Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

Nimi: Miehet jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor)

Kirjailija: Stieg Larsson

Suomentaja: Marja Kyrö

Genre: rikos, trilleri, mysteeri

Sarja: Millennium

Sivumäärä: 612

ISBN: 978-951-0-41465-1

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2006

Luettu: 8/16

Vetävää jännitystä, karmivia paljastuksia, kansankodin kulissit kaatuvat

Mikael "Kalle" Blomkvist, taloudesta kirjoittavat Millennium-aikakauslehden vastaava toimittaja, on pulassa. Hänet tuomitaan kunnianloukkauksesta vankilaan. Mahtava paljastujuttu teollisuuspohatta Wennerströmin hämäräbisneksistä kaatui riittämättömiin todisteisiin, ja Wennerström aikoo asianajajineen ajaa niin Blomkvistin kuin koko lehdenkin puille paljaille.

     Kaiken keskellä Blomkvist saa uransa erikoisimman tarjouksen, kun sukufirman entinen johtaja Henrik Vanger lähestyy häntä. Vanger haluaa Blomkvistin selvittävän mitä tapahtui hänen veljentyttärelleen Harrietille, joka katosi elokuisena iltapäivänä vuonna 1966. Tätä suljetun tilan mysteeriä ei kukaan ole koskaan onnistunut ratkaisemaan. Vangerin lupaama palkinto on mitä houkuttelevin: todisteet Wennerströmin rikoksista.

     Blomkvist voi vain suostua ehdotukseen. Hän saa avukseen nuoren, tunnehäiriöisen mutta nerokkaan Lisbeth Salanderin, joka on erikoistunut ihmisten yksityiselämän tonkimiseen. Tapaus vie heidät yhä syvemmälle kohti Vangerin perheen ja samalla kansankodin sisällä vellovaa mustaa menneisyyttä: rasismia, vihaa ja veritekoja.

Arvostelu: Ihan ensin minun on pakko todeta, että tämän kirjan alku oli yksi tylsimmistä mitä olen lukenut. Tuntui ettei mitään tapahtunut, selostettiin vain juurta jaksaen niin tylsiä asioita, että ne ei mielestäni edes ollut mitenkään tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Ja ehkä tämän takia ensimmäisen neljänneksen lukemiseen meni parikin viikkoa kun ei vain kiinnostanut ottaa kirjaa käteen ja jatkaa tylsää jaarittelun lukemista.

     ""Vuonna 1927 hän [Richard Vanger] värväytyi sotaväkeen - vastoin isänsä tahtoa - ja 1930-luvulla hän kiersi useammassakin natsiryhmässä. Jos vain oli olemassa jokin sairas salaliittoyhteenliittymä, voit olla varma että hänen nimensä on jäsenluettelossa. Vuonna 1933 syntyi Lindholmin liike, toisin sanoen Ruotsin kansallissosialistinen työväenpuolue. Miten hyvin olet perillä meikäläisestä natsihistoriasta?"" s. 98

     Kun lopulta pääsin lähemmäs puolta väliä kirjaa, odotin innokkaana Lisbeth Salanderin ja Mikael Blomkvistin tapaamista. Mutta sitä hetkeä sai odottaa tovin kauemmin kuin elokuvissa. Molemman elämistä kyllä kerrottiin kaikki tarpeellinen, että lukija pysyi mukana missä mennään ja mitä tapahtuu. Ja lopulta tapahtui se kauan odottamani hetki kun Lisbeth saapui tutkimaan rikosta. Siitä lähtien kirja sitten viimeistään muuttui sellaiseksi, että lukemista olisi vain halunnut jatkaa ja jatkaa. Mielenkiinto pysyi selkeästi paremmin yllä kun kaikki ylimääräiset liirumlaarumit oli puserrettu alkuun ja lopussa päästiin itse asiaan. Asioita sattui ja tapahtui ja sitten. Kaikki oli ohi. Pääsimme takaisin siihen selittelyyn ja sanojen lisäilyyn. Sitä sitten kesti muutamat viimeiset luvut. Ollessani kuitenkin niin lähellä loppua, oli nuo viimeisetkin sivut pakko lukea ja sitten sulkea kirja viimeisen kerran. 

     Eli siis lyhykäisyydessään ensimmäinen ja viimeinen neljännes kirjasta olisi voitu pienentää puoleen ja antaa keskiosan toiminnan ja tapahtumien puhua puolestaan. Yhtenä plussana on vielä mainittava se, että missään vaiheessa kirjaa ei voinut arvata loppuratkaisua. Eli sinänsä tämä romaani oli oikein taitavasti ja mielenkiintoisesti koottu. Ja kyllä, aion lukea myös seuraavat osat lähiaikoina.

Arvosana: ****

Sofi Oksanen: Baby Jane

Nimi: Baby Jane
Kirjailija: Sofi Oksanen
Genre: lgbt
Sivumäärä: 220
ISBN: 978-952-67534-0-9
Kustantaja: Silberfeldt
Julkaisuvuosi: 2005
Luettu: 8/16

     Mitä tapahtui Pikille? Vitsimaakarille, jolla oli itkevän ilveilijän ääni, joka sokeutti, petkutti ja peitti kaiken sen, minkä hän halusikin olevan näkymätöntä itsessään. Miten kaupungin coolein lepakko päätyi vangiksi omaan kotiinsa, näkemään lähes nälkää?
     Ongelmaan, joka ei ole hallittavissa, on vaikea saada apua. Sillä on kuitenkin nimi. Tautiluokitus F-41.0.
     Pikiä yrittävät pitää pystyssä tyttöystävät. Nykyinen, tarinan minäkertoja, ja ex Bossa, jotka huolehtivat hänestä monin tavoin.
     Se on virhe. Mutta niin on myös minäkertojan ja Pikin suhde, jossa oikeat sanat osuvat vääriin paikkoihin ja väärät oikeisiin. Siitä irtautuminen on veristä.

Arvostelu: Joskus sitä miettii ennen kirjan aloittamista, että "olenko nyt aivan varma?". Sofi Oksasen kohdalla minulle on usein käynyt niin. Nyt kuitenkin sain otettua Baby Janen kirjahyllystäni ja aloin lukemaan. Aluksi kerrontaan oli hyvin vaikea päästä mukaan, sillä ajassa hypittiin ja aina ei ollut ihan varma, että kenen puheenvuoro oli menossa. Ja näin kirjan luettuani en ole vieläkään ihan varma, että kenelle mikäkin repliikki mahtoi kuulua. Ajassa eteen- ja taaksepäin siirtyminen oli tehty onneksi lukijalle helpoksi pienillä vihjeillä, jotka kertoivat missä kohtaa mennään.
     Kun ostin Baby Janen, en tiennyt mistä kirja kertoo. Ja nyt kun aloin sitä lukemaan, en vieläkään tiennyt. Tarina tuli siis pienimuotoisena shokkina itselleni, mutta pääsin siitä nopeasti yli. Asiaa auttoi Oksasen tapa kirjoittaa ja kuvailla. Ja silti hän ei kuvaile liikaa ja antaa lukijan täyttää puuttuvat kohdat. Myös oma mielenkiintoni mielenterveysongelmiin ehkä auttoi, vaikkakin tämä kirja antoi niistä hyvin erilaisen kuvan kuin yleensä annetaan.

     "- Ei yksi päivä selvin päin voi olla liikaa pyydetty!
     - Enhän mä juo ku pari kertaa viikossa!
     Olin heittänyt asian puoliksi vitsillä. En ollut halunnut kuulla olevani oikeassa. Mutta minä olin.
     - Sä siis haluat juoda aina, kun sä näet mut, etkä koskaan muulloin. Eli se johtuu musta!
     - Mitä sä tolla kuvittelet saavuttavas?
     - Sä et kestä nähdä mua ilman viinaa.
     Mikä nöyryytys.
     - No vittu ei tavata sitten enää koskaan.
     Olin oikeassa.
     Minä en kelvannut." s. 88

     Baby Jane oli hyvin brutaalisti kerrottu, mutta silti yksityiskohtiin ei menty liiaksi. Tarina meni eteenpäin ja piti mielenkiinnon yllä. Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvin nopealukuinen kirja, joka piti sisällään hyvin paljon. Loppu ei ollut sellainen, kuin normaalisti kirjoissa on. Mikä ei tullut yllätyksenä. Ja näin kirjan loppuun luettuani en voi kuin miettiä, että mikä sai minut lukemaan koko kirjan yhden päivän aikana. Ehkä se oli kirjailijan tyyli kirjoittaa, sekavasti mutta samalla niin kuvailevan selkeästi. Tai sitten halusin niin kovasti saada selville, miten hahmojen käy, pääsevätkö he vankiloistaan vai joutuvatko he vielä syvemmälle.

     "Nyt ihmiset kiertävät minut kaukaa, koska kuvittelevat minun tehneen jotakin sellaista, mitä ei saisi tehdä. Heidän ilmeistään näen jotain, mikä kutsuu sisältäni häpeää ja isoja kummallisia kuhmuja kylmää liukumäkeä pitkin jonnekin, missä ei ole ihmisiä. Vain tähtikirkkaita muistoja narskuvista laseista ja kylmää tuulta nikotiinin kellastuttamassa vanhassa valokuvassa, joka oli." s. 220
Arvosana: ****

Kirja: Suloisin suudelma

Kirja: Suloisin suudelma (The Sweetest Kiss)
Toimittanut: D.L. King
Genre: erotiikka, romantiikka
Sivumäärä: 194
Julkaisuvuosi: 2011
ISBN: 978-952-260-031-8
Luettu: marraskuussa 2015

Lumoavaa vampyyriromantiikkaa

Näissä lumoavissa kertomuksissa kuolemattomat, äärettömän kauniit, voimaa ja seksiä tihkuvat vampyyrit ottavat tarvitsemansa elinvoiman niiltä onnettomilta (tai onnekkailta), jotka heidän tielleen sattuvat,
Suloisin suudelma vie lukijan hämärille kujille ja pimeisiin makuuhuoneisiin kokemaan pelon ja mielihyvän väristyksiä, joita vain vampyyrit voivat ihmisessä herättää.
Vampyyrit tyydyttävät nautinnonhalunsa niin nykyaikaan kuin menneisyyteen sijoittuvissa verenkarvaisissa novelleissa.

Arvostelu: Voi pyhä jysäys ja pari päälle. En ole mikään novellien ystävä, myönnän sen, eikä tämä kirja saanut minua todellakaan innostumaan niistä yhtään enempää. Ennen kirjan ostamista tulin lukeneeksi muutamia arvosteluja mutta päätin antaa kirjalle mahdollisuuden. No, tulipahan tämä pitkä lukutauko katkaistua ja nyt on hyvä jatkaa parempien kirjojen pariin. Ei sillä etteikö näiden kansien sisään olisi mahtunut muutamia hyvin kirjoitettuja ja ehkä jopa mielenkiintoisia kertomuksia. Itseäni tämä teos ei kuitenkaan loppupeleissä kauheasti säväyttänyt ja näiden sivujen lukemiseen meni yllättävän kauan.

Arvosana: ***

L. Marie Adeline: S.E.C.R.E.T Polttava peli

Nimi: S.E.C.R.E.T Polttava peli (S.E.C.R.E.T Shared)
Kirjailija: L. Marie Adeline
Suomentanut: Riie Heikkilä
Genre: erotiikka, aikuiset
Sivumäärä: 315
ISBN: 978-951-1-27387-5
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013
Luettu: 8/16

Eroottinen seikkailu vie syvemmälle salaseuran sisäpiiriin ja peli kuumenee...

Naisista koostuva salaseura S.E.C.R.E.T toteuttaa jäsentensä salaisimmatkin seksuaaliset fantasiat - ja vapauttaa heidät samalla elämää kahlitsevista rajoitteista. Kolmikymppinen tarjoilija Cassie Robichaud on löytänyt sen ansiosta kuuman ja kiihkeän seksielämän.
     S.E.C.R.E.T:in täysivaltaisena jäsenenä Cassie saa tehtäväkseen opastaa uutta kokelasta Dauphinea ja etsiä täydellisiä miehiä tämän fantasioiden toteuttamiseen. Samalla hän etsii itselleen sitä oikeaa ja huomaa, että ottajia saattaisi olla useampiakin.

Arvostelu: Toinen sarjan osa alkoi siitä, että esiteltiin kirjan uusi tuttavuus Dauphine. Hänestä tuli toinen kirjan kertojista, mikä oli suuri muutos ensimmäiseen osaan jossa oli vain yksi kertoja ja yhden ihmisen näkökulma esillä. Nyt kuitenkin pääsi joka toisessa luvussa näkemään myös toisen henkilön elämää, eikä tarvinnut lukea vain Cassien parisuhde ongelmista. Mikä oli kyllä todella hyvä juttu, sillä en olisi todellakaan jaksanut lukea kokonaista kirjaa siitä, miten henkilö voivottelee omaa elämäänsä ja valintojaan. Oli siis mukavaa vaihtelua lukea myös toisenlaisen hahmon ajatuksista ja seikkailuista.
     Hyvää tässä kirjassa oli myös se, miten hyvin ensimmäisen kirjan asiat kerrattiin kun sille oli tarvetta. Kertaus tapahtui nopeasti ja pääpiirteittäin, mutta se auttoi jopa minun kohdalla vaikka ensimmäisestä osasta ei olekaan kovin kauaa. Kertaus oli kuitenkin hyvin upotettu itse tarinaan, eikä se tuntunut irtonaiselta muusta tekstistä.

     "Pääni lävitse kulki kolme ajatusta, kun sinä aamuna venyttelin itseni hereille omassa sängyssäni Marignyn kaupunginosassa.
     Ajatus numero yksi: Willin kanssa vietetystä unohtumattomasta yöstä oli kulunut kuusi viikkoa.
     Ajatus numero kaksi: olin taas kerran nukahtanut S.E.C.R.E.Tin rannekoru kädessäni. Se ei ollut ollut mikään ongelma siinä vaiheessa kun kultaisia riipuksia oli vain yksi tai kaksi. Nyt niitä kuitenkin oli kymmenen, joten ne puristivat ranteideni herkkää ihoa ja jättivät siihen jäljet.
     Ajatus numero kolme: tänään oli syntymäpäiväni. Kissani Dixie räpytteli minulle silmiään sängyn jalkopäässä. Ojentauduin sitä kohti ja vedin sen syliini, missä se kehräten nukahti uudelleen. Olisipa minulla yhtä hyväet unenlahjat." s. 18

     Muuten tämä toinen osa jatkoi samalla polulla kuin ensimmäinenkin. Kerronta oli sujuvaa ja asiat etenivät nopeaa tahtia kohti päämääräänsä. Yhdessä kohtaa pelkäsin, että kirja muuttuisi kunnon kolmiodraamaksi, mutta kerrankin kirjan päähenkilöstä oli tehty viisas ja itseään kunnioittava nainen, kuka teki tällaisista ajatuksista turhia. Pisteet siis siitä kirjailijalle. Vielä en kuitenkaan voi nielaista helpotuksesta, sillä kolmas osa odottaa hyllyllä lukijaansa ja mitä vain voi löytyä niiden sivujen välistä. Odotan sitä kuitenkin innolla, sillä tämän kirjan loppu sai janoamaan lisää. Toivon vain, että ensimmäisen osan pieni erotiikan osuus tekee paluunsa, sillä tässä osassa kyllä juu vaatteet lensi, mutta kerronta oli vieläkin niukempaa. Mutta, ei kai auta muu kuin ottaa seuraava osa käteen ja toivoa parasta.

     ""Hänen nimensä on Dauphine", Mark ilmoitti yleisölle. "Ja toivon että te kaikki pidätte peukut pystyssä kun pyydän häntä auttamaan minua", hän sanoi näppäillen muutamaa kitarankieltä ja hymyillen minulle. "Toivon että hän... hyväksyy askeleen."
     Yksittäiset sävelet muuttuivat pikku hiljaa kappaleen alkutahdeiksi. Näin tähtiä. Tapahtuuko tämä ihan oikeasti? Ja vielä minulle? Markin bändin jäsenet näyttivät aavistuksen hämmentyneiltä, mutta he yhtyivät mukaan tunnistaessaan riffin.
     "Tiedän kyllä että teillä ei ole aavistustakaan siitä mitä se tarkoittaa", hän sanoi yleisölle hymyillen, "mutta hän kyllä tietää. Etkö tiedäkin, beibe?"" s. 234
Arvosana: ***
Muut sarjassa ilmestyneet: S.E.C.R.E.T Kuuma liekki

L. Marie Adeline: S.E.C.R.E.T Kuuma liekki

Nimi: S.E.C.R.E.T Kuuma liekki (S.E.C.R.E.T)

Kirjailija: L. Marie Adeline

Suomentanut: Riie Heikkilä

Sarja: S.E.C.R.E.T

Genre: erotiikka, aikuiset

Sivumäärä: 314

ISBN: 978-951-1-27386-8

Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2013

Luettu: 8/16

S.E.C.R.E.T

Emme tuomitse. Emme rajoita. Emme häpeä.

