Outi Moisio: Kun äänesi löysi minut

Lukion viimeisellä luokalla oleva Emilia saa roolin uuden koulunsa musikaalista. Mukana on myös aina aurinkolaseja pitävä mielettömän upeasti laulava Johan, joka ei jostain syystä haluaisi Emiliaa lähelleen. Musikaaliharjoitusten lomassa Emilia ihastuu Johaniin ja tunne tuntuu olevan molemmin puoleinen, ainakin välillä. Emilia alkaa kuitenkin pian nähdä outoa valoa Johanin ympärillä. Käsittämättömät katoamiset kesken dueton saavat hänet epäilemään, että Johanilla on jotain salattavaa. Kun totuus lopulta paljastuu, se laittaa uusiksi Emilian uskomukset, toiveet ja tulevaisuuden.

Emilian tapaaminen saa Johanin elämän sekaisin. Tunteet, ja erilaiset säännöt, repivät häntä kahteen suuntaan, ja kun hän lopulta paljastaa Emilialle salaisuutensa, ei takaisin ole enää paluuta.

     Outi Moision viime vuoden lopulla ilmestynyt Kun äänesi löysi minut osui silmääni Facebookissa Moision mainostamana. Kirjan kuvaus sai kiinnostukseni heräämään, joten laitoin kirjan heti varaukseen kirjastosta. Se, että kirja on ensimmäinen osa kahden kirjan sarjasta, vain lisäksi varmuuttani haluta tarttua tähän. Kun kirja sitten vihdoin päätyi omaan lukupinooni työpöydän kulmalle, tartuin siihen heti mahdollisuuden tullessa. 

     Mikäli tämä kirja olisi julkaistu noin viisi vuotta sitten, olisin varmasti rakastunut tähän. Silloin lukupinossani oli useita samantyylisiä kirjoja: paranormaalia nuorten kirjallisuutta yltiöpäisellä romantiikalla höystettynä. Nyt tämä kirja ei päässyt omissa käsissäni sille tasolle, kun se voisi jonkun muun kohdalla päästä. Ja tästä syystä suosittelen kaikkia tarttumaan siihen ja kokeilemaan, toimisikö tämä sinun kohdalla paremmin.

     Ei tämä kirja huonokaan ollut, en vain ehkä ollut juuri tämän kirjan kohdeyleisöä. Itselle tämä kirja oli hieman liian tasapaksu ja hitaasti etenevä teos, täynnä nuorta rakkautta, joka vie jalat alta jokaisessa kulmassa ja käänteessä. Jäin myös kaipaamaan hahmoilta jotain lisää, nyt he jäivät hieman etäisiksi. Tämä tosin osin selittyy sillä, että tarina kerrotaan Emilian näkökulmasta ja Johanin ajatuksista saadaan käsitys vain muutamissa kohdissa lyhyesti ja ytimekkäästi.

     Kuten sanottu, kirjassa oli suuressa roolissa romantiikka ja sen käänteet. Joskus en edes ymmärtänyt kaikkien käänteiden syytä. Ehkä se vain oli nuoren rakkauden aikaan samaa tunteiden vaihtelua laidasta laitaan ilman sen kummempaa syytä? Joillekin tämä toimii varmasti paremmin kuin itselle, nyt se aiheutti lähinnä ärsytystä. 

     Mikäli kiinnostuksesi kirjaa kohtaan heräsi, mutta fantasia ei ole sinun juttusi, suosittelen silti tähän tarttumista. Vaikka kirjaa voi kuvailla fantasian alle kuuluvaksi, fantasian elementit ovat hyvin pienessä roolissa ja sitä ei tungeta väkisin lukijalle. Jos taas olet fantasian rakastaja, tämä kirja voi silti olla sinulle sopiva. Fantasiaa oli mielestäni juuri sopivissa määrin. Ja vaikka se herätti kysymyksiä, toivon näihin tulevan vastauksia sarjan toisessa osassa.

     Yhtenä tärkeänä tekijänä kirjassa kulkee mukana musiikki. Kirjan loppuun onkin listattu liuta kappaleita, joihin on viitteet myös tekstin seassa. Listauksesta löytyi niin itselle tuttuja kuin tuntemattomiakin kappaleita. Koin tämän ihanana lisänä, vaikka itse en kappalelistaa hyödyntänytkään lukiessani. 

Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Kadonnut ääni #1
Kustantaja: BoD (2021)

Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja

Rick Riordan: Pedon varjo

Kanen sisarukset Carter ja Sadie tiesivät saavansa koulutusta taikavoimien käytössä saattaakseen muinaisten Egyptin jumalten järjestyksen jälleen maailmaan. Mutta heillä ei ollut aavistustakaan, että maailma suistuisi samalla täydelliseen sekasortoon.

Kaaoksen käärme Apep uhkaa tuhota koko maailman. Taikurit ovat kääntyneet toisiaan vastaan, ja jumalat ovat katoamassa. Lisäksi Kanen sisarusten rinnalla taistelleista ystävistä toinen on kadottamassa elämänvoimansa ja toinen pitää aisoissa vanhuudenhöperöä Ra-auringonjumalaa.

Syöksyessään hengenvaarallisesta seikkailusta toiseen sisarukset yrittävät olla ajattelematta, että he ovat vain pari nuorta, joiden tehtävänä on estää maailmaa syöksymästä omaan tuhoonsa.

     Pedon varjo on egyptin mytologialla maustetun Kanen aikakirjat trilogian päätösosa. Kuten aikaisemmat kaksi osaa, olen lukenut tämänkin kirjan joskus aikaisemmin, mutta siitä kerrasta ei ole mitään muistikuvia. Edes nyt lukiessani ei tullut sellaista oloa, että tämä olisi jollain tavalla tuttu. Ehkä se kertookin jotain silloisesta lukukerrasta ja epäilen, että tämän kerran jälkeen tilanne olisi jotenkin muuttunut.

     Mikäli trilogian toinen osa Liekehtivä valtaistuin olikin mielestäni hieman ensimmäistä osaa parempi, tämä päätösosa ei jaksanut innostaa missään vaiheessa. Tämä oli hieman lyhyempi kuin aikaisemmat osat, mutta sen lukemiseen meni silti kauemmin. Tulin tätä lukiessani ajatelleeksi, että Sadien ja Carterin kohtalo eivät missään kohtaa nousseet itselle huolenaiheeksi. Eikä heidän ystävienkään. Mikäli minulla ei olisi tällä hetkellä tavoitteena lukea kaikkia Riordanin kirjoja, olisin jättänyt tämän kirjan kesken useaan otteeseen. Kirjalle antamani kolme tähteä ovat olemassa vain siksi, että Riordan osaa kyllä kirjoittaa. Tämä kirja(sarja) ei vain nyt ollut minulle.

The Serpent's Shadow
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi, Liekehtivä valtaistuin
Arvosana: ***

Sofie Sarenbrant: Kuoleman kintereillä

Tukholman 35. maratonin lähtölaukaus pamahtaa kylmänä heinäkuun lauantaina. Kohta startin jälkeen yksi miesjuoksijoista lyyhistyy maahan ja kuolee. Ennen pitkää reitin varrelta löytyy myös murhattu nainen. Poliisin Emma Sköldin piti olla paikalla vain kannustamassa sisartaan Josefinia, mutta vapaapäivästä ei tulekaan mitään. Vaara voi vaania edelleen. 

Sekunttikellon raksuttaessa paljastuu, että vuotta aikaisemmin käynnistyi kohtalokas tapahtumasarja, jonka on määrä purkautua juuri tänään. Kaikki riippuu nyt Emma Sköldistä.

     Emma Sköld sarjan toinen aikaisemmin suomentamaton osa Kuoleman kintereillä tutustuttaa lukijan taas hieman paremmin Emma Sköldin maailmaan Tukholman poliisissa. Ensimmäisen osan tapahtumista on kulunut noin vuosi ja siinä ajassa on ehtinyt tapahtua. Emman ura on edennyt ja parisuhde on kokenut muutoksen. 

     Myös suhde omaan siskoon on selkeästi parempi, sillä Emma on lupautunut lähteä kannustamaan siskoaan maratonin aikana. Suunnitelmiin tulee kuitenkin muutoksia, muutamankin kerran. Taistelu aikaa vastaan alkaa, Emmalla on vain maratonin ajan aikaa löytää murhaaja.

