23. elokuuta 2016

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

Nimi: Miehet jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor)
Kirjailija: Stieg Larsson
Suomentaja: Marja Kyrö
Genre: rikos, trilleri, mysteeri
Sarja: Millennium
Sivumäärä: 612
ISBN: 978-951-0-41465-1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2006
Luettu: 8/16

Vetävää jännitystä, karmivia paljastuksia, kansankodin kulissit kaatuvat

Mikael "Kalle" Blomkvist, taloudesta kirjoittavat Millennium-aikakauslehden vastaava toimittaja, on pulassa. Hänet tuomitaan kunnianloukkauksesta vankilaan. Mahtava paljastujuttu teollisuuspohatta Wennerströmin hämäräbisneksistä kaatui riittämättömiin todisteisiin, ja Wennerström aikoo asianajajineen ajaa niin Blomkvistin kuin koko lehdenkin puille paljaille.
     Kaiken keskellä Blomkvist saa uransa erikoisimman tarjouksen, kun sukufirman entinen johtaja Henrik Vanger lähestyy häntä. Vanger haluaa Blomkvistin selvittävän mitä tapahtui hänen veljentyttärelleen Harrietille, joka katosi elokuisena iltapäivänä vuonna 1966. Tätä suljetun tilan mysteeriä ei kukaan ole koskaan onnistunut ratkaisemaan. Vangerin lupaama palkinto on mitä houkuttelevin: todisteet Wennerströmin rikoksista.
     Blomkvist voi vain suostua ehdotukseen. Hän saa avukseen nuoren, tunnehäiriöisen mutta nerokkaan Lisbeth Salanderin, joka on erikoistunut ihmisten yksityiselämän tonkimiseen. Tapaus vie heidät yhä syvemmälle kohti Vangerin perheen ja samalla kansankodin sisällä vellovaa mustaa menneisyyttä: rasismia, vihaa ja veritekoja.

Arvostelu: Ihan ensin minun on pakko todeta, että tämän kirjan alku oli yksi tylsimmistä mitä olen lukenut. Tuntui ettei mitään tapahtunut, selostettiin vain juurta jaksaen niin tylsiä asioita, että ne ei mielestäni edes ollut mitenkään tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Ja ehkä tämän takia ensimmäisen neljänneksen lukemiseen meni parikin viikkoa kun ei vain kiinnostanut ottaa kirjaa käteen ja jatkaa tylsää jaarittelun lukemista.

     ""Vuonna 1927 hän [Richard Vanger] värväytyi sotaväkeen - vastoin isänsä tahtoa - ja 1930-luvulla hän kiersi useammassakin natsiryhmässä. Jos vain oli olemassa jokin sairas salaliittoyhteenliittymä, voit olla varma että hänen nimensä on jäsenluettelossa. Vuonna 1933 syntyi Lindholmin liike, toisin sanoen Ruotsin kansallissosialistinen työväenpuolue. Miten hyvin olet perillä meikäläisestä natsihistoriasta?"" s. 98

     Kun lopulta pääsin lähemmäs puolta väliä kirjaa, odotin innokkaana Lisbeth Salanderin ja Mikael Blomkvistin tapaamista. Mutta sitä hetkeä sai odottaa tovin kauemmin kuin elokuvissa. Molemman elämistä kyllä kerrottiin kaikki tarpeellinen, että lukija pysyi mukana missä mennään ja mitä tapahtuu. Ja lopulta tapahtui se kauan odottamani hetki kun Lisbeth saapui tutkimaan rikosta. Siitä lähtien kirja sitten viimeistään muuttui sellaiseksi, että lukemista olisi vain halunnut jatkaa ja jatkaa. Mielenkiinto pysyi selkeästi paremmin yllä kun kaikki ylimääräiset liirumlaarumit oli puserrettu alkuun ja lopussa päästiin itse asiaan. Asioita sattui ja tapahtui ja sitten. Kaikki oli ohi. Pääsimme takaisin siihen selittelyyn ja sanojen lisäilyyn. Sitä sitten kesti muutamat viimeiset luvut. Ollessani kuitenkin niin lähellä loppua, oli nuo viimeisetkin sivut pakko lukea ja sitten sulkea kirja viimeisen kerran. 
     Eli siis lyhykäisyydessään ensimmäinen ja viimeinen neljännes kirjasta olisi voitu pienentää puoleen ja antaa keskiosan toiminnan ja tapahtumien puhua puolestaan. Yhtenä plussana on vielä mainittava se, että missään vaiheessa kirjaa ei voinut arvata loppuratkaisua. Eli sinänsä tämä romaani oli oikein taitavasti ja mielenkiintoisesti koottu. Ja kyllä, aion lukea myös seuraavat osat lähiaikoina.
Arvosana: ****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti