Rachel Griffin: The Nature of Witches

Clara Densmore is an Everwitch.

For centuries, witches have maintained the climate, their power peaking in the season of their birth. But their control is faltering as the atmosphere becomes more erratic. All hope lies with Clara, whose rare magic is tied to every season.

     The Nature of Witches on kesällä ilmestynyt uutuusromaani, joka päätyi omalle lukulistalle ilman, että tiesin tästä oikeastaan mitään. Griffinin esikoisteos on fantasiaa, joka kertoo ilmastonmuutoksesta ja maailman pelastamisesta. Ja tietenkin tämä taakka on laskettu yhden nuoren naisen harteille, joka ei haluaisi olla asian kanssa missään tekemisissä. Clara on everwitch eli noita, jolla on voimia jokaisena vuodenaikana. Muilla noidilla heidän voimat on sidottu vuodenaikoihin ja he pystyvät tekemään taikojaan vain sinä vuodenaikana, jolloin he ovat syntyneet.

     Tartuin kirjaan innolla, mutta hyvin nopeasti epäilyksiä alkoi nousta pintaan. Suurimpana tekijänä oli Claran asenne, joka ärsytti ihan ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Hänellä oli omat suunnitelmansa voimiensa kanssa ja tästä suunnitelmasta puhuttiin aika lailla kirjan viimeiselle sivulle asti. Suuri taakka teki siis päähenkilöstä ärsyttävän. Asia, jonka kanssa pystyin joten kuten elämään ja päädyin lukemaan kirjan loppuun saakka.

     Ongelmistaan huolimatta, tämä oli helposti luettava kirja. Esikoisteokseksi oikein hyvä, mutta toki parannettavaakin vielä on. Oliko tämä sitä samaa kuin moni muukin nuorten fantasiakirja ennen tätä? Olihan tämä. Sen suhteen tämä ei esitellyt mitään uutta ja mullistavaa, juonellisestikin tämä oli aika ennalta-arvattava. Tykkäsin kuitenkin tämän kirjan maailmasta ja siitä, miten ajankohtainen tämä kirja oli. Loppua kohti päästäessä suorastaan jo ahmin tätä kirjaa. 

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Kustantaja: Sourcebooks 
Julkaisuvuosi: 2021

Arvosana: ****
Goodreads: 4,02

Tietokirjoja ja elämäkertoja, osa 2

Vielä muutama tietokirja ja elämäkerrallinen tarina :)

Anne Pennanen: Pako päihdehelvetistä

Into, 2021, nonfiktio

Pako päihdehelvetistä on Jennan tarina karusta lapsuudesta ja nuoruudesta aikuisuuteen, jossa asiat alkavat pikkuhiljaa palata hyville uomille. Tarinaansa kertoessaan Jenna on ollut kuusi vuotta ilman päihteitä ja hänen tavoitteena on saada kaikki huostaanotetut lapsensa takaisin. Pitkä ja kivikkoinen tie on siis vielä edessä, mutta toivottavasti suurempi osa on jo jäänyt taakse.

     Tälläiset selviytymistarinat ovat tärkeitä. Ne ovat tärkeitä niin samoista asioista kamppaileville kuin näistä asioista tietämättömille. Tälläiset tarinat avaavat silmiä, jos ne on oikein tehty. Tämän kirjan kohdalla, en ole täysin varma asiasta. Varmasti se auttaa joitakin, mutta itse koin, että Jennan matka ei ole vielä niin varmoissa uomissa, että siitä olisi pystynyt kirjoittamaan vielä kirjaa. Kaikki se katkeruus yhteiskuntaa ja ymmärtämättömyys omia tekemisiään kohtaan huokui tästä kirjasta. Ehkä muutaman vuoden kuluttua tilanne olisi ollut jo eri ja tästä kirjasta olisi voinut saada enemmän irti.

Laura Roininen: Perhe parrasvaloissa

Avain, 2021, ****, nonfiktio, novelli

Perhe parrasvaloissa on kokoelma kymmenen perheen tarinasta. Nämä perheet ovat kaikki erilaisia ja "ydinperheen" mallia venyttäviä. Nopealukuinen teos avaa erilaisia perhemalleja kattavasti. Sen tavoitteena on laajentaa käsitystämme erilaisista perheistä ja mielestäni se onnistuu tässä tavoitteessa. En kuitenkaan ollut aivan varma tätä lukiessani, että kenelle tämä kirja oli suunnattu.

Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta

Suomalaisen kirjallisuuden seura/SKS, 2020, ****, nonfiktio, historiallinen

Pullopostia Seilin saarelta on kirja Saima Rahkosesta ja hänen elämän vaiheista. Samalla kirja pitää sisällään mielenterveyden hoidon vaiheita. Tämä oli hyvä tietoteos ja koskettava tarina, jonka taustalla on suuri työmäärä. Yksinkertaisesti vain viihdyin tämän kirjan parissa alusta loppuun saakka ja olisin halunnut vielä tietää enemmän.

Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on

Art House, 2020, ****, Ari Jaatinen, nonfiktio, huumori

Kolme yövuoroa jouluun on on Adam Kayn toinen nuoren lääkärin päiväkirja, joka on julkaistu. Kohta voi vähän kirpaista julkaistiin suomeksi 2019 ja se jakoi lukijoita kahteen leiriin. Osa tykkäsi paljonkin, osa taas ei päässyt Kayn huumorin syövereihin sisälle. Itse kuuluin tähän ensimmäiseen joukkoon ja tästä syystä päätin tarttua myös tähän kirjaan. Enkä pettynyt. Kirja jatkoi hyvin edeltäjänsä jäljissä ja sai naurua aikaan. 

Richard Shepherd: Epäluonnolliset syyt

WSOY, 2020, *****, Veera Kaski, nonfiktio, mysteeri

Epäluonnolliset syyt sukeltaa ruumiinavausten maailmaan oikeuslääkärinä toimineen Shepherdin muistelmissa. 30 vuotta oikeuslääkärinä Iso-Britanniassa toiminut Shepherd on ollut monissa tapauksissa mukana ja hän on nähnyt jos jonkinlaista kuolemaa. Kirja avaa hyvin näitä tapauksia ja samalla sukelletaan Shepherdin omaan elämään ja hänen työnsä vaikutuksiin. Tämä oli teos, jota oli vaikea jättää kesken. Luin muutaman tarinoista fyysisestä kirjasta ja loput kuuntelin äänikirjana. Markus Järvenpää sopi hyvin lukijaksi tälle kirjalle.

Rick Riordan: Jumalten sota

Newyorkilainen ongelmanuori Percy Jackson on valmistautunut koko vuoden puoliveristen leirillä sotaan Kronosta vastaan. Titaanien valtias armeijoineen on vahvempi kuin koskaan, ja puoliveristen leiristä Kronoksen joukkoihin siirtyneet luopiot vain vahvistavat sitä. Percyn on pysäytettävä ajan ruhtinas ennen kuin tämä hävittää koko länsimaisen sivistyksen.

Kun olympolaisten ja titaanien välinen armoton sota syttyy New York Cityn kaduilla, Percy muistaa vanhan ennustuksen ja alkaa epäillä, että taisteleekin omaa kohtaloaan vastaan.

     Jumalten sota päättää Percy Jackson -sarjan ja meno on sen mukaista. Viimeinen suuri taistelu maailman pelastamiseksi on käsillä ja Percy Jackson muiden puoliveristen kanssa on tiukan paikan edessä. Onnistuvatko he voittamaan vai onko tuntemamme länsimainen maailma mennyttä?

     Menoa ja melskettä sisältävä sarja ei voi saada muunlaista lopetusta, kuin Jumalten sota tarjoaa. Asiat etenevät vauhdilla, ystävyys on koetuksella ja epäilys tulevaisuudesta on läsnä joka sivulla. Tarinaa on pakko vain lukea eteenpäin, ilman taukoja. Ja ennen kuin huomaakaan, kirja on tullut päätökseensä ja jää kaipaamaan lisää. Ihanat hahmot kasvavat myös tämän teoksen aikana ja heistä tulee vieläkin rakastettavampia. Puoliveristen maailma vain on paikka, johon on välillä pakko pistäytyä, vaikka kirjat olisi lukenut aikaisemminkin moneen kertaan.

The Last Olympian
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Percy Jackson #5
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2009, suom. 2010

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu
Arvosana: *****
Goodreads: 4,50

Talia Hibbert: Get a Life, Chloe Brown

Chloe Brown is a chronically ill computer geek with a goal, a plan and a list. After almost - but not quite - dying, she's come up with a list of directives to help her "Get a life":

1. Enjoy a drunken night out

2. Ride a motorbike

3. Go camping

4. Have meaningless but thoroughly enjoyable sex

5. Travel the world with nothing but hand luggage

6. And... do something bad

But it's not easy being bad, even when you've written out step-by-step guidelines. What Chloe needs is a teacher, and she knows just the man for the job: Redford "Red" Morgan.

     Get a life, Chloe Brown on Talia Hibbertin ulkomailla mainetta keränneen sisaruksista kertovan romantiikka-sarjan ensimmäinen osa. Kirjassa päästään tutustumaan Chloeen, joka haluaa tehdä muutoksen elämässään. Hän haluaa päästä kokeilemaan asioita, joita ei ole vielä päässyt elämänsä aikana kokemaan. Saadakseen listansa kohdat suoritetuiksi, hän pyytää apua Rediltä. Chloe ja Red tutustuvat toisiinsa ja pikkuhiljaa huomaavat viihtyvänsä toistensa seurassa.

     Itse päädyin kuuntelemaan tämän äänikirjana, mutta jatko-osiin saatan tarttua ihan fyysisen kirjankin muodossa. Tämä toimi hyvin kevyenä välipalana, ilman sen suurempaa ajatustoimintaa. Asiat etenivät omalla painollaan ja kaksikon sanailua oli mukava seurata. Äänikirjassa itseäni häiritsi melko paljon se, että lukijalla oli erilaiset äänet jokaiselle hahmolle (asia, joka saa karvat pystyyn joka kerta). Tästä kuitenkin yli päästyäni, päädyin vain ja ainoastaan nauttimaan Chloen listan täyttymisestä.

     Tarinan edetessä pääsi niin nauramaan kuin pyyhkimään kyyneleitäkin. Olihan tämä melko ennalta-arvattava, mutta jostain syystä se ei häirinnyt itseäni. Sellaistahan romantiikan pitääkin olla? Onnellisia loppuja ja iloisia hahmoja. Sitten kun seuraavan kerran tarvitsen kevyttä ja samalla tunteikasta romantiikkaa, aion todellakin tarttua sarjan seuraavaan osaan ja hypätä seuraavan sisaruksen kyytiin.

Genre: romantiikka, aikuiset, realistinen fiktio
Sarja: The Brown sisters #1

Kustantaja: Avon
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: *****
Goodreads: 3,87

J.S. Meresmaa: Khimaira

19-vuotiaalla suomenvenäläisellä Saralla on intohimona valokuvaaminen ja Anna Ahmatovan runot, allaan vintage-moottoripyörä ja takana lääkiksen pääsykokeet. Käsipuolessa Saralla keikkuu uusi tyttöystävä Iina, joka on myös Saran ex-poikaystävän tyttöystävä - yhteisestä sopimuksesta. Monimutkaistako? Ehkä vähän, mutta milloin elämä ei sitä olisi.

Lisämutkia matkaan tuo se, ettei Sara ole kertonut vanhoillisille vanhemmilleen lesboudestaan saati monisuhdejärjestelyistä. Hänellä on jo jalka oven välissä omaan, itsenäiseen elämään. Ja vaikka kotitalo on komea, sen sisällä kaikuu tyhjyys, joka valtaa tilaa Saran sisältä päivä päivältä enemmän. Hän tuntee seisovansa kuilun reunalla.

     Khimaira on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Dodolle, mutta nyt tarinaa kerrotaan Saran näkökulmasta. Dodossa päästiin hieman enemmän tutustumaan Iinaan ja nyt sukellettiin toiseen syvään päähän Saran pään sisään. Säeromaanin muotoon oli saatu laitettua paljon asiaa, vaikka kirjassa ei sivuja ole ihan hirveästi. Ehkä joihinkin asioihin olisi voitu myös pysähtyä enemmän ja jättää jotain pois?

