoraan sanottuna usko, että olisin saanut luettua tätä loppuun saakka.

     Kehuttua luonnon kuvausta ja suon monimuotoisuuden kerrontaa oli paljon, ja ymmärrän miksi jotkut ovat tätä kirjaa tästä kehuneet. Itseeni tämä ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta, olisin hyvin voinut jättää nämä pätkät vähemmälle. Kyan kasvutarina taas, sen koin melko mielenkiintoisena, vaikkakin joiltain osin se ei tuntunut kovin uskottavalta. Ryysyistä-rikkauksiin -tarinoita tarvitaan kuitenkin aina lisää ja tässä kirjassa se oli sentään Kyan alkuperän vuoksi erilainen. Mitä sitten taas tulee kirjan mysteeriin, en ollut tämän fani. En vain jostain syystä päässyt siitä osuudesta kunnolla selvyyteen ja sen käsittely tuntui puuduttavalta, varsinkin loppua kohti mentäessä.

     Yksinkertaisesti sanottuna: äänikirjana toimi itselleni juuri ja juuri, mutta fyysisenä kirjana arvioni olisi jäänyt varmasti vielä huonommaksi. Kuunnellessani ymmärsin kuitenkin, miksi jotkut ovat tästä niin paljon tykänneet. Minun olisi vain pitänyt luottaa ensimmäiseen ajatukseeni tästä kirjasta, sillä ei tämä loppujen lopuksi ollut ihan se oma juttuni.

Where the Crawdads Sing
Suomentanut: Maria Lyytinen

Äänikirjan lukija: Sanna Majuri
Genre: mysteeri, romantiikka, historiallinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ***
Goodreads: 4,46

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjaluotsi, Paljon melua kirjoista, Maailmankirjat, Raijan kirjareppu, Annelin kirjoissa, Leena Lumi, Tuijata, Lumiomena, Kirjakaapin avain, Ruusun nimi, Kirjarikas elämäni, Kirjoihin kadonnut, Melkein maalla, Lillin lukunurkka, Kirjakaapin kummitus, Nannan kirjakimara

Yksittäisten sarjakuvien kokoelma, osa 2

Vielä kertaalleen lisää sarjakuvia, sitten päästään seuraavanlaisiin teoksiin :)

Junji Ito: Uzumaki

2013, ****, kauhu, fantasia

Uzumaki on mangaa kauhun suositulta tekijältä, Junji Itolta. Uzumaki kertoo kaupungista, jonka spiraali on ottanut valtaansa ja leviää leviämistään. Itse en ole mikään kauhukirjallisuuden ystävä, mutta päätin silti tarttua tähän teokseen. Tämä oli hyvä, mielenkiintoinen, erilainen ja tyyliltään koukuttava. Tätä oli vain pakko jatkaa ja kauhulla odottaa, millaisia piirroksia seuraavalta sivulta ilmestyy. En voi suositella tätä kaikille, koska kuvat olivat joskus niin vastenmielisiä, että itsekin teki mieli vain sulkea kirja ja jättää koko homma kesken. Eli omalla vastuulla tarttuisin tähän teokseen.

Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom

2019, *****, romantiikka, YA, LGBT

Bloom on ihanan sympaattinen kasvutarina, joka sijoittuu suurelta osin leipomon arkeen. Ari on päättänyt koulunsa ja haluaisi muuttaa isoon kaupunkiin bändinsä kanssa. Perheen leipomo jäisi kuitenkin tällöin ilman pyörittäjää ja Ari on valintojen edessä. Sarjakuva oli alusta loppuun sydäntä särkevä lukukokemus, jonka kokisin uudelleen ihan koska vain.

Ari Folman: Anne Frankin päiväkirja

2019, ****, Tammi, historiallinen, nonfiktio

Kaikki varmasti tietävät Anne Frankin ainakin jollain tasolla, on ainakin kuullut hänestä. Hänestä kertovia kirjoja ja hänen päiväkirjoja on julkaistu jos minkälaisessa muodossa, mutta itse en ole syystä tai toisesta näihin ennen tarttunut. Nyt kuitenkin päätin aloittaa hänen tarinaan tutustumisen helposta päästä, sarjakuvan avulla.

