Courtney Summers: Sadie

Gold Creekin pienessä kaupungissa 19-vuotias Sadie voi luottaa vain itseensä. Hänen äitinsä jätti Sadien ja tämän pikkusiskon Mattien omilleen, kun tytöt olivat pieniä. Kun Mattie löytyy murhattuna, Sadien koko maailma romahtaa. Poliisilla ei ole epäiltyjä, mutta Sadie on vakuuttunut, että hän tietää tappajan henkilöllisyyden. Nyt hän ei voi levätä ennen kuin on kostanut sisarensa kohtalon. Hinnalla millä hyvänsä.
Radiotoimittaja West McCray omistaa uuden podcastinsa Sadien tarinalle ja yrittää selvittää, mitä oikeastaan tapahtui. Tunsiko Sadie murhaajan? Saiko hän ikinä syyllisen kiinni?

     Kuuntelin tämän kirjan englanniksi, mutta nyt kun teos on julkaistu myös suomeksi, olen miettinyt kirjan lukemista uudelleen. Mennään nyt kuitenkin tähän arvioon, ja otetaan huomioon lähtötilanne.
     Kaksi mysteeriä. Kaksi näkökulmaa. Kaksi eri aikaa.
     Summersin kirjat eivät ole itselleni ennestään tuttuja, mutta päätin tarttua tähän kirjaan lähinnä sen suosion takia. Kehuja on sadellut ja erilaisia ehdokkuuksia on ollut. Miksipä en siis antaisi teokselle mahdollisuutta? Asetelma mysteeristä mysteerin päällä ei tuntunut kovin luontevalta, mutta kaikeksi onneksi tarina oli sujuvaa ja se eteni vaihe vaiheelta kohti loppua. Kuuntelin tätä mielelläni ja olin hieman pettynyt kun se loppui. En sen takia, miten kirja loppui. Vaan sen takia, että olisin halunnut kuulla Sadien matkasta enemmän.
     Alusta asti on selvää Sadien päämäärä, löytää hänen siskon murhaaja. Murhaajan löytäminen on kuitenkin ongelmallista ja matkalla Sadie kohtaa erilaisia ihmisiä ja erilaisia kohtaloita. Hän kokee uusia asioita elämässään ja kasvaa nuorena naisena. Hänen matkaansa varjostaa ja hidastaa kuitenkin eräs hänen ominaisuus, änkyttäminen. Asia, joka kulkee matkassa alusta loppuun ja tekee matkaan mutkia.
     Samalla kun kuljetaan Sadien kertomuksen matkassa, kuullaan välillä podcastia, jossa on haastateltu ihmisiä. West on kiertänyt Sadien jalanjäljissä hänen reittiä ja yrittää löytää totuuden siemenen ihmisten kertomuksista. Mikä on totta? Kuka valehtelee? Miksi totuutta ei kerrota? Tarina piti hyvin otteessaan ja oli kiehtovaa luettavaa. Trilleriksi (nuortenaikuisten sellaiseksi) tämä oli kuitenkin mielestäni hieman vaisu, mutta kyllä siinä hieman jännitystä oli.

Sadie
Suomentanut: Leena Ojalatva
Genre: mysteeri, trilleri, rikos, nuoret
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018 suom. 2019

Arvosana: ****
Goodreads: 4,18
Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja

Sarah Crossan: Yksi

Grace ja Tippi eivät siedä sitä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kuin mitään muuta siskokset toivovat, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä, kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?
Mutta tyttöjä odottaa raastava valinta. On tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.

     Romaani runon muodossa. Ensimmäinen laatuaan, jonka itse luen. En ole kovin suuri runouden ystävä, sillä yleensä en ymmärrä runoja ja niiden merkitystä. Tässä kuitenkin kun teksti on kirjoitettu kuten "normaali" runo, vähän useammin vain enteriä painaen, jopa minä ymmärsin mitä luin.
     Kirja kertoo siis siamilaisten kaksosten elämästä lyhyen pätkän verran. Kirjassa on useampi sata sivua, mutta runomuotonsa takia se on hyvin nopeaa luettavaa ja tempo on tasainen. Alku lähtee nopeasti liikkeelle ja tapahtumaketju vyöryää eteenpäin pikaisella tahdilla. Yksi runo on pieni vilkaisu kokonaisuuteen ja yhdessä ne luovat uskomattoman tarinan. Koskettavan. Herkän. Mielettömän. Voisin lukea tämän heti perään toisen kerran ja itkeä ilosta ja surusta. Eikä tämä tuottaisi mitään ongelmia.
     Kuitenkin, koska tämä oli runomuodossa, ei tarina tuntunut saavan kaikkea sitä mitä se olisi ansainnut. Tarinasta jäi uupumaan jotain, mutta toki sitten kirjasta olisi tullut vielä paksumpi. Mutta samalla tarina olisi ollut syvempi. Olisin kaivannut päähenkilöiden mielenmaailman vielä suurempaa kuvausta.

     "Se on vain totuus
joka ei
koskaan
häviä
mihinkään."

One
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Genre: nuoret, realistinen fiktio, runous
Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi: 2015 suom. 2018

Arvosana:****½
Goodreads: 4,16

Muissa blogeissa: Kymmenes kirjain, Kirjat kertovat, Kannesta kanteen

Jo Nesbo: Lepakkomies

Rikostutkija Harry Hole on lähetetty Australiaan tutkimaan nuoren norjalaisnaisen murhaa.
Hole saa työparikseen aboriginaalin Andrew Kensingtonin, josta tuntuu kehittyvän myös ystävä. Kun ratkaisu tuntuu olevan käden ulottuvilla, osoittautuu, ettei kumpikaan ole sitä miltä näyttää. Holen oman menneisyyden haamut ajavat hänet vaikeuksiin.

   Jo Nesbo on tunnettu ja suosittu norjalainen kirjailija, kenen esikoisteos Lepakkomies oli minun lukulistallani seuraavaksi. Odotin kokemusta innolla, sillä dekkari-innostukseni on tässä viimeisen vuoden aikana vain yltynyt ja halusin päästä lukemaan minulle suositellun kirjailijan suurta sarjaa. Aikaisemmin olen lukenut Nesbolta muutaman kirjan, jotka ovat jakaneet mielipiteeni kahtia. Yksi floppi, yksi todella hyvä ja kaksi siltä väliltä. En siis ollut aivan varma, mitä odottaa, mutta olin innoissani. Todella.
     Kirja alkaa, kuten harvat dekkarit alkavat, siitä kun etsivä matkustaa paikkaan X (tällä kertaa Australiaan). Murhasta ei puhuta, se selviää vasta myöhemmin. Murhaa ei heti kuvailla, se tulee myöhemmin. Syy Australiaan matkustukseen, tulee myöhemmin. Tämä kaikki sinetöi sen, että minun oli pakko saada luettua kirja mahdollisimman nopeasti. Halusin vastauksia, janosin niitä. Ja mikä parasta, kun yksi kysymys sai vastauksen, tuli uusia kysymyksiä. Juoni oli rakennettu niin, että se ei ollut liian selkeä ja aina välillä tapahtui jotain, mikä esti laskemasta kirjaa alas. Hyvän dekkarin ainekset siis.

     ""Totuus on se, ettei kukaan elä totuudella ja ettei kukaan siksi ole kiinnostunut totuudesta. Se totuus, jonka me muodostamme mielessämme, on vain ihmisten totuudesta saaman hyödyn summa mitattuna sillä, kuinka paljon valtaa kelläkin on."

