Kirja: Significance

Kirja: Significance

Kirjailija: Shelly Crane

Gengre: fantasia, nuoret, romantiikka

Sarja: Significance #1

Sivumäärä: 387

Julkaisuvuosi: 2011

ISBN: 978-148-1200-578

Luettu: tammikuussa 2014

     Maggie is a seventeen year old girl who's had a bad year. She was smart and on track, but then her mom left, her dad is depressed, she's graduating - barely - and her boyfriend of almost three years dumped her for a college football scholarship. Lately she thinks life is all about hanging on by a thread and is gripping tight with everything she has.
     Then she saves the life of Caleb and instantly knows there's something about him that's intriguing. But things change when they touch, sparks ignite. Literally.
     They imprint with each other and she sees their future life together flash before her eyes. She learns that not only is she his soul mate, and can feel his heartbeat in her chest, but there is a whole other world of people with gifts and abilities that she never knew existed. She herself is experiencing supernatural changes unlike anything she's ever felt before and she needs the touch of his skin to survive.
     Now, not only has her dad come out of his depression to be a father again, and a pain as well, but Caleb's enemies know he's imprinted and are after Maggie to stop them both from gaining their abilities and take her from him.
     Can Caleb save her or will they be forced to live without each other after just finding one another?

Arviointi: Täytyy sanoa, että tämän kirjan idea on sellainen, mistä en ole aikaisemmin lukenut. Ainakaan sillä tavoin miten se on tässä kuvailtu. Tosin täytyy sanoa, että omalla tavallaan se varmasti olisi aivan kauheaa jos kuolisi ilman jonkun toisen henkilön kosketusta riittävän usein.

     Mutta, takaisin itse kirjaan. Idealtaan tämä kirja oli siis hyvä ja no, kyllä se juonikin ihan kohtalainen oli. Jos ei oteta huomioon niitä pieniä viitteitä kolmiodraamaan. Tai aika suuriakin viitteitä... Todellisuudessa en muista kunnolla tästä kirjasta muuta kuin sen, että Caleb ja hänen serkkunsa (Maggien vanha ystävä totta kai) molemmat haluaisivat saman tytön. Ja sitten tietenkin tämän Calebin serkun (kenen nimeä en valitettavasti muista) pitää alkaa käyttäytyä kuin yksi uusi idiootti. Aivan kuin niitä ei jo valmiiksi olisi riittävästi.

     Kirjan alkua en meinannut jaksaa lukea, mutta loppua kohti juoni alkoi parantua. Lopputuloksena sain luettua koko kirjan ja halusin heti aloittaa seuraavan osan.

Arvosana: ****

"Pienen" tauon jälkeen...

... on taas aika minunki palata myös tänne netin ääreen ja alkaa raapustamaan näitä arvosteluja. Tauon aikana en ole (todellakaan) lopettanut lukemista, joten tähän alkuun alkaa nyt tulla toukokuun lopusta tähän päivään asti lukemieni kirjojen arvosteluja. Yritän saada ne nopeasti alta pois, vaikka urakka tuntuukin aivan ylitsepääsemättömältä (huimat 48 kirjaa ja muutamia elokuvia).

Toivotan kuitenkin nyt kaikille Teille lukijoille hyvää kesän jatkoa ja aloitan arvostelujeni tekemisen! :)

Kirja: Syntymälahja

Kirja: Syntymälahja (Graceling)
Kirjailija: Kristin Cashore
Suomentaja: Maria Lyytinen
Gengre: fantasia, nuoret
Sivumäärä: 444
Julkaisuvuosi: 2009
ISBN: 978-951-0-35298-4
Kustantaja: WSOY

Lady Katsan silmät ovat eri paria, toinen vihreä, toinen sininen. Kahdeksanvuotiaasta hän on tiennyt olevansa erilainen. On muita tyttöjä, joiden erityskyky on hoitaa eläimiä tai tanssia kuin enkeli. Mutta Katsan kyseenalainen lahja on tappaminen.
Hänen enonsa, kuningas Randa, löytää nopeasti Katsan taidoille käyttöä ja kouluttaa tästä tasitelijan. Jo teini-ikäisenä hän on soturiprinsessa, joka korvaa kokonaisen armeijan. Katsa ei kuitenkaan haluaisi enää tappaa, mutta kuinka hän voi vastustaa kuninkaan käskyä?
Sitten yksi Seitsemän kuningaskunnan prinsseistä katoaa, ja Katsa saa tehtäväkseen etsiä hänet. Hän tutustuu Po-nimiseen poikaan, ensimmäiseen ihmiseen, josta on hänelle vastusta taistelussa. Mutta Posta ei ota selvää. Mitä hän oikein haluaa Katsasta?

Arviointi: Kun luin tämän kirjan ensimmäisen kirjan, ihastuin. Kun luin tämän nyt uudestaan, rakastuin. Tämä vain on yksi niistä kirjoista, jonka voisi lukea vaikka kuinka monta kertaa ja se olisi aina aivan yhtä viihdyttävä ja sykähdyttävä ja mieleenpainuva kokemus. Tämä on myös yksi niistä kirjoista jolle toivoisi jatko-osaa vaikka tietää, että se ei millään voisi yltää ensimmäisen osan kanssa samalle viivalle. Ehkä siis on parempi, että tätä kirjaa ei olla pakolla yritetty jatkaa.
     Kirjan maailma on saatu luotua ehjäksi kokonaisuudeksi joka on helppo hahmottaa. Kuvailua kirjassa ei kuitenkaan ole kovin paljoa. Itseäni se ei kuitenkaan haittaa, sillä nuo maisemien kuvailut eivät oikein kuulu niihin omiin parhaisiin kohtiin.
     Vaikka teoksen tarina jättää jälkeensä hyvin haikean ja hieman surullisenkin vivahteen, on siihen saatu hyvin luotua myös niitä iloisia hetkiä jotka saavat lukijan hymyilemään. Edellisestä lukukerrastani on ehtinyt jo vierähtämään muutama vuosi, mutta kyllä voin edelleen sanoa tämän teoksen kuuluvan niihin lempikirjoihini.
Arvosana: *****

Kirja: Ennen päivänlaskua ei voi

Kirja: Ennen päivänlaskua ei voi
Kirjailija: Johanna Sinisalo
Gengre: scifi
Sivumäärä: 268
Julkaisuvuosi: 2000
ISBN: 951-31-1886-X
Kustantaja: Tammi

     Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotitalonsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää saman tien haluavansa omakseen. Hetkeäkään epäröimättä hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.
     Hänen ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa luokseen, joutuu hän pian toteamaan jäänseensa itse vangiksi. Eikä hän tiedä elävänsä hetkeä, jolloin alistettu luonto on juuri iskemäisillään takaisin.

Arviointi: Yritin ajatella kirjan aloittaessani, että tämä on vain yksi kirja muiden joukossa. Tosiasiassa tämä oli kuitenkin kirja, joka minun piti lukea koulua varten, mikä alensi innokkuuttani lukea tätä kokonaan. "Pakkolukeminen" ei vain ole se minun juttu. Kuitenkin, sain tämän luettua. Ilman sen suurempaa veren vuodatusta. Ja nyt kun olen saanut kirjan suljettua viimeisen kerran, olen oikeastaan melko tyytyväinen siitä tosiasiasta, että minut on "pakotettu" lukemaan tämä teos. En olisi itse todellakaan valinnut tätä kirjahyllystä ja alkanut lukemaan. Enkä tule lukemaan tätä enää toista kertaa, vaikka niin monet muut kirjat saatankin lukea useammin. Enkä ole varma, että tulenko lukemaan enää Sinisalon kirjoja. Vain aika näyttää tuleeko niin tapahtumaan.
     Ennen kuin edes aloitin lukemaan kirjaa, kuulin kaikenlaisia asioita siitä. Niin mielipiteitä kuin juonipaljastuksiakin. Tosin, kaikki niistä juonipaljastuksista eivät osuneet aivan oikeaan. Omalta osaltaan kaikki kuulemani kuitenkin herätti kiinnostukseni kirjaa kohtaan, joten osittain olen kiitollinen kaikeasta mitä kuulin.
     En voi kuitenkaan kiistää sitä tosiasiaa, että kirja oli outo. Varsinkin sen juoni. Ja hahmot. Ja kaikki muukin. En ole ennen tätä kirjaa lukenut kirjaa, joka kerrottaisiin homon näkökulmasta. Ja elämästä ylipäätään. Enkä nyt tarkoita, että se olisi tässä kirjassa häirinnyt. Päinvastoin. Se toi oikeastaan yhden uuden puolen tähän kirjaan. Sillä oikeasti, jos tämä Mikael olisi ollut hetero ja hänen ystävät naisia, en usko, että kirja olisi ollut niinkään luettava kuin se oli.

"Se on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt.

Tiedän heti että haluan sen."

     Kirja on jaettu viiteen osaan, joista jokainen muodostaa oman pienen tarinan. Yhdessä ne luovat kokonaisuuden joka on henkeäsalpaavan jännittävä ja mielenkiintoinen. Tarinan keskelle Sinisalo on luonut erilaisista tietolähteistä kerättyjä näytteitä peikoista, mikä luo hyvin todentuntuisen tunnelman. Aivan kuin peikkoja olisi oikeasti olemassa. Aivan kuin Iltasanomissa olisi ollut uutistiedotteita peikkohavainnoista. Sinisalon luomien tekstikatkelmien väliin on kuitenkin laitettu myös otteita muista jo-olemassaolevista teoksista, kuten Tuntemattomasta Sotilaasta sekä Pessistä ja Illusiasta. Kaiken kaikkiaan Sinisalo on käyttänyt hyvin paljon intertekstuaalisuutta kirjassa (intertekstuaalisuus = viitteitä muista teksteistä).
     Kirjan hahmoista minun on pakko tuoda esiin aivan ihanan hellyttävä filippiiniläinen Palomita, joka asui Mikaelin kanssa samassa kerrostalossa muutamaa kerrosta alempana. Palomita oli ns. postimyyntivaimo. Hänen mies Pentti oli melko väkivaltainen mies, mutta silti oli ihanaa lukea miten Palomita kapinoi puolet itseään suurempaa miestä vastaan. Hänessä vain oli sisua ja tarmoa, mitä voi vain ihailla.

"Olen oppinut aina katsomaan ovisilmästä. Pentti ei halua että avaan ovea kenellekään paitsi niille joille hän on käskenyt avata. Ovisilmä on kaivo jossa asuu pieniä mutkalla olevia ihmisiä. Monta kertaa päivässä nousen jakkaralle ja katson rappuun. Ihmisiä menee siellä harvoin, ja aina kun näkee jonkun se on palkinto."

     Oudon tästä kirjasta teki se, että alussa Mikael löytää pihalta peikon ja päättää, että hei taidanpa viedä tuon villieläimen kotiini ja alkaa hoitaa sitä. Koko kirjan ajan hän hoitaa pientä "lemmikkiään" ja yrittää keksiä mitä tämä otus syö ja etsii tästä tietoa vaikka minkälaisista tietolähteistä. Siinä sivussa kerrotaan hieman Mikaeliin ihastuneiden/rakastuneiden ihmisten ajatuksista Mikaeliin ja tämän muuttuneeseen käytökseen liittyen. No sitten kun päästään loppuun, yksi näistä ihastuneista miesparoistaa päättää yllättää Mikaelin menemällä tämän kotiin ja kappas, löytää pikkuisen söpön mustan peikon odottamasta ikkunalaudalta (tai missä ikinä se sitten olikin). Sen jälkeen tapahtuu kaikenlaista, mitä en ala kirjoittamaan ja kun Mikael tulee kotiin hän näkee järkyttävän näyn ja päättää paeta paikalta peikko mukanaan.
     Koko tämä juonikehitys oli outo. Ja loppu oli vielä oudompi. Sen lisäksi olisin voinut jättää aivan hyvin lukematta kohdan, jossa Mikael laukesi peikkonsa päälle. Eikä tilanteessa olisi ollut mitään outoa (paitsi se, että jätkä fantasioi peikosta), jos laukeamiselle olisi ollut joku selkeä selitys! Ja koska en nyt osaa selittää tätä, niin kirjaanpa kyseisen kohdan tähän loppuun. Eli: Jos et halua lukea hetki sitten kuvailtua kohtausta, älä lue seuraavaa katkelmaa!

"Hymähdän. Ovi narahtaa ja Pessi tulee ulos kylpyhuoneesta raukean ja tyytyväisen näköisenä, pieni punainen kieli lipoo suun ympärystä kuin tulenliekki. Se pongahtaa suoraan syliini sohvalle, ja kietaisee itsensä kerälle polvieni väliin. Katajanmarjojen tuoksu leviää huumaavana sieraimiini ja Pessin lämmin, metsästyksen kiihkosta hehkuva paino reisilläni on kestämätön. Pessi puhdistaa laiskasti suupieliään verestä, ja tuskin tiedän mitä teen kun vedän sitä vielä vähän itseäni kohti, aivan vähän ja varovasti vain, ja samalla hetkellä kun sen kuuma selkä koskettaa vatsaani minä purkaudun kuin tulivuori."

Arvosana: **

Vastaus haasteeseen

Yksitoista asiaa minusta:

1. Rakastan lunta, mutta myös kesän lämpöä.

2. Ystävät ja perhe ovat minulle ylitärkeitä.

3. Lukeminen on minulle elämäntapa.

4. Voin syödä hyvää ruokaa, vaikka ei olisikaan nälkä.

5. Äitini tekemä kaalilaatikko on jotain, jonka vuoksi tekisin mitä vain.

6. Huoneeni näyttää aina siltä, kuin siellä olisi juuri räjähtänyt pommi.

7. Olen lukion toisella enkä vieläkään tiedä minne haluaisin hakea vuoden päästä.

8. Popcornit ovat minulle samalla tavalla lohturuokaa, kuin muille naisille on suklaa.

9. Minua ei kiinnosta näytänkö kovin hyvältä vaatteissani, kunhan itselläni on mahd. mukava olla.

10. Tietokoneeni muisti on melkein puolillaan erilaisia kirjoittamia novelleja/romaanin pätkiä.

11. Haluaisin lähteä tulevina vuosina vaihtoon ulkomaille.

Vastaukset saamiini kysymyksiin:

Minkä ominaisuutesi tai luonteenpiirteesi olisit valmis antamaan pois?

Epämääräinen laiskuus joka löytää aina välillä tiensä luokseni.

Lempilelusi lapsena?

Minulla ei ollut varsinaista lempilelua. Kaikki kävi.

Oletko pitänyt päiväkirjaa?

Pidän aina välillä edelleen.

Minkä taidon haluaisit oppia?

Hmm, jonkin soittimen soitto. Esimerkiksi kitara tai piano.

Mihin jo hankittuun taitoosi voisit sen vaihtaa?

Asioiden lykkäys (jos sitä voi nyt taidoksi sanoa).

Väri, josta et pidä? 

Myrkynvihreä

Eilisen päivän kohokohta?

Partiomarssi raekuurossa.

Upea, ihana tai unohtumaton makumuisto?

Nyt ei kyllä tule mitään mieleen.

Muistatko uniasi? Kerro jotain hulluimmasta unestasi, jonka muistat.

No hulluja unia on vaikka kuinka monta, mutta ehkä sellaiset joissa olen julkkisten kanssa tekemisissä, ovat oudoimpia. En nyt tosin ala menemään sen tarkempiin yksityiskohtiin ;D

Mikä on lempilukupaikkasi?

Sängyssä peiton alla tai jossain muussa lämpimässä paikassa.

Minkä kirjan haluaisit hyllyysi?

Oi voi, niitä on niin monta, koska en oikeastaan omista yhtään kirjaa tällä hetkellä.

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Täällä toisen tähden alla

Nenä kirjassa

Jokken kirjanurkka

Erjan lukupäiväkirja

Kulttuuri kukoistaa

Olipa kerran kirjablogi

Kirjapeto

Anna minun lukea enemmän

Kirjat kertovat

Tarinoiden syvyydet

Lukunurkkaus

En ole sata prosenttisen varma onko kaikillä alle 200 lukijaa, mutta ainakin niitä on yksitoista :)

Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Jokaisen haastajan pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata saamiinsa 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Postauksessa tulee kertoa, ketkä on haastettu.
6. Ei takaisin haastamista.

