Kirja: Puhelintytön salaiset seikkailut

Kirja: Puhelintytön salaiset seikkailut (The intimate adventures of a London call girl)
Kirjailija: Belle de Jour
Genre: romantiikka, erotiikka, tositapahtuma
Sivumäärä: 348
ISBN: 978-952-279-096-5
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2005
Luettu: keväällä 2016

Kurkistus lontoolaisen luksusprostituoidun arkeen

Akateemisesti koulutettu Belle de Jour huomaa valmistumisensa jälkeen, että työnsaanti Lontoossa ei ole helppoa. Hän ei jää toimettomaksi, vaan päättää hankkia vuokrarahat myymällä itseään.

Arvostelu: Päiväkirjat eivät kuulu niihin omiin lempiluettaviin, mutta koska olen kyseisestä teoksesta tehtyä televisiosarjaa tullut pari jaksoa joskus katsoneeksi, niin pitihän tämä kirjakin sitten lukaista läpi kun se kirjakaupasta käteen tarttui.
Odotukset kirjaa kohtaan olivat korkeat, mutta niihin tämä ei aivan yltänyt. Kuvailu ja kerronta oli toki hienoa, eikä se jättänyt mitän pois. Jotkin yksityiskohtien uupumiset jäivät itseä hieman ärsyttämään ja kirja tuntui loppuvan tyystin kesken. Mutta, jos toinen omasta elämästään kirjoittaa, niin totta kai se tuntuu loppuvan kesken.
Jotkin takaumat hieman hämmensivät, rikkoen tarinaa. Oli vain niin outoa lukea kirjaa, jossa jokainen "luku" ei liittynyt mitenkään toisiinsa. Mutta nyt kirjan luettuani, voin sanoa olevani tyytyväinen tähän kokemukseen. Täytyy tosin myöntää, että jos tästä olisi enemmän osia, niin niitä en varmaan tulisi lukemaan. Niin paljon minua ei alkanut kiinnostamaan Bellen elämä.
Arvosana: ****

Kirja: Kaarina Maununtytär

Kirja: Kaarina Maununtytär
Kirjailija: Mika Waltari
Genre: historiallinen
Sivumäärä: 314
Julkaisuvuosi: 1942
Kustantaja: WSOY
Luettu: helmikuussa 2016

Kaarina Maununtytär on historiallinen kertomus, joka kertoo Ruotsin kuninkaan Erik XIV:n puolisosta.

Arvostelu: Historialliset romaanit eivät ole niitä, mitä yleensä tulee lueskeltua. Tämä kuitenkin tuli tuon Neljä päivänlaskua -kirjan jälkeen luettua ja täytyy sanoa, että Waltarin oivallinen ja luonteva kerronta toimivat taas hyvin tarinan eteenpäin viejänä.

"Eikä hän tiedä, että laululintujen silmät on puhkottu hehkuvilla neuloilla. Ne on sokaistu, jotta ne laulaisivat koskaan vaikenematta. Mutta kuningas tietää sen, siksi niiden häkit on kohotettu korkealle, jottei Kaarina näkisi laulajien silmiä."

Ennen tätä kirjaa Kaarina Maununtytär oli vain etäisesti kuultu nimi, mutta tarina alkoi kirjaa lukiessa kiinnostamaa kovin paljon. Mielenkiintoiset käänteet värittivät vallasta syöstyn kuninkaan ja hänen talonpoikaissäädystä nousseen kuningattaren elämää.
Sen enempää en oikein tiedä mitä tästä kirjasta sanoisin. Waltarin kerronta vei mukanaan, vaikka aluksi suhtauduin kirjaan hieman nihkeästi. Nyt kun sain viimein viimeisen sivun luettua, haluni lukea lisään Waltarin kirjoja vain kasvoi.

"Hitaasti ja taitavasti rusentavat pyövelit vasaroillaan jokaisen luun hänen jäsenistään, vääntävät tunnontarkasti sijoiltaan jokaisen nivelen varoen kajoamasta hengenvaarallisiin kohtiin. Tuntikausia kestää teloitusta Brunkebergin harjanteella, kunnes tuo väkevä ääni vaimenee ja madaltuu niiskuttavaksi vinkunaksi."
Arvosana: ****

Kirja: Neljä päivänlaskua

Kirja: Neljä päivänlaskua
Kirjailija: Mika Waltari
Sivumäärä: 128
Julkaisuvuosi: 2003 (1. painos 1949)
ISBN: 951-0-28426-2
Kustantaja: WSOY
Luettu: helmikuussa 2016

Neljä päivänlaskua on romaani romaanista, kuvaus ajasta jolloin Waltari työsti "kiusallista ja häiritsevää" Sinuhea. Teos valottaa taitavasti luomisprosessin monia puolia. Se on kuvaus kesästä jonka aikana kirjailija kadottaa ja löytää sydämensä useita kertoja - usein aivan kirjaimellisesti.

Arvostelu: Ah, nyt se on vihdoin luettu ja vihdoin sain itseni kirjoittelemaan pientä arvostelun pätkää. Ja heti tähän alkuun täytyy häpeällisesti todeta, että ennen tätä opusta en ole sormellanikaan koskenut Waltarin kirjoihin. Ja tämänkin kirjan päädyin lukemaan harrastuksen kautta. Mutta puhuakseni totta, ilman harrastustani, en olisi varmasti koskaan tullut tätä kirjaa lukeneeksi, vaikka olisinkin joskus alkanut lukemaan Waltarin kirjallisuutta. Sen verran epämääräinen oli näiden kansien sisältö, että vaikka lukukokemuksena tämä oli hyvin avartava, niin en olisi vapaaehtoisesti kirjaa avannut.
Plussaa kirjassa oli se, että noita sivuja ei hirvittävästi ollut. Myös ne naurunpyrskähdykset eivät hevillä unohdu, joten niistä haluan Waltaria kiittää. Päälimmäiseksi ajatukseksi kuitenkin jäi, että ovatko kaikki kirjailijat yhtä sekaisin kun Waltari oli Sinuhea kirjoittaessaan. Mutta, ehkä ymmärrän Waltaria paremmin jos joskus saan itseni lukemaan egyptiläisestä.

"Ihminen ei näet koskaan ole tyytyväinen siihen mitä hänellä on, vaan himoitsee aina vain enemmän, ja jos ihmisen on hyvä olla, niin hän himoitsee särkeäkseen oman onnensa, eikä ihminen koskaan ole tyytyväinen osaansa, vaan järjestää itselleen parhaansa mukaan suruja ja rettelöitä voidakseen olla rauhaton ja levoton ja siten tuntea elävänsä ihmisen luonnolliseta elämää."

Tähän pitkään, mutta niin asiaperäiseen lauseeseen on hyvä lopettaa.
Arvosana: ***