Kirja: Wings of Wicked

Kirja: Wings of Wicked
Kirjailija: Courtney Moulton
Gengre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Angelfire #2
Sivumäärä: 516
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-006-200-2365

Life as the Preliator is harder than Ellie ever imagined.
Balancing real life with the responsibility of being Heaven's warrior is a challenge for Ellie. Her relationship with Will has become all business, though they both long for each other. And now that the secret of who she really is has come out, so have Hell's strongest reapers. Grown bold and move vicious, the demonic threaten her in the light of day and stalk her in the night.
She's been warned.
Cadan, a demonic reaper, comes to her with information about Bastian's new plan to destroy Ellie's soul and use an ancient relic to wake all the souls of damned and unleash them upon humanity. As she fights to stay ahead of Bastian's schemes, the revelations about those closest to her awaken a dark power within Ellie that threatens to destroy everything - including herself.
She'll be betrayed.
Treachery comes even from those whom she loves, and Ellie is broken by the death of those who stood beside her int this Heavenly war. Still, she must find a way to save the world, herself, and her love for Will. If she fails, there will be hell to pay.

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestynyt "Angelfire"
Arviointi: No niin, vihdoin sain luettua tämän osa ja täytyy sanoa, että pidin tästä ehkä hieman enemmän kuin ensimmäisestä. Tosin voin myöntää suoraan, että tässäkin kirjassa oli sellaisia asioita jotka jäivät ärsyttämään. Tähän kirjaan oli kuitenkin saatu hieman enemmän toimintaa ja juoni oli paljon mielenkiintoisempi. Ensimmäisessäkin osassa oli toimintaa ja hyvä juoni myös, mutta tähän kirjaan toiminnan lisäksi oli saatu lisättyä niitä toiminnan jälkivaikutuksia paremmin. Tähän kirjaan oli saatu aiheuttettua kuolemaan kummallekin taistelvalle osapuolelle, ei vain niille "pahiksille". Tosin nämä kuolemien vaikutukset oli ehkä vedetty hieman yli ainakin Ellien kohdalla.
     Ellien kohdalla minua ärsytti myös se, miten heikosti hän taisteli. Ensimmäisessä osassa hän tuntui osaavan homman paljon paremmin, vaikka oli vasta herännyt tietoisuuteen omasta itsestää. Tässä osassa hän tuntui olevan aivan avuton ja vain katselevan sivusta kun Will  ja muut yrittivät pitää häntä hengissä. Nekin kerrat kun Ellie joutui itse keskelle taistelua, tuntui kuin hän olisi vain heilutellut miekkaansa sinne ja tänne ilman, että tiesi mitä oli tekemässä. Eikö hänen olisi pitänyt olla hyväkin taistelemaan? Ainakin kaikkien puheiden mukaan hän oli aikaisemmin ollut hyvä ja peloton soturi. Tämä ei kuitenkaan tullut mitenkään ilme enää tässä osassa.
     Yksi todella hyvä ja positiivinen asia tässä kirjassa oli Ellien suhdekuviot. Ensinnäkin oli virkistävää lukea Willin ja Ellien suhteesta joka ei aina mennyt niin kuin elokuvissa. Heillä oli aikoja jolloin seurusteltiin ja sitten taas erottiin. On virkistävää myös oikeasti lukea heidän suhteen kulusta ja heidän ajatuksista. Kun yleensä vain raapaistaan pinnalta kirjojen parisuhde draamoja, tässä kirjassa (ja koko sarjassa) mennään suoraan ytimeen ilman, että jätetään mitään pois. Tai no, ainakin kerrotaan asioista enemmän kuin muissa nuorten kirjoissa.
     Toinen tämän osan suhdekuvioihin liittyvä positiivinen ajatukseni liittyy kolmiodraamaan. Tässä osassa se on positiivinen asia, sillä sellaista ei ollut! Odotin koko kirjan ajan kauhulla sitä, että Ellie toteaa olevansa rakastunut sekä Williin että Cadaniin. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka molemmat pojat tunnustivatkin rakkauttaan pitkin kirja sivuja. Tästä kolmiodraamattomuudesta kuitenkin täytyy antaa iso plus Moultonille. Toivottavasti hän ei ole tunkenut sitä viimeiseenkään osaan.

     "I was sick of everyone saying my name but Will. His voice was only one I wanted to hear, calm and serene as he always was, not moaning in pain trapped within some internal Hell.
     "Are you okay?" His (Cadan) voice was gentle, as if he were speaking to a frightened, cornered animal. He set down his glass. "What van I do?"
     I lifted my arm and willed a single Khopesh sword into my hand. Angelfire blazed, lightning up his surprised face, and my power spiraled around me, lifting my tangled hair and the shredded folds of my dress.
     He stared at me, fearing what might come from my threat. "You don't ever need to raise your sword to me."
     "Will is dying", I said, my voice withering. "Did you speak the truth when you said you know a Grigori?"
     He hesitated before he nodded. "Yes."
     "I swallowed hard, shaking. "You have to make me to the Grogori. I don't care what it takes. I'll do anything. You have to help me save him.""
Arvosana: 9-