     Kuoleman kintereillä on nopeatempoinen romaani alusta alkaen. Kuten ensimmäisessäkin osassa, näkökulmia on useita ja tarinan keskiössä oleviin hahmoihin päästään tutustumaan pala palalta paremmin. Tarina etenee niin nykyhetkessä maratonin aikana, kuin vuoden takaisissa tapahtumissa. Menneet tapahtumat etenevät pikkuhiljaa nykyisyyteen ja ratkaisun hetki lähenee.

     Sarjan ensimmäiseen osaan verraten tämä teos sisälsi hieman enemmän jännitystä ja toimintaa. Nopeasti etenevä tarina oli mahdotonta laskea käsistä, mutta aina välillä ehti pudistella päätään Emman toiminnalle. Lisäksi en voinut olla miettimättä, ehtisikö oikeasti kaiken Emman edestakas liikkumisen tekemään yhden maratonin aikana? Vaikka kyllähän siinä useampi tunti oli aikaa, mutta silti. Kokonaisuutena tästä jäi kuitenkin sellainen "ihan ok" olo, kuten ensimmäisestäkin osasta. Ehkä minun tulee siis vielä tutustua seuraaviin osiin, että ymmärtäisin sarjan suosion.

Andra andningen
Suomentanut: Leena Virtanen

Genre: jännitys, mysteeri, rikos
Sarja: Emma Sköld #2
Kustantaja: WSOY (2013, suom. 2021)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa
Arvosana: ***½

Jännitystä ja poliiseja, osa 1

Seuraavana vuorossa muutama jännitystä täynnä oleva kirja, niin itsenäisiä teoksia kuin pari eri sarjojen osaa :)

C.J. Tudor: Liitu-ukko

WSOY, 2018, ****, Raimo Salminen, lukija: Aku Laitinen, jännitys, mysteeri, kauhu, äänikirja

     C.J. Tudorin Liitu-ukko on trilleri, joka pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, vuodessa 1986 Eddien lapsuudessa ja vuodessa 2016 Eddien aikuisuudessa. Kahden aikatason tapahtumat kietoutuvat yhteen ja täydentävät toisiaan, luoden jännittävän ja mielenkiintoisen asetelman. 

     Kuuntelin kirjan äänikirjana ja välillä oli vaikea pysyä perillä siitä, missä mennään. Kirja löytyy myös omasta hyllystäni, joten ehkä vielä tartun siihenkin. Tudor osaa luoda riittävästi jännitystä ilman, että se menee yli. Odotan innolla sitä hetkeä, kun tartun seuraavaan Tudorin kirjaan.

Arttu Tuominen: Verivelka

WSOY, 2019, ****, Delta #1, jännitys, mysteeri, trilleri

     Verivelka aloittaa Arttu Tuomisen suosiota niittäneen Delta-sarjan. Kirjassa päästään tutustumaan Jari Paloviitaan, jonka on tehtävä päätöksiä esille tulleessa murhatutkinnassa. Jännitystä kirjasta löytyy, mutta sen lisäksi keskitytään hahmoihin ja heidän ajatuksiin ja historiaan. Omalla kohdallani tämä toimi, mutta kaikille se ei ehkä ole se kiinnostavin asetelma kirjalle. Suosittelen kuitenkin tarttumaan tähän kirjaan ja tutustumaan Tuomisen tyyliin. 

Blake Crouch: Pimeää ainetta

Tammi, 2017, ****, Ilkka Rekiaro, jännitys, scifi

     Pimeää ainetta on jännitystä ja scifiä sekoittava kirja kvanttifyysikosta ja rinnakkaistodellisuuksista. Se on omalla erikoisella ja sekavalla tavallaan koukuttava ja hämmentävä ja vaikeasti kuvailtava. Yleensä tällaiset kirjat menevät itsellä yli ymmärryksen ja niin meni tämäkin, mutta siitä huolimatta tämä oli viihdyttävä ja kuitenkin sen verran ymmärrettävä, että tykkäsin tästä. Se tuntui ehjältä kirjalta, mutta liika ajattelu tätä lukiessa on kielletty. Blake Crouch ei ole itselle kovin tuttu ennestään, vaikka hänen Wayward Pines -sarjan kaksi ensimmäistä osaa löytyykin hyllystäni. Ehkä tulen tämän kirjan innoittamana tarttumaan niihinkin pian.

