Grady Hendrix: Horrorstör

Jotain outoa on meneillään Orskin huonekalumyymälässä Ohion Clevelandissä. Valvontakameroissa ei näy mitään epätavallista, mutta joka aamu tavaratalosta löytyy rikottuja Kjërring-kirjahyllyjä, hajonneita Glans-juomalaseja ja tuhottuja Liripip-vaatekaappeja. Kauppa ei käy, ja tavaratalonjohtajat ovat epätoivoisia.

Ratkaistakseen arvoituksen kolme työntekijää ilmoittautuu vapaaehtoisiksi tekemään 9-tuntisen yövuoron. Aamun pikkutunneilla he partioivat tavaratalossa, tutkivat outoja sattumuksia ja kokevat lopulta karmaisevia yllätyksiä.

     Horrorstör on kirja, joka kiehtoi minua ennen kuin tartuin siihen. En ole kovin ihmeellinen kauhukirjallisuuden kuluttaja, joten halusin tarttua tähän klassiseen kummitustarinaan. Pieni huumorin ripaus ei ollut huono asia, sillä ajattelin sen hieman pehmentävän kirjan kauhuja.

     Horrorstör oli mielenkiintoinen lukukokemus. Alku oli melko hidas, hahmot olivat hieman valjut, huumoria en itse löytänyt eikä kauhun kokemuksiakaan juuri ollut. Silti, omalla tavallaan, tämä oli ihan miellyttävä kirja lukea, vaikka se ei ollutkaan kovin ihmeellinen. Kommentteja lukiessani huomasin muutaman maininneen kirjan lopetuksen. Omalla kohdallani tuo ei ollut ongelma, vaikka kirjalle ei olekaan tulossa jatkoa. 

Suomentanut: Anna Kalpio
Genre: kauhu, huumori, mysteeri
Kustantaja: Lector Kustannus
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2015

Arvosana: ***
Goodreads: 3,64

Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

13. Kirjassa eksytään

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

Camilla Läckberg: Hopeasiivet

Juuri kun Faye luuli, että kaikki on hyvin, hänen elämänsä järkkyy taas. Hän on rakentanut uuden elämän ulkomailla, ex-puoliso Jack on vankilassa, ja Revenge-yritys menestyy. Mutta kun yritys aiotaan lanseerata Yhdysvaltoihin, uhkaa bisnestä yllättävä vaara, ja hänen on pakko palata Tukholmaan.

Faye on menettämässä kaiken, minkä eteen hän on uurastanut. Mutta onnistuuko hän nousemaan tuhkasta ja ottamaan vallan takaisin? Luottonaisensa avulla Faye aikoo kamppailla sen puolesta mikä on hänen - hän aikoo pelastaa itsensä ja ne, joita rakastaa.

     Hopeasiivet ovat jatkoa Kultahäkille, joka ainakin omalla kohdallani oli tavallaan pieni pettymys. Kultahäkki toi ristiriitaiset fiilikset ja mietin pitkään, haluanko oikeasti jatkaa sarjan parissa. Päätin kuitenkin antaa Hopeasiiville mahdollisuuden, enkä ole varma, oliko se oikea päätös. 

     Hopeasiivet jatkavat Fayen tarinaa pari vuotta Kultahäkin tapahtumien jälkeen. Kirja jatkaa samalla polulla kuin ensimmäinen osa, kalliita tuotemerkkejä vilahtelee tekstissä enemmän kuin tarpeeksi, muutama seksikohtaus on saatu ujutettua tarinaan ilman sen suurempaa syytä, jännitystä ei ole juuri yhtään. Kuuntelin kirjasta suurimman osan, enkä tiedä olisinko kyennyt lukemaan fyysistä kirjaa loppuun. Tämä versio Läckbergistä ei vain nappaa omalla kohdallani, vaikka hyviäkin piirteitä kirjoista löytyy. En usko, että tulen tarttumaan kolmanteen osaan ainakaan heti sen ilmestyttyä.

Vingar av silver
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Genre: jännitys, mysteeri, trilleri
Sarja: Faye #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Jääprinsessa, Saarnaaja, Noita, Kultahäkki
Arvosana: **½
Goodreads: 3,17

Muissa blogeissa: Kirjojen kuisketta, Kuunnellut äänikirjat
Helmet2020:

3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti

7. Rikotaan lakia

49. Julkaistu 2020

John Gwynne: Malice

A black sun is rising...

