Kirjailija: Sofi Oksanen
Genre: lgbt
Sivumäärä: 220
ISBN: 978-952-67534-0-9
Kustantaja: Silberfeldt
Julkaisuvuosi: 2005
Luettu: 8/16
Mitä tapahtui Pikille? Vitsimaakarille, jolla oli itkevän ilveilijän ääni, joka sokeutti, petkutti ja peitti kaiken sen, minkä hän halusikin olevan näkymätöntä itsessään. Miten kaupungin coolein lepakko päätyi vangiksi omaan kotiinsa, näkemään lähes nälkää?
Ongelmaan, joka ei ole hallittavissa, on vaikea saada apua. Sillä on kuitenkin nimi. Tautiluokitus F-41.0.
Pikiä yrittävät pitää pystyssä tyttöystävät. Nykyinen, tarinan minäkertoja, ja ex Bossa, jotka huolehtivat hänestä monin tavoin.
Se on virhe. Mutta niin on myös minäkertojan ja Pikin suhde, jossa oikeat sanat osuvat vääriin paikkoihin ja väärät oikeisiin. Siitä irtautuminen on veristä.
Arvostelu: Joskus sitä miettii ennen kirjan aloittamista, että "olenko nyt aivan varma?". Sofi Oksasen kohdalla minulle on usein käynyt niin. Nyt kuitenkin sain otettua Baby Janen kirjahyllystäni ja aloin lukemaan. Aluksi kerrontaan oli hyvin vaikea päästä mukaan, sillä ajassa hypittiin ja aina ei ollut ihan varma, että kenen puheenvuoro oli menossa. Ja näin kirjan luettuani en ole vieläkään ihan varma, että kenelle mikäkin repliikki mahtoi kuulua. Ajassa eteen- ja taaksepäin siirtyminen oli tehty onneksi lukijalle helpoksi pienillä vihjeillä, jotka kertoivat missä kohtaa mennään.
Kun ostin Baby Janen, en tiennyt mistä kirja kertoo. Ja nyt kun aloin sitä lukemaan, en vieläkään tiennyt. Tarina tuli siis pienimuotoisena shokkina itselleni, mutta pääsin siitä nopeasti yli. Asiaa auttoi Oksasen tapa kirjoittaa ja kuvailla. Ja silti hän ei kuvaile liikaa ja antaa lukijan täyttää puuttuvat kohdat. Myös oma mielenkiintoni mielenterveysongelmiin ehkä auttoi, vaikkakin tämä kirja antoi niistä hyvin erilaisen kuvan kuin yleensä annetaan.
"- Ei yksi päivä selvin päin voi olla liikaa pyydetty!
- Enhän mä juo ku pari kertaa viikossa!
Olin heittänyt asian puoliksi vitsillä. En ollut halunnut kuulla olevani oikeassa. Mutta minä olin.
- Sä siis haluat juoda aina, kun sä näet mut, etkä koskaan muulloin. Eli se johtuu musta!
- Mitä sä tolla kuvittelet saavuttavas?
- Sä et kestä nähdä mua ilman viinaa.
Mikä nöyryytys.
- No vittu ei tavata sitten enää koskaan.
Olin oikeassa.
Minä en kelvannut." s. 88
Baby Jane oli hyvin brutaalisti kerrottu, mutta silti yksityiskohtiin ei menty liiaksi. Tarina meni eteenpäin ja piti mielenkiinnon yllä. Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvin nopealukuinen kirja, joka piti sisällään hyvin paljon. Loppu ei ollut sellainen, kuin normaalisti kirjoissa on. Mikä ei tullut yllätyksenä. Ja näin kirjan loppuun luettuani en voi kuin miettiä, että mikä sai minut lukemaan koko kirjan yhden päivän aikana. Ehkä se oli kirjailijan tyyli kirjoittaa, sekavasti mutta samalla niin kuvailevan selkeästi. Tai sitten halusin niin kovasti saada selville, miten hahmojen käy, pääsevätkö he vankiloistaan vai joutuvatko he vielä syvemmälle.
"Nyt ihmiset kiertävät minut kaukaa, koska kuvittelevat minun tehneen jotakin sellaista, mitä ei saisi tehdä. Heidän ilmeistään näen jotain, mikä kutsuu sisältäni häpeää ja isoja kummallisia kuhmuja kylmää liukumäkeä pitkin jonnekin, missä ei ole ihmisiä. Vain tähtikirkkaita muistoja narskuvista laseista ja kylmää tuulta nikotiinin kellastuttamassa vanhassa valokuvassa, joka oli." s. 220
Arvosana: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti