Kirja: Halki ikiyön

Kirja: Halki ikiyön (alk. per. Through the Ever Night)   

Kirjailija: Veronica Rossi
Suomentaja: Inka Parpola
Gengre: scifi, nuoret
Sarja: Paljaan taivaan alla #2
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-0-39732-9

On kulunut kuukausia siitä, kun Aria ja Perry ovat viimeksi nähneet toisensa. Nyt he ovat jälleen yhdessä, mutta maailma heidän ympärillään ei ole entisensä. Perryn asema vuorovetisten uutena veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen virtuaalimaailmassa suojattua elämää viettäneeseen Ariaan vihan kyllästämä. Pahenevien eetterimyrskyjen keskellä selviytymistaistelu on jatkuvaa ja ääriolosuhteet paljastavat ihmisten todellisen luonteen. Tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjan aikaisempi osa "Paljaan taivaan alla"
Arviointi: Ensimmäinen osa sai minut todella innostumaan, eikä tämä osa todellakaan lieventänyt tuota innostusta. Juoni, idea, henkilöt ja maailma on niin luovia ja mukaansatempaavia, että kirja on pakko lukea yhdeltä istumalta ja ihmetellä jälkeenpäin miksei sivuja ole enempää. Tai miksi seuraava osa ei ole vielä ilmestynyt. 

     "Sable ojensi kättään, mutta Aria epäröi yhtäkkiä omistushaluisena. Hän oli auttanut Perryn viime syksynä valtakuntiin auliisti, mutta tämä tuntui erilaiselta. Oli kuin hän olisi kutsunut muukalaisen johonkin täysin yksityiseen paikkaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut valinnanvaraa. Sable antaisi Hessille Yhä-sinisen olinpaikan vastineeksi kuljetuksesta. Arian osuus sopimuksesta olisi täytetty. Hän saisi Talonin takaisin ja vapautuisi Hessistä.
     Hän ojensi laitteen Sablelle. "Aseta se vasemman silmäsi päälle, kuten minä tein. Se imeytyy tiukasti ihoosi. Pysyttele rauhallisena ja hengitä hitaasti, niin sopeudut. Hess vie sinut valtakuntaan heti, kun laite aktivoituu."
     Kynttilänvalo välkehti silmällä, kun Sable tutki sitä. Näkemäänsä tyytyväisenä hän asetti sen silmälleen. Arian näki, miten hänen hartiansa jäykistyivät biotekniikan käynnistyessä ja rentoutuivat sitten, kun hän sopeutui kevyeen paineeseen. Kun hän hetkeä myöhemmin murahti hiljaa ja hänen katseensa muuttui etäiseksi, Aria tiesi, että hän oli sirpaloitunut valtakuntiin. Sable oli Hessin kanssa. Nyt ei ollut muuta tehtävissä kuin odottaa.
     Aria rentoutui tuolissaan ja kuvitteli mielessään Sablen ja Hessin neuvottelun, joka oli käynnissä juuri sillä hetkellä. Kummalla olisi etulyöntiasema? Sorenin ansiosta hän näkisi kaiken myöhemmin. Hän ei olisi voinut koskaan kuvitella, että pojasta tulisi hänen liittolaisensa kapselissa."

Vaikka kirja oli pohjimmiltaan aika surullinen, oli siihen saatu myös riittävästi iloa ja naurua. Arian ja Perryn omista ja yhteisistä ongelmista oli kerrottu hyvin, eikä aukkoja jäänyt. Juoni eteni sopivaa vauhtia, ei liian nopeasti tai hitaasti. Kokonaisuutena kirja oli täydellinen jatko-osa. 

     ""Toivoinkin, että tulisit", tyttö sanoi hymyillen.
     "Minä kun luulin, ettet sinä pidä rannasta." Perryn ääni kuulosti matalalta ja käheältä.
     "Ei se niin kauhea ole, kun sinä olet täällä. Etkö saa unta?"
     "Minä... en." Perry risti käsivartensa ja puristi kätensä nyrkkiin. "Olin menossa uimaan."
     "Mutta nytkö et enää?"
     Hän pudisti päätään. Aallot olivat valtavat. Ryskyivät hiekkaan. Hänen täytyi päästä sinne. Veteen. Tai kotiin sänkyyn. Minne tahansa muualle paitsi tänne."
Arvosana: 9½

Kirja: Kahlittu

Kirja: Kahlittu (alk. per. Burned)   

Kirjailija: P.C. Cast, Kristin Cast
Suomentaja: Inka Parpola
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Yön talo #7
Julkaisuvuosi: 2010 (suomessa 2013)
ISBN: 978-951-1-258407

Pimeyden kahleet on katkaistava - mutta onko olemassa valkoista ilman mustaa?

Yön talossa on pimeää. Zoey Redbird makaa vuoteellaan kuin kuollut, sillä hänen sielunsa on siirtynyt rakastetun perässä tuonpuoleiseen. Hänellä on seitsemän päivää aikaa palata, mutta syyllisyys kahlitsee hänet rajan taakse. Ainoa, joka voi auttaa, on hänen soturinsa Stark. Mutta miten matkata rajan yli menettämättä itse henkeään?

Muita kirjailijan kirjoja: sarjan muut osat "Merkitty", "Petetty", "Valittu", "Piinattu", "Vainottu" ja "Lumottu" Sekä P.C. Castin yksin kirjoittama Partholon- sarjan kolme osaa
Arviointi: Upea, mielenkiintoinen, mukaansatempaava, viihdyttävä, surullinen, humoristinen... Kaikkea mitä kuusi ensimmäistä osaa on ollut ja toivottavasti tulevat osat ovat myös. Se vain on niin, että Zoeyn ja hänen ystävien seikkailuista ei voi saada tarpeekseen. Ainoa miinus on se, että vaikka kirjat tuntuvat melko paksuilta, ne lukee aivan liian nopeasti, eikä uutta osaa ole kuitenkaan aivan heti käden ulottuvilla. 
Kuitenkin, tämä kirja on taas osoitus siitä miten hyvin P.C. ja Kristin toimivat yhteen ja saavat aikaiseksi hyvän kirjan. Juoni etenee eikä turhia kohtauksia ole liian paljoa. Joitakin kohtia olisin tosin jättänyt pois, mutta toisaalta ne veivät juonta omalta osaltaan huomattavasti eteen päin. En v oi varmaan muuta kuin odottaa vielä hetken aikaa että pääsen lukemaan seuraavaa osaa. Kun tämäkin osa jätettiin niin jännittävään kohtaan..
Arvosana: 10-

Kirja: Loppusoitto

Kirja: Loppusoitto (alk. per. Finale)   

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Suomentaja: Pirjo Ruti
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Langennut enkeli #4
Julkaisuvuosi: 2012 (suomessa 2013)
ISBN: 978-951-0-394984

Noran ja Patchin vuoristoratamainen rakkaustarina saavuttaa huippunsa sarjan odotetussa päätösosassa, joka heittää parin kaoottisiin tunnelmiin keskelle kytevää vallankumousta. Sen polttopisteessä ovat langenneet enkelit ja vapaudestaan kiihkeästi taistelevat nefilit: ääritilanne, jonka rakastavaiset viimeiseen asti tahtoivat välttää.

Asetelmat ovat kaukana ihanteellisista: vanhat viholliset nostavat päätään, uusia syntyy ja ystävyyden ja petturuuden raja on hämärä ja häilyvä. Kohtalo ei ole Noran ja Patchin puolella - mutta pakottaako se heidät taistelemaan toisiaan vastaan?

Muita kirjailijan kirjoja: sarjan muut osat "Langennut enkeli", "Riitasointu" sekä "Hiljaisuus"
Arviointi: Täytyy sanoa, että kirja yllätti minut, todella. Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia kirjaa kohtaan, sillä mielestäni se olisi saanut loppua jo edelliseen osaan. Tämä kirja oli kuitenkin vielä parempi lopetus sarjalla. Kun ensimmäisen kerran löysin sarjan, ajattelin että se oli aivan ihana! Rakastan enkeleitä ylikaiken, mikä vain oli hyvä lisä tämän sarjan suhteen. Seuraava osa kuitenkaan ei ollut aivan yhtä hyvä ja kolmas menetteli. Kun tämä viimeinen osa ilmestyi, ajattelin jättää lukematta sen, mutta tässä sitä kuitenkin taas ollaan. Kirja luettuna ja taas yhtä kokemusta rikkaampana. Onneksi sarjan taso kuitenkin nousi tässä osassa. 
Joissain kohtia ajattelin, että onko tässä nyt mitään järkeä? Eihän tällaisella juonella voi saada järkevää lopetusta aikaiseksi. Niin siinä kuitenkin kävi, ja siitä olen todella iloinen. Kekseliäisyyttä oli käytetty paljon, vaikka välillä tuntui että jotkin asiat vain muodostivat umpikujia, joita ei voi mitenkään selvittää.
Arvosana: 9

Kirja: Loputtomasti

Kirja: Loputtomasti (alk. per. Endlessly)  

Kirjailija: Kiersten White
Suomentaja: Leena Perttula
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Paranormaali #3
Julkaisuvuosi: 2012 (suomeksi 2013)
ISBN: 978-951-2-091577

Evie haluaisi olla ihan tavallinen nuori, mutta hänen yliluonnollinen menneisyytensä ei jätä häntä rauhaan. Kansainvälisessa paranormaalien hallintovirastossa on uusi johtaja, joka haluaa Evien takaisin päämajaan. Pimeän hovin kuningatar puolestaan kiduttaa ihmisiä synkässä valtakunnassaan, ja kaiken lisäksi yliluonnolliset olennot ovat itsepintaisesti sitä mieltä, että Evie on ainoa, joka voi pelastaa heidät mysteeriseltä, hengenvaaralliselta kohtalolta.

Kello lyö koko yliluonnolliselle maailmalle, jonka kohtalo lepää yksin Evien käsissä.

Se siitä normaalista.

Muita kirjailijan kirjoja: Paranormaali sarjan muut kirjat "Paranormaali" ja "Yliluonnollisesti"
Arviointi: Niin, sarjan aikaisemmat osat olivat vielä luettavia, mutta tähän osaan luettavuus ei ollut enää päässyt mukaan. Sarjan idea oli alusta asti mielenkiintoinen, eikä siinä ollut mitään vikaa tässäkään kirjassa. Vika - tai oikeastaan ongelma - oli se, että tässä kirjassa ei tuntunut tapahtuvan melkein mitään, vaikka kaikenlaista tapahtuikin. Mielenkiinto ei vain tahtonut pysyä yllä, mikä oli sinänsä aika ikävää sarjan kaksi ensimmäistä osaa huomioiden. Niitä oli sentään mukava lukea, mutta jotenkin tästä osasta puuttui se 'jokin'. joka on hyvin tärkeä osa mukavan ja nautinnollisen lukukokemuksen saamiseksi. Suoraan sanoen kirja oli melko suuri pettymys, vaikka en mitään sensaatiota tästä oikeastaan odottanutkaan. 
Arvosana: 7-

Kirja: Jos vielä jään

Kirja: Jos vielä jään (alk. per. If I Stay)   

Kirjailija: Gayle Forman
Suomentaja: Ulla Selkänen
Aihe: nuoret, rakkaus, musiikki, auto-onnettomuus, perhe
Sarja: jatko-osa "Where She Went" julkaistiin englanniksi vuonna 2011 (ei suomennettu)
Julkaisuvuosi: 2009
ISBN: 978-951-0-35286-1

     Rakkaus musiikkiin saattoi 17-vuotiaan Mian yhteen poikaystävänsä Adamin kanssa, mutta nyt se uhkaa myös erottaa heidät. Kaksivuotisen suhteen ylle on kerääntynyt pilviä, kun Mia on päättänyt pyrkiä arvostettuun Juilliardin musiikkiakatemiaan New Yorkiin. Sisäänpääsy merkitsisi muuttoa maan toiselle puolelle, kauaksi Adamista, jonka rockbändi on tekemässä läpimurtoa kotikaupungin musiikkimaailmassa.
     Sitten eräänä harmaana talviaamuna Mia lähtee perheensä kanssa ajelulle, ja yhdessä ohikiitävässä hetkessä mikään ei ole enää ennallaan. Hän herää onnettomuuspaikalta ja huomaa seuraavansa tapahtumia ulkopuolisena ja näkymättömänä, vailla fyysistä kipua. Musertavan menetyksen edessä Mian on tehtävä päätös, jossa ei ole kyse ainoastaan hänen tulevaisuudestaan vaan koko elämästä.

Arviointi: Kaunis ja koskettava tarina selloa soittavasta tytöstä, rockbändin rumpalista, heidän välisestä rakkaudesta sekä auto-onnettomuudesta joka muuttaa kaiken. Tosin, vaikka tarina oli aivan ihana, kuuluu kirja niihin kirjoihin, jotka voi lukea vain kerran. Missään tapauksessa en kuitenkaan haluaisi peruuttaa tätä lukukokemusta. Yksi syy tähän on se, että kirjan lopussa en enää voinut pidätellä kyyneliäni (taaskaan). Sydäntäraastava kipu siitä, miten kahden nuoren suhde voisi päättyä.. Se vain oli tällä kertaa liikaa minulle. 
Minun täytyy kuitenkin myöntää, että loppujen lopuksi kirja oli melko tylsä. Tarina ja erronta olivat ihan ok, mutta kirjassa oli aivan liikaa niitä kohtia, jotka olisi vain halunnut hypätä yli ja unohtaa.
     "Konsertti alkoi, katsoin Adamia syrjäsilmällä. Hän näytti hyväntuuliselta vaikka vilkuilikin ohjelmalehtistä, luultavasti laskien kappaleita väliaikaan. Minua pelotti, että hän oli ikävystynyt, mutta jonkin ajan kuluttua musiikki vei minut mennessään enkä välittänyt enää.
     Sitten, kun Yo-Yo Ma soitti Le Grand Tangoa, Adam tarttui käteeni. Missä tahansa muualla se olis tuntunut kornilta: vanha kunnon haukottele-ja-kouraise-temppu. Mutta Adam ei katsonut minuun. Hänen silmänsä olivat kiinni ja hän huojui hieman penkissä. Hänkin oli uppoutunut musiikkiin. Puristin hänen kättään, ja pidimme toisiamme kädestä konsertin loppuun asti.
     Myöhemmin ostimme kahvit ja donitsit ja kävelimme joen rannalla. Ilta alkoi muuttua sumuiseksi, ja Adam riisui puvuntakkinsa ja kietoi sen harteilleni.
     "Et sinä oikeasti saanut niitä lippuja perhetutulta, ethän?" kysyin.
     Luulin, että hän nauraisi ja heilauttaisi kätensä ylös liioitellun alistuvasti niin kuin silloin, kun jäi toiseksi väittelyssä. Hän katsoikin suoraan minuun niin että näin ruskean ja harmaan sävyjen vaihtelevan hänen vihreissä iiriksissään. Hän pudisti päätään. "Hankin liput kahden viikon pizzalähettitpeillä", hän myönsi."
Arvosana: 7+

Kirja: Iskelmiä

Kirja: Iskelmiä   

Kirjailija: Laura Lähteenmäki
Aihe: nuoret, parisuhde, väkivalta
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-0-39493-9

Aino on 16-vuotias, eikä häntä ole ikinä suudeltu. Sitten Samuli istuu luokkaretkellä hänen viereensä ja herättää hänet. Aino tuntee saaneensa kutsun maailmaan, jonkun kainaloon.
Samuli löytää hänen heikon kohtansa ja iskee, oikeastikin. Aino osaa ruokkia retkikeittimellä kahdeksan partiotyttöä, mutta tähän häntä ei ole koulittu. Hän on kasvanut viilipurkissa versoavien taimien ja hentojen siveltimenvetojen maailmassa, eikä hänellä ole hajuakaan, miten paljon rakkauden takia pitää sietää ja miten paljon antaa anteeksi.

Muita kirjailijan kirjoja: Marenkikeiju, Aleksandra Suuri, Niskaan putoava taivas
Arviointi: Kaunis, koskettava, henkeäsalpaava, taidokas, mukaansatempaava, sympaattinen... Adjektiiveja voisi keksiä varmasti vielä paljon lisää, mutta jossain kohtaa on pakko vain lopettaa.
Kun näin kirjan kirjaston uusien kirjojen joukossa, otin sen käteen ja luin takakannen, en ollut todellakaan vakuuttunut. Laskin siis kirjan takaisin paikoilleen ja jatkoin matkaani. Kun kävelin takaisin päin, uusien kirjojen ohitse, huomasin taas kirjan kannen. Tällä kertaa laitoin sen jo sylissäni olevien kirjojen päälle ja lähdin lainausjonoon. Kotiin päästyäni laitoin kirjan alimmaiseksi, eli tulisin lukemaan sen viimeiseksi. Jotenkin siinä vain kävi niin, että kirja päätyi käteeni ennen aikojaan. Enkä voinut irroittaa otettani toisen sivun luettuani. 
"Kieli ylittää pienen nyppylä posken sisäpinnassa. Kielenkärki luiskahtaa hampaita vasten. Puren kieltä niin lujaa kuin uskallan, ettei Sanna tai Aurora tai kukaan kahdeksasta tytöstäni huomaa. Tytöt mulkoilevat minua.  He eivät aio antaa anteeksi sitä, että myöhästyin juhlista viisitoista minuuttia ja juuri sen hetken, kun he saivat suorittamansa merkit. Nyt muut laulavat reippaasti, jotkut jopa taputtavat tahdissa, mutta minä puren kieltäni. Puren, puren, puren. Eikä se siltikään satu niin kuin silloin sattui. Kun makasin Samulin vieressä, kun Samuli suuteli, kun hän suuteli minua lujasti.
Suuteliko hän minua liian lujasti?"
En ole aikaisemmin lukenut Lähteenmäen kirjoja, mutta olen kyllä nähnyt niitä kirjastossa. Joskus olen saattanut ottaa yhden niistä käteeni, mutta lukemaan asti en ole vielä koskaan päässyt. Nyt minusta tuntuu, että tulen lukemaan hänen kirjojaan vielä lisää.
Kerronta oli sujuvaa ja juoni eteni niin paljon kuin tällaisessa nuoren elämästä kertovassa kirjassa nyt vaan voi edetä. Kerronta tuntui siltä, kuin kirja olisi kertonut tositapahtumista. Perheväkivalta ja väkivalta yleensäkin on ollut viime vuosina lisääntymään päin. Ei ole ehkä maailman ihaninta kirjoittaa asiasta, tai lukea siitä, mutta näitäkin kirjoja tarvitaan. 
Kokonaisuutena pidin kirjasta todella paljon. Kirja sopii niin pojille kuin tytöillekin. Vaikka kirjassa on romantiikkaa ja parisuhteita, mielestäni se ei estä millään tavalla poikiakin lukemasta. Kirjan tapahtumat voivat tapahtua ihan kenelle tahansa, ilman että niin haluaisi käyvän.
Arvosana: 9-