Kirja: The Perfect Game

Kirja: The Perfect Game
Kirjailija: J. Sterling
Gengre: nuoret, romantiikka
Sarja: The Perfect Game #1
Sivumäärä: 319
Julkaisuvuosi: 2012

He's a game she never intended to play.

And she's the game changer he never knew he needed.

The Perfect Game tells the story of college juniors, Cassie Andrews & Jack Carter. When Cassie meets rising baseball hopeful Jack, she is determined to steer clear of him and his typical cocky attitude. But Jack has other things on his mind... like getting Cassie to give him the time of day.

They're both damaged, filled with mistrust and guarded before they find one another (and themselves) in this emotional journey about love and forgiveness. Strap yourselves for a ride that will not only break your heart, but put it back together.

Sometimes life gets ugly before it gets beautiful...

HUOM! Kirjaa ei suositella alle 17-vuotiaille!

Kirjailijan suositus!

Arviointi: Tui tui.. Ja vielä pari kertaa tui. Sitä mieltä olen tästä kirjasta. Hyvällä tavalla. Koska ah,, oikeasti. Jack oli aivan ihana, huomaavainen ja rehellinen (ainakin joskus).. Ja no, hänellä oli rikkinäinen lapsuus takanaan, mikä luo heti sympaattisen kuvan. Varsinkin kun jätkä osoittaa avoimesti rakastavansa isovanhempiaan joiden luona asuu veljensä kanssa EIKÄ edes yritä esittää kavereidensa kanssa kovaa jätkää ja olla myöntämättä rakastuneensa tyttöön. Siis mitä muuta voisin sanoa kuin Aaaahh! Ja tui tui!
     Mutta sitten taas, jokaisessa on ne omatkin huonot puolensa. Ja oikeasti, vaikka ihminen sanoo muuttuneensa, ei muutos aina kata koko henkilön luonnetta ja persoona. Pahoitteluni tämän karmea totuuden julki tuomisesta. Ja minusta on hieman ärsyttävää, että kirjoissa hahmot ovat joko niin epäluuloisia, että uskovat oman varjonsakin seuraavan heitä pahat mielessään, tai sitten he ovat niin sinisilmäisiä, että uskovat kaiken. Ja vielä ärsyttävämpää on se, että jos henkilö ensin ei usko ketään ja sitten alkaakin uskomaan yhden ihmisen puheista kaiken.. Ja tässä kirjassa kun se tapahtui kahdelle henkilölle. Arg, räjähdän pian!
     Mutta mikäs minä olen tuollaisia asioita kritisoimaan.. Myönnän sortuvani tällaisiin asioihin joskus itsekin kun kirjoittelen, mutta ei voi mitään. Yhtä paljon ne aina ärsyttävät kun luet asiasta jonkun muun kirjoittaman tekstin välityksellä.