Ja kysymykseni haastetuille ovat seuraavat:

1. Jos saisit päättää, haluaisitko olla tyttö vai poika?

2. Haluaisitko muuttaa ulkomaille? Jos haluaisit, niin minne? Miksi?

3. Kuka on lempikirjailijasi?

4. Mikä on lempiherkkusi?

5. Mikä on suomenkielen kaunein sana?
6. Jos olisit eläin, mikä olisit? Miksi?
7. Lempi vuodenaikasi?

8. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?

9. Kuinka paljon kierrätät?

10. Mikä on lempivärisi?

11. Käytkö paljon festareilla?

Kirja: Frostbite

Kirja: Frostbite
Kirjailija: Richelle Mead
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Vampire Academy #2
Sivumäärä: 327
Julkaisuvuosi: 2008
ISBN: 978-0-141-32854-6

... Winter break turns deadly

A massive vampire attack has put St. Vladimir's Academy on high alert. With the deadly creatures closing in, this year's trip to the wintery peaks of Idaho has just become mandatory.

But Rose Hathaway can't escape her (guy) troubles. Her relationship with gorgeous tutor Dimitri can never be and her closest friend has just confessed to his huge crush on her...
The glittering winter landscape may seem like the perfect hideaway - but Rose, and her heart, are in more danger than she ever imagined.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Vampire Academy"
Arviointi: Ensimmäisen osan jälkeen jollain tasolla lupasin itselleni, että en lue tätä osaa. Sitten tapahtui taas jotain ja kun kävin kirjastossa niin yllätys yllätys, tämä kirja oli jäänyt käteen. En siis voinut enää olla lukematta tätä. Ja oikeastaan tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Vihdoin jotain edes tuntui tapahtuvan, vaikka en ole aivan varma, että tapahtuiko oikeasti vieläkään mitään.
     Jos ensimmäisessä osassa ei tuntunut olevan kunnolla mitään ideaa, niin en tiedä että oliko tässäkään. Mutta ainakin oli mielenkiintoisempaa lukea Rosen ongelmista silloin, kun hän ei ollut jossain tylsässä koulussa koko ajan. Tosin se, että Rosen poikaongelmat menivät kolmiodraamasta neljiödraamaan ja sitten takaisin kolmiodraamaan (tai no, ei virallisesti ehtinyt tuohon viimeiseen kohtaan asti), ei todellakaan ollut mieleen. Koska se että kirjassa on kolmiodraamaa sopii paljon paremmin kun se, että kuvioon tulee neljäskin. Ja koska en pidä laisinkaan kolmiodraamasta, niin se kertoo jo hyvin paljon.
     Ja nyt viisaimmat tietenkin ihmettelevät, että miten niin takaisin kolmiodraamaan.. No, se oli ainoa kohta tässä kirjassa jonka haluaisin todella muuttaa. Siilä oikeasti, kyllähän kirjassa saa kuolla hahmoja mutta ei sieltä nyt ihan ketä tahansa saa poistaa! Varsinkaan aivan ihanaa ja mahtavaa Masonia. Itken edelleen. Tosin hyvä asia oli se, että Rosekin suri hänen peräänsä (tosin ei niin kauaa kuin minä).
     Silti, vaikka tämä oli selkeästi parempi kuin ensimmäinen osa ja tämän lukemisessa ei mennyt yhtä ikuisuutta,, ei tämä myöskään ollut sellainen kokemus jonka haluaisin uusia heti uudestaan.

     ""It's not that easy," he said. "We answer to the Guardian Council and the Moroi government. We can't just run off and act on impulse. And anyway, we don't know everything yet. You should never walk into any situation without knowing all the details."
     "Zen life lessons again," I sighed. I ran a hand through my hair, tucking it behind my ears. "Why' d you tell me this, anyway? This is guardian stuff. Not the kind of thing you let novices in on.""
Arvosana: ***

Kirja: Väristys

Kirja: Väristys (Shiver)

Kirjailija: Maggie Stiefvater

Suomentaja: Laura Honkasola

Gengre: fantasia, romantiikka, nuoret

Sarja: Väristys #1

Sivumäärä: 368

Julkaisuvuosi: 2010

ISBN: 978-951-0-36064-4
Kustantaja: WSOY

17-vuotias Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys.

Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä - kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen.

Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta samalla kun Gracelle selviää hänelle tutun susilauman tarina, nuorten yhteiset päivät käyvät vähiin: Sam ei enää uudelleen sudeksi muututtuaan ole palaava ihmiseksi.

Arviointi: Aahh, olen lukenut tämän kirjan niin monta kertaa että sormet loppuvat kesken. Ja yhä edelleen ihastun ja rakastun niin Samiin kuin Graceenkin (vai miten se taipuu?). Tosin yhtä lailla joka kerta minua ärsyttää hieman Gracen persoona ja tapa elää, mutta ei sille voi mitään. Hän vain on omalla tavallaan melko itsekeskeinen ihminen, mikä ei ole niitä luonteenpiirteitä jotka minua ilahduttavat.

     "Tuntui, että hajoaisin kappaleiksi, sekä sisimmässäni että ulkoisesti."

     Uh ihana Sam ja hänen kirouksensa. Hän vain on niin sympaattinen, että ei häntä ainakaan voisi vihata. Ja silti jokainen kerta kun luen tämän kirjan, haluaisin vain sanoa Samille, että "Tee jotain äläkä vain seiso siinä voivottelemassa omaa surkeaa elämääsi!". Oikeasti. Koska juuri niin hän tekee koko hemmetin kirjan ajan. 

     Mutta se kyllä pitää sanoa, että olisin halunnut lukea jo tämän kirjan aikana hieman enemmän siitä, millaista on olla susi. Ja varsinkin se muutoksen hetki on jotain, mistä haluaisin lukea lisää. Jotenkin vain tuntuu, että tästä kirjasta puuttuu jotain hyvin oleellista, kun ei kerrota kaikkea. Vaikka kyllähän tuosta muuttumisestakin kerrotaan hieman, mutta ei niin paljoa, että siitä saisi hyvää kokonaiskuvaa.

     "Koskaan ennen etäisyys välillämme ei ollut tuntunut niin pitkältä."

     Draaman kannalta tässä kirjassa on kyllä hyvää se, että vaikka draamaa löytyy vaikka muille jakaa,, niin tässä ei ole yhtään kolmiodraamaa! Vaikka tosin joskus Gracen ja Samin käyttäytyminen hieman vaikuttikin siltä, että joku muukin kuuluu kuvioon. Joku salainen hahmo kenestä ei kirjassa kerrota mitään. Ehkä niin onkin. Pidetään hullua jännityksessä. Tosin en tiedä mitä järkeä olisi hahmossa josta ei puhuta koskaan?

     "Hän oli nykyhetki ja tuleva. Olisin halunnut vastata, mutta olin palasina."

     Jos tämäm kirjan pystyy lukemaan ilman yhtäkään kyyneltä (siis jos lukee oikein ajatuksella ja kaikkea), niin minä nostan hattua. Sillä oikeasti, joka ikinen kerta on ne tietyt kohdat joissa silmät vettyvät, vaikka en saisikaan kokonaisia kyyneleitä aikaiseksi. Stifvater vain osaa kirjoittaa hyvin kuvailevasti ja koskettavasti. Ja se vain on niin surullista, että Gracesta ja Samista ei voi tulla mitään (tämän kirjan pohjalta). 

     Kokonaisuutena tämä kirja kuuluu ehdottomasti suosikkeihini, vaikka tämä ei aivan olekaan sellainen kirja johon yleensä ihastuisin. Tosin kokonaisuutena tämä itse sarja ei ole yhtään minun makuuni sopiva. Siksi hieman ihmettelenkin, että miksi juuri ensimmäinen osa on sellainen, jonka voisin lukea miljoona kertaa kyllästymättä.

     "En voi elää ilman tätä."

Arvosana: ****

Tämä kirja kuuluu "Vanhan kertausta"- haasteeseen