Young Corban watches enviously as boys become warriors under King Brenin's rule, learning the art of war. He yearns to wield his sword and spear to protect his king's realm. But that day will come all too soon. Only when he loses those he loves will he learn the true price of courage.

The Banished Lands has a violent past where armies of men and giants clashed shields in battle, the earth running dark with their heartsblood. Although the giant-clans were broken in ages past, their ruined fortresses still scar the land. But now giants stir anew, the very stones weep blood and there are sightings of giant wyrms. Those who can still read the signs see a threat far greater than the ancient wars. Sorrow will darken the world, as angels and demons make it their battlefield. Then there will be a war to end all wars.

     John Gwynne on kerännyt jonkin verran mainetta fantasiasarjoillaan ja päätin nyt tarttua hänen esikoisteokseensa. Malice aloittaa neliosaisen fantasiasarjan ja valitettavasti sitä ei ole ainakaan vielä suomennettu. 

     Malice kertoo tarinaa useamman henkilöhahmon näkökulmasta ja täytyy myöntään, että itse menin niissä välillä hieman sekaisin. Kaupunkeja ja kyliä vilisi, eikä hahmoista meinannut tulla loppua. Kirjan edetessä päähenkilöt kuitenkin alkoivat hahmottua ja lopussa pysyi todella hyvin jo perillä siitä, kuka on kukakin ja mitä heille on tapahtunut.

     Kirja kertoo ajasta, jolloin sota on alkamaisillaan. Kuninkaat alkavat kerätä joukkoja ja liittolaisia, toisiin luottaminen on vaikeaa. Tärkeimpinä päähenkilöinä nousivat esiin nuori Corban sekä prinssi Nathair. Heidän matkaansa oli mielenkiintoista lukea ja odotan suurella jännityksellä, miten näiden kahden käy.

     Juonellisesti Malice eteni verkkaisesti ja loppuun oli kasattu suurimmat toimintakohtaukset. Itseäni tämä verkkaisuus ei kuitenkaan haitannut, sillä sen aikana saatiin hyvin luotua laajaa kuvaa maailmasta. Hahmoista taas olisin kaivannut lisää ulkoisen olemuksen kerrontaa. Nyt se puoli jäi hieman vaisuksi ja samalla hahmojen tekemisten miettiminen vaikeutui. Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin sen verran hyvä ja mielenkiintoinen, että aion todellakin jatkaa seuraavien osien pariin jossain vaiheessa.

Genre: fantasia
Sarja: The Faithful and the Fallen #1
Kustantaja: Tor
Julkaisuvuosi: 2012

Arvosana: ****
Goodreads: 4,14

Henriikka Rönkkönen: Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä

Kun sinkkuaikaa on takana jo vuosikymmen, sormi on Tinderin hakkaamisesta rakoilla ja sauvan paristot väsähtäneet, sitkeä rakkauden etsijä päättää palkita itsensä ihanalla lemmenlomalla. Matkakohde on houkutteleva mutta hieman arvaamaton: nyt lähdetään tutustumaan villiintyneen sinkun sisäiseen aarniometsään.

     Koen, että minulla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde Rönkkösen kirjojen kanssa. Määmatka on hänen kolmas sinkkuelämän vaiheista kertova kirja ja vaikka kaksi aikaisempaa kirjaa eivät ole olleet mielestäni kovinkaan hyviä, päätin tarttua tähän uutuuteen. Ennakkoluulot olivat korkeat ja odotuksia ei juurikaan ollut, mutta ehkä juuri sen takia tämä kirja pääsi yllättämään.

     Määmatka on aikaisempiin kirjoihin verrattuna hieman vakavamielisempi ja parisuhteen etsintä on selkeästi enemmän tarkoituksena. Toki Tinder on tässäkin kirjassa kovassa käytössä ja yöllisiä menoja kuvataan useampaan otteeseen. Bikinirajatapaukseen verrattuna tässä kirjassa oli todella paljon vähemmän pissa-kakka -huumoria, mutta kyllä se anaalikin siellä useamman kerran ehdittiin mainita.

