Kirja: Himo

Kirja: Himo (Crave)
Kirjailija: J.R. Ward
Suomentaja: Tanja Kielinen
Gengre: fantasia, aikuiset, romantiikka
Sarja: Langenneet enkelit #2
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-952-260-124-7

Seitsemän kuolemansyntiä. Seitsemän pelastettavaa sielua.

Langennut enkeli ja demoni käyvät säälimättömään 

kamppailuun toisiaan vastaan.

Isaac Rothe on kovan menneisyyden piinaama salaisten erikoisjoukkojen sotilas, jolla on edessään synkkä tulevaisuus. Salamurhaaja kintereillään hän joutuu telkien taakse, ja hänen kohtalonsa jää viehättävän oikeusavustajan Grier Childen käsiin. Näiden kahden toisiaan kohtaan tuntema vetovoima ajaa heitä kohti ongelmia, ja Jim Heron kertoo Isaacin sielun olevan vaarassa. Isaacin joutuessa mukaan Jimin ja demonin väliseen kissa ja hiiri -leikkiin, hänen on tehtävä vaikea päätös: voiko sotilas uskoa siihen, että ainoa toimiva ase pahaa vastaan on rakkaus?

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Halu" ja Mustan tikarin veljeskunta -sarjan kymmenen (10) ilmestynyttä osaa.
Arviointi: Aluksi meni pieni hetki, että pääsin selville kirjan tapahtumista. Ensimmäisen osan lukemisesta on kulunut jo sen verran aikaa, että kaikki asiat eivät olleet täysin selkeinä muistissa. Hyvin nopeasti palaset alkoivat kuitenkin loksahtaa paikalleen, ja kirjan lukemiseen sai keskittyä sataprosenttisesti.
     Olen aina pitänyt Wardin tyylistä kirjoittaa, eikä tämäkään kirja tuottanut siinä suhteessa pettymystä. Kirjan hahmoista jokainen on omanlaisensa, eikä kukaan heistä ole yhtään tylsä. Siellä täällä kirjaa tuli vastaan lausahduksia jotka saivat hymyn huulille. Varsinkin Grier oli tässä osassa yksi suosikeistani. Hän on kokenut kovia mikä on muovannut hänen luonnetta. Silti hänestä löytyy lempeäkin puoli ja se osa, joka ei halua kenellekään mitään pahaa. Varsinkin Grier tuli joskus sanoneeksi asioita joita ei vain voinut lukea neutraali ilme kasvoilla.

     "Hän astui taaksepäin, mutta Isaac epäröi. Sitten mies laittoi ruusun hampaidensa väliin ja kumartui avaamaan maastokenkiensä nauhat.
     Grier alkoi nauraa.
     Hän ei voinut sille mitään eikä siin ollut mitään mieltä, mutta sitä ei käynyt pidättelemään. Hn nauroi niin, että hänen oli lopulta peruutettava ja istuttava taas patjalle. Hän nauroi ilosta ja hämmennyksestä ja toivosta. Hän nauroi kaikelle täydellisestä ruususta täydelliseen hetkeen... ja täydelliseen ajoitukseen.
     Hän nauroi jopa sille, että Isaac oli täydellinen herrasmies - jopa siinä määrin, ettei halunnut jättää jälkiä makuuhuoneen matolle."
Arvosana: 9+

Kirja: Liekki

Kirja: Liekki (Firelight)
Kirjailija: Sophie Jordan
Suomentaja: Lotta Heikkeri
Gengre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Liekki-trilogia #1
Julkaisuvuosi: 2011
ISBN: 978-952-240-113-7

Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan.
     Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin lohduttoman aavikon keskelle äitinsä ja sisarensa kanssa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästjien sukua, drakien vihollisten poika.
     Jacindan on valittava odotusten ja oman tahtonsa välillä. Pystyykö hän elämään tavallista teinitytön elämää ja tukahduttamaan lohikäärmeen sisällään? Voiko hän palata hänelle ennalta suunniteltuun elämään lauman luona vai riskeeraako hän lajinsa suurimman salaisuuden paljastumisen pysyttelemällä metsästäjän lähellä?

Arviointi: Nappasin kirjan kirjastosta vain ja ainoastaan kannen perusteella. En lukenut takakantta tai mitään muutakaan esittelyä kirjasta, ihastuin vain niin totaallisesti kansikuvaan, että tiesin haluavani lukea kirjan. Nyt, kirjan luettuani, olen onnellinen että kansi sai minut lainaamaan kirjan. Lukukokemus oli virkistävä ja mukavaa vaihtelua kaiken fantasian keskellä. Lohikäärmeen jälkeläisistä oli mukava lukea, vaikkakin olisin halunnut tietää vielä vähän lisää heistä.
     Juoni oli hyvin mukaansatempaava, vaikka jotkin asiat olivatkin melko arvattavia. Jacindan ajatuksia oli mukava lukea ja hänen tapaansa suhtautua asioihin. Kirja ei jättänyt suuria aukkoja matkallaan eteenpäin, vaikka hieman minua jäi häiritsemään rouva Hennessey, Jacindan perheen "naapurissa" asuva vanha nainen joka tarkkaili heitä päivittäin. Jacindan ja Willin välille muodostui kirjan aikana vahva side, jonka en olisi halunnut koskaan katkeavan millään tavalla.

     "Herään kahvin ja pekonin tuoksuun. Nuuskin ilmaa. Ei, se on sittenkin makkaraa. Ehdottomasti. Ja paistettuja kananmunia.
     Vilkaisen Tamran tyhjää vuodetta ja kelloa. Varttia yli kahdeksan aamulla. Tuoksut leijuvat ympärilläni, ja mahani murisee. Hieraisen silmiäni ja nousen kyynärpäitteni varaan, mietin olisiko äiti unohtanut kahvinkeittimen päälle. Sekään ei tosin selittäisi ruoan tuoksua.
     "No, tämä vastaa kysymykseeni." Tumma ja lempeä ääni pelästyttää minut.
     Pomppaan istumaan ja tartun tyynyyn kuin se olisi pelottava ase.
     Will seisoo oviaukossa ja siemailee kahvia metallisesta mukista. Hänen harmaa t-paitansa kiristyy rinnan ja olkapäiden kohdalta niin, että henkeni on salpautua.
     "Mihin kysymyskeen?" kysyn hengästyneenä.
     "Siihen, oletko yhtä ihana aamuisin kuin muulloinkin.""
Arvosana: 9+

Kirja: Noaidin tytär

Kirja: Noaidin tytär
Kirjailija: Essi Tammimaa
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Noaidi #1
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-1-26600-6

Äkkiä huomaan liikkuvia

varjoja metsässä. Ne lähestyvät

molemmilta puolilta.

Sydämeni alkaa hakata.

Näkyjeni laukkaavat sudet.

Nyt ne vaanivat minua.

Aura on oikeastaan ihan tavallinen 16-vuotias tyttö, yhtä asiaa lukuun ottamatta. Hän on alkanut nähdä näkyjä. Pahaenteiset nyt susista ja soturitartytöstä ajavat hänet kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista ja heidn maagisesta maailmastaan. Kun tarinat julkaistaan kirjana, Aura huomaa, että hänen näkyjensä tyttö onkin täyttä totta, ja vihainen hänelle. Uhkaako hänelle käydä samoin kuin Ristenidille, joka katosi metsien pimeyteen? Ja miten kaikkeen liittyy Maailman reunalla -bändin ihanan salaperäinen laulaja? Miksi Paju valitsi keikalla yleisön joukosta juuri Auran?

Muita kirjailijan kirjoja: "Ilmestys" ja "Paljain käsin"
Arviointi: Erikoisen mielenkiintoinen ja yllättävän viihdyttävä tarina näkyjä näkevästä lukiolaistytöstä ja komeasta rocktähdestä. En olisi uskonut, että kirja olisi niinkin hyvä. Tammisen tyyli kirjoittaa on virkistävää, aivan kuin aihekin. En ole kauheasti lukenut saamelaisuuteen viittaavia fantasiakirjoja, tai sitten en vain ole osannut etsiä sellaisia. Näin Varsinais-Suomalaisena oli mukava lukea kirjaa, jossa oli käytetty hieman erilaisempaa murretta. Jotkut sanoista tosin jäi pieniksi kysymysmerkeiksi mieleen, mutta suurimman osan "uusista" sanoista ymmärsin helposti.

     "Jutuutan bussilla aseman asfalttipihaan huppuun kätkeytyneen kuin mikäkin karkulainen. Sydän jyskii rinnassani yhtä kovaa kuin pyörät tien jääpaukamilla. Olen tääll, olen vihdoin täällä! Elämäni ensimmäistä kertaa minulla on mahdollisuus nähdä bändi, jonka laulut tulevat uniini. Soitan Markukselle kilarin ja jään odottamaan asemarakennuksen kulmalle. Pian Markus kurvaa mopolla eteeni, ojentaa minulle ylimääräisen kypärän ja nökyttää päätään tuttuun tapaansa. Se tarkoittaa nouse kyytiin. Minä heilautan jalkani pyörän yli ja puristun vasten Markuksen nahkatakkia. Se tuoksuu tutulta."