Koskettava tarina toimi ihan hyvin sarjakuvan muodossa, toki paljon tuntui jäävän myös kertomatta. Mikäli haluaa pikaisen käsityksen Anne Frankista, tämä toimii siihen hommaan vallan mainiosti. Omalla kohdallani en ole vielä aivan varma, herättikö tämä myös kiinnostuksen alkuperäisteokseen tarttumisesta.

Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: This One Summer

2014, **, YA, realistinen fiktio

This One Summer on tarina ystävyydestä, elämän hankaluudesta ja kasvusta. Rose ja hänen perheensä matkustaa joka kesä kesämökille ja siellä on vastassa Rosen hyvä ystävä Windy. Tänä kesänä kaikki tuntuu kuitenkin muuttuneen, Rosen vanhemmat riitelevät koko ajan ja Rose yrittää etsiä tekemistä mökin ulkopuolelta. Draamalta ei kuitenkaan voi välttyä sielläkään.

Luin tämän sarjakuvan toukokuun alkupuolella, eikä minulla ole tällä hetkellä tästä juurikaan muistikuvia. Se kertoo siis jotain tästä teoksesta. Odotin tältä jotain suurta, sillä sarjakuva on ollut ehdolla jos minkälaisiin palkintoihin ja kanteenkin on päätynyt muutaman palkinnon tarra. Tämä jätti kuitenkin vähän kylmäksi.

Tillie Walden: On a Sunbeam

2018, ***, scifi, fantasia, LGBT, romantiikka, YA

On a Sunbeam on avaruusseikkailu kadonneen rakkauden löytymisestä. Tarinaa keskittyy päähenkilön ajatuksiin, tunteisiin ja matkaan. Siinä sivussa päästään pätkittäin tutustumaan upeasti luotuun avaruuteen, josta olisi voitu näyttää enemmänkin paloja. Sarjakuva oli miellyttävää luettavaa, mutta ainakaan itselleni se ei jäänyt juurikaan mieleen.

Mariko Tamaki & Rosemary Valero-O'Connell: Laura Dean Keeps Breaking Up With Me

2019, ***, romantiikka, LGBT

Sarjakuva Freddystä, kuka haluaisi vain olla Laura Deanin kanssa, joka ei kuitenkaan tunnu kykenevän pysymään parisuhteessa. Suhteensa kanssa kipuillessa Freddyn parasystävä alkaa lipua myös kauemmas, sillä hän ei jaksa olla enää Freddyn tukena. Freddy saa neuvoja oman tilanteensa helpottamiseksi, mutta haluaako hän tehdä viimeiset suuret päätökset?

Sarjakuva tuntui tulevan minua vastaan joka puolella, joten lopulta päätin tarttua siihen. Tämä kuitenkin päätyi hieman pettymykseksi itselle, lähinnä päähenkilön tyhmyyden vuoksi. Tarina ei napannut kunnolla mukaansa, eikä se saanut aikaan juurikaan hyviä tunteita. Ihan luettava sarjakuva, mutta olisin voinut jättää lukemattakin.

Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri -kirjasarja

Amelia rakastaa halailla lemmikkikurpitsaansa. Amelia vihaa osallistua vanhempiensa järjestämiin kauhukarkeloihin. Ai niin, Amelia on muuten vampyyri.

Amelia Kulmurin perheessä on jälleen vuosittaisten kauhukarkeloiden aika. Tänä vuonna paikalle saapuvat myös itse kuningas ja hänen poikansa! Kun pilalle hemmoteltu prinssi kaappaa Amelian lemmikkikurpitsan, alkaa armoton pelastusoperaatio.

     Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot aloittavat lapsille suunnatun kauhukirjasarjan, jossa päähenkilönä seikkailee pieni vampyyri Amelia Kulmuri ja hänen ihanat ystävänsä. Laura Ellen Anderson on kirjoittamisen lisäksi kuvittanut kirjat upeilla kuvilla, jotka pitävät varmasti nuoremman lukijan mielenkiintoa yllä (mikäli siis jännittävät tarinat eivät itsessään tähän kykenisi).

     Kirjasarjan lukusuositus on 7+, ja olen tästä samaa mieltä. Tämän lisäksi kannattaa miettiä ennen sarjaan tarttumista, miten hyvä mielikuvitus lapsella on ja miten pelottavia kirjoja hän on valmis lukemaan ja katselemaan. Ainakin jos mietin itseäni lapsena, tämä kirja(sarja) olisi varmasti tullut uniini, kirjan kuvitukset olisivat vielä lisänneet tätä mahdollisuutta. Toisaalta, kirjat ovat koukuttavia ja opettavaisia, joten aivan täysin niitä ei kannata laittaa syrjään mahdollisten luettavien listalta.

     Kauhukarkelot siis aloittaa tämän tapahtumarikkaan kirjasarjan ja siinä päästään tutustumaan niin Ameliaan kuin hänen perheeseen ja ystäviinkin. Maailma tulee tutuksi ja kirjan luettua jää kaipaamaan lisää näiden hahmojen kommelluksia. Olin aivan myyty kirjan lukemisen jälkeen ja odotin innolla sitä, että pääsin jatko-osien kimppuun. Hahmot olivat ihania ja he saivat näin vanhemmankin lukijan hymyilemään. Juoni eteni nopealla tahdilla, joten tylsiä hetkiä ei mahtunut mukaan.

Amelia Fang and the Barbaric Ball
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Genre: fantasia, lapset, seikkailu, kauhu
Sarja: Amelia Kulmuri #1
Kustantaja: Kumma Kustannus

Julkaisuvuosi: 2017, suom. 2020

Arvosana: *****
Goodreads: 4,09

Amelia Kulmuri on takuulla suurisydämisin vampyyri, jonka olet koskaan tavannut!

Kun aurinko nousee Pimeyden valtakunnassa, Amelia ystävineen pukee valepuvut ylleen ja suuntaa kohti kammottavaa, kimaltavaa Valon valtakuntaa. Ystävysten päämääränä on löytää pitkään kadoksissa ollut kuningatar Hentomieli.

Pelottavat keijut ja karmivat enkelikisut lymyävät joka kulman takana, mutta Hentomieltä ei näy missään. Vaikuttaa siltä, että Amelian on sukellettava syvemmälle ylhäisten yksisarvisten maailmaan. Etsintöjen tiimellyksissä paljastuvat salaisuudet laittavat liikkeelle tapahtumavyöryn, jota tuskin kukaan osaisi aavistaa.

     Amelia Kulmuri ja ylhäiset yksisarviset ilmestyi suomeksi alkuvuodesta ja tartuin tähän heti tilaisuuden tullen, sen verran hyvän vaikutuksen sarjan aloitusosa sai aikaan. Kirja jatkoi samalla vakuuttavalla tyylillä. Tapahtumilta, kommelluksilta ja jännittäviltä hetkiltä ei säästytty tässäkään kirjassa. Hahmoihin päästiin vielä syvemmälle ja rakastuin heihin kaikkii vielä syvemmin. Olen niin iloinen, että kirjasarja on päätetty suomentaa, sillä onhan tämä ihan mahtavaa luettavaa!

Amelia Fang and the Unicorn Lords

Sarja: Amelia Kulmuri #2

Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2021

Arvosana: *****
Goodreads: 4,23

Amelian isot ja huikeat syntymäiltajuhlat ovat aivan nurkan takana, ja hän on TODELLA innoissaan. Mutta Yösydämen asukkaat ovat alkaneet käyttäytyä oudosti. Kukaan ei tunnu muistavan mitään - kuten omia nimiään tai Amelian juhlia.

Alkaa näyttää siltä, että joku varastelee heidän muistojaan. Pystyykö Amelia selvittämään syyn ja pelastamaan perheensä ja ystävänsä ennen kuin kaikki unohtavat, kuka hän on?

     Kolmas Amelia Kulmurin ja hänen ystäviensä seikkailuista kertovat Amelia Kulmuri ja muistovaras julkaistiin suomeksi tässä jokin aika sitten ja sormeni syyhysivät päästä lukemaan sen heti. Ja kuten edelliset kaksi osaa, myös tämä oli ihana lukukokemus jota en voi hehkuttaa riittävästi. Joten en edes yritä. Tähän sarjaan pitää tutustua itse, jotta ymmärtää mistä puhun.

     Muistovaras päästää lukijansa keskittymään Ameliaan ja pikku prinssiimme, joka on jäänyt hieman etäiseksi hahmoksi aikaisemmin. Nyt hänestäkin kuitenkin kuoriutui ihastuttava hahmo, joka syöksähti sydämeeni muiden hahmojen viereen. 

Amelia Fang and the Memory Thief

Sarja: Amelia Kulmuri #3

Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2021

Arvosana: *****
Goodreads: 4,30

Mm. näissä blogeissa kirjoista on myös maininta: Kirjavaras Rere, Luetaanko tämä, Yöpöydän kirjat

Jo Nesbo: Mustasukkainen mies ja muita kertomuksia

Motiivina mustasukkaisuus, ratkaisuna murha - viisi variaatiota.

Epäilys. Mustasukkaisuus. Kateus. Teeskentely. Valehtelu. Jännityksen mestarin tiiviit rikostarinat vievät pimeyden ytimeen.

Mustasukkaisuus on murhan motiiveista kiehtovimpia. Siihen kietoutuu vahvimpia tuntemiamme tunteita, jotka suistavat varomattoman raiteiltaan. Ja seuraamukset voivat olla peruuttamattomia.

     Jo Nesbo on kerännyt mainetta suositulla Harry Hole -sarjallaan ja sen lisäksi hän on kirjoitellut myös lastenkirjoja ja yksittäisiä mysteerejä aikuisille. Mustasukkainen mies on seitsemän novellin kokoelma, johon alunperin suhtauduin odottavaisesti, kunnes minua vastaan tuli muutama kommentti, ennen kuin kirja ehti itselleni lainaan. Yritin kuitenkin lähteä lukemaan teosta avoimin mielin, ilman ennakkoluuloja (tai ennakko-odotuksia).

     Kokoelman seitsemän novellia olivat hyvin erilaisia ja eritasoisia, tästä syystä kirjan arviointi kokonaisuutena oli vaikeaa ja päätin antaa sille keskiarvon niistä tähdistä, jotka annoin yksittäisille novelleille. Jotkin novelleista oli hyvinkin viihdyttäviä ja mielestäni onnistuneita. Mutta sitten sinne joukkoon mahtui myös niitä, joiden tarkoitusta jäin miettimään. Käydäänpä siis muistiinpanojani läpi jokaisen novellin kohdalla erikseen:

1. Lontoo, ***½: Tämä oli ihan luettava novelli, joka ei jäänyt sen suuremmin mieleen. Piti hyvin otteessaan ja loppu pääsi ehkä jopa hieman yllättämään. Hyvä aloitus kokoelmalle, jäin odottamaan innolla lisää.

2. Mustasukkainen mies, **: Kirjan pisin novelli (yli 100sivua, kun muut oli selkeästi alle 50sivuisia), tästä syystä hieman hirvitti aloittaa lukemista. Melko nopeasti tuli selväksi, että novellissa jaaritellaan ja sitä olisi voinut mielestäni lyhentää. Juoni ei yllättänyt, eikä saanut kunnolla kiinnostusta heräämään missään vaiheessa.

3. Jono, **: Lukemiseeni saattoi vaikuttaa edeltävän novellin tylsyys, mutta tämäkään ei juuri tunteita herättänyt. Tuntui, että ei päässyt kunnolla alkuun ennen kuin jo loppui. Käsitteli hyvin rasismia, tästä syystä olisin voinut lukea enemmänkin.

4. Jätteitä, **: Kolmas peräkkäinen plääh-kokemus. Lopputulos arvattavissa, eikä juurikaan herättänyt tunteita lukiessa.

5. Tunnustus, ****: Teoksen paras ja mielenkiintoisin novelli. Tässä oli jännitystä ja yllättävyyttä, tykkäsin todella (tai sitten asiaan vaikutti aikaisemmat ei-niin-mielenkiintoiset novellit).

6. Odd, *: Ja takaisin pohjalle.. En ymmärtänyt mikä oli novellin idea ja mitä siinä tapahtui. Yksinkertaisesti ei toiminut itselle sitten yhtään.

7. Korvakoru, **: Alkoi mielenkiintoisesti, mutta loppu tyssäsi kesken ja homma levisi käsiin. Odotin parempaa kirjan lopetusta, mutta nyt jäi hieman huono maku suuhun.

Sjalusimannen og andre fortellinger
Suomentanut: Pirkko Talvio-Jaatinen
Genre: mysteeri, novelli
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2021

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Macbeth, Lepakkomies, Torakat
Arvosana: **½
Goodreads: 3,39

Muissa blogeissa: Kirjarouvan elämää, Mummo matkalla, Hemulin kirjahylly

Antti Rönkä: Nocturno 21:07

Omakohtainen romaani seksuaalisestä häpeästä.

Seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. Silti hän ei voi kontrolloida seksuaalisia halujaan, joita hänen ikätoverinsa pitävät täysin luonnollisina.

Romaanin toisessa tasossa minäkertoja seuraa Antin häpeäpainia. Minäkertoja ymmärtää, että hänen on tapettava kaikkea häpeävä puoli itsessään voidakseen olla vapaa.

     Antti Rönkä on noussut monen lukijan tietoisuuteen aiemmin ilmestyneiden Jalat ilmassa ja Silloin tällöin onnellinen kirjojen avulla. Itsekin olen ne lukenut ja tykkäsin kyllä molemmista. Tästä syystä päätin, että haluan lukea myös tämän hänen uutukaisensa heti kun mahdollista. Nocturno 21:07 on aiempien kirjojen tapaan Röngän omaan elämään ainakin jollain tasolla pohjautuva kirja, tällä kertaa seksuaalisen häpeän näkökulmasta. Odotukseni olivat korkealla ja tartuin innolla aihetta käsittelevään kirjaan (koska olen sitä mieltä, että seksuaalisesta häpeästä kirjoitetaan aivan liian vähän, tai sitten omiin silmiin ei ole kauheasti sellaisia kirjoja osunut).

     Nocturno 21:07 eteni kahdessa aikatasossa, nykyisyydessä ja Antin murroiässä. Näin tarinassa saatiin kerrottua siitä ajasta, kun seksuaalinen häpeä sai alkunsa ja siitä ajasta, jolloin tästä seksuaalisesta häpeästä oli jo ainakin jollain tasolla päästy yli. Lopulta nämä aikatasot yhdistyivät hienosti ja tarina tuntui eheältä kokonaisuudelta.

     Häpeästä kertovissa kirjoissa aina lukijana toivon, että päähenkilö pääsisi häpeästä ennen kuin kirja loppuu. Tai ainakin, että häpeän vähenemistä käsitellään selkeästi, ainakin jollain tasolla. Tätä kirjaa lukiessani ja loppuun päästyäni jäin miettimään, että päästiinkö tässä teoksessa sellaiseen lopputulokseen. Jollain tasolla kyllä, mutta olisin toivonut, että asian kanssa olisi päästy vielä pidemmälle. Prosessina (seksuaalisesta) häpeästä irtautuminen on pitkä ja kivinen tie, ja kyllä tässäkin kirjassa päähenkilö on päässyt jo hyvään alkuun. Toivottavasti tämä luo myös toivoa muille, saman asian kanssa painiville.

     Vaikka tykkäsin tästä kirjasta, ei se kuitenkaan ollut itselleni mikään erityisen valaiseva lukukokemus. Odotukseni olivat aiempien teoksien vuoksi niin korkealla, että tämä kirja tuntui jäävän niiltä osin kovin etäiseksi. Tästä huolimatta aion tarttua jatkossakin Röngän kirjoihin, mikäli hän vielä jatkossakin kirjoittaa yhtä koskettavista ja tärkeistä aiheista.

Genre: omaelämäkerrallinen, realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2021

Kirjailijan muut teokset: Jalat ilmassa, Silloin tällöin onnellinen
Arvosana: ***
Goodreads: 3,31

Muissa blogeissa: Tuijata, Marjatan kirjat, Kirja vieköön

Yksittäisten sarjakuvien kokoelma, osa 1

Vuorossa olisi seuraavaksi kokoelma yksittäisiä sarjakuvia, joista jokainen kosketti jollain tavalla :)

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki

Suuri Kurpitsa, 2014, ****, nonfiktio, historiallinen

Olen lukenut aikaisemmin Takalolta Memento morin ja se oli niin upea teos, että halusin tutustua enemmänkin tämän sarjakuvataiteilijan tuotantoon. Ensimmäisenä käteen tarttui hänen toinen omaelämäkerrallinen sarjakuvansa, joka kertoo matkasta talon ostoon ja sen remontointiin.

En tykännyt tästä ihan niin paljoa kuin Memento morista, mutta tämäkin oli koskettava ja kauniisti tehty teos. Takalon piirrostyyli on miellyttävää katseltavaa ja tarina eteni hyvällä tahdilla. Aion jatkossakin tarttua hänen teoksiinsa, sen verran vakuuttavia nämä kaksi häneltä lukemaani teosta ovat olleet.

Petra Tanninen: Erityisen herkkää elämää

Nemo, 2019, ***, nonfiktio, realistinen fiktio, mielenterveys

Erityisen herkkää elämää kertoo nimensä mukaiseti eristyisherkän elämästä lyhyinä välähdyksinä ja tuokioina. Lyhyet, yhden sivun mittaiset kohtaukset olivat samaistuttavia ja selkeitä. Tämä teos ei kuitenkaan aivan yltänyt odotuksieni tasolle ja jäin kaipaamaan jotain enemmän. Toimii hyvänä keskustelun avaajana, mutta sen syvällisemmin en lähtisi tätä analysoimaan.

Noelle Stevenson: Nimona

HarperCollins, 2015, ****, fantasia, nuoret, LGBT

Nimona on Stevensonin esikoissarjakuva, joka on mielenkiintoinen alusta loppuun asti. Piirrostyyli on riittävän yksinkertainen ja juoni pysyy kasassa hyvin. Sarjakuvan hahmot ovat erilaisia ja viihdyttäviä. Tarinan edetessä oli mukava tarkastella päähenkilömme Nimonan kehitystä muodonmuuttajana ja ihmisenä. Yksinkertaisesti tämä oli miellyttävä ja nopealukuinen englannin kielinen sarjakuva, jota voin suositella myös muille tutustuttavaksi.

Kay O'Neill: The Tea Dragon Society

Oni Press, 2017, *****, lapset, fantasia, LGBT

The Tea Dragon Society on hempeän kevyttä luettavaa, joka sopii niin lapsille kuin vanhemmillekin lukijoille. Kirjassa Greta löytää tea dragonin ja täten tutustuu unohduksiin jäävän lohikäärmeiden hoitoon. Teos on saanut myös kaksi jatko-osaa, joita ei ainakaan omasta kirjastostani valitettavasti ole saataville. Silti ajatuksissani on vielä joskus päästä nekin lukemaan, oli tämän sen verran sympaattinen ja ihana lukukokemus.