     Ja jos sitten pääsisin itse kirjaan käsiksi. Ennen kuin pääsin edes avaamaan tätä kirjaa luni jostain, että tämä kirja on sellaisille pojille jotka harrastavat (tai ovat harrastaneet) intohimoisesti jotakin urheilulajia ja sellaisille tytöille jotka ovat joskus rakastuneet (tai rakastavat edelleen) edellä mainitun kaltaista poikaa. No, itse en laske itseäni tuollaiseksi tytöksi, mutta lasken itseni kyseisenlaiseksi pojaksi,, tosin vain tytön kropassa. Harrastin joskus urheilua ja ajattelin oikeasti, että siitä tulisi ammattini sitten kun vain saan koulun suoritettua. Toisin kuitenkin kävi, mutta omalla tavallani pystyin samaistumaan Jackiin. Vaikka en minä nyt ihan niin lähelle uraa päässytkään koskaan, enkä ollut muutenkaan samanlainen kuin hän kentän ulkopuolella. Hänen ajatusmaailmansa urheilua kohtaan oli kuitenkin hyvin kuvailtua ja totuuden tuntuista.
     Sitten ajatukseni Cassiesta. No, tuota. Itseasiassa en ole varma, että mitä sanoisin hänestä. En tarkoita että hän olisi ollut mitenkään tuhoon tuomittu hahmo tai että olisin vihannut häntä. Päinvastoin. Hän oli ihana ja joskus pystyin kuvittelemaan, että samanlaisessa tilanteessa käyttäytyisin varmasti aivan samalla tavalla. Ja sitten oli niitä hetkiä jolloin mietin, että mitä helvettiä tuo tyttö oikein ajattelee?!
     Kirjan juoni oli hyvä,, mutta siinä oli myös paljon vihattavaa. En vain voi ymmärtää, että miksi kirjassa pitää olla aina typerä ja kaiken uskova tyttö ja hän rakastuu poikaan joka on sellainen idioottii ettei mitään rajaa. Ja ihan sama mitä tuo idiootti jätkä tekee, tyttö antaa tälle kaiken anteeksi. Ja no, tietenkin tämä idiootti poika tuo jotain hemmetin ruusuja tusinan verran. Huoh! Eikö oikeasti voida keksiä jotain muuta? Tosin odotin koko ajan, että milloin Jackin veli sanoo myös Casseille rakastavansa tätä. Koska se tästä olisi vielä puuttunut. Kliseitä kliseiden perään, ei muuta.
     Jos ei ajattele kirjaa muuta kuin vain sanoina peräkkäin, lauseina. Tämä kirja oli siinä tapauksessa hyvä. Heti kun alkaa miettiä vähänkin enemmän mitä on lukeamassa, lukeminen on pakko lopettaa hetkeksi. Kaikki oli vain omalla tavallaan niin ennalta-arvattavaa, vaikka ei kaikki tapahtunutkaan ihan siinä järjestyksessä kuin luulin asioiden tapahtuvan. Mutta kuitenkin, kaikki tapahtui joka tapauksessa! Tosin oikein yllätyin niiden kaikkien toisen loukkaamisen määriä.. Ja niiden anteeksiantojen määriä!
     Mutta niin.. En voi sanoa että kokonaan vihasin tätä lukukokemusta. Mutta en voi kuitenkaan sanoa sitä elämykseksi. Enkä voi sanoa, että en tule koskaan lukemaan sarjan toista osaa, koska mitä luultavimmin tulen sen lukemaan. Ihan vain sen vuoksi, että saan tietää miten Jack ja Cassie pystyvät pilaamaan elämänsä tulevaisuudessa...... Ei millään pahalla.
Arvosana: 8

