Henriikka Rönkkönen: Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä

Kun sinkkuaikaa on takana jo vuosikymmen, sormi on Tinderin hakkaamisesta rakoilla ja sauvan paristot väsähtäneet, sitkeä rakkauden etsijä päättää palkita itsensä ihanalla lemmenlomalla. Matkakohde on houkutteleva mutta hieman arvaamaton: nyt lähdetään tutustumaan villiintyneen sinkun sisäiseen aarniometsään.

     Koen, että minulla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde Rönkkösen kirjojen kanssa. Määmatka on hänen kolmas sinkkuelämän vaiheista kertova kirja ja vaikka kaksi aikaisempaa kirjaa eivät ole olleet mielestäni kovinkaan hyviä, päätin tarttua tähän uutuuteen. Ennakkoluulot olivat korkeat ja odotuksia ei juurikaan ollut, mutta ehkä juuri sen takia tämä kirja pääsi yllättämään.

     Määmatka on aikaisempiin kirjoihin verrattuna hieman vakavamielisempi ja parisuhteen etsintä on selkeästi enemmän tarkoituksena. Toki Tinder on tässäkin kirjassa kovassa käytössä ja yöllisiä menoja kuvataan useampaan otteeseen. Bikinirajatapaukseen verrattuna tässä kirjassa oli todella paljon vähemmän pissa-kakka -huumoria, mutta kyllä se anaalikin siellä useamman kerran ehdittiin mainita.

     Vaikka tämä kirja olikin edeltäjäänsä parempi, ei tämä silti ollut mikään mestariteos. Lisäksi kahdessa edellisessä osassa on jo sen verran käsitelty sinkkuelämää, että omalla tavallaan tämä tuntui vähän turhalta toistolta. Kirjan lopussa tuli vähän sellainen olo, että tämä saattaisi olla viimeinen sinkkuuden ihmeistä kertova kirja. Omalla tavallaa pidän sitä hyvänä asiana, mutta samalla jään haikein mielin miettimään näitä kolmea teosta.

Genre: chick lit, aikuiset, huumori
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Mielikuvituspoikaystävä, Bikinirajatapaus
Arvosana: ***½
Goodreads: 2,82

Muissa blogeissa: Nörttitytöt
Helmet2020:

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Julkaistu 2020

Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Silloin tällöin onnellinen on isän ja pojan kirjeenvaihto, joka ei väistele kummankaan kipupisteitä eikä heikkouksia. Mitään peittelemättömän puheen lomasta välittyy niin väkevä lämpö ja luottamus, ettei vaikeimmistakaan asioista tarvitse enää vaieta.

     Luin Antti Röngän esikoisteoksen Jalat ilmassa viime vuonna ja tykkäsin siitä todella paljon. Nyt päätin tarttua isän ja pojan välisestä kirjeenvaihdosta kertovaan kirjaan ja odotukseni olivat korkeat. Olin kuullut kirjasta paljon hyvää ja nyt pääsin vihdoin itse tarttumaan tähän. 

     Kirjassa käytävä kirjeenvaihto keskittyy lähinnä kirjoittamiseen, pelkoon ja kirjoittamisen pelkoon, kuten kirjan pidempi nimi kertoo. Tämän lisäksi päästään hieman lukemaan paremmin jo Jalat ilmassa kirjassa esiin tulleita tapahtumia, nyt vähän eri näkökulmasta. Kirjeet ovat avoimia ja itselleni muutama niistä sai kyyneleet silmiin. Niitä oli vain ihana lukea, vaikka samalla oli sellainen olo, että nämä ovat liian yksityisiä, eikä toisten silmille tarkoitettuja.

     Silloin tällöin onnellinen ei ole kovin paksu ja se oli muutenkin nopeaa luettavaa. Kirjeissä oli vakavien aiheiden lisäksi myös huumoria, mikä piti kirjan hyvin tasapainossa. Kokonaisuutena tämä oli toimiva ja jotenkin jäin kaipaamaan lisää. 

