1. huhtikuuta 2020

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Mitä tehdä, kun liian paljon ei riitä?

     Tämä on yksi niistä kirjoista, joista oli paljon ilmestymisen aikoihin puhetta ja kiinnostukseni heräsi. Pitkät varausjonot kuitenkin tekivät sen, että pääsin nyt vasta tarttumaan tähän teokseen. Ennakkoluuloja oli ehtinyt kertyä jo roima kasa, kun useampi kommentti oli tästä kirjasta tullut luettua. Lisäksi kun sain kirjan käteeni ja lopulta luin takakannen tekstin, en ollut enää varma, haluaisinko lukeakaan tätä. Ehkä minun olisi hyvä aika pian oppia, että selvitä ennen puhuttuun kirjaan tarttumista, että mistä se kertoo. Se päivä ei kuitenkaan ollut vielä tänään, joten aloitin kirjan lukemisen ja yritin pitää mieleni avoimena.
     Ei, ei ja vielä kerran ei kertoo tarinaa kolmesta henkilöstä, joiden elämä nivoutuu yhteen. Kaikki kolme ovat hyvin erilaisia hahmoja ja heihin päästään tutustumaan oikeinkin hyvin ja heidän mielenmaailmaansa avataan paljon. Ingrid on kaiken läpi suunnitteleva perheen äiti. Häntä ärsyttää nurkissa pyörivät aikuiset poikansa, mutta hän ei kuitenkaan halua sanoa heille asiasta. Hän vain nielee kiukkunsa ja pesee alushousut kaikessa hiljaisuudessa. Jan taas, Ingridin aviomies, on juuri ylennyksen saanut keski-iän kriisin keskellä elävä mies. Eräissä firman juhlissa hän tapaa Hannen ja intohimo vie mukanaan. Hanne taas on viisitoista vuotta Jania nuorempi ja hän haluaisi lapsia ja asettua aloilleen, vaikka ei ole kyennyt siihen aikaisemmin elämässään.
     Tämä kirja olisi voinut olla hyvä. Itse en kokenut kuitenkaan voivani samaistua tähän oikeastaan millään tavalla. Päähenkilöt olivat hyvin luotuja ja aidon tuntuisia. Näin elämä voi joillain mennä. Kuitenkin tarina tuntui omasta mielestäni liian yksinkertaiselta, juoni oli laimea. Muutama käänne kirjan aikana tapahtui, mutta lähinnä se oli Janin murehtimista, että mitä hänen kuuluisi tehdä ja miksi. Yksinkertaisesti tämä ei ollut riittävän menevä minulle. Ja tosiaan, jos olisin tutustunut kirjaan hieman paremmin ennen sen lainaamista, tuskin olisin edes tarttunut tähän.

Nei og atter nei
Suomentanut: Sanna Manninen
Genre: realistinen fiktio, aikuiset
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016, suom. 2019
Arvosana: *½
Goodreads: 3,62
Muissa blogeissa: Kirsin Book Club, Mitä luimme kerran, Lumiomena, Luettua elämää
Helmet2020: 3. Suhtaudun ennakkoluuloisesti, 4. Kuvauksessa useampi ihminen, 32. Alun perin kielellä, jota en osaa (norja)
PopSugar2020: 27. Feat one on the seven deadly sins (ahneus), 36. With a pink cover 

30. maaliskuuta 2020

Ruth Ware: Lukitut ovet

Rowan ottaa vastaan hyväpalkkaisen lastenhoitajan pestin täydelliseltä vaikuttavassa perheessä. Hän muuttaa perheen luo ylelliseen älytaloon keskelle Skotlannin jylhiä Ylämaita. Pian unelmatyöstä alkaa kuitenkin paljastua varjoisia puolia.
Hirvittävän tapahtumasarjan päätteeksi yksi perheen lapsista kuolee, ja Rowan löytää itsensä vankilasta odottamassa murhaoikeudenkäyntiä. Rowan kirjoittaa asianajajalleen, mutta hänen on vaikea selittää, mitä talossa oikein tapahtui.
Rowan ei ole viaton. Mutta hän väittää, ettei ole syyllinen - ei ainakaan murhaan. Se tarkoittaa sitä, että joku muu on.