Kirja: Up To Me

Kirja: Up To Me
Kirjailija: M. Leighton
Gengre: romantiikka, erotiikka, aikuiset
Sarja: The Bad Boys #2
Sivumäärä: 289
Julkaisuvuosi: 2013

For Olivia, romantic bliss has never felt so right as it does with Cash. Unpredictable, except when it comes to satisfying her desires, Cash’s bad boy reputation is well-earned, but he’s turning his life around with the one woman who accepts him for who he is.

Until strangers from the past turn Olivia and Cash’s world upside down. What they want is something only Cash can give them. And if he doesn't deliver, then they’re taking the one thing that Cash values the most.

Olivia always knew that in falling for Cash she was likely to get burned. But this new threat is beyond anything she imagined. Now she has to trust Cash with her life — and for Olivia that’s much easier than letting go, and trusting him with her heart.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Down To You"
Arviointi: Koska ensimmäinen osa oli niin hyvä, minun oli ihan pakko lukea tämä toinenkin osa heti perään. Ja vaikka nämä ovatkin samaa sarjaa, niin tämän kirjan kohdalla tuntui siltä kuin olisin taas aloittanut jonkun uuden sarjan. Tästä oli poistettu kaikki turhat seksikohtaukset ja jäljelle jätetyistä tehty vieläkin koskettavampia. Poisjätettyjen "ylimääräisten" asioiden tilalle oli tuotu toimintaa, dialogeja ja aivan mahtava Olivian äiti! En oikeasti voinut kuin nauraa tämän kylmälle ja niin vähän-välittävälle persoonalle. Ja tiedän, se ei ollut kauhean kohteliasta mutta minkäs teet. Joku hänessä vain sai hymyn huulilleni, vaikka eihän sellaisen äiti olisi mikään hauska asia.
     Muutenkin oli mukava, että hahmoista kerrottiin enemmän, vaikka ei heistä vieläkään saanut aivan eheää kuvaa luotua. Jotenkin aina vain tunnuttiin hieman sivuuttavan esim. jonkun lapsuutta tai ajatusten kulkua, mutta sen syvemmälle ei koskaan päästy. Ja silti kun juoni eteni niin joskus tuntui, että pienet lisätiedot tietyistä asioista olisivat auttaneet ymmärtämään enemmän,, ja paljon.
     Se että tässä kirjassa ensimmäisessä osassa alkanut mielenkiintoinen juoni jatkui, tuntui jotenkin hieman väkisin tehdyltä. Tuntui siltä kuin Leighton olisi yrittänyt tunkea johonkin väliin hieman ammuskelua ja pahoja poikia. Ja sitten taas seuraavalla sivulla pääsi lukemaan siitä kun Olivia miettii, että onko hän rakastunut Cashiin tai, että pitäisikö hänen vain lähteä ennen kuin on liian myöhäistä. Ja tosi asia on, että silloin oli jo liian myöhäistä lähteä! Herran Jumala sentään, yksi hahmoista on kidnapattu ja tämä yksi miettii, että jos hän nyt lähtisi niin hän voisi jatkaa joten kuten elämäänsä ilman Cashia. Olisin niin mielelläni halunnut sanoa hänelle, että "sorry girl, it's too late"...

     "“I’ll want you with me forever. I never want to spend another night without you. Ever.  I can’t stand the thought of something happening to you. I can’t stand the thought of us fighting. I can’t stand the thought of you being anything other than deliriously happy. With me.”

     “Then consider me deliriously happy. With you. Always.”

     “Always,” I repeat as I cover her mouth with mine.  She sighs again as I move inside her.  This time, I breathe it in, her breath becoming a part of me as much as she herself has become a part of me.  And that’s the way I like it, because I don’t plan on giving either of them back.  Not now, not ever."

Arvosana: 9

Kirja: Down To You

Kirja: Down To You
Kirjailija: M. Leighton
Gengre: romantiikka, aikuiset, erotiikka
Sarja: The Bad Boys #1
Sivumäärä: 215
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-130-171-6722

The scorching tale of one girl, two brothers and a love triangle…that’s not. 

Olivia Townsend is nothing special. She’s just a girl working her way through college so she can return home to help her father run his business. She’s determined not to be the second woman in his life to abandon him, even if it means putting her own life on hold. To Olivia, it’s clear what she must do. Plain and simple. Black and white. But clear becomes complicated when she meets Cash and Nash Davenport. They’re brothers. Twins.

Cash is everything she’s always wanted in a guy. He’s a dangerous, sexy bad boy who wants her in his bed at any cost. He turns her insides to mush and, with just one kiss, makes her forget why he’s no good for her. 

Nash is everything she’s ever needed in a guy. He’s successful, responsible and intensely passionate. But he’s taken. Very taken, by none other than Marissa, Liv's rich, beautiful cousin. That doesn't stop Olivia from melting every time he looks at her, though. With just one touch, he makes her forget why they can never be together.

Black and white turns to shades of gray when Olivia discovers the boys are hiding something, something that should make her run as far and as fast as she can. But it’s too late to run. Olivia’s already involved. And in love. With both of them. Both brothers make her heart tremble. Both brothers set her body on fire. She wants them both. And they want her. How will she ever choose between them?

Arviointi: Oh My God! Tämä kirja kuuluu taas siihen kategoriaan minkä vain nappaan mukaani ilman, että luen takakantta ja etukannen katsominenkin jää vain vilkaisun tasolle. Ja sitten kun avaan tämän kirjan, etusivulla on teksti: "NOT appropriate for younger readers". Ei hyvä merkki. Siinä kohtaa alkaa tosissaan miettiä, että minkä kirjan minä oikein otinkaan käteeni.
     Kun aloin lukea, jotenkin ajattelin että tästä tulee samanlainen kuin Fifty Shades Of Grey:sta. Tai ainakin jotain sen tapaista. Mutta ei. Onneksi. Tämä oli jotain paljon paljon parempaa ja viihdyttävämpää. Eikä mielikuvat olleet niin kauheita kuin ehkä Fiftyn kanssa. Tosin sitä en voi kieltää, että tämäkin kirja sisälsi paljon vaaka-asentoja ja kyllä sinne pari pystyasentoakin mahtui mukaan. Mutta silti jonnekin kaiken väliin oli saatu sovitettua oikeasti mielenkiintoinen juoni. Loppuhuipennus ei todellakaan ollut sellainen mitä odotin, mikä oli vain hyvä asia.
     Hahamoista minun on pakko sanoa sen verran, että ensinnäkin Oliviasta oli saatu hyvin tehtyä "oikealta" tuntuva henkilö eikä vain joku nuori naisenalku joka tekee kaiken mitä hänen käsketään tekevän. Ja sitten ne kaksoset Nash ja Cash!! Rakastuin. Vaikka tosin hieman ärsyynnyin siitä, että heistä ei kerrottu melkein mitään. Joskus jutut meni hieman sekaviksi. Varsinkin lopussa kun Nash "lähti".

     "I guess they’re right when they say, “Never say never.” I said I would never beg. That’s laughable. It’s only Wednesday and I’ve already lost count of how many times I’ve called Olivia. I should be embarrassed.

     But I’m not.

     I’m desperate. More and more every day. I’m desperate not to lose her. But I don’t know what to do next. I hate to go to her house and force her to talk to me. But I will. At this point, I can’t think of anything I wouldn’t do for her. To see her. To talk to her. To touch her and taste her again.

     Oh damn, this ain’t good!"

Arvosana: 9½

Kirja: Losing It

Kirja: Losing It
Kirjailija: Cora Carmack
Gengre: nuoret, romantiikka
Sarja: Losing It #1
Sivumäärä: 204
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-098-839-3509

Sick of being the only virgin among her friends, Bliss Edwards decides the best way to deal with the problem is to lose it as quickly and simply as possible - a one-night stand. But her plan turns out to be anything but simple when she freaks out and leaves a gorgeous guy alone and naked in her bed with an excuse that no one with half-a-brain would ever believe. And as if that weren't embarrassing enough, when she arrives for the first class of her last college semester, she recognizes her new theater professor. She'd left him naked in her bed about 8 hours earlier.

Arviointi: Siis nyt mä niin löysin mun unelmien miehen! Garrick oli vain niin täydellinen! Ihanan huomaavainen, rehellinen ja kuvauksista (ja jos siihen liittää kirjan kannessa komeilevan nuorukaisen) ei mies voisi paljon paremmalta näyttää! Toki hänessäkin oli pari asiaa jotka haluaisin muuttaa, mutta eihän kukaan voi oikeasti olla täydellinen. Eihän? Paitsi kirjoissa, tietenkin.
     Mietin kauan että aloitanko lukemaan tätä, koska takakansi ei vakuuttanut aivan täysin. Ajattelin ensin, että vaikka Bliss ei menettäisikään neitsyyttään ensimmäisellä yrittämällä, kaksikko kuitenkin päätyisi nopeasti vällyjen väliin ja homma olisi hoidettu. Sitten loppu kirja vain pähkäiltäisiin, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi totuus ei kuitenkaan ollut tämä, vaan Bliss sai pitää neitsyytensä melkein loppuun asti. Tosin siltä pähkäilyltä ei selvitty vaikka neitsyydestä ei päästykään.
     Itseäni hieman häiritsi tässä se, että Bliss ei voinut kertoa suhteestaan muka edes parhaalle ystävälleen. Siis oikeasti, jos toiselle kerrotaan muutenkin kaikki kauheimmat ja noloimmat salaisuudet, niin eikö oman opettajan kanssa seurustelu kuulu näihin? Vai onko ajattelutavassani nyt jotain pahasti pielessä? Koska jos Bliss olisi kertonut asiat ystävälleen niin kuin ne oikeasti olivat, monelta draamalta olisi vältytty.
     Ja sitten toinen ärsyttävä asia: miksi nykyään jokaisessa kirjassa pitää olla tytöllä se yksi paras ystävä joka nyt sattuu olemaan poika, ja kappas vaan, tämä on niiiin rakastunut tähän tyttöön että ei voi elää ilman tätä?? Tässä alkaa tulla pian vainoharhaiseksi, että koska ne omat poika-puoliset ystävät alkaa jakelemaan niitä rakkaudentunnustuksia. Ja vielä kun lopputulos on aina sama: ensin poika vihaa tyttöä eikä puhu tälle mitään, mutta loppujen lopuksi ystävykset saavat sovittua "riitansa" ja sitten ollaan taas ystäviä,, tosin ei niin läheisiä kuin aikaisemmin. Siis oikeasti, eikö voitaisiin jo keksiä jotain muuta?

     "I [Garrick] waited for her [Bliss] to do something - scream, run, cry, faint. Anything would be better than her stillness. I should have just been honest with her. I wasn't good at things like this. I said what I was thinking - no plans, no manipulation. 
     Then, slowly, like the sunrise peeking over the horizon, she smiled.
     She snapped the box closed.
     She didn't scream. She didn't run. She didn't faint.
     There might have been a little crying.
     But mostly... she danced."
Arvosana: 9

Kirja: A Fractured Light

Kirja: A Fractured Light
Kirjailija: Jocelyn Davies
Gengre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: A Beautiful Dark #2
Sivumäärä: 337
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-006-199-0670

When she wakes up in unfamiliar surroundings, Skye knows something terrible has happened to her. It's not until she hears Asher, the dark, rebellious angel she fell in love with, that the memories come flooding back. She tries to put the past behind her, but she knows she'll be forever haunted by the ruthless betrayal that almost took her life.

Skye returns home, but with the knowledge of who she really is, nothing can ever be the same. As she tests the limits of her newfound powers, Skye discovers that she's capable of far more than anyone could have imagined. Both the Order and the Rebellion want her for their side as war between the factions looms. She can't forget the terrifying truth she now knows about the Order, but something holds her back from embracing the Rebellion.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "A Beautiful Dark"
Arviointi: Jos ensimmäisen osan arvostelun aloitin "blaa":lla, niin tämän osan kohdalla en voi tehdä sitä. Vaikka toisaalta, kyllä tässäkin kirjassa sellaisia kohtia oli.
     Tämä kirja oli parempi kuin ensimmäinen. Ja paljon. Siis todella paljon. Tosin siihen ei tarvittu kauhean paljoa, mutta kuitenkin. Ylimääräiset puolisataa sivua oli heitetty pois ja (vaikka loppujen lopuksi se ei olekaan paljoa) näin juoni oli saatu kulkemaan paljon paremmin ja sujuvammin, eikä tarvinnut jäädä murehtimaan, että koska tämä kirja oikeasti loppuu. Eihän tämä vieläkään ollut mikään täydellinen suoritus ja lukuelämys, mutta päästiin jo aika lähelle.
     Ensinnäkin, tässä osassa tuntui kuin hahmoihin olisi panostettu enemmän. Tämä sai aikaan sellaisen vaikutelman, että tapahtumilla oli oikeasti jokin tarkoitus. Tosin joissakin kohtia itseäni alkoi ainakin ärsyttämään se, että hahmojen luonteet eivät aina vastanneet sitä käsitystä minkä niistä oli aikaisemmin saanut. [Seuraavaksi juoni paljastuksia. Hyppää seuraavaan kappaleeseen jos et halua lukea!] Esimerkiksi kun Skye oli kuolemaisillaan ja Asher vei hänet pois pieneen mökkiin keskellä ei mitään, kaikki Skyen kaverit ja hänen "tätinsä" Jo olivat tietenkin huolissaan. Kun sitten Skye palasi ehjänä ja paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen, Jo ja Ian - yksi Skyen parhaimmista ystävistä - käyttäytyivät oudosti jopa Skyen mielestä. Mikä on siis melko paljon sanottu sillä koko ensimmäisen kirjan ajan ajattelin Skyen olevan sokea (ainakin joissain asioissa). Ja no, heidän eriskummalliselle käytökselle ei löytynyt koko kirjasta mitään järkevää selitystä. Tosin kyllähän Skyen tädin käytöstä nyt vähän yritettiin selitellä, mutta Ianille ei annettu mitään muuta selitystä kuin samaa vanhaa: "mä olen ollut rakastuneena suhun jo kolmannelta luokalta asti etkä sä vieläkään tajua sitä"...
     Toiseksi, kolmiodraamaa oli vähennetty! Tai niin, vähennetty ja vähennetty. Oikeastaan ensimmäinen osa oli neljiödraamaa ja tämä kirja kolmiodraamaa. Pienin poikkeuksin tosin. Hieman kyllä häiritsi se, että Asherin ja Skyen välisistä hetkistä ei kirjoitettu kuin vain kauhean lyhyesti. Aivan kuin Davies olisi vain halunnut ilmaista että kyllä, he ovat yhdessä mutta ei, en kirjoita heidän jutustelustaan tai sekstailustaan mitään. Enkä edes olisi kaivannut tähän mitään intiimimpää kanssakäymistä (Asherin vihjailut olivat jo riittävästi), mutta kyllähän heidän oli pakko joskus jutella muustakin kuin siitä, että Asher haluaa tappaa Devinin ja Skye vastustaa sitä!
     Kolmanneksi, tähän kirjaan oli saatu enemmän "toimintaa" jo alusta asti. Tai ainakin oli yritetty saada. Ainoa kunnon tappelukin saatiin tukahdutettua sillä, että Skye huutaa kurkku suorana Asheria lopettamaan. Ja sitten kun Asher lopettaa eikä tapa vihamiestään, Skye pamauttaa vasten poikaraukan kasvoja ettei hän liitykään ah niin ihanan rakkaansa puolelle taistelussa. Onko se sitten niin reilua?
     Neljänneksi, Skyen vanhempien ja Jon salaisuudet tulivat ilmi! Tosin hieman itseäni ärsytti se, että Jo tiesi Skyen voimista jo ennen kuin Skye itsekkään tiesi niistä. Ärsyttävää. Hyvä idea ja sitten se pilataan noin kliseisellä paljastuksella. Huoh. Ja toinen klisee oli se, että kun Skye kertoi asiasta Cassielle, tämä tyttö ottaa asian ihan rennosti. Siis haloo?! Mä ainakin tekisin jotain muuta kuin vain hymyilisin ja vitsailisin kun mun paras kaveri selittäisi olevansa enkeli..
     Loppujen lopuksi en voi sanoa muuta kuin että tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Vaikka moni asia jäikin ärsyttämään. Ja vaikka loppu jäi ärsyttämään kaikkein eniten.

     ““I’ll join you, too.” I looked to see who was speaking and saw Ian step into the clearing. He looked so serious, so determined, and I knew instantly that we would be friends forever, our entire lifetime. He would fight beside me, I’d seen it with my own eyes. And if it would be anyone there beside me, it would be Ian. Loyal, observant Ian, always watching, noticing when something was wrong, just a step or two behind. A strange and sudden thought occurred to me, then. Could Ian be a Rogue, like Aunt Jo? A little bit alone, a little bit out of sync, and quick to notice angelic powers like my eyes—even if he didn’t know what he was seeing? They both shared a particular hatred for Asher, that’s for sure. A Rogue’s hatred.

      “I’m behind you one hundred percent, Skye,” he said, moving beside me and Raven. “And I always have been. I’ll die fighting alongside you.” He put his arm around me and grinned.”

Arvosana: 9-

Kirja: A Beautiful Dark

Kirja: A Beautiful Dark
Kirjailija: Jocelyn Davies
Gengre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: A Beautiful Dark #1
Sivumäärä: 390
Julkaisuvuosi: 2011
ISBN: 978-006-199-0656

On the night of Skye's seventeenth birthday, she meets two enigmatic strangers. Complete opposites - like fire and ice - Asher is dark and wild, while Devin is fair and aloof. Their sudden appearance sends Skye's life into a tailspin. She has no idea what they want, or why they seem to follow  her every move- only that their presence coincides with a flurry of strange events. So she begins to doubt not just the identity of the two boys, but also the truth about her own past.

In the dead of a bitingly cold Colorado winter, Skye find herself coming to terms with the impossible secret that threatens to shatter her world. Torn between Asher, who she can't help falling for, and Devin, who she can't stay away from, the consequences of Skye's choice will reach further that the three of them could ever imagine.