Genre: non-fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,23

Muissa blogeissa: Helmi Kekkonen, Kirjanmerkkinä lentolippu, Tuijata, Leena Lumi, Kulttuuri kukoistaa, Marjatan kirjat ja mietteet, Kirja vieköön, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Helmet2020:

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

49. Vuonna 2020 julkaistu

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Syrjäisen maaseutukartanon tanssiaisiin kutsuttu Aiden Bishop saa kylmäävän tiedon: juhlapäivän iltana klo 23 kartanon tytär Evelyn murhataan.

Evelyn ei kuitenkaan kuole ainoastaan kerran. Kun hänet on murhattu, kartanon vieraat heräävät mystisesti aina uudelleen samaan tanssiaispäivään.

Painajaismaisen kierteen katkaistakseen Aidenin on löydettävä murhaaja, ennen kuin rikosta ehtii edes tapahtua.

     Evelynin seitsemän kuolemaa tuli itselleni tutuksi alunperin englanninkielisestä booktubesta heti kirjan julkaisun aikoihin. Suomennosta odotellessani jännitys ja odotukset kasvoivat melko paljon. Kun sitten viimein sain tämän kirjan käsiini, en pystynyt laskemaan sitä käsistäni ennen loppua.

     Kirja kertoo Aiden Bishopista, joka yrittää selvittää Evelynin murhaa. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, vaan tutkimustapa on erilainen. Aiden herää joka aamu eri henkilönä, jolla on jotain tekemistä Evelynin kuoleman kanssa. Ennen viimeistä päivää Aidenin tulee kertoa, miten ja miksi joku murhaa Evelynin. Samalla hän yrittää pelastaa Annan, naisen, jonka nimeä hän huutaa ensimmäisenä aamunaan ollessaan metsässä.

     Evelynin seitsemän kuolemaa oli tehty mielestäni melko onnistuneesti. Juoni oli mielenkiintoinen ja ainakin minut kirja piti hyvin otteessaan. Pieniä paloja totuudesta julkaistiin hyvällä tahdilla ja jännitys pysyi loppuun asti. Lukijana itse ainakin olin lopusta aivan pihalla ja ehkä se oli tarkoituskin. Ongelmaksi kuitenkin nousi monta näkökulmaa ja se, että näissä eri näkökulmissa pompittiin vähän liiankin usein. Vaikka luin tätä ihan fyysisenä kirjana ja sain välillä vilkuilla kirjan etuosassa olevaa nimilistaa, en aina pysynyt ihan kaikesta selvillä. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos olisin kuunnellut tätä äänikirjana. 

The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Genre: mysteeri, trilleri, fantasia, aikuiset, scifi, historiallinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,90

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjanmerkkinä lentolippu, Luetut.net, Maailmankirjat, Tuijata, Kirjoihin kadonnut, Kuiske, Kartanon kruunaamaton lukija, Annelin lukuvinkit
Helmet2020:

7. Kirjassa rikotaan lakia

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

45. Esikoiskirja

49. Julkaistu 2020

Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika

Aurinkoisena lauantaiaamuna kalifornialaisessa esikaupungissa 11-vuotias Julia saa vanhempiensa kanssa tietää, että maapallon pyöriminen on alkanut hidastua. Television täyttävät uutiset, jotka kertovat vuorokauden pidentyneen melkein tunnin yhden yön aikana. Viikkojen kuluessa päivät ja yöt pitenevät pitenemistään ja maan painovoima alkaa kasvaa. Linnut, vuorovedet ja ihmisten käytös luisuvat sekasortoon.

Maailman täyttyessä vaaroista Julian täytyy kohdata myös muutokset itsessään ja omassa pienessä maailmassaan: hänen vanhempiensa välille kasvava kuilu, ensirakkauden mukanaan tuoma haavoittuvuus, kasvava yksinäisyys ja yllättävä, lannistumaton rakkaus.

     Ihmeiden aika on yhdenlainen maailmanlopun kuvaus, jossa maapallon pyöriminen hidastuu päivä päivältä ja maailman tasapaino alkaa horjua. Kirjan päähenkilönä toimii Julia, joka kertoo omaa tarinaansa hieman vanhempana. En ollut ennen kirjan aloittamista tietoinen tästä kerronnan muodosta, joten useammat tekstin viittaukset tulevaan hieman häiritsivät. 

     Maailmanloppu ei tule usein esiin lukemissani kirjoissa. Tai ei ainakaan samalla tavalla kuin tässä kirjassa, näin lopullisesti. Tässä lopun kuvaus oli aidon oloista ja asiat etenivät hyvällä tahdilla. Muutoksista kerrottiin pikkuhiljaa ja lukijana pysyi hyvin perässä siitä, että missä mennään.

     Pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään, kelloaikalaisiin ja todellista aikaa käyttäviin. Kelloajasta tulee "maailmanaika" ja kaikki pyörii tämän ajan mukaan. Todellista aikaa käyttävät joutuvat siis sopeutumaan kellon määräämän tahdin lisäksi pitenevään vuorokauteen. Ja kuten aina kaikki erilainen saa aikaan reaktion, todellista aikaa käyttävät saavat päällensä vihaa ja epäilyksiä. 

     Ihmeiden aika oli omalla tavallaan hyvin nopeasti luettava ja mielenkiintoinen kirja. Kuitenkaan itse en kokenut tätä niin ihmeellisenä ja uskomattamana, kuin olin kuvitellut. Itselleni tämä oli hyvistä puolistaan huolimatta hieman keskivertoa parempi kirja, enkä oikein osaa selittää syytä tähän. Jäin kaipaamaan hieman laajempaa kuvausta, hieman enemmän juonta.

The age of miracles
Suomentanut: Pirkko Biström
Genre: scifi, fantasia, nuoret, aikuiset
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2012, suom. 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,65

Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä, Kirjan vuoksi
Helmet2020:

28. Tulevaisuudesta kertova kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

42. Kirjassa on isovanhempia

49. Julkaistu 2020

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti - Naistenviikko 2020

Muumilaaksossa tapahtuu merkillisiä luonnonilmiöitä, jotka pessimistinen Piisamirotta tulkitsee tuhon merkeiksi. Muumipeikko ja Nipsu lähtevät etsimään kaukaista tähtitornia ottaakseen asiasta selvää. Matkallaan he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, joka tietää, että omituisten ilmiöiden takana on pyrstötähti. Mukaan liittyvät myös neuvokas Niisku ja hänen viehättävä sisarensa Niiskuneiti.
Taival etenee huimasta seikkailusta toiseen. Lopulta on enää hyvin vähän aikaa ehtiä takaisin kotiin varoittamaan vaarallisesta pyrstötähdestä, joka syöksyy uhkaavasti kohti Muumilaaksoa...

     Muumilaakson tarinat ovat klassikoita, mutta itse en jostain syystä ole kirjoihin ennen tarttunut. Nyt kuitenkin päätin kokeilla ja rakastuin samantien. Tove Janssoniin on myös hyvä lopettaa tämän vuoden naistenviikon postaukset.

     Muumipeikko ja pyrstötähti on sarjan toinen osa, mutta se ei lukemista haitannut. Hahmot esiteltiin hyvin ja Muumipeikko sekä Nipsu pääsivät paremmin parrasvaloihin. Heidän matkansa varrelta löytyivät Nuuskamuikkunen sekä Niiskut, parin hemulin lisäksi. Kirjan rentous vakavasta aiheesta toimi ja kaikki se toiminta sai kirjan hujahtamaan nopeasti.