     Ruth Ware on tunnettu aikaisemmista jännitysromaaneistaan, mutta itse en ole vielä niihin päässyt tarttumaan. Nyt kun häneltä tuli uusi suomennettu teos, päätin tarttua siihen ja antaa kirjailijalle mahdollisuuden.
     Lukitut ovet kertoo siis Rowanista, joka hakee lastenhoitajan paikkaa ylelliseen perheeseen. Hänellä on kuitenkin takaa-ajatus, jonka olemassa olosta vähän väliä muistutellaan, mutta josta ei kuitenkaan kerrota oikeastaan mitään ennen loppuhuipennusta. Unelmatyö muuttuu painajaiseksi jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja outoja asioita alkaa tapahtua.
     Kirjan alussa Rowan on vankilassa ja hän kirjoittaa kirjettä miehelle, jonka toivoisi asianajajakseen. Kirjeessä hän kertoo tarinansa alusta alkaen. Heti alusta käy selville se, miksi Rowan on päätynyt vankilaan. Henkilökohtaisesti ajattelen, että tämä teki muusta kirjasta melko ennalta-arvattavan, eikä lopun tapahtumat tulleet yllätyksenä. Lisäksi kirjan lopussa on vielä pari kirjettä, joissa homma selitetään niin auki, että oikeastaan koko kirjan tunnelma latistui entisestään.
     Kaikesta huolimatta kirja oli ihan viihdyttävä. Ne kohdat joissa yritettiin luoda hieman jännitystä, toistivat kuitenkin nopeasti itseään. Jos kaipaa kevyttä jännitystä, tämä kirja voisi siinä kohtaa olla oiva valinta. Waren kirjoitustyyli kuitenkin veti puoleensa ja aion jatkossa tarttua myös hänen muihin teoksiinsa.

The Turn of the Key
Suomentanut: Antti Saarilahti
Genre: trilleri, mysteeri, psykologinen, kauhu, aikuiset
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,96
Muissa blogeissa: Luetut.net, Kuunnellut äänikirjat, Annelin lukuvinkit
Helmet2020: 7. Rikotaan lakia, 10. Sijoittuu maahan, jossa vähemmän asukkaita kuin Suomessa, 44. On kirjeenvaihtoa, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published in 2020, 29. Bird on the cover
Goodreads2020: 16. Set in sparsely populated area, 26. From the 2019 Goodreads Choice Awards, 41. A mystery, 48. Published in 2020, 50. With a silhouette on the cover

29. maaliskuuta 2020

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

Paperilla toinen on kirja naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta. Emmi-Liia Sjöholm kirjoittaa omasta elämästään, seksistä, tarpeesta miellyttää miehiä, 14-vuotiaana tehdystä abortista, siitä kun hänestä tuli parikymppisenä äitipuoli, kuinka hän lopulta sai oman lapsen, rakkaudesta, halusta, itsensä etsimisestä ja vähän löytämisestäkin.

     Kun katselin alkuvuodesta tämän kevään uutuuskirjoja, tämä sai mielenkiintoni heräämään. Pistin kirjan heti varaukseen. Ennen kuin sain kirjan käsiini, ehdin kuitenkin lukea useampia kommentteja kirjasta, vaikka yritinkin välttää niitä parhaani mukaan. Nämä kommentit saivat innostukseni hieman laantumaan. Kun sitten vihdoin sain kirjan käsiini, minulla oli hieman ristiriitaiset tunnelmat.
     Paperilla toinen on nopealukuinen kertomus Sjöholmin elämän eri vaiheista. Kirja on koskettava kuvaus yhden ihmisen elämästä, enkä tästä syystä halua antaa tälle tähtiarviota tällä kertaa. Muutamia asioita minun on kuitenkin aivan pakko sanoa tästä, ilman itse tarinan sisällön kritisointia.

     "Olin seurustellut suomiräppärin kanssa ja hankkinut reisitaskuhousut.
     Olin rakastanut denimkeräilijää ja pukeutunut peltimäisiin farkkuihin, jotka eivät edes ehtineet mukautua päälleni ennen suhteen päättymistä.
     Olin hullaantunut huumeiden viihdekäyttäjään, alkanut polttaa satunnaisesti pilveä ja kääntänyt pääni, kun hän veti viivoja.
     Olin ihastunut mieheen, joka piti minusta enemmän kuin minä hänestä. Opettelin pitämään hänestä.
     Olin ihastunut mieheen, josta pidin enemmän kuin hän piti minusta. Muutin itseäni, jotta hän asettuisi kanssani aloilleen."

     Kertomus etenee kolmessa eri aikatasossa. Tässä kirjassa eri aikatasot eivät kuitenkaan toimineet kovin hyvin, sillä eri aikatasoissakin tapahtumissa hypittiin eteen ja taakse. Lukijana oli vaikea pysyä perässä, että missä nyt mennään ja mikä oli ennen mitä. Lopulta päätin, että en edes yritä pysyä kärryllä aikajanasta ja luin luvut erillisinä osina toisistaan. Näin kirja ei tuntunut aivan yhtä sekavalta.
     Sen lisäksi, että tapahtuma-ajat hyppelivät miten sattui, miehiä vilisi tekstissä enemmän kuin tarpeeksi. Olisin kaivannut näiden mies-seikkailujen väliin jotain muutakin. Nyt kuitenkin kirjan idea tuntui vain olevan esitellä mieshistoriaa, sen hyviä ja huonoja kohtia. Muulla tavalla päähenkilöön ei päässyt tutustumaan. Ehkä se oli kirjailijan tarkoituskin, mutta näin lukijana se ei innostanut lukemaan.

Genre: muistelma
Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2020
Goodreads: 2,92
Helmet2020: 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 42. Isovanhempia, 45. Esikoiskirja, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published 2020, 15. Involving social media, 25. With only words in the cover, 50. Main character in their 20s
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 48. Published in 2020

27. maaliskuuta 2020

Sari Luhtanen: Sydän murskana

Ikuinen outsider Isadella luuli jonain päivänä muuttuvansa vampyyriksi (ja odotti jo sitä kiihkeästi) - vain kuullakseen, että onkin tavallinen ihminen. Sitten yksi hänen äideistään kuoli häntä suojellakseen, paras ystävä petti rankimman kautta ja poikaystävä haihtui maisemista.
Nyt Isadella palaa kouluun. Yhtäkkiä hän on niin sisällä piireissä kuin mahdollista ja saa huomiota koulun komeimmalta pojalta. Silti hän tuntee olevansa tuuliajolla.

     Sydän murskana jatkaa Isadellan tarinaa aikalailla suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Isadellaa on kohdannut menetys ja ylösnouseminen alkaa.
     Siinä missä ensimmäisessä osassa oli mielestäni ongelmia, ei tämänkään osan kohdalla onnistuttu aivan täydellisesti. Parannusta kuitenkin oli selkeästi tapahtunut ja varsinkin itseäni suuresti häirinnyt teiniangstius oli vähentynyt melkein olemattomiin tässä osassa.
     Tässä osassa Isadella pääsee kohtamaan uusia henkilöitä ja hänen elämänsä muuttuu kerta rysäyksellä toisenlaiseksi. Ennen Isadella pyrki pysymään erossa kaikista ja kaikesta, mutta nyt häntä piiritetään koulussa ja hän ystävystyy uusien luokkalaisten kanssa. Isadellan taskuihin alkaa ilmestyä outoja viestejä, eikä hän tiedä kuka on niiden takana.
     Tähän kirjaan oli saatu luotua hieman parempi tunnelma ja jopa jännitystä oli havaittavissa. Tarina eteni aivan yhtä jouhevasti kuin ensimmäisessäkin osassa ja kirja oli niin ohut, että sen sai helposti luettua yhdeltä istumalta. Edelleen tosin hahmot olisivat mielestäni kaivanneet lisää lihaa luiden ympärille. Jatko-osa on ilmestymässä loppuvuodesta 2020 ja odotan innolla, että pääsen lukemaan senkin vaikka tämä sarja ei vieläkään ole ihan niin hyvä kuin se voisi olla.