     Kirja ei ehkä tulisi heti mieleeni jos joku asiasta jotain kysyisi. Siinä mielessä kirjasta ei jäänyt kovinkaan paljoa mieleen, vaikka se hyvä olikin. Juoni eteni omalla painollaan, mutta jotenkin siitä vain jäi puuttumaan se jokin mikä sykähdyttäisi lukijan sisintä. Myöskään kirjan hahmot eivät tuntuneet kovinkaan erikoisilta, vaikka monen heidän luonne tuli hyvin esiin.
     Jotenkin minua jäi jollain tasolla häiritsemään Pajun toiminta ja se, miten hyvin Aura häneen luotti kaikesta huolimatta. Yhdellä sivulla Aura on vihainen Pajulle ja seuraavalla sivulla he ovat taas kiinni toisissaan kuin olisivat juuri sillä hetkellä kuolemassa. Eikä välissä todellakaan puhuttu, vaan Aura mietti asioita omassa päässään ja katseli maisemia. Tällaiset pienet asiat jäivät ärsyttämään, mutta muuten kirja oli todellakin lukemisen arvoinen.
    Tosin, vaikka pitäisikin fantasiasta, ei tämä kirja ehkä ole sellainen josta jokainen tykkää. Kirjaa lukiessa pitää olla ehkä edes jonkinlaista kiinnostusta saamelaisuutta kohtaan, ja heidän mytologiaa. Itsekin valitsin kirjan vain tuon saamelaisuuden takia, muuten ei tuo takakansikaan oikein napannut..
Arvosana: 8

Kirja: Jäänteiset

Kirja: Jäänteiset (Skulduggery Pleasant: Mortal Coil)
Kirjailija: Derek Landy
Suomentaja: Helene Bützow
Gengre: nuoret, fantasia
Sarja: Keplo Leutokalma #5
Julkaisuvuosi: 2010 (suomeksi 2013)
ISBN: 978-951-31-5847-7

 Keplon apulainen Valkyria ei halua olla Darquesse, paha maagi, joka tuhoaa maailman. Hän ei ole kertonut asiasta Keplolle, koska yrittää itse muuttaa kohtalonsa. Mutta jos Valkyria epäonnistuu, hän on mennyttä.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestyneet "Keplo Leutokalma", "Leikkiä tulella", "Kasvottomat" ja "Pimeitä aikoja"
Arviointi: Ah, vihdoin sain tämänkin kirjan käsiini ja odotus todellakin palkittiin! Ajatus luurankoetsivästä on vain niin mielenkiintoinen, että jo se saa innotuksen kasvamaan ihan uskomattomiin sfääreihin. Siihen vielä vähän lisää taikuutta, nekromantikkoja, riitoja, ihmissuhteita... Täydellistä!
     Voisin ylistää kirjaa (ja koko sarjaa) varmaan vaikka kuinka paljon, mutta luulen että se ei kiinnosta ketään. Sen takia minun on surukseni pakko kertoa, että vaikka olen kuinka ihastunut tähän sarjaan, tämä osa oli hieman edellisiä huonompi. En tiedä mistä se johtui, ehkä siitä että kirjassa ei ollut riittävästi eroavaisuutta aikaisempiin osiin. Totta kai Landy osaa kirjoittaa todella hyvin ja kiinnostavasti, mutta jokin tämän kirjan juonessa jäi painamaan mieltäni. Se ei kuitenkaan estä minua odottamasta tulevia osia aivan yhtä innolla, kuin tätäkin kirjaa odotin.

     ""Totta puhuen, Val, se on minusta tosi hieno juttu. Siis se että saat siskon tai veljen, joka ihailee ja tarvitsee sinua. Ehkä se saa sinut pysähtymään ja miettimään kahdesti, ennen kuin syöksyt vaarallisiin tilanteisiin."
     "Minähän pysähdyn miettimään."
     "Ja syöksyt sitten joka tapauksessa."
     "Se ei tarkoita, etten pysähdy miettimään."
     Fletcher hymyili. "Olen vain joskus huolissani sinusta."
     "Huolenpitosi on liikuttavaa."
     "Et ota minua ollenkaan vakavasti, vai kuinka?"
     "En voi ottaa sinua vakavasti, Flech, sinulla on jäätelökokkare nenässäsi. Sitä paitsi tämä keskustelu on käyty jo tuhat kertaa, eikä se estä minua lähtemästä ja tekemästä sitä mitä teen."
     Fletcher söi jäätelön loppuun ja pyyhköisi kasvonsa puhtaiksi.
     "Onko sinulla niin kova tarve olla sankari?" hän kysyi pehmeästi."

     Aikaisemmassa osassa Valkyria tapasi Caelanin, vampyyrin ilman laumaa. Tässäkin kirjassa oli hieman heidän "suhteensa" kehittymisestä, mikä oli mielenkiintoista luettavaa. Vaikka Valkyria seurusteleekin Fletcherin kanssa, on mielenkiintoista miten hän suhtautuu Caelaniin.

     ""Minä kuulen, että sydämesi alkaa lyödä nopeammin silloin, kun katsot minua."
     "Ai jaa", Valkyria vastasi. "Se ei ole reilua."
     "Sinä olet kummallinen tyttö, Valkyria Salama."
     "Ja luurankoetsivät odottaa minua ulkona."
     "Siinä tapauksessa sinun on parasta palata hänen luokseen. Nähdään pian."
     Valkyria kuvitteli, että Caelan tulisi lähemmäksi ja yrittäisi suudella, mutta tämä vain hymyili. Valkyria lähti ja yritti työntää mielestään sen tosiseikan, että oli pettynyt."
Arvosana: 8½