     Pyrstötähden jälkeen odotan innolla sitä, koska pääsen tarttumaan myös sarjan jatko-osiin ja toivottavasti myös ensimmäiseen osaan. Tämän kirjan perusteella ainakin on odotettavissa paljon menoa ja melskettä, eikä tylsiä hetkiä tule. Mietin vain, että mitenköhän innoissani olisin lapsena näistä ollut, kun nyt jo olen ihan täpinöissäni. Tai sitten sarjojen ja elokuvien katsominen on tehnyt näistä vain niin nostalgisia, että innostus muodostuu sitä kautta. 

Kometjakten
Suomentanut: Laila Järvinen
Genre: lapset, fantasia, klassikko
Sarja: Muumilaakson tarinoita #2
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1946, suom. 1955, tarkistettu painos 2018

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,27

Helmet2020:

1. Kirja on vanhempi kuin sinä

4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä

23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä

34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio. Ja Tove sai nyt viimeisen päivän kunniapaikan.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

2. Kun kuningas kuolee (Elina Backman)

3. Armonvuosi (Kim Liggett)

4. Kiviäidit (Erin Kelly)

5. Vi (Kim Thúy)

6. Vieraat (Johanna Sinisalo)

Johanna Sinisalo: Vieraat - Naistenviikko 2020

Kuusivuotias Sissi viiltää itseään päiväkodissa saksilla ja hänen vanhempiensa maailma järkkyy. Siirin ja Essin perheessä lähes kaikki on siihen mennessä sujunut mallikkaasti: on kaksi kaunista lasta, tyttö ja poika, ja molemmat vanhemmat menestyviä uranaisia. Lääkärintarkastuksessa selviää, että Sissillä on vanhempikin haava. Miksi lapsi oireilee itseään vahingoittamalla? Vai suojeleeko hän vammojen aiheuttajaa?

     Johanna Sinisalon Vieraat valittiin Kariston kauhuromaanikilpailun voittajaksi vuonna 2019 ja kirjan sanotaan olevan moderni kotimainen kauhukirja. Näillä meriiteillä odotin kirjalta paljon, mutta sen sijaan vain hämmennyin.

     Olen lukenut Sinisalolta useammankin kirjan ja tykkään hänen tyylistään ja kirjojen aiheista. Vieraat ei tehnyt poikkeusta siinä suhteessa. Kirja käsittelee nelihenkisen sateenkaariperheen arkea ja varsinkin kuusivuotiaan Sissin ajatuksia. Sissi on ikäisekseen hyvinkin kehittynyt ja hän lukee ihmisen biologiaa käsitteleviä kirjoja ja julkaisuja, kääntäen tekstin lapsen aivoille ymmärrettäväksi. Sissin lukeminen ja asioiden miettiminen saavat aikaan ketjureaktion, joka laittaa jokaisen perheen jäsenen miettimään toistensa motiiveja ja tekemisiä.

     Kirjan hahmot olivat hyvin tehtyjä ja heidän tekemisensä olivat selkeitä. Jokainen hahmo oli erilainen ja näitä piirteitä tuotiin hyvin esiin. Essin ja Siirin parisuhteesta kuitenkin tuli itselleni niin negatiivinen kuva, että siinä ei tuntunut olevan mitään hyvää. Molemmat syyttelivät tapahtumista toisiaan, eivätkä nähneet itsessään mitään vikaa. Itseäni eniten kuitenkin häiritsi kirjassa se, miten varsinkin Essi tuntui ajattelevan lapsista. Sissillä ja Luukkaalla on molemmilla sama isä, Ville, mutta Essi on synnyttänyt Sissin ja Siiri Luukkaan. Tätä eroa tunnutaan koko ajan painottavan ja jaottelu siitä, kumpi on kumman äiti, on esillä usein.