     Pienestä "ylitäytöstä" huolimatta tykkäsin tästä säeromaanista todella paljon. Se koukutti yhtä hyvin kuin Dodo, vaikka yliluonnolliselta vaikuttavat elementit oli jätetty pois. Khimaira kosketti ja liikautti, mikä varmasti oli myös sen tarkoitus. Meresmaa on taitava sanojen kanssa ja varsinkin näissä säeromaaneissa hän pääsee tätä taitoaan esittelemään. Toivon vain, että pääsisin vielä kolmannessa osassa Tuukan pään sisään ja näkemään, mitä hän ajattelee polyamorisesta suhteesta kahteen tyttöön.

Genre: säeromaani, nuoret, LGBT
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2021

Kirjailijan muut teokset: Dodo
Arvosana: *****
Goodreads: 3,98

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Kirjapöllön huhuiluja

Tietokirjoja ja elämäkertoja, osa 1

Seuraavaksi vuorossa muutama nonfiktiivinen, hyvin informatiivinen kirja :)

Anna-Sofia Nieminen & Niku Hooli: Aikuisten perhe 

Kosmos, 2019, ***, nonfiktio, novelli

Aikuinen perhe on kirja ihmisistä, ketkä ovat valinneet lapsettomuuden. Kirjan idea on lähtenyt liikkeelle kirjailijoiden omasta kriisistä, ja jollain tasolla se myös näkyi kirjaa lukiessa. Haastatteluista koostuva kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Henkilökohtaisesti en saanut tätä lukiessa mitään sen ihmeellisempiä ahaa-elämyksiä, mutta ehkä vähemmän aihetta miettineelle niitäkin tulee.

Elina Jokinen: Säröjen kauneus

Tuuma, 2020, ***, nonfiktio, self help

Luin Säröjen kauneus -kirjan äänikirjana, joitain pätkiä luin fyysisestä kirjasta. Kirja luo kirjaparin Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kirjan kanssa, jonka luin hieman tämän teoksen jälkeen. 

Kovin paljoa tästä ei jäänyt mieleen. Kyllä tämän kuunteli ilman ongelmaa, mutta ei se sen suuremmin herättänyt ajatuksia. Ehkä jos olisin lukenut tämän kokonaan fyysisenä kirjana, olisin saanut tästä enemmän irti.

Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja

Into, 2020, ***, nonfiktio, feminismi, self help

Runkkarin käsikirja oli kirja, johon tartuin hieman epäröiden, mutta samalla odotukseni olivat korkealla. Loppujen lopuksi olin hieman pettynyt lopputulokseen. Samalla tämä oli kuitenkin ihan kelpo kirja aiheeseen tutustuvalle, ilman että tarvii mennä kovin syvälle aiheeseen. Jotkin kielellisistä valinnoista särähti omaan korvaan ja kirjan luettuani mietin, olisiko näitä valintoja muuttamalla kirjasta saadun hieman ajattomamman.

Marja Kihlström: Oikeilla nimillä

Kosmos, 2020, *****, nonfiktio

Oikeilla nimillä on seksuaalikasvatusopas, johon mielestäni kaikkien olisi hyvä tarttua. Kirja on hyvä perusteos aiheeseen ja auttaa käsittelemään niin omaa kuin toistenkin seksuaalisuutta. Teos alkaa oman seksuaalisuuden pohtimisella ja tämän jälkeen syvennytään kasvun eri vaiheisiin.

Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään / Mercedes Bentso - Totuus ja tunnustus

Johnny Kniga, 2019/2020, omaelämäkerrallinen, feminismi

Ei koira muttei mieskään ja Totuus ja tunnustus ovat Linda-Maria Roineen eli Mercedes Bentson omasta elämästä ja hänen kokemuksista kertovia kirjoja. 

Ei koira muttei mieskään käy läpi Roineen elämää vaihe vaiheelta, joskus hieman edestakaisin kulkien. Kirja oli nopea lukea, mutta joissain kohtia se tuntui hieman toistavalta ja yksitoikkoiselta. Kirjan tekemisessä on ollut mukana myös Venla Pystynen.