     En ole itse käynyt Australiassa enkä ole tutustunut aboriginaalien historiaan sen enempää, joten en voi sanoa kuinka totta kirjassa kerrotut asiat olivat. Vanhan uskomuksen tarinat kuitenkin tekivät minuun vaikutuksen ja niiden avulla juoni eteni sutjakkaasti ja luontevasti. Tarinan avulla saatiin myös luotua toisenlainen syvyys tarinaan, joka muuten olisi ehkä ollut liian tavallinen.
     Lepakkomies on Nesbon esikoisteos, mikä näkyy joiltain osin kirjaa lukiessa. Kaikki tapahtumat eivät täysin käy järkeen niiden tapahtuessa, mutta niistä on myöhemmin hyötyä. Lisäksi Harry Hole ei kuuluu niihin päähahmoihin, joihin on helppo samaistua (ainakaan kaikkien), mutta juuri siksi tykkään hänestä. Hän ei ole ärsyttävä, hän on erilainen. Toki samanlaisista ongelmista kärsiviä etsiviä on muissakin sarjoissa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä, vaikka tämä ei olekaan se suosituin muihin sarjan osiin verrattuna.

Flaggermusmannen
Suomentanut: Outi Menna
Genre: trilleri, mysteeri, rikos
Sarja: Harry Hole #1
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 1997 suom. 2001
Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Lisää verta, Macbeth

Arvosana: ****½
Goodreads: 3,54

Joel Haahtela: Adelen kysymys

Arvoituksellinen pienoisromaani miehestä, joka lähtee luostariin tutkimaan Pyhän Adelen mysteeriä ja ottamaan selvää itsestään.
Mies matkustaa luostariin Pyreneille tutkimaan tarinaa Pyhästä Adelesta, naisesta, joka putosi jyrkänteeltä alas ja julistettiin myöhemmin pyhimykseksi. Samalla alkaa matka kauas miehen omaan menneisyyteen ja ikiaikaiseen mysteeriin. Adele esittää kysymyksen yhdeksänsadan vuoden takaa: voiko ihmeitä tapahtua?

     Adelen kysymys valikoitui luettavien kirjojeni listalle ihan vain kirjan nimen takia. Jokin siinä sai mielenkiintoni heräämään ja päätin aloittaa lukemisen ilman, että tiesin kirjasta mitään. Myöskään Haahtela ei ole itselleni entuudestaan tuttu, joten sitäkään kautta minulla ei ollut käsitystä siitä, mitä tämä teos tulee pitämään sisällään. Lukemisen jälkeen mietin kauan, että kirjoitanko tästä kirjasta mitään, sillä kuten Goodreadsistä luettavat kommentit kertovat, tämä kirja on suosittu ja tykätty. Valitettavasti, itse en kuuluu siihen joukkoon, joka voi sanoa niin. En kuulu edes siihen joukkoon, jonka mielestä tämä kirja oli keskinkertainen.
     Kuulun niihin harvoihin, jotka kokivat tämän kirjan lukemisen työläänä ja raskaana. Alusta loppuun kerronta tökki, tarina tökki ja homma ei edennyt. Olisin voinut jättää kirjan kesken, mutta en kuulu myöskään niihin ihmisiin. Kahlasin siis kirjan loppuun, jotta pystyn olemaan varma mielipiteestäni. En tykännyt kirjasta. Oikeastaan missään kohdassa. Valitettavasti. Olen menevämpien kirjojen ystävä ja senpä takia mietin, että kirjoitanko tästä mitään. Tämä kirja ei meinaan kuvasta sitä tyyliä, jota yleensä luen. Koska kuitenkin luin tämän loppuun ja haluan lukea erilaisia kirjoja, kirjoitan tämän muista mielipiteistä poikkeavan tekstin.
     Mielestäni tämän teoksen tarina oli valju. Hahmoja oli muutama ja heistä sai jonkinlaisen otteen, mutta en pystynyt samaistumaan heistä kehenkään. Ehkä tämä kirja olisi pitänyt ottaa enemmän pohdiskelun ja itsetutkiskelun kautta(?). En kuitenkaan pystynyt siihen. Kirjan aihe ei ehkä ollut riittävän lähellä itseäni ja omaa sydäntäni, että olisin voinut kokea tätä upeana ja ihanana kirjana ja kokemuksena. Enkä usko, että tulen enää lukemaan Haahtelan kirjoja. Tämän teoksen perusteella hänen tyylinsä ei ole minua varten.

Genre: uskonto
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: *
Goodreads: 3,78

Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly, Lumiomena, Tuijata