     Vaikka tämä kirja olikin edeltäjäänsä parempi, ei tämä silti ollut mikään mestariteos. Lisäksi kahdessa edellisessä osassa on jo sen verran käsitelty sinkkuelämää, että omalla tavallaan tämä tuntui vähän turhalta toistolta. Kirjan lopussa tuli vähän sellainen olo, että tämä saattaisi olla viimeinen sinkkuuden ihmeistä kertova kirja. Omalla tavallaa pidän sitä hyvänä asiana, mutta samalla jään haikein mielin miettimään näitä kolmea teosta.

Genre: chick lit, aikuiset, huumori
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Mielikuvituspoikaystävä, Bikinirajatapaus
Arvosana: ***½
Goodreads: 2,82

Muissa blogeissa: Nörttitytöt
Helmet2020:

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Julkaistu 2020

Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Silloin tällöin onnellinen on isän ja pojan kirjeenvaihto, joka ei väistele kummankaan kipupisteitä eikä heikkouksia. Mitään peittelemättömän puheen lomasta välittyy niin väkevä lämpö ja luottamus, ettei vaikeimmistakaan asioista tarvitse enää vaieta.

     Luin Antti Röngän esikoisteoksen Jalat ilmassa viime vuonna ja tykkäsin siitä todella paljon. Nyt päätin tarttua isän ja pojan välisestä kirjeenvaihdosta kertovaan kirjaan ja odotukseni olivat korkeat. Olin kuullut kirjasta paljon hyvää ja nyt pääsin vihdoin itse tarttumaan tähän. 

     Kirjassa käytävä kirjeenvaihto keskittyy lähinnä kirjoittamiseen, pelkoon ja kirjoittamisen pelkoon, kuten kirjan pidempi nimi kertoo. Tämän lisäksi päästään hieman lukemaan paremmin jo Jalat ilmassa kirjassa esiin tulleita tapahtumia, nyt vähän eri näkökulmasta. Kirjeet ovat avoimia ja itselleni muutama niistä sai kyyneleet silmiin. Niitä oli vain ihana lukea, vaikka samalla oli sellainen olo, että nämä ovat liian yksityisiä, eikä toisten silmille tarkoitettuja.

     Silloin tällöin onnellinen ei ole kovin paksu ja se oli muutenkin nopeaa luettavaa. Kirjeissä oli vakavien aiheiden lisäksi myös huumoria, mikä piti kirjan hyvin tasapainossa. Kokonaisuutena tämä oli toimiva ja jotenkin jäin kaipaamaan lisää. 

Genre: non-fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,23

Muissa blogeissa: Helmi Kekkonen, Kirjanmerkkinä lentolippu, Tuijata, Leena Lumi, Kulttuuri kukoistaa, Marjatan kirjat ja mietteet, Kirja vieköön, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Helmet2020:

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

49. Vuonna 2020 julkaistu

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Syrjäisen maaseutukartanon tanssiaisiin kutsuttu Aiden Bishop saa kylmäävän tiedon: juhlapäivän iltana klo 23 kartanon tytär Evelyn murhataan.

Evelyn ei kuitenkaan kuole ainoastaan kerran. Kun hänet on murhattu, kartanon vieraat heräävät mystisesti aina uudelleen samaan tanssiaispäivään.

Painajaismaisen kierteen katkaistakseen Aidenin on löydettävä murhaaja, ennen kuin rikosta ehtii edes tapahtua.

     Evelynin seitsemän kuolemaa tuli itselleni tutuksi alunperin englanninkielisestä booktubesta heti kirjan julkaisun aikoihin. Suomennosta odotellessani jännitys ja odotukset kasvoivat melko paljon. Kun sitten viimein sain tämän kirjan käsiini, en pystynyt laskemaan sitä käsistäni ennen loppua.

     Kirja kertoo Aiden Bishopista, joka yrittää selvittää Evelynin murhaa. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, vaan tutkimustapa on erilainen. Aiden herää joka aamu eri henkilönä, jolla on jotain tekemistä Evelynin kuoleman kanssa. Ennen viimeistä päivää Aidenin tulee kertoa, miten ja miksi joku murhaa Evelynin. Samalla hän yrittää pelastaa Annan, naisen, jonka nimeä hän huutaa ensimmäisenä aamunaan ollessaan metsässä.

