Kirja: Liekki

Kirja: Liekki (Firelight)
Kirjailija: Sophie Jordan
Suomentaja: Lotta Heikkeri
Gengre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Liekki-trilogia #1
Julkaisuvuosi: 2011
ISBN: 978-952-240-113-7

Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan.
     Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin lohduttoman aavikon keskelle äitinsä ja sisarensa kanssa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästjien sukua, drakien vihollisten poika.
     Jacindan on valittava odotusten ja oman tahtonsa välillä. Pystyykö hän elämään tavallista teinitytön elämää ja tukahduttamaan lohikäärmeen sisällään? Voiko hän palata hänelle ennalta suunniteltuun elämään lauman luona vai riskeeraako hän lajinsa suurimman salaisuuden paljastumisen pysyttelemällä metsästäjän lähellä?

Arviointi: Nappasin kirjan kirjastosta vain ja ainoastaan kannen perusteella. En lukenut takakantta tai mitään muutakaan esittelyä kirjasta, ihastuin vain niin totaallisesti kansikuvaan, että tiesin haluavani lukea kirjan. Nyt, kirjan luettuani, olen onnellinen että kansi sai minut lainaamaan kirjan. Lukukokemus oli virkistävä ja mukavaa vaihtelua kaiken fantasian keskellä. Lohikäärmeen jälkeläisistä oli mukava lukea, vaikkakin olisin halunnut tietää vielä vähän lisää heistä.
     Juoni oli hyvin mukaansatempaava, vaikka jotkin asiat olivatkin melko arvattavia. Jacindan ajatuksia oli mukava lukea ja hänen tapaansa suhtautua asioihin. Kirja ei jättänyt suuria aukkoja matkallaan eteenpäin, vaikka hieman minua jäi häiritsemään rouva Hennessey, Jacindan perheen "naapurissa" asuva vanha nainen joka tarkkaili heitä päivittäin. Jacindan ja Willin välille muodostui kirjan aikana vahva side, jonka en olisi halunnut koskaan katkeavan millään tavalla.

     "Herään kahvin ja pekonin tuoksuun. Nuuskin ilmaa. Ei, se on sittenkin makkaraa. Ehdottomasti. Ja paistettuja kananmunia.
     Vilkaisen Tamran tyhjää vuodetta ja kelloa. Varttia yli kahdeksan aamulla. Tuoksut leijuvat ympärilläni, ja mahani murisee. Hieraisen silmiäni ja nousen kyynärpäitteni varaan, mietin olisiko äiti unohtanut kahvinkeittimen päälle. Sekään ei tosin selittäisi ruoan tuoksua.
     "No, tämä vastaa kysymykseeni." Tumma ja lempeä ääni pelästyttää minut.
     Pomppaan istumaan ja tartun tyynyyn kuin se olisi pelottava ase.
     Will seisoo oviaukossa ja siemailee kahvia metallisesta mukista. Hänen harmaa t-paitansa kiristyy rinnan ja olkapäiden kohdalta niin, että henkeni on salpautua.
     "Mihin kysymyskeen?" kysyn hengästyneenä.
     "Siihen, oletko yhtä ihana aamuisin kuin muulloinkin.""
Arvosana: 9+