Raina Telgemeier: Ghosts

Graphix, 2016, ****, realistinen fiktio, nuoret, fantasia

Olen tutustunut Telgemeierin tuotantoon hänen omaan elämään pohjautuvien teosten parissa. Nyt kuitenkin vuorossa oli fantasian elementtejä sisältävä Ghosts, joka oli myös mielenkiintoinen teos. Kirjan siskosten välinen ystävyys ja heidän kehittyminen ihmisinä kuvattiin kauniisti ja tarina eteni hyvällä tahdilla.

Raina Telgemeier: Drama

Graphix, 2012, ***, realistinen fiktio, romantiikka, nuoret, lapset

Drama kertoo Calliesta, joka haluaa päästää mukaan koulun näytelmään. Lopulta hän päätyy näytelmän kulisseihin lavasuunnittelijaksi. Draamaa on luvassa niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Hyvällä tahdilla etenevä sarjakuva, joka oli mukava lukea, mutta ei jäänyt erityisemmin mieleen.

Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset

He tappoivat äitini.

He tukahduttivat magiamme.

He yrittivät haudata meidät.

Nyt me nousemme.

Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa. Yhdet sytyttivät tulia, toiset houkuttelivat aaltoja - ja Zélien äiti kutsui kuolleiden sieluja. Kaikki muuttui sinä yönä, kun magia katosi. Julman kuninkaan käskystä Zélien äiti tapettiin ja hänen kansansa jätettiin vaille toivoa. 

Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan ja oman veljensä avulla Zélien on voitettava nopeudessa ja oveluudessa prinssi, joka haluaa tuhota kaiken lopullisesti.

Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään. Hän kamppailee hallitakseen voimiaan - ja vastustaakseen vihollista, joka vetää häntä oudosti puoleensa.

     Veren ja luun lapset on ilmestynyt suomeksi muutama vuosi sitten ja omaan hyllyyni se päätyi melkeinpä heti ilmestymisensä jälkeen. Olin kuullut kirjasta niin paljon hyvää, että olisin halunnut päästä lukemaan sen heti. Toisin kuitenkin kävi. Muut kirjat ovat syystä tai toisesta kiilanneet tämän eteen ja kuten moni muukin oman hyllyni teoksista, jäi tämä aivan liian pitkäksi aikaa vaille huomiotani. Nyt kuitenkin päätin siirtää muut kirjat syrjään ja tartuin tähän teokseen, sillä mielenkiintoni tätä kohtaan ei ollut laantunut yhtään.

     Veren ja luun lapset edustaa aika tavanomaista nuorten fantasiaa, romantiikalla höystettynä. Juonikuvio on monista aiemmin ilmestyneistä teoksista tuttu ja siitä tätä kirjaa on moni kritisoinut. Itseäkin hieman häiritsi juonen arvattavuus, mutta tarina imaisi minut niin syvälle, että kokonaisuuden kannalta se ei häirinnyt liikaa. 

     Sarjan avausosaksi tässä oli riittävästi jännitystä, tarina eteni nopealla tahdilla ja hahmot tuntuivat todellisilta. Eriarvoisuus on tärkeässä osassa läpi kirjan ja kapina kytee pinnan alla. Maailma on hyvin luotu ja se tuntui ainakin itsestä mielenkiintoiselta. Paljon jätettiin myös kertomatta, ehkä tähän tulee muutos jatko-osissa. Esikoisromaaniksi kuitenkin hyvä alku ja en malta odottaa, että pääsen toisen osan pariin (joka myös löytyy jo omasta hyllystä, mutta toivottavasti tulen tarttumaan siihen nopeammin kuin tähän).

Children of Blood and Bone
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu, romantiikka
Sarja: Orïshan perintö #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Arvosana: *****
Goodreads: 4,09

Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuiluja, Auringonlaskuissa, Oksan hyllyltä