Kirja: Himo (Crave)
Kirjailija: J.R. Ward
Suomentaja: Tanja Kielinen
Gengre: fantasia, aikuiset, romantiikka
Sarja: Langenneet enkelit #2
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-952-260-124-7
Seitsemän kuolemansyntiä. Seitsemän pelastettavaa sielua.
Langennut enkeli ja demoni käyvät säälimättömään
kamppailuun toisiaan vastaan.
Isaac Rothe on kovan menneisyyden piinaama salaisten erikoisjoukkojen sotilas, jolla on edessään synkkä tulevaisuus. Salamurhaaja kintereillään hän joutuu telkien taakse, ja hänen kohtalonsa jää viehättävän oikeusavustajan Grier Childen käsiin. Näiden kahden toisiaan kohtaan tuntema vetovoima ajaa heitä kohti ongelmia, ja Jim Heron kertoo Isaacin sielun olevan vaarassa. Isaacin joutuessa mukaan Jimin ja demonin väliseen kissa ja hiiri -leikkiin, hänen on tehtävä vaikea päätös: voiko sotilas uskoa siihen, että ainoa toimiva ase pahaa vastaan on rakkaus?
Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Halu" ja Mustan tikarin veljeskunta -sarjan kymmenen (10) ilmestynyttä osaa.
Arviointi: Aluksi meni pieni hetki, että pääsin selville kirjan tapahtumista. Ensimmäisen osan lukemisesta on kulunut jo sen verran aikaa, että kaikki asiat eivät olleet täysin selkeinä muistissa. Hyvin nopeasti palaset alkoivat kuitenkin loksahtaa paikalleen, ja kirjan lukemiseen sai keskittyä sataprosenttisesti.
Olen aina pitänyt Wardin tyylistä kirjoittaa, eikä tämäkään kirja tuottanut siinä suhteessa pettymystä. Kirjan hahmoista jokainen on omanlaisensa, eikä kukaan heistä ole yhtään tylsä. Siellä täällä kirjaa tuli vastaan lausahduksia jotka saivat hymyn huulille. Varsinkin Grier oli tässä osassa yksi suosikeistani. Hän on kokenut kovia mikä on muovannut hänen luonnetta. Silti hänestä löytyy lempeäkin puoli ja se osa, joka ei halua kenellekään mitään pahaa. Varsinkin Grier tuli joskus sanoneeksi asioita joita ei vain voinut lukea neutraali ilme kasvoilla.
"Hän astui taaksepäin, mutta Isaac epäröi. Sitten mies laittoi ruusun hampaidensa väliin ja kumartui avaamaan maastokenkiensä nauhat.
Grier alkoi nauraa.
Hän ei voinut sille mitään eikä siin ollut mitään mieltä, mutta sitä ei käynyt pidättelemään. Hn nauroi niin, että hänen oli lopulta peruutettava ja istuttava taas patjalle. Hän nauroi ilosta ja hämmennyksestä ja toivosta. Hän nauroi kaikelle täydellisestä ruususta täydelliseen hetkeen... ja täydelliseen ajoitukseen.
Hän nauroi jopa sille, että Isaac oli täydellinen herrasmies - jopa siinä määrin, ettei halunnut jättää jälkiä makuuhuoneen matolle."
Arvosana: 9+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti