Kirja: Stephen King - Herääminen

Nimi: Herääminen (Revival)
Kirjoittaja: Stephen King
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: kauhu
Sivumäärä: 367
ISBN: 978-951-31-8778-1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2015
Luettu: 5/16

Riipivä romaani riippuvuudesta, fanatismista ja tuonpuoleisesta

Pieneen uusenglantilaiseen kaupunkiin saapuu uusi pastori. Komea Charles Jacobs ja hänen ihastuttava vaimonsa kietovat pian koko kaupungin pikkusormensa ympärille. Erityisen vaikutuksen pastori tekee kuusivuotiaaseen Jamie Mortoniin. Mutta sitten tapahtuu jotakin. Jotakin mikä saa pastori Jacobsin hylkäämään uskonsa ja pakenemaan kiireen vilkkaa kaupungista.
Vuosia myöhemmin Jamie kohtaa silmänkääntäjäksi ja ihmeparantajaksi ryhtyneen pastorin uudelleen. Muusikkona itsensä elättänyt Jamie on paitsi tukevassa heroiinikoukussa myös kipeästi avun tarpeessa. Oudon pakkomielteen riivaama pastori lupaa auttaa Jamieta, kunhan tämä vain suostuu vastapalvelukseen. Sen seurauksena alkaa vääjämätön matka kohti pelottavinta loppuratkaisua, jonka Stephen King on ikinä kirjoittanut.

Arvostelu: Sain pokkarin lahjaksi muutama päivä sitten ja nyt se on jo luettu. Se kertoo jo jotain siis kirjasta ja sen mielenkiintoisesta kerronnasta ja tarinasta. Sitä vain oli pakko lukea ja kääntää nopeasti seuraava sivu esiin.
Ennen kirjan aloittamista luin muutaman arvostelun ja niiden pohjalta odotin kirjan loppua suurella mielenkiinnolla. En ole mikään kauhun ystävä ja siksi olen ennen jättänyt Kingin kirjat suosiolla hyllyyn. Mutta koska tässä kirjassa ei tuota kauhua ollut alussa oikeastaan nimeksikään, niin halusin nähdä miten se on saatu muodostettua loppuun. Siinä asiassa jouduin pettymään. Nuorempana olen saanut Harry Potteristakin painajaisia, tästä kirjasta sitä pelkoa ei ole. Ja nyt mietin, että onkohan kaikki muutkin Kingin kirjat samanlaisia. Jos kerran tämän kirjan loppu on niitä kauheimpia.
Toki kirjassa oli jännitystä ja loppua kohden tunnelma tiivistyi. Silti, jäin kaipaamaan sitä kunnon kauhua, joka saa kädet tutisemaan ja mielikuvituksen laukkaamaan ympäriinsä.
Kirjassa on myös paljon asioita mitä pystyy kehumaan. Kingin kerronta on erilaista ja aluksi se vaatii hieman totuttelua. Hyppelyt ajassa ja paikassa tosin meni itselllä jossain kohtaa niin sekaisin, että en ole enää varma mitä tapahtui Jamien missäkin elämänvaiheessa. Mielenkiinto pysyi yllä joka sivulla, vaikka kirjassa käsitelty sähkö ei niin itseä kiinnostanut. Kysymyksiä putkahteli mieleen aina välillä, mutta niihin moniin tuli myös vastaus. Jännitys tiivistyi loppua kohden, mikä purkautui hieman yllättävälläkin tavalla.
Nyt voin kuitenkin hyvillä mielin laittaa kirjan hyllyyn ja joskus myöhemmin vielä lukea sen jos siltä tuntuu. Ja ehkä vielä etsin jostain käsiini enemmänkin Kingin tuotantoa ja lukaisen ne läpi.

"Ensimmäiset harmaat hiukset ilmestyivät äitini päähän sinä keväänä. Eräänä iltapäivänä, kun isä tuli kotiin tavallista väsyneemmän näköisenä, äitini sanoi, että Con pitäisi viedä erikoislääkärille Portlandiin. "Olemme jo vitkastelleet tarpeeksi", hän valitti. "Sanokoon vanha houkka George Renault mitä sanoo. Minä tiedän, miten siinä kävi, ja niin tiedät sinäkin. Se varomaton porvaripoika katkaisi minun lapseni äänihuulet."" (s. 42)

"Isä katsoi häntä suu auki. Äiti jähmettyi toinen käsi korissa ja toinen virkkuukoukulla. Hän nosti katseensa hyvin hitaasti. Hän kysyi: "Mitä?"
"Terve", Con sanoi uudestaan." (s. 51)

Arvosana: ***

Kirja: Puhelintytön salaiset seikkailut

Kirja: Puhelintytön salaiset seikkailut (The intimate adventures of a London call girl)
Kirjailija: Belle de Jour
Genre: romantiikka, erotiikka, tositapahtuma
Sivumäärä: 348
ISBN: 978-952-279-096-5
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2005
Luettu: keväällä 2016

Kurkistus lontoolaisen luksusprostituoidun arkeen

Akateemisesti koulutettu Belle de Jour huomaa valmistumisensa jälkeen, että työnsaanti Lontoossa ei ole helppoa. Hän ei jää toimettomaksi, vaan päättää hankkia vuokrarahat myymällä itseään.

Arvostelu: Päiväkirjat eivät kuulu niihin omiin lempiluettaviin, mutta koska olen kyseisestä teoksesta tehtyä televisiosarjaa tullut pari jaksoa joskus katsoneeksi, niin pitihän tämä kirjakin sitten lukaista läpi kun se kirjakaupasta käteen tarttui.
Odotukset kirjaa kohtaan olivat korkeat, mutta niihin tämä ei aivan yltänyt. Kuvailu ja kerronta oli toki hienoa, eikä se jättänyt mitän pois. Jotkin yksityiskohtien uupumiset jäivät itseä hieman ärsyttämään ja kirja tuntui loppuvan tyystin kesken. Mutta, jos toinen omasta elämästään kirjoittaa, niin totta kai se tuntuu loppuvan kesken.
Jotkin takaumat hieman hämmensivät, rikkoen tarinaa. Oli vain niin outoa lukea kirjaa, jossa jokainen "luku" ei liittynyt mitenkään toisiinsa. Mutta nyt kirjan luettuani, voin sanoa olevani tyytyväinen tähän kokemukseen. Täytyy tosin myöntää, että jos tästä olisi enemmän osia, niin niitä en varmaan tulisi lukemaan. Niin paljon minua ei alkanut kiinnostamaan Bellen elämä.
Arvosana: ****

Kirja: Kaarina Maununtytär

Kirja: Kaarina Maununtytär
Kirjailija: Mika Waltari
Genre: historiallinen
Sivumäärä: 314
Julkaisuvuosi: 1942
Kustantaja: WSOY
Luettu: helmikuussa 2016

Kaarina Maununtytär on historiallinen kertomus, joka kertoo Ruotsin kuninkaan Erik XIV:n puolisosta.

Arvostelu: Historialliset romaanit eivät ole niitä, mitä yleensä tulee lueskeltua. Tämä kuitenkin tuli tuon Neljä päivänlaskua -kirjan jälkeen luettua ja täytyy sanoa, että Waltarin oivallinen ja luonteva kerronta toimivat taas hyvin tarinan eteenpäin viejänä.

"Eikä hän tiedä, että laululintujen silmät on puhkottu hehkuvilla neuloilla. Ne on sokaistu, jotta ne laulaisivat koskaan vaikenematta. Mutta kuningas tietää sen, siksi niiden häkit on kohotettu korkealle, jottei Kaarina näkisi laulajien silmiä."

Ennen tätä kirjaa Kaarina Maununtytär oli vain etäisesti kuultu nimi, mutta tarina alkoi kirjaa lukiessa kiinnostamaa kovin paljon. Mielenkiintoiset käänteet värittivät vallasta syöstyn kuninkaan ja hänen talonpoikaissäädystä nousseen kuningattaren elämää.
Sen enempää en oikein tiedä mitä tästä kirjasta sanoisin. Waltarin kerronta vei mukanaan, vaikka aluksi suhtauduin kirjaan hieman nihkeästi. Nyt kun sain viimein viimeisen sivun luettua, haluni lukea lisään Waltarin kirjoja vain kasvoi.

"Hitaasti ja taitavasti rusentavat pyövelit vasaroillaan jokaisen luun hänen jäsenistään, vääntävät tunnontarkasti sijoiltaan jokaisen nivelen varoen kajoamasta hengenvaarallisiin kohtiin. Tuntikausia kestää teloitusta Brunkebergin harjanteella, kunnes tuo väkevä ääni vaimenee ja madaltuu niiskuttavaksi vinkunaksi."
Arvosana: ****

Kirja: Neljä päivänlaskua

Kirja: Neljä päivänlaskua
Kirjailija: Mika Waltari
Sivumäärä: 128
Julkaisuvuosi: 2003 (1. painos 1949)
ISBN: 951-0-28426-2
Kustantaja: WSOY
Luettu: helmikuussa 2016

Neljä päivänlaskua on romaani romaanista, kuvaus ajasta jolloin Waltari työsti "kiusallista ja häiritsevää" Sinuhea. Teos valottaa taitavasti luomisprosessin monia puolia. Se on kuvaus kesästä jonka aikana kirjailija kadottaa ja löytää sydämensä useita kertoja - usein aivan kirjaimellisesti.

Arvostelu: Ah, nyt se on vihdoin luettu ja vihdoin sain itseni kirjoittelemaan pientä arvostelun pätkää. Ja heti tähän alkuun täytyy häpeällisesti todeta, että ennen tätä opusta en ole sormellanikaan koskenut Waltarin kirjoihin. Ja tämänkin kirjan päädyin lukemaan harrastuksen kautta. Mutta puhuakseni totta, ilman harrastustani, en olisi varmasti koskaan tullut tätä kirjaa lukeneeksi, vaikka olisinkin joskus alkanut lukemaan Waltarin kirjallisuutta. Sen verran epämääräinen oli näiden kansien sisältö, että vaikka lukukokemuksena tämä oli hyvin avartava, niin en olisi vapaaehtoisesti kirjaa avannut.
Plussaa kirjassa oli se, että noita sivuja ei hirvittävästi ollut. Myös ne naurunpyrskähdykset eivät hevillä unohdu, joten niistä haluan Waltaria kiittää. Päälimmäiseksi ajatukseksi kuitenkin jäi, että ovatko kaikki kirjailijat yhtä sekaisin kun Waltari oli Sinuhea kirjoittaessaan. Mutta, ehkä ymmärrän Waltaria paremmin jos joskus saan itseni lukemaan egyptiläisestä.

"Ihminen ei näet koskaan ole tyytyväinen siihen mitä hänellä on, vaan himoitsee aina vain enemmän, ja jos ihmisen on hyvä olla, niin hän himoitsee särkeäkseen oman onnensa, eikä ihminen koskaan ole tyytyväinen osaansa, vaan järjestää itselleen parhaansa mukaan suruja ja rettelöitä voidakseen olla rauhaton ja levoton ja siten tuntea elävänsä ihmisen luonnolliseta elämää."

Tähän pitkään, mutta niin asiaperäiseen lauseeseen on hyvä lopettaa.
Arvosana: ***

Back to business!

Kunnon joulutauon jälkeen olen palaamassa taas tännekin päin. Noista viime keväänä luetuista kirjoista tulee tässä vielä arvosteluja, mutta alan nyt lisäilemään muitakin arvosteluja. Tulee sitten näistä vähän uudemmistakin jotain :)

Tässä alkukeväästä en kuitenkaan paljoa tule mitään lueskelemaan kun on nuo yo-kirjoitukset tulossa. Niiden jälkeen alan sitten todella aktiiviseksi. Mutta kyllä tässä ehtii samalla hieman rentoutuakin ja lukea myös vähän muita kirjoja kuin oppikirjoja.

Eli hyvää tulevaa kevättä kaikille! Nauttikaa tästä ihanasta talvesta kun se vihdoin saapui meille ja ottakaa kirja käteen ;)

Kirja: Hard to Hold On

Kirja: Hard to Hold On

Kirjailija: Shanora Williams

Gengre: romantiikka, erotiikka, aikuiset

Sarja: Hard to Resist #2

Sivumäärä: 332

Julkaisuvuosi: 2013

Luettu: maaliskuussa 2014

     For the past four months, Natalie Carmichael and Nolan Young have been complete. Everything still feels right in their passion-filled world. It still feels natural - that is until Nolan's mother passes away.

     Things begin to turn for the worst for Nolan and his brother Mills. After losing their father from previous years before, it's a tragedy on top of a tragedy. Along with the loss, Natalie and Nolan will face obstacles that they aren't so sure they can handle.

     From the New York Times and USA Today Best Selling novel, Hard to Resist, Natalie and Nolan will realize that there is something in their relationship that will have them either wanting to run away or trying to stick through it.

     Will Natalie and Nolan stick together? Can they hold on to what they've worked so hard to keep going?

Love was found. Their only hope is that it never gets lost.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt ” Hard to Resist”

Arviointi: Jos tuo ensimmäinen osa oli täysi kaaos niin tämä osa oli aivan ihana ja mahtava. Tässä osassa oli jotain oikeitakin tapahtumia ja jokin idea. Kaikki tuntui hyvin suunnitellulta ja tästä kirjasta pystyi jopa löytämään ne kaikki huippukohdatkin ja muut. Tämän kirjan voi jopa lukea vaikka ei tiedä tuosta ensimmäisestä osasta mitään, mikä sinänsä oli hyvä, koska en muistanut siitä juuri mitään. Kirjasta kuitenkin pääsi ihan hyvin jyvälle jo alusta asti, eikä tässä kauheasti edes viitattu tuohon ensimmäiseen osaan.

     En (taaskaan) tiedä, että mitä muuta tästä kirjasta oikein raapustaisin. Ei siitä oikein ole mitään muuta sanottavaa. Tässä kirjassa vain oli sitä jotain, mikä sai minut innostumaan ja lukemaan kirjan yhdeltä istumalta.

     ” He lowers on one knee and my heart thuds as he reveals a soothing smile. His fingers wrap around my hand and I pull my free hand up, pressing it against my lips because I can’t believe this is happening. “It took me forever to come up with that speech,” he chuckles, his head lowering, “but I mean all of it. It’s you and me, Natalie, and it always will be. I love you more than words can explain so I’m asking you . . .” he pulls out a jewelry box from his pocket and holds it up in front of me, “. . . if you will make me the happiest man on this planet by becoming my wife?””

Arvosana: *****

Kirja: The Love Game

Kirja: The Love Game

Kirjailija: Emma Hart
Gengre: nuoret, romantiikka
Sarja: The Game #1
Sivumäärä: 321
Julkaisuvuosi: 2013
Luettu: huhtikuussa 2014

His challenge? Make her fall in love with him.

Her challenge? Play the player.

Until life changes the rules of the game.

Maddie Stevens hated Braden Carter on sight. Arrogant, egotistical, and the playboy of the University of California, Berkeley, he's everything her brother Pearce has taught her to despise. So why, when the girls challenge her to play the player, doesn't she say no? She doesn't know either.

Braden wanted fiery little Maddie the second he laid eyes on her - and he'd do anything to have her, hence why he's agreed to make her fall in love with him. After all, it's the only way he'll get what he wants. Sex.

But, as Braden discovers, there's more to the girl from Brooklyn than he ever imagined - and he can't help but care about the broken girl behind those pretty green eyes.

Maddie finds Braden isn't just a walking erection - he actually has feelings. He can be sweet, funny and his good looks don't exactly hurt. That means trouble - but when her brother Pearce turns up in Berkeley begging for her help, she realises Braden and Pearce aren't so alike anymore.

And maybe, just maybe, they're exactly what each other needs.

Muuta kirjailijalta: Memories- sarjan "Never Forget"
Arviointi: Tämä on kirja jonka juonen tunnut tietävän jo ennen kuin edes avaat kirjaa. Ja kun alat lukemaan niin mietit vain, että juoni kulkee juuri kuvittelemallasi tavalla. Kuitenkin, tarina juonen ympärillä on jotain aivan muuta ja uutta ja ihanaa. Ja juuri tämän ympäröivän tarinan vuoksi tämä kirja oli aivan ihana ja ihastuttava ja melkein täydellinen. Sanon siksi melkein, koska oikeasti, kirjan juoni oli aika itsestään selvä.

     ” Fuck this. When life gets hard, ask Google. Google knows everything.”

     Minun oli pakko ottaa tuo kohta kirjasta nyt tähän, koska se on hyvä esimerkki siitä, että tähän kirjaan oli saatu totuuden sanoja samalla, kun se sai sinut nauramaan. Ja kyllä, tämä kirja sai niin hymyn huulille kuin silmät kostumaan. Tunteet kulkivat aivan omia ratoja jossain linnunradan toisella puolen. Pisteet siitä siis tälle kirjalle. Olen tämän nyt ehtinyt muutaman kerran lukemaan kannesta kanteen ja täytyy sanoa, että vaikka tämä ei aivan paranekaan joka lukukerran jälkeen, niin ei tämä huonommaksikaan muutu. Joten kyllä, suosittelen kovasti jos tämän vain jostain saa käsiinsä. (Ja niille ketkä heittivät tämän kirja ”ei minulle”- laatikkoon tuon erotiikka- sanan takia tuolla gengren kohdalla niin ihan turhaan. Eipä sitä juuri tähän kirjaan ollut tungettu. Tai no, ehkä vähän mutta ne kohdat voi aina hypätä yli kun eivät ne kuitenkaan tästä kirjasta kattaneet kuin muutamia sivuja…) 

Arvosana: ****