Genre: fantasia, nuoret, LGBT+
Sarja: Isadella #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Kirjailijan muut teokset: Sydän kylmänä
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,31
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 48. Kaksi kirjaa, joilla hyvin samankaltaiset nimet, 49. Julkaistu vuonna 2020
PopSugar2020: 1. Published in 2020, 29. With a bird on the cover
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 19. A fantasy book, 23. Featuring an LGBT+ character, 33. About a non-traditional family, 48. Published in 2020

25. maaliskuuta 2020

Wilhelmiina Palonen: 206 pientä osaa

Äiti tekee kansainvälistä uraa, isä ei halua poikaa elämäänsä. Koulussa Alvaria tarttuu kuitenkin kädestä luuranko, joka seuraa häntä kotiin. Se kertoo julmia iltasatuja eikä anna rauhaa, mutta osaa olla myös lempeä.
Toisessa ajassa 20-luvulla Helli tajuaa, että on rakkauden vuoksi valmis vaikka rikkomaan lakia. Teko vie hänet kauas kotoa. Hän tuntee ja näkee, mitä on olla epätoivottu - imee itseensä samoja tarinoita, joita Alvarkin kuulee kuiskauksena pimeästä.


     206 pientä osaa on Palosen esikoisteos. Kirja kertoo tarinaa kolmen hahmon näkökulmasta: luurangon, Alvarin ja Hellin. Luuranko ja Alvar ovat samassa ajassa ja Helli on elänyt menneinä vuosina. Takaosan tekstin luettuani odotin kirjalta jotain uutta ja ihmeellistä. Lukemisen jälkeen mietin, että oliko takakannen teksti jostain muusta kirjasta, vai enkö vain ymmärtänyt lukemaani.
     Luurangossa on 206 osaa. Itselleni ei aivan avautunut se, mitä luuranko tässä kirjassa tarkoitti. Ikäviä ajatuksia? Jotain muuta? Luurangon ajatukset tuntuivat aidoilta, hän pystyi tekemään asioita Alvarin ja hänen äitinsä talossa. Hän kertoi tarinoita pojalle ja poika kertoi tarinoita hänelle. Hän tuntui inhimilliseltä, mutta sitten kuitenkaan ei aivan.
     Alvarin tarina oli hyvin hyppiväinen ja siitä oli mielestäni vaikea saada otetta. Mikä oli hänen tarinan tarkoitus? Kirjassa oli lyhyitä pätkiä hänen arjestaan. Siitä, miten äiti on koko ajan matkoilla ja isällä on huonoja uutisia. Kaikki jäi hieman kaukaiseksi eikä kokonaisuus hahmottunut ainakaan itselleni.
     Entä Helli sitten taas? Hänen tarinaansa olisin voinut lukea yhden kirjan verran. Hän ajatteli, hän toimi, hänellä oli tarkoitus. Hänen karusta matkasta kerrottiin vaihe vaiheelta. Elämästä ajalla, josta itsellä ei ole kokemusta. Jäin kaipaamaan siihen tarinaan jatkoa.
     Näiden kolmen tarinan yhdistelmänä tämä kirja ei mielestäni toiminut kovin hyvin. Hellin ja Alvarin tarinoilla varmasti oli jokin tarkoitus. Tämän yhteyden olisi voinut mielestäni tuoda esiin hieman paremmin. Nyt näiden tarinoiden välille kehitteli mielessään yhteyksiä, koska miksi muuten ne olisivat samojen kansien välissä.
     Esikoisteokseksi tämä ei ollut huono. Kirjan kieli oli kaunista ja sitä luki mielellään. En kuitenkaan ole varma, tartunko jatkossa Palosen kirjoihin, jos hän niitä vielä kirjoittaa.

Genre: realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020
Arvosana: **½
Goodreads: 3,59
Muissa blogeissa: Tuijata
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 7. Rikotaan lakia, 42. Isovanhempia, 45. Esikoiskirja, 46. Kirjassa sauna, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published in 2020, 35. With three-word title, 36. With a pink cover, 44. Set in the 1920s
Goodreads2020: 48. Published in 2020

23. maaliskuuta 2020

Casey McQuiston: Red, White & Royal Blue

What happens when America's First Son falls in love with the Prince of Wales?