Cassie Robichaudin elämä tuntuu junnaavan paikoillaan. Hän on töissä kahvilassa, ja kotona häntä odottaa yksinäinen sänky ja kissa. Sitten Cassie löytää muistikirjan, jonka salaperäinen nainen jättää jälkeensä kahvilaan. Kirjassa on hämmentävän intiimejä ja suoria tunnustuksia naisen seksielämästä sekä kymmenen kohdan ohjelma: antautuminen, rohkeus, luottamus... Kirja johdattaa Cassien S.E.C.R.E.T-nimiseen salaseuraan, jonka tehtävänä on auttaa naisia toteuttamaan kaikkein salaisimmat eroottiset fantasiansa ja ottamaan elämänsä haltuun. Cassiella on edessään kuumia ja kielletyiltäkin tuntuvia kohtaamisia, kun hän alkaa seurata kymmenen kohdan polkua kohti seksuaalista vapautumista ja uutta, intohimoisempaa elämää...

Arvostelu: Noin kuukausi sitten kävelin kirjakaupan (Suomalainen) ohi ja huomasin tarjouksen: 3 pokkaria 15€. Menin selailemaan suuriksi pinoiksi kasattuja kirjoja ja löysin tämän sarjan kolme osaa. Muita mielenkiintoisia kirjoja en sitten löytänytkään, joten otin vain kolme pokkaria ja siirryin maksamaan. Aivan ihana myyjä suositteli minulle myös toista samantapaista sarjaa, johon ehkä tulen vielä joskus tutustumaan.

     Kuitenkin, odotin innolla, että pääsen aloittamaan tämän kirjan ja nyt vihdoin pääsin. Pitkästä aikaa sain käsiini kirjan, mistä en olisi halunnut irrottaa vaan lukea yhdeltä istumalta. Harmikseni jouduin kuitenkin lukemaan tämän kahdessa osassa. Ja mikä olisikaan parempi tapa viettää aurinkoinen päivä ulkona lukien ja sateinen päivä sisällä samoissa puuhissa. Ja näin kesällä on onneksi aikaa, niin pitkät lukuhetket eivät haitanneet muun maailman menoa.

     Kirjan tarina eteni reippaasti ja määrätietoisesti. Kauheasti ei mitään ylimääräistä löpisty, vaan asiat kerrottiin ja siirryttiin seuraavaan. Erotiikan osuus oli vähän sitä sun tätä ja ainakin itse jäin hieman kaipaamaan kuvailua ja toimintaa. En kuitenkaan sano, etteikö tämä kirja olisi saanut mielikuvia nousemaan pintaan. Siltä osin siis tämä kirja ei ollut täysin erotiikkapläjäys ja sopii hieman nuoremmillekin lukijoille, jos vain genre sinänsä kiinnostaa.

     "Hän painoi vielä yhden hellän suudelman niskaani, peruutti sitten ulos ovesta ja sulki sen takanaan. Näin peilistä kasvoni, jotka olivat täynnä henkeä ja elämää. Vedin vaatteet ylleni ja roiskutin sitten vielä vähän vettä kasvoilleni." s. 169

     Kaiken kaikkiin kirjan lukeminen oli miellyttävä lukukokemus ja jatkan tästä melkeinpä heti siihen seuraavaan osaan. Tämä kirja sai myös aikaan erinäisiä tunnereaktioita, mikä itseäni hieman jopa ihmetytti. Salaseuran toiminta vaikutti ihan juuri sellaiselta, että jos se tulisi päivänvaloon kaikkien tietoisuuteen, ei asiaa ehkä katsottaisi kovin hyvällä. Mutta, en paljasta siitä sen enempää.

Arvosana: ****