Lars Kepler: Nukkumatti

Tammi, 2013, ****, Anu Koivunen, Joona Linna #4, jännitys, mysteeri

     Nukkumatti jatkaa Lars Keplerin tunnettua kirjasarjaa. Jännitystä, kauhua ja raakoja kohtauksia on luvassa myös tässä osassa. Mikäli aikaisemmat sarjan osat ovat olleet sinun juttusi, tähän osaan on myös syytä tarttua. Mikäli sarja ei ole ennestään tuttu, en ehkä ensimmäiseksi tarttuisi tähän osaan.

Rick Riordan: Liekehtivä valtaistuin

Vakuuttavaa fantasiaa - uskomattomat juonenkäänteet heittelevät lukijaa kuin egyptiläisten keksimä vipuvarsi!

Siitä lähtien kun muinaiset Egyptin jumalat vapautettiin nykymaailmaan, Kanen sisarukset Carter ja Sadie. Heillä ei myöskään ole aikaa harjoittaa yliluonnollisia kykyjään käytännössä.

Kaikki apu on tarpeen, kun Apep-käärme, pahin mahdollinen vihollinen ja kaaoksen ruumillistuma, on virkoamassa. Jos sisarusten ei onnistu estää kaaoksen voimia, koittaa maailmanloppu.

     Kanen aikakirjat jatkuvat, Liekehtivä valtaistuin vievät Sadien ja Carterin heidän matkallaan eteenpäin. Tapahtumia mahtuu jokaiselle sivulle ja hetken hengähdystaukoa ei ole luvassa.

     Olen joskus aikaisemmin tullut lukeneeksi tämän kirjan, mutta muistikuvia siitä lukukokemuksesta ei juurikaan ole. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, lähinnä se oli vain hyvä asia. Hyvällä vauhdilla etenevä tarina oli taattua Riordanin laatua ja tätä oli miellyttävää lukea. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan ensimmäisellä puoliskolla saanut pidettyä ihan kokonaan mielenkiintoani yllä, ja lukeminen eteni tästä syystä alkuun hieman hitaasti. Loppupuolisko kuitenkin imaisi mukaansa paremmin ja teki tästä lukukokemuksesta paremman.

     Tässä osassa oli samat henkilökohtaiset ongelmat, kuin ensimmäisessä osassa. Näistä huolimatta tykkäsin tästä hieman enemmän ja lähdenkin paremmilla mielin lukemaan trilogian päätösosaa.

The Throne of Fire
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #2
Kustantaja: Otava (2011, suom. 2012)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi
Arvosana: ****

Sofie Sarenbrant: Lepää rauhassa

Kuuluisa näyttelijätär löytyy tajuttomana Tukholman ylellisestä Yasuragi-kylpylähotellista. Läheisessä huoneessa makaa iäkäs pariskunta kuolleena. Mikään ei viittaa rikokseen, mutta kun ulkoa kuumasta lähteestäkin löytyy ruumis, kylpylän johdon on myönnettävä, että jotain on tekeillä. Emma Sköld Nackan poliisista huomaa pian kamppailevansa sekä aikaa että tavallista pirullisempaa murhaajaa vastaan.

     Lepää rauhassa on Emma Sköld sarjan aikaisemmin julkaisematon ensimmäinen osa. Moni on aikaisemmin tutustunut sarjaan kolmannesta osasta alkaen, sillä jostain syystä kustantaja halusi nyt vasta julkaista myös sarjan kaksi ensimmäistä osaa suomeksi. Miksi tälläiseen suomentamisjärjestykseen on päädytty? Sitä miettii varmasti kaikki, ketkä ovat tästä sarjasta kuulleet. Itse en ole tullut lukeneeksi sarjassa aiemmin suomennettuja osia, sillä ne eivät jostain syystä ole nousseet niin ylös omassa lukupinossa. Sittemmin kuulin, että myös nämä ensimmäiset osat suomennettaisiin, joten jäin odottamaan näiden ilmestymistä. Nyt kun odotukseni palkittiin, pääsinkin siis tutustumaan sarjan alkuun ilman ennakkoajatuksia hahmoista.