When his mother became President of United States, Alex Claremont-Diaz was promptly cast as the American equivalent of a young royal. Handsome, charismatic, genius - his image is pure millenial-marketing gold for the White House. There's only one problem: Alex has a beef with an actual prince, Henry, across the pond. And when the tabloids get hold of a photo involving an Alex/Henry altercation, U.S./British relations take a turn for the worse.
Heads of family and state and other handlers devise a plan for damage control: Stage a truce between the two rivals. What at first begins as a fake, Instagrammable friendship grows deeper, and more dangerous, than either Alex or Henry could have imagined. Soon Alex finds himself hurling into a secret romance with a surprisingly unstuffy Henry that could derail the presidential campaign and upend two nations. It raises a question: Can love save the world after all? Where do we find the courage, and the power, to be the people we are meant to be? And how can we learn to let our true colors shine through?

     Englannin kielinen kirjatube oli viime vuonna täynnä McQuistonin esikoisromaania. Kaikki lukivat sen, kaikki ylisti sitä. Jo ennen kuin kirjaa oli edes julkaistu, sillä oli Goodreadsissa useampikin viiden tähden arvio annettuna. Tämä kaikki sai oman mielenkiintoni heräämään, mutta nosti myös odotuksiani ehkä liiankin korkealle.
     Kirja on sittemmin saanut jonkin verran kritiikkiä siitä, miten se esittää varsinkin Britannian kuningasperheen. Stereotypiat on monen mielestä päästetty valloilleen ja englantilaiset ovat ahkerasti huomautelleet asiasta. Itse en ole kovin hyvin perillä näistä stereotypioista, mutta kirjassa oli paljon asioita, jotka itselläki pisti silmään ja tuntuivat todella kaukaa haetuilta.
     Lyhyesti kerrottuna, mistä Red, white & royal blue siis kertoo? Se kertoo Yhdysvaltojen presidentin pojasta (Alex) ja Iso-Britannian prinssistä (Henry). Heidän välillään on ennestään hieman vaikea suhde, eikä heitä voi varsinaisesti sanoa ystäviksi. Eräänä päivänä Englannissa järjestetään häät, joissa kaksikko tapaa. Keskustelun tiimellyksessä miehen alut rojahtavat kakun päälle ja tästä lähtee liikkeelle huhuja kaksikon riidoista. Koska kaksi suurta valtiota eivät halua kaksikon olevan riidoissa, yritetään kansa saada uskomaan heidän välillä olevan syvää ystävyyttä. Tästä johtuen kaksikko alkaa tutustua toisiinsa ja tunteet alkavat kuumentua, mutta ei vihasta. Samaan aikaan Yhdysvalloissa on käynnistymässä uudet vaalit ja kaikki skandaalit on vältettävä.
     Kuten sanottu, odotukseni tätä kirjaa kohtaan olivat korkealla. Nopeasti ne kuitenkin romahtivat takaisin normaalille tasolle ja sain kirjan luettua ilman suurempia ongelmia. En kuitenkaan voi sanoa rakastuneeni tarinaan tai sen hahmoihin. Hyvän idean toteutus ei ollut mielestäni kovin onnistunut ja lähinnä lukiessa mietin, että nykytodellisuudessa asiat eivät menisi näin ja puituja ongelmia ei olisi (ainakaan niin suuressa mittakaavassa).
     Suurin ongelma itselläni kirjan kohdalla oli tarinan eteneminen. Tuntui, että koko kirja oli yhdestä "seksi"kohtauksesta toiseen hyppimistä ja kaikki kerronta sen ympäriltä puuttui. Alex ja Henry vain tapasivat toisiaan milloin minkäkin syyn takia ja löysivät itsensä jostain syrjäisestä komerosta suutelemasta toisiaan. Sitten hypättiin seuraavaan samanlaiseen tilanteeseen. Ja seuraavaan... Edes hahmojen kuvaukselle ja heistä kertomiselle ei tuntunut riittävän tilaa. Jopa Alex ja Henry jäivät vähän valjuiksi tapauksiksi ja olisin niin mielelläni lukenut lisää varsinkin Henrystä.
     Yksi hyvä asia kirjassa kuitenkin oli. Ennen lukemista pelkäsin, että tarinassa olisi annettu paljon tilaa poliittiselle keskustelulle, mutta näin ei ollut. Itse en ole kovin suuri politiikan fani, enkä halunnut lukea kovin pitkiä jaaritteluja aiheesta tätä kirjaa lukiessa. Toiveeni onneksi toteutui ja lukeminen ei tuntunut raastavalta.