     No entä kirjan juoni sitten? Omaan makuuni kirjan oli melko hidastempoinen ensimmäiset neljäsataa sivua ja viimeiset neljäkymmentä sivua mentiin niin kovaa, että en pysynyt perässä. Lopun tapahtumia oli jonkin verran valmisteltu aikaisemmin, mutta itselle se tuli silti aivan puun takaa. Lisäksi lopetus oli mielestäni jotenkin töksähtävä ja jätti vain läjän kysymyksiä peräänsä ilman vastauksia. Kauhua en jotenkin tästä kirjasta löytänyt, ehkä sen suhteen tykkään enemmän ihan klassisesta muodosta. Yhtä kaikki, Vieraat oli ihan luettava kirja ja omalla tavallaan nopeasti ohi. 

Genre: scifi, kauhu
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Ennen päivänlaskua ei voi
Arvosana: ***
Goodreads: 3,65

Muissa blogeissa: Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjat kertovat
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö (mainitaan Tomi Björck)

22. Epäluotettava kertoja

41. Kirjassa laitetaan ruokaa/leivotaan

49. Julkaistu vuonna 2020

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

2. Kun kuningas kuolee (Elina Backman)

3. Armonvuosi (Kim Liggett)

4. Kiviäidit (Erin Kelly)

5. Vi (Kim Thúy)

Kim Thúy: Vi - Naistenviikko 2020

Nuori Vi on perheensä ainoa tytär ja vanhempiensa silmäterä. Kun sota pakottaa Vin perheen jättämään kotimaansa, hellityksi ja varjelluksi syntyneen lapsen koko elämä muuttuu.

Isä jää Vietnamiin, äiti ja veljet sopeutuvat uuteen elämään Kanadassa. Vin tulevaisuus on kuitenkin toisenlainen. Etsiessään paikkaansa maailmassa hän kulkee Saigonista Montrealiin, Suzhousta Bostoniin, Kambodzasta Berliinin murtuvalle muurille.

     Kim Thúy nousi ihmisten tietoisuuteen esikoisromaanillaan Rulla vuonna 2009. Vi on kirjan sisarteos, kertoen matkasta Saigonista pois. Olin suunnitellut lukevani ensin kirjailijan esikoisteoksen ja sitten vasta tämän, mutta kirjastoon tekemäni varaukset tulivat toisessa järjestyksessä. Nyt Vin luettuani, en usko lukevani esikoisteosta ainakaan vähään aikaan.

     Vi kertoo äidistä ja hänen neljästä lapsestaan, jotka matkaavat Saigonista muiden pakolaisten kanssa etsimään parempia elinoloja. He päätyvät Kanadaan ja pyrkivät jatkamaan siellä elämäänsä osana yhteisöä ja yhteiskuntaa. Kirjan päähenkilönä on Vi, tyttö, joka haluaa toteuttaa unelmiaan ja joka joutuu taistelemaan äitinsä toiveita vastaan.

     Vi oli koskettava kirja, se oli mielenkiintoinen, se oli nopeasti luettava. Itselleni kirja oli kuitenkin liian rikkonainen lyhyine lauseineen, liian kauniilla kielellä kirjoitettu. Odotukseni olivat hieman liian korkeat ja kirja ei kolahtanut niin hyvin, kuin olisin toivonut. Kirjan tarina ei vain saanut minua niin paljoa mukaansa, että olisin tykännyt tästä enempää. Kokonaisuutena, kirjan tarkoitus ei kunnolla hahmottunut minulle. Tämä oli ihan mukava matkakertomus, mutta siihen se sitten omalla kohdalla jäikin.

Vi
Suomentanut: Marja luoma
Genre: realistinen fiktio, omaelämäkerrallinen, historiallinen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016, suom. 2019

Arvosana: **
Goodreads: 3,81

Helmet2020: 32. Alunperin kielellä, jota et osaa (ranska)

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

2. Kun kuningas kuolee (Elina Backman)

3. Armonvuosi (Kim Liggett)

4. Kiviäidit (Erin Kelly)