Clare Mackintosh: Panttivanki (Dekkariviikko 2022)

Voit pelastaa satoja elämiä - tai sen yhden kaikista arvokkaimman.

Tunnelma suoran Lontoo-Sydney -yhteyden avajaislennolla on sähköinen. Bisnesluokan 56 matkustajan joukossa huhutaan olevan monia kuuluisuuksia, ja perillä lentoa vastaanottamassa on joukko toimittajia.

Mina on yksi tarkoin valituista lentoemännistä, jotka on otettu mukaan tälle historiaan jäävälle lennolle. Hän yrittää keskittyä työhönsä ja olla miettimättä liikoja viisivuotiaan tyttärensä tilannetta. Tai avioliittonsa valtaisia ongelmia.

Lentokone on vasta noussut ilmaan, kun Mina saa hyytävän viestin nimettömältä matkustajalta, joka aikoo varmistaa, ettei kone tule koskaan pääsemään määränpäähänsä. Tämä tarvitsee Minan avukseen - ja tietää tarkalleen, miten saada hänet tottelemaan.

Laskeutumiseen on kaksikymmentä tuntia. Kahdessakymmenessä tunnissa ehtii tapahtua paljon...

     Clare Mackintosh on kirjailija, joka on kerännyt suosiota aikaisemmilla osillaan, joista itse olen tullut lukeneeksi vasta vain yhden. Kun hänen uusin kirjansa ilmestyi suomeksi viime vuonna, en halunnut tarttua siihen heti. Jostain syystä se ei saanut kiinnostustani heräämään. Kuluneen vuoden aikana olen lukenut muutamia kommentteja kirjasta, osa on ollut ylistäviä ja mukaan on mahtunut myös paljon vastakkaisia mielipiteitä. Mutkikkaan matkan päätteeksi tämä kirja kuitenkin ilmestyi omaan lukupinooni ja päätin antaa sille mahdollisuuden. 

     Panttivanki on yksi niistä kirjoista, joissa tuntuu olevan liikaa asiaa yksien kansien väliin laitettuna. Kirjassa keskitytään tapahtumiin lentokoneessa, mutta yhtä suuren palan kakusta vie myös tapahtumat Minan ja Adamin kotona sekä heidän suhteen menneisyydessä. Kirjassa kietoutuu yhteen monta asiaa, joista muutaman selvittäisi ihan vain puhumalla. Keskiössä on mm. ilmastonmuutos, riippuvuus, lapsen kasvatus ja mielenterveyden ongelmat. Kaikkea yritetään käsitellä tasavertaisesti, mutta lopputulos jättää hieman kylmäksi. Plussana mainittakoon päähenkilöiden sisäiset ajatuskaavat ja tunteiden käsittely, niin nais- kuin mieshahmojenkin kohdalla.

     Kirja kerrotaan pääosin Minan ja Adamin näkökulmasta. Tämän lisäksi saadaan lukea muutamia yksittäisiä lukuja lentokoneen matkustajista ja heidän syistä olla koneessa matkalla Australiaan. Kirjan loppuun mennessä näidenkin tarinoiden syyt tulevat toki selväksi lukijalle, mutta niitä lukiessa ne tuntuivat hieman tylsiltä ja turhilta, sillä ne eivät tunnu siinä hetkessä antavan mitään uutta tarinalle. 

     Kirjan loppua on kehuttu useissa lukemissani kommenteissa. Ja niin minunkin on tehtävä. Se oli yllättävä, myönnän. Tämä yksi yllätys ei kuitenkaan pelasta koko kirjaa, joka suurelta osin tuntui hieman puuduttavalta luettavalta. Alun tahmeudesta kertoo jo se, että varsinainen koneen kaappaus tapahtuu vasta kirjan puolessa välissä. Luulin ennen kirjaan tarttumista sen olevan enemmän keskiössä. Tämän jälkeen tapahtumat alkavat edetä hieman paremmalla tahdilla, mutta kiinnostusta loppua kohtaan se ei onnistunut omalla kohdalla luomaan. Jäin kaipaamaan enemmän jännitystä ja ahdistavuutta, nyt tämä kaikki jäi saamatta. 

Hostage
Suomentanut: Marja Luoma

Genre: jännitys
Kustantaja: Gummerus (2021)

Kirjailijan muut teokset: Lopun jälkeen
Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Kirsin book club, Lukutuulia, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjasähkökäyrä, Luettua ja maistettua, Kirjarouva

Søren Sveistrup: Kastanjamies (Dekkariviikko 2022)

Ministeri Rosa Hartungin 12-vuotias tytär katosi selittämättömästi vuosi sitten. Samana päivänä kun hän palaa töihin sairauslomalta, löytyy Kööpenhaminan lähiöstä nuori äiti julmasti murhattuna, ilman toista kättä. Läheisestä leikkimökistä löytyy kahdesta kastanjasta tikulla koottu ukko. Kun pian löytyy toinen nuori nainen, jonka molemmat kädet on irrotettu, jälleen kastanjaukko vierellään, alkaa poliisin kilpajuoksu aikaa vastaan. Murhaajan karmea suunnitelma on vasta käynnistynyt.

     Kastanjamies on "Jälkiä jättämättä"-sarjasta tutun käsikirjoittajan esikoisromaani. Kirja on kerännyt suurta suosiota ja sen pohjalta on myös ilmestynyt Netflix-sarja. Itse en ole tähän tv-sarjaan ehtinyt tutustua ja kirjan lukemisen jälkeen mietin, tulenko tutustumaankaan (kirja sai jo riittävästi mielikuvituksen laukkaamaan). 

     Jo kirjan ensimetreiltä on selvää, että kirja imaisee lukijan mukaansa ja pitää otteessaan loppuun saakka. Lyhyet luvut luovat nopeasti etenevän tarinan lukijan silmien eteen, paljastaen karmeita ja jännittäviä kohtauksia hyvällä tahdilla. Meno ei kuitenkaan ole liian kiivasta, vaan epäilyksiä tekijästä ehtii muodostaa kaikessa rauhassa.

     Kuten jo mainitsin, tämä kirja sai oman mielikuvitukseni laukkaamaan. Mikäli raa'at kuvaukset ja jännitys ei ole sinun juttusi, en voi suositella tätä kirjaa. Mutta jos tämä ei ole ongelma, suosittelen tätä ehdottomasti. En vain voinut laskea kirjaa käsistäni ja olisin voinut jatkaa lukemista vielä kauemminkin (vaikka tämä onkin n. 500 sivua jo valmiiksi). Mikäli Sveistrup julkaisee vielä joskus toisen kirjan, tulen tarttumaan siihenkin (sitten kun se on suomennettu, sillä tanska ei itseltä oikein taivu).

Kastanjemanden
Suomentanut: Antti Saarilahti

Genre: aikuiset, jännitys, mysteeri, trilleri
Kustantaja: Otava (2018, suom. 2019)

Arvosana: *****

Muissa blogeissa: Kirjarouva, Kirsin kirjanurkka, Rakkaudesta kirjoihin, Kuristava kirsikka, Kirjameren alla

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen (Dekkariviikko 2022)

Tukholman kaduilla asuvia kerjäläisiä vaanii sarjamurhaaja. Poliisit epäilevät tappajan olevan mielenvikainen, yksinäinen tekijä. Pian kuitenkin selviää, että murhien takana on järjestäytynyt taho, jolla on pirullinen suunnitelma. Samaan aikaan joukko ystäviä ja sukulaisia kerääntyy suremaan kunnianhimoista nuorta poliisia – äitiä, tytärtä ja sisarta. 

     Kerjäläinen on Sofie Sarenbrantin suositun kirjasarjan viides osa. Kirja on ilmestynyt suomeksi jo muutama vuosi sitten, mutta itse olen tutustunut sarjaan vasta tämän vuoden puolella. Olen lukenut nämä viisi osaa melko nopealla aikataululla, mutta nyt tulen pitämään pienen tauon näistä. Sarjan aikaisemmat osat eivät ole nousseet suosikkeihini, eikä tämä osa tehnyt poikkeusta. 

     Tämä osa jatkaa samalla tyylillä kuin aikaisemmat osat. Tarina etenee omalla joutuisalla tahdillaan ja juonenkäänteitäkin mahtuu matkaan mukaan ihan hyvällä tahdilla. Näistä käänteistä kuitenkin jäi uupuumaan yllätyksellisyys ja jännitys. Mikäli olet tykännyt aikaisemmista osista, en usko tämän osan olevan poikkeus. Itse kuitenkin jäi kaipaamaan jotain uutta verrattuna aikaisempaan.

     Suurimpana ongelmana tässä sarjassa koen henkilöhahmot. He ovat sopivan erilaisia ja eri hahmojen äänet on eroteltavissa. Jostain syystä hahmot kuitenkin tuntuvat hieman kaikesta muusta maailmasta irrallisilta. Aivan kuin he olisivat olemassa vain tässä hetkessä, ilman menneisyyttä tai tulevaisuutta. Tätä ajatusta on vaikea selittää lyhyesti tai fiksusti, mutta kuitenkin. Toki tilanne ei ole kaikkien hahmojen kohdalla tämä, mutta jokaisessa osassa on tuntunut olevan ainakin muutamia tällaisia hahmoja.

     Näin viisi osaa sarjaa luettuani ymmärrän, miksi jotkut tästä tykkää. Tämä on hieman kevyempää luettavaa, eikä keskity vain todistusaineiston keräämiseen. Tärkeässä roolissa on erilaiset ihmissuhteet ja elämä kriiseineen. Ehkä jollain hahmolla voisi olla hieman pienempiäkin kriisejä välillä? Ehkä minun on kuitenkin nyt aika todeta, että ainakaan tässä hetkessä tämä ei ole minulle suunnattu kirjasarja. Saatan vielä joskus tarttua seuraaviin osiin, mutta sen näkee sitten myöhemmin.

Tiggaren
Suomentanut: Helene Bützow

Genre: jännitys, rikos, mysteeri
Sarja: Emma Sköld #5
Kustantaja: WSOY (2016, suom. 2019)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa, Kuoleman kintereillä, Avoimet ovet, Osasto 73
Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä, Kuunnellut äänikirjat, Kuristava kirsikka