Arviointi: Blaa, blaa, blaa ja vielä kerran blaa. Siltä minusta tuntui kun luin tätä. Ei, kirjan lukeminen ei aluksi tuntunut niin työläältä ja tuskaliaalta, vaikka tiesin jo takakannen perusteella että sitä minun vihaamaa kolmiodraamaa on luvassa varmasti jo ensimmäiseltä sivultä lähtien. Ja no, niinhän siinä sitten kävikin. Kyllä, kirja muuttui yhä jankkaavammaksi loppua kohti mentäessä ja sitten kun tullaan loppuhuipennukseen, se on ohi ennen kuin edes tajuaa, että tämä on nyt se toiminnallinen osuus.
     Tietenkin, siis tie-ten-kin, kirjassa oli niitä hyviäkin kohtia, mutta jotenkin ne huonot veivät niiltä hyviltäkin pohjan alta. Tätä sarjaa on verrattu niin Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli -sarjaan kuin Lauren Katein Fallen -sarjaankin ja vaikka olen Katen sarjasta ehtinyt nyt lukemaan vain sen ensimmäisen osan, niin täytyy sanoa tämän olleen lievä pohjanoteeraus niihin verrattuna. Tai no, ehkä tämä ja Fallen ovat samaa tasoa. Kummassakin oli omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
     Hyvää tässä kirjassa oli kirjoitustyyli ja jotenkin mielenkiintoinen kerrontatapa. Jos tästä olisi jättänyt pari jossittelu- kohtaa pois (ja ehkä vähän jotain muutakin), niin tämä olisi oikeasti voinut olla paljon siedettävämpi lukukokemus. Tosin tuo väistämättömäksi tehty kolmiodraama himmentää tämän kirjan loistokkuutta,, ja paljon.
     Jotenkin tästä tuli mieleeni myös Twilight. Jotenkin pystyin vain yhdistämään toisiaan vihaavat Asherin ja Devinin niin hyvin Edwardiin ja Jacobiin. Tosin tässä Asher ja Devin tulivat paremmin toimeen.. Ja heillä oli ehkä enemmän yhteistä,, mutta kuitenkin. Ja jos Twilightissa Bella päätti heti haluavansa Edwardin eikä antanut Jacob raukalle pientäkään mahdollisuutta, niin tässä Skye kyllä pyöritti molempia poikia miten tahtoi. Joskus jopa enemmän kuin itse tajusikaan.
     Se, että tiesin jo ennen kirjan avaamista kohtaavani kolmiodraamaa meinasi estää minua lukemasta koko kirjaa. Mutta kun sitten päätin ettei kolmiodraama saa olla esteenä, tajusin hyvin nopeasti että kirjan taustalla oleva juoni oli oikeasti hyvin sykähdyttävä, erilainen ja mielenkiintoinen. Harmi vain, että kaiken päälle oli pitänyt kasata niin paljon kaikkea epämääräistä ja turhaa..

     "“So I was thinking,” he [Asher] said, playing with a strand of my hair.

     “Again?” I asked.

     “Do you want to hear it or not?” He looked up at me.

     “Amaze me.”

     I could tell he was fighting not to laugh.

     “Well,” Asher said slowly. “Have you ever been so close to something you’ve wanted for as long as you can remember, something you never thought you could have, and been afraid to reach out and just . . . take it?”

     “Yes,” I said, my heart racing.

     “The whole point of the Rebellion is so that we can live by our own rules. That’s the entire reason we jumped,” he said. “Right?”

     “If my history lessons have served me correctly,” I said, trying to keep my voice from shaking, “then yes. I do believe you’re right.”

     “I know that Devin doesn’t have any choice,” he said, “and I see how much that hurts him. And I know you’re stuck between two choices, and you don’t exactly have a conscious say in the matter. Your powers will take over when it really counts.

     “But I have a choice, Skye. I have the power to choose whatever I want. And there is nothing that I’ve ever wanted more.” He gulped. I could feel it beneath me.

     We were quiet for a few minutes. I leaned my head on his chest and listened to the sound of his breathing.

     “You don’t have a heartbeat,” I realized.

     “Does that bother you?” he asked.

     “No.” I thought for a minute. “As long as you can feel things and care about things.”

     “It’s a misconception that you need a heart to love,” Asher whispered into my hair."

Arvosana: 8-