     Kirjan alku oli hieman hidasta ja näin päästiin tutustumaan tapahtumien keskiössä oleviin hahmoihin rauhassa. Hahmot tuntuivatkin eheiltä ja jokaisella oli omat kriisinsä kannettavana. Ehkä jotain positiivisiakin hetkiä olisi kirjaan mahtunut, mutta nyt niitä sai oikein kaivaa. Ennen kirjaan tarttumista itselle tuli vastaan muutamia negatiivisia kommentteja päähenkilöämme Emmaa koskien (myöhemmin sarjassa ilmestyneiden osien ajalta) ja tässäkin osassa saatiin jo viitteitä niistä asioista, joista kaikki lukijat eivät ole tykänneet. Vielä nämä Emman ajatusmallit eivät ainakaan itseäni häirinneet, mutta katsotaan tuleeko tilanteeseen muutos sarjan edetessä.

     Juonen suhteen alku oli siis hieman tahmea ja lukemiseni meinasi herpaantua. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tulla enemmän tapahtumia ja loppua kohti mentäessä ei meinannut enää pysyä perässä. Jännitystä en voi sanoa tässä kirjassa juurikaan olleen, mutta se ei lukemista haitannut. Poliisin suorittamien kuulustelujen myötä asiat etenivät hyvällä tahdilla, ei ollut liikaa teknisellä näytöllä yms. prässäilyä. Usean hahmon näkökulmasta kerrottu tarina sai selkeän lopun. 

     Ei tämä mielestäni ollut mikään paras mahdollinen dekkari, mutta ei tämä huonoimpienkaan joukkoon päätynyt. Keskiverto teos, jonka luki mukavan nopeasti. Tartun tästä heti seuraavaan osaan ja sitten pääsenkin tutustumaan niihin aikaisemmin suomennettuihin osiin.

Vila i frid
Suomentanut: Leena Virtanen

Genre: jännitys, mysteeri, rikos
Sarja: Emma Sköld #1
Kustantaja: WSOY (2012, suom. 2021)

Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Kaksi sivullista

Rick Riordan: Punainen pyramidi

Taikavoimia, seikkailua ja Egyptin kiehtovaa mytologiaa!

Äitinsä kuoleman jälkeen Canen sisarukset Carter ja Sadie tapaavat vain harvoin. Sadie jää asumaan Lontooseen, Carter sen sijaan matkustaa egyptologi-isänsä kanssa ympäri maailmaa.

Sisarukset vieraantuvat toisistaan, heillä ei ole enää juuri mitään yhteistä. Ei ennen jouluaattoa, jolloin isä vie heidät British Museumiin, lupaa "korjata kaiken" - ja aloittaa aiheuttamalla mittavan räjähdyksen. Samalla hän tulee vapauttaneeksi muinaisen Egyptin pahamaineisimman jumalan Sethin.

     Punainen pyramidi aloittaa uuden Riordanin kirjasarjan, tällä kertaa kyseessä on trilogia muinaisen egyptin mytologiaa hyväksi käyttäen. Riordanin Percy Jacksonista kertovat kirjat ovat yksiä suosikkejani ja tämä kirja jatkaa laadukasta työtä. Ainoa miinus tämän sarjan kohdalla on se, että egyptin mytologia ei ole lähimpänä omaa sydäntä ja sen kautta tämä sarja ei kiinnosta ihan niin paljoa, kuin muut Riordanin kirjat. Olen tullut lukeneeksi koko trilogian silloin, kun se ilmestyi, mutta muistikuvia tuosta lukemisesta ei ole jäänyt.

     Kirja on laadukasta Riordania: hahmot ovat mielenkiintoisia ja aidon tuntuisia, tarina etenee vauhdikkaasti, kirja pitää lukijan otteessa alusta loppuun saakka. Tarina kerrotaan vuorotellen Carterin ja Sadien näkökulmasta, ja tämä sopii kirjalle hyvin. Valitettavasti itseäni ei kovin paljon jäänyt kiinnostamaan heidän jatkonsa. Maailma on loppumassa ja sisarusten tehtävänä on pelastaa se, vaikka he vasta muutama päivä sitten saivat tietää sukunsa salaisuuden. Tavoitteenani on kuitenkin saada luettua Riordanin kaikki kirjat (osa uudelleen), joten tulen jatkamaan trilogian parissa.

The Red Pyramid
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: nuoret, fantasia, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #1
Kustantaja: Otava (2010, suom. 2011)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri
Arvosana: ***