Kirja: Noaidin tytär

Kirja: Noaidin tytär
Kirjailija: Essi Tammimaa
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Noaidi #1
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-1-26600-6

Äkkiä huomaan liikkuvia

varjoja metsässä. Ne lähestyvät

molemmilta puolilta.

Sydämeni alkaa hakata.

Näkyjeni laukkaavat sudet.

Nyt ne vaanivat minua.

Aura on oikeastaan ihan tavallinen 16-vuotias tyttö, yhtä asiaa lukuun ottamatta. Hän on alkanut nähdä näkyjä. Pahaenteiset nyt susista ja soturitartytöstä ajavat hänet kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista ja heidn maagisesta maailmastaan. Kun tarinat julkaistaan kirjana, Aura huomaa, että hänen näkyjensä tyttö onkin täyttä totta, ja vihainen hänelle. Uhkaako hänelle käydä samoin kuin Ristenidille, joka katosi metsien pimeyteen? Ja miten kaikkeen liittyy Maailman reunalla -bändin ihanan salaperäinen laulaja? Miksi Paju valitsi keikalla yleisön joukosta juuri Auran?

Muita kirjailijan kirjoja: "Ilmestys" ja "Paljain käsin"
Arviointi: Erikoisen mielenkiintoinen ja yllättävän viihdyttävä tarina näkyjä näkevästä lukiolaistytöstä ja komeasta rocktähdestä. En olisi uskonut, että kirja olisi niinkin hyvä. Tammisen tyyli kirjoittaa on virkistävää, aivan kuin aihekin. En ole kauheasti lukenut saamelaisuuteen viittaavia fantasiakirjoja, tai sitten en vain ole osannut etsiä sellaisia. Näin Varsinais-Suomalaisena oli mukava lukea kirjaa, jossa oli käytetty hieman erilaisempaa murretta. Jotkut sanoista tosin jäi pieniksi kysymysmerkeiksi mieleen, mutta suurimman osan "uusista" sanoista ymmärsin helposti.

     "Jutuutan bussilla aseman asfalttipihaan huppuun kätkeytyneen kuin mikäkin karkulainen. Sydän jyskii rinnassani yhtä kovaa kuin pyörät tien jääpaukamilla. Olen tääll, olen vihdoin täällä! Elämäni ensimmäistä kertaa minulla on mahdollisuus nähdä bändi, jonka laulut tulevat uniini. Soitan Markukselle kilarin ja jään odottamaan asemarakennuksen kulmalle. Pian Markus kurvaa mopolla eteeni, ojentaa minulle ylimääräisen kypärän ja nökyttää päätään tuttuun tapaansa. Se tarkoittaa nouse kyytiin. Minä heilautan jalkani pyörän yli ja puristun vasten Markuksen nahkatakkia. Se tuoksuu tutulta."

     Kirja ei ehkä tulisi heti mieleeni jos joku asiasta jotain kysyisi. Siinä mielessä kirjasta ei jäänyt kovinkaan paljoa mieleen, vaikka se hyvä olikin. Juoni eteni omalla painollaan, mutta jotenkin siitä vain jäi puuttumaan se jokin mikä sykähdyttäisi lukijan sisintä. Myöskään kirjan hahmot eivät tuntuneet kovinkaan erikoisilta, vaikka monen heidän luonne tuli hyvin esiin.
     Jotenkin minua jäi jollain tasolla häiritsemään Pajun toiminta ja se, miten hyvin Aura häneen luotti kaikesta huolimatta. Yhdellä sivulla Aura on vihainen Pajulle ja seuraavalla sivulla he ovat taas kiinni toisissaan kuin olisivat juuri sillä hetkellä kuolemassa. Eikä välissä todellakaan puhuttu, vaan Aura mietti asioita omassa päässään ja katseli maisemia. Tällaiset pienet asiat jäivät ärsyttämään, mutta muuten kirja oli todellakin lukemisen arvoinen.
    Tosin, vaikka pitäisikin fantasiasta, ei tämä kirja ehkä ole sellainen josta jokainen tykkää. Kirjaa lukiessa pitää olla ehkä edes jonkinlaista kiinnostusta saamelaisuutta kohtaan, ja heidän mytologiaa. Itsekin valitsin kirjan vain tuon saamelaisuuden takia, muuten ei tuo takakansikaan oikein napannut..
Arvosana: 8