Kirja: Rakastaja - vihdoinkin

Kirja: Rakastaja - vihdoinkin (Lover at last)
Kirjailija: J.R. Ward
Suomentaja: Timo Utterström
Gengre: fantasia, romantiikka
Sarja: Mustan tikarin veljeskunta #11
Sivumäärä: 640
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-260-171-1
Kustantaja: Basam Books

     Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio. Sukunsa ja aristokratian hylkäämä Qhuinn on vihdoin löytänyt paikkansa julmana taistelijana sodassa lessereitä vastaan. Myös hänen unelmansa perheestä saattaa vihdoin toteutua. Siitä huolimatta hän tuntee olonsa tyhjäksi.
     Blay valmistautuu luopumaan yksipuolisesta rakkaudestaan Qhuinnia kohtaan nähdessään tämän valitun naaraansa kanssa. Mutta kohtalo pyörittää kirjan sankarit toistensa syliin veljeskunnan joutuessa kuolemanvaaraan uusien tavoittelijoiden sekoittaessa taistelua kruunusta. Rohkeus testataan ja kaksi sydäntä löytää toisensa.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestyneet "Pimeyden rakastaja", "Ikuinen rakastaja", "Herätetty rakastaja", "Paljastettu rakastaja", "Sitomaton rakastaja", "Varjeltu rakastaja", "Koston rakastaja", "Minun rakastajani", "Vapautettu rakastaja", "Uudestisyntynyt rakastaja" ja "Mustan tikarin veljeskunta: Sisäpiirin tietoa" sekä toisen sarjan "Halu", "Himo" ja "Kateus"
Arviointi: Awww.... Qhuinn ja Blay on ollut aivan mahtavia hahmoja siitä asti kun ilmestyivät sarjaan, eikä tämä kirja todellakaan tehnyt heistä yhtään huonompia silmissäni. Päinvastoin. Heistä muovautui vielä mielenkiintoisempia yksilöitä ja oli mukava vihdoin päästä lukemaan Qhuinnin menneisyydestä. Ward on myös hyvin saanut kuvattua molempien miesten ajatukset toisesta ja varsinkin Qhuinnin ajatukset omasta homoudestaan ja traumoistaan.
     Kirjassa Ward jatkaa omaa vahvaa ja persoonallista tyyliään kirjailijana ja tarinan kertojana. Tässä kirjassa on kuitenkin pieniä muutoksia aiempiin osiin verrattuna, mikä on hyvä asia. Tosin omalla tavallaan olisin halunnut kyllä lukea hieman enemmän Qhuinnin ja Blayn välisestä ajasta ja heidän ajatuksistaan. Nyt tähän kirjaan oli laitettu entistä enemmän myös muiden elämästä kertovia pätkiä, varsinkin Laylasta oli kerrottu paljon ja Xcorista. Joskus toisista kertovat taphatumat oli tungettu sellaisiin väleihin, että ne alkoivat melkein ärsyttämään katkaistuaan jonkin hyvän kohtauksen. Tätä kirjaa lukiessa tuli myös sellainen olo, että kauhean paljon jätettiin kirjoittamatta, mikä on hieman outoa sarjan aiempiin osiin verrattuna.
     Sitten jos vielä hieman saan valittaa kirjan hahmojen kerronnasta. Ensinnäkin, kuka Assail on? En muista hänestä mitään, eikä tämä kirja todellakaan virkistänyt muistoja tähän mieheen liittyen. Toivottavasti seuraava osa vastaan kysymykseen.. Toiseksi, mihin Syksy hävisi? Hänestä kerrottiin ehkä yhdessä tai kahdessa lauseessa koko kirjan aikana, eikä silloinkaan mietitty miten hänellä menee. Hän tuntui hävinneen kokonaan maailmankartalta. Kolmanneksi, mihin John oli unohdettu? Kirjan alussa hänestä puhuttiin muutaman kerran, mutta puolenvälin jälkeen hänestä ei tunnuttu puhuttavan enää sanaakaan. Hän ikään kuin hävisi vain jonnekin vapauduttuaan Qhuinnista. Tosin ei hänestä puhuttu silloinkaan paljoa kun Qhuinn oli vielä hänen ahstrux nohtrum.
     Jep, mutta voin silti täydestä sydämestäni sanoa, että oli tässä kirjassa paljon hyvääkin. Niin kuin Wardin kirjoissa on aina. Ei tämä ehkä parhaimpien kirjojen listaan pääse, mutta kyllä tämänkin voisi vielä lukea uudestaan. Nyt voin vain jäädä odottamaan seuraavaa osaa ja toivoa, että Ward saa muodostettua siitä eheän ja yhtä mielenkiintoisen kuin aiemmatkin kirjat ovat olleet.

     "Qhuinn sulki silmänsä ja palasi siihen hetkeen, kun hän oli suudellut lopuksi Blayta... todella, aidosti suudellut. Heidän suunsa olivat kohdanneet hellinä myrskyn jälkeisessä rauhassa. Qhuinnin mieli kirjoitti tarinan uusiksi, eikä häntä siinä työnnetty hänen itsensä luoman rajan kauemmalle puolelle. Ei, hänen mielikuvituksessaan asiat päättyivät niin kuin olisi pitänytkin. Siihen, että Qhuinn silitti Blayn kasvoja ja sytytti valot tahdonvoimallaan, jotta he voisivat katsoa toisiaan.
     Fantasiassaan hän suuteli parasta ystäväänsä uudestaan, ja työnsi kauemmas ja...
     "Rakastan sinu", hän sanoi suihkuveteen. "Minä... rakastan sinua."
     Hän sulki silmänsä kivusta. Oli vaikeaa tietää, kuinka suuri osa hänen poskillaan valuvasta nesteestä oli vettä, ja kuinka paljon jotain muuta."

Arvosana: 9+