     Evelynin seitsemän kuolemaa oli tehty mielestäni melko onnistuneesti. Juoni oli mielenkiintoinen ja ainakin minut kirja piti hyvin otteessaan. Pieniä paloja totuudesta julkaistiin hyvällä tahdilla ja jännitys pysyi loppuun asti. Lukijana itse ainakin olin lopusta aivan pihalla ja ehkä se oli tarkoituskin. Ongelmaksi kuitenkin nousi monta näkökulmaa ja se, että näissä eri näkökulmissa pompittiin vähän liiankin usein. Vaikka luin tätä ihan fyysisenä kirjana ja sain välillä vilkuilla kirjan etuosassa olevaa nimilistaa, en aina pysynyt ihan kaikesta selvillä. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos olisin kuunnellut tätä äänikirjana. 

The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Genre: mysteeri, trilleri, fantasia, aikuiset, scifi, historiallinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,90

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjanmerkkinä lentolippu, Luetut.net, Maailmankirjat, Tuijata, Kirjoihin kadonnut, Kuiske, Kartanon kruunaamaton lukija, Annelin lukuvinkit
Helmet2020:

7. Kirjassa rikotaan lakia

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

45. Esikoiskirja

49. Julkaistu 2020

Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika

Aurinkoisena lauantaiaamuna kalifornialaisessa esikaupungissa 11-vuotias Julia saa vanhempiensa kanssa tietää, että maapallon pyöriminen on alkanut hidastua. Television täyttävät uutiset, jotka kertovat vuorokauden pidentyneen melkein tunnin yhden yön aikana. Viikkojen kuluessa päivät ja yöt pitenevät pitenemistään ja maan painovoima alkaa kasvaa. Linnut, vuorovedet ja ihmisten käytös luisuvat sekasortoon.

Maailman täyttyessä vaaroista Julian täytyy kohdata myös muutokset itsessään ja omassa pienessä maailmassaan: hänen vanhempiensa välille kasvava kuilu, ensirakkauden mukanaan tuoma haavoittuvuus, kasvava yksinäisyys ja yllättävä, lannistumaton rakkaus.

     Ihmeiden aika on yhdenlainen maailmanlopun kuvaus, jossa maapallon pyöriminen hidastuu päivä päivältä ja maailman tasapaino alkaa horjua. Kirjan päähenkilönä toimii Julia, joka kertoo omaa tarinaansa hieman vanhempana. En ollut ennen kirjan aloittamista tietoinen tästä kerronnan muodosta, joten useammat tekstin viittaukset tulevaan hieman häiritsivät. 

     Maailmanloppu ei tule usein esiin lukemissani kirjoissa. Tai ei ainakaan samalla tavalla kuin tässä kirjassa, näin lopullisesti. Tässä lopun kuvaus oli aidon oloista ja asiat etenivät hyvällä tahdilla. Muutoksista kerrottiin pikkuhiljaa ja lukijana pysyi hyvin perässä siitä, että missä mennään.

     Pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään, kelloaikalaisiin ja todellista aikaa käyttäviin. Kelloajasta tulee "maailmanaika" ja kaikki pyörii tämän ajan mukaan. Todellista aikaa käyttävät joutuvat siis sopeutumaan kellon määräämän tahdin lisäksi pitenevään vuorokauteen. Ja kuten aina kaikki erilainen saa aikaan reaktion, todellista aikaa käyttävät saavat päällensä vihaa ja epäilyksiä. 

     Ihmeiden aika oli omalla tavallaan hyvin nopeasti luettava ja mielenkiintoinen kirja. Kuitenkaan itse en kokenut tätä niin ihmeellisenä ja uskomattamana, kuin olin kuvitellut. Itselleni tämä oli hyvistä puolistaan huolimatta hieman keskivertoa parempi kirja, enkä oikein osaa selittää syytä tähän. Jäin kaipaamaan hieman laajempaa kuvausta, hieman enemmän juonta.

The age of miracles
Suomentanut: Pirkko Biström
Genre: scifi, fantasia, nuoret, aikuiset
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2012, suom. 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,65

Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä, Kirjan vuoksi
Helmet2020:

28. Tulevaisuudesta kertova kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

42. Kirjassa on isovanhempia

49. Julkaistu 2020