Totuus ja tunnustus ottaa enemmän kantaa yhteiskunnalliseen ajatteluun. Tykkäsin tästä hieman enemmän ja tätä voisin jopa lähteä suosittelemaan. Tämä vain oli kaikessa yksinkertaisuudessaan silmiä avaava teos.

Katri Norrlin & Nelli Kenttä: Vitun ruma

"Somen takia koen itseni päivittäin iljettäväksi."

Sosiaalinen media luo ulkonäköpaineita ja maailma pyörii ulkonäön ympärillä. 

Vitun ruma on vaikuttava kirja ulkonäöstä ja epäreiluista kauneusihanteista tänä päivänä. Teoksessa pureudutaan aiheisiin incel-liikkeestä OnlyFansiin ja thinspirationista male gazeen.

     Nuorille selkeästi suunnattu Vitun ruma on kirja ulkonäköpaineista, feminismistä ja kauneusihanteista. Isot teemat käsitellään nopeasti, melko pintapuolisesti, sen enempää kuitenkaan mihinkään takertumatta. Tiedon tulvaa on kevennetty kirjailijoiden välisillä viestiketjuilla, heidän seuraajilta saaduilla kommenteilla ja julkisuudesta tuttujen henkilöiden haastatteluilla. Ulkoasusta on yritetty tehdä mahdollisimman paljon nuoren silmää miellyttävä, mikä saattaa hieman tökkiä vanhemman lukijan kohdalla.

     Ensiksi, haluan ottaa esiin (kuten moni muukin ennen minua) kirjan nimen. Se oli yksi syy, miksi päätin tähän kirjaan tutustua bongatessani sen uutuuskirjojen katalogista. Se pysäytti ja sai mielenkiintoni heräämään. Halusin tietää, miksi kirjalle on valittu moinen nimi. Kirjan luettuani, en saanut vastausta tähän kysymykseeni. En vain voi vieläkään ymmärtää, millaisen prosessin päätteeksi ollaan päädytty tähän lopputulokseen. Mutta en voi kieltää sitä, etteikö se olisi huomiota herättävä ja varmasti sitä kautta kirja on saanut enemmän huomiota osakseen.

     En ole täysin varma, onko tätä kirjaa mainostettu kuinka paljon "tietokirjana", mutta sellaisella mielikuvalla itse tähän tartuin. Tästä syystä tätä lukiessani itseäni häiritsi, että lähteisiin viittamista ei ollut kuin muutamissa kohdissa. Lähdeluettelo kuitenkin löytyi lopusta, siitä plussaa. Tähän liittyen myös tuntui, että kirja vain toi esiin paljon erilaisia teemoja ja ajatuksia, sen enempää kuitenkaan analysoimatta näitä. Jäin siis kaipaamaan syvemmälle menemistä ja moniuloitteisuutta monen aiheen kohdalla. Tämä analyysin puute häiritsi myös kirjailijoiden itsensä tuottaman kyselyn pohjalta luoduissa kaavioissa. Koko sivun vievät kuvakaaviot olisivat mielestäni kaivanneet myös hieman avaamista tai ainakin niiden tuloksista olisi voinut olla edes lyhyet maininnat tekstissä. Nyt ne tuntuivat jäävän hieman irralliksi tekstiin verrattuna.

     Julkisuuden henkilöiden haastattelut olivat mielestäni hyvä lisä kaiken tiedon keskelle. Olisin kuitenkin kaivannut hieman moninaisempaa näkökulmaa tähän, sillä kirjan yhtenä suurena teemana oli moninaisuuden hyväksyminen. Entä kirjailijoiden välinen viestittely? Sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Ne tuntuivat vain katkaisevan koko homman, eivätkä antaneet lukijalle mitään uutta muun tekstin keskellä. 

     Kokonaisuutena tämä kirja oli hyvä tietopaketti aiheesta ja toimii hyvin "esittelykirjana", mikäli aihe ei ole ennestään tuttu. Nuorille ja muille ulkonäköpaineista kärsiville varmasti opettavainen kirja ja saa aikaan pohdintaa. 

Genre: nonfiktio, feminismi
Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2021

Arvosana: ***
Goodreads: 3,31