Genre: LGBT+, realistinen fiktio
Kustantaja: St. Martin's Griffin
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: ***
Goodreads: 4,31
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 9. Kohdataan pelkoja, 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö, 25. Ollaan saarella, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 39. Lennetään, 42. Isovanhempia, 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 10. Recommended by your favourite vlog, 15. Involving social media, 23. Won an award in 2019, 30. About a world leader, 33. At least four star rating on Goodreads, 36. A pink cover, 50. A main character in their 20s
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 15. Set in a global city, 23. Featuring an LGBT+ character, 26. 2019 Goodreads Choice Awards, 33. About a non-traditional family

22. maaliskuuta 2020

Pajtim Statovci: Bolla

Arsimilla on vaimo, mutta kun hän tapaa Pristinan yliopistolla lääketiedettä opiskelevan Milosin, hän ei voi kuin ottaa tavaransa ja seurata. Heidän välilleen syttyy tulinen suhde, joka jatkuu, kunnes sota ajaa Arsimin perheineen maanpakoon. Kun Arsim vuosia myöhemmin palaa yksin sodan runnomaan Pristinaan, herää epätoivo. Mitä Milosille, ja mitä heille, oikein tapahtui?

     Kaunokirjallisuuden Finlandia -palkinnon viime vuonna saanut Bolla tuntui takakannen tekstin perusteella sellaiselta, että jättäisin sen väliin. Halusin kuitenkin kokeilla ja laitoin kirjan varaukseen. Kun sitten sain tämän palkitun teoksen käsiini, hämmästyin sen paksuutta. Tai oikeastaan sitä, että kirja ei ollut kovin paksu. Olin jostain syystä odottanut melkein viidensadan sivun opusta, mutta sainkin luettavakseni kirjan, jossa on vähän yli kaksisataa sivua. Uskoni siihen, että saisin tämän luettua ilman suurempia ongelmia, alkoi kasvaa.
     Bolla sijoittuu Kosovoon, jossa sota runtelee maisemaa. Arsim tapaa miehen, Milosin, ja heidän välilleen syntyy suhde. Sota kuitenkin ajaa miehet erilleen, kun Arsim lähtee pakoon perheensä kanssa. Vuodet kuluvat ja miehet elävät omaa elämäänsä niillä keinoin, jotka heille annetaan. Milos joutuu sodan kynsiin ja pyrkii selviytymään. Arsim kokee uuden maailman outona ja hän ei kykene kunnolla sopeutumaan. Erilaisten vaiheiden kautta Arsim joutuu palaamaan takaisin kotimaahansa ja hän päättää etsiä Milosin.
     Joiltain osin tykkäsin tästä. Kirjan tarina oli mielenkiintoinen ja koskettava. Kertomus oli jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen oli mielestäni paras. Siinä päästiin keskittymään kahden miehen väliseen suhteeseen. Se oli osa, jonka lukeminen eteni nopeasti ja vailla ongelmia. Toiset kaksi osaa eivät sitten oikein mielestäni toimineetkaan niin hyvin, mutta toisaalta niiden merkitys kokonaisuuden kannalta oli tärkeä.
     Arsim alkoi jo ensimmäisen osan aikana tuntua hieman vastenmieliseltä hahmolta ja kirjan loppua kohden mentäessä, ajatus vain vahvistui. Hänen tekojen syitä ei kuitenkaan selitetty kovin hyvin, joten vastenmielisyys vain lisääntyi. Entä sitten Milos? Hänen ajatuksistaan kerrottiin muistikirjan pätkien muodossa. Muuten hän kuitenkin jäi vähän tyhjäksi hahmoksi. Olisin halunnut tietää hänestä ja hänen vaiheistaan enemmän.
     Kirjan luettuani en ollut aivan varma omista ajatuksistani sen suhteen, tykkäsinkö tästä kirjasta paljon vai oliko tämä aivan kamala. Jokin tässä vain omalla kohdallani tökki, mutta Statovcin tyyli jotenkin herätti mielenkiintoni.

Genre: sota, LGBT+, historiallinen, romantiikka
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: ***½
Goodreads: 4,08
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 7. Rikotaan lakia
PopSugar2020: 23. Won an award in 2019, 33. At least four star rating on Goodreads
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 23. Featuring an LGBT+ character, 27. A historical fiction, 39. By an author whose name you're not quite sure how to pronounce