Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus

16-vuotiaan Rosan elämä jumittaa. Catering-opinnot keskeytyivät, yhteishaku meni sivu suun ja tulevaisuus ahdistaa. Onneksi on turvallinen koti, jonne voi rauhassa syrjäytyä katsomaan Netflixiä. Ainakin siihen asti, kunnes äidin miesystävä Jari muuttaa saman katon alle. Uuden isäpuolen kylkiäisenä Rosan reviirille änkeää myös Jarin poika, joka on päässyt Tampereen ilmaisutaidon lukioon. Koulumenestykseen panostava besserwisser-Iiro on täysin eri planeetalta, sen paljastaa jo ensikohtaaminen.

     Laura Suomelan uutuuskirja tuli itseäni vastaan e-kirjana ja jokin kirjan kannessa ja nimessä sai minut lukemaan sen. Uusioperheen arki kiinnosti itseäni ja kirjan takakannen jotkin maininnat koskettivat itseäni. Suru, epävarmuus siitä mitä elämältä haluaa, uusiin ihmisiin tutustuminen. Ilman kokemusta Suomelan aikaisemmista kirjoista, tartuin tähän innolla.
     Kirjan ensimmäiset luvut tuntuivat pieneltä iskulta päin naamaa, sillä kirja ei ollut sitä, mitä olin ajatellut. Kirjan sivuilta hyökkäsi teiniangstinen päähenkilö, kenen ajatuksiin minulla meni heti hermot. Ymmärrän, että teini-iässä elämä tuntuu joskus epäreilulta, mutta itsekeskeinen ajattelutapa ottaa silti hermoon.
     Suuri osa kirjasta tuntui olevan sitä, että päähenkilömme Rosa vihasi Iiroa, koska hän tuli uutena talouteen ja ei nyt sattumoisin ollut sielunveli. Kaikki mitä Iiro teki ja sanoi, oli syitä Rosalle suuttua ja kiukutella. Lisäksi Rosa sai ystävänsä olemaan samaa mieltä, että Iiro on kamala ja kauhea ja siitä pitäisi päästä eroon.
     Kaiken tämän kiukuttelun keskellä oli hyviäkin asioita. Oli ihastumisia, ystävystymisiä ja painavista asioista keskustelua. Tämä kuitenkin tuntui jäävän todella pienelle osalle ja olisin varsinkin niistä painavista asioista - suru, yksinäisyys - halunnut hieman laajempaa pohdintaa. Myös henkilöhahmot tuntuivat jäävän hieman vajaiksi Rosaa lukuun ottamatta.
     Ilmatilaloukkaus oli kuitenkin omalla tavallaan viihdyttävä ja nopea luettava. Kirjassa oli myös sellaisia aiheita, että varmasti oikean kohdeyleisön kohdalla tämä kirja voi kolahtaa ja laittaa ajattelemaan.

Genre: nuoret
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 3,67

Helmet2020: 14. Urheiluun liittyvä kirja (koripallo), 30. Pelastetaan ihminen, 34. Nimessä luontoon liittyvä sana, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published in 2020
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 48. Published in 2020

Nora Roberts: Toinen koitos

Ei ollut enää kyse selviytymisestä niin kuin kamalien ensimmäisten kuukausien aikana. Oli kyse elämisestä ja toivosta.

Kolmetoista vuotta sitten Surmana tunnettu pandemia vei miljardeja henkiä. Katastrofista selvinneille entisen maailman loppu oli mahdollisuus rakentaa uutta. Surma ei kuitenkaan ollut tavanomainen kulkutauti, sillä osassa selviytyjistä se herätti kummia, uusia kykyjä.
Pian kolmetoistavuotias Fallon Swift ei tunne maailmaa ajalta ennen Surmaa, mutta uudessa maailmassa häntä odottaa merkittävä rooli. Fallon on kasvanut veljineen rauhaisalla maatilalla turvassa hänenkaltaisiaan vainoavilta, fanaattisilta Puhtauden Sotureilta.
Mutta nyt Fallonin on lähdettävä, sillä hän on Valittu. Kouluttautumalla ja harjoittelemalla hänestä on tulossa se, joksi hänen kuuluu tulla. Kun aika on kypsä, hän tarttuu miekkaan ja kilpeen ja käy taisteluun pimeyttä vastaan.

     Toinen koitos on jatko-osa Ensimmäinen vuosi -kirjalle ja tarina jatkuu vähän yli kymmenisen vuotta myöhemmin. Ensimmäisessä osassa syntynyt Valittu, Fallon, lähtee kahden vuoden koulutukseen ja saa oppia velho Mallickilta.
     Sarjan ensimmäinen osa tuntui minusta tylsältä hahmojen esittelyltä. Tässä osassa oli mukana paljon uusia henkilöitä, olihan ensimmäisen osan lapset jo kasvaneet huimasti, mutta jotenkin nyt heidän esittelyille ei tuntunut jääneen niin paljoa tilaa kaikkien tapahtumien keskellä. En ole vielä aivan varma, oliko tämä hyvä vai huono asia.
     Tässä osassa sattuu ja tapahtuu. Pääpaino on Fallonin tarinassa ja koulutuksessa kohti Valitun taitoja ja tietoja. Siinä sivussa päästään hieman näkemään New Hopen tilannetta, kylän, joka rakentui ensimmäisessä osassa ja jolla on suuri merkitys tulevan sodan kannalta. Tykkäsin tästä kovasti, sillä ensimmäisen osan monessa hahmossa hyppely oli taakse jäänyttä aikaa ja tarinaa oli helpompi seurata. Juoni eteni verkkaisesti ja tasaisesti, välillä hypättiin muutama kuukausi eteenpäin. Mielenkiinto pysyi alusta loppuun asti, vaikka tietenkin loppua kohti suuremmat tapahtuvat pitivät hieman enemmän otteessaan.

     "Fallon tarttui ohjaksiin ja kiipesi satulaan. "Muistakaa, että täytän silloin viisitoista. Haluan lahjoja."
     Hän kannusti Gracen liikkeelle. Mallick ratsasti hänen viereensä ja osoitti etelää kohti.
     Fallon kääntyi ja vilkaisi vielä kerran taakseen: hänen perheensä seisoi lähekkäin hänen synnyinkotinsa edessä."

     Vaikka tykkäsin tästä kirjasta todella paljon, oli siinä myös asioita mitkä ehkä hieman särähtivät korvaan. Ensinnäkin, päähenkilöllämme Fallonilla oli hieman ärsyttävä "minä menen yksin maailmaa vastaan" -asenne. Toiseksi, kirjaan oli selkeästi ollut pakko tunkea sitä nuorten kirjallisuuden romantiikkaa, jolle ei kuitenkaan ollut aikaa antaa kunnolla pohjustusta. Kolmanneksi, toisen päähenkilömme Duncanin ajatuksissa ei tuntunut kauheasti olevan muuta kuin nuorten naisten rinnat.

     ""Sinä opit tietämään, ja minä autan sinua. Annoit valan. Oletko siis tehnyt valintasi ja päättänyt taistella hyvän puolesta?"
     Fallon tökki keittoaan. "Taisin tehdä sen jo silloin, kun purin tavarani. Minua pelottaa.""

     Eniten kuitenkin kirjan luettuani minua hämmensi tunne siitä, että tämä ei ollut kokonaisuutena yhden kirjan veroinen. Sama tunne minulle tuli ensimmäisen osan jälkeen. Jotenkin nämä kaksi osaa tuntuivat vain yksiltä kokonaisuuksilta jotain isompaa teosta. Nämä teokset sopivat hyvin yhteen, mutta mielestäni ne olisivat voineet olla samojen kansien välissä (ja siihen lisäksi vielä kuuluisi se trilogian päätösosa).

Of Blood and Bone
Suomentanut: Lauri Sallamo, Heidi Tihveräinen
Genre: fantasia, nuoret, scifi, romantiikka
Sarja: Valitun aikakirjat #2
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Kirjailijan muut teokset: Ensimmäinen vuosi
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,29

Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat
Helmet2020: 9. Kohdataan pelkoja, 28. Tulevaisuudesta kertova, 31. Kerrotaan elämästä maaseudulla, 39. Kirjassa lennetään, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan
PopSugar2020: 6. A bildungsroman, 27. Featuring one of the seven deadly sins (viha), 33. At least four-star rating on Goodreads, 46. Author has written more than 20 books
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 19. Fantasy, 22. Major theme of survival, 44. Related to witches  

Cecelia Ahern: Loppusanat

Seitsemän vuotta sitten Hollyn mies Gerry kuoli ja Holly löysi miehensä jättämän lahjan: kymmenen kirjekuorta, yksi kullekin Gerryn kuoleman jälkeiselle kuukaudelle.
Kun Holly vuosien jälkeen suostuu puhumaan kokemuksistaan podcastissa, kuulijat inspiroituvat hänen ja Gerryn tarinasta valtavasti. Innoikkaimmat kuulijat pyytävät Hollyn apua. Heille on kyse elämästä ja kuolemasta: he haluavat jättää rakkailleen yhtä kauniin muiston itsestään kuin Gerry. Vastentahtoisesti Holly suostuu auttamaan. Holly saa huomata, että hänelläkin on vielä rakkauden loppusanat lukematta.

     Luin P.S. Rakastan sinua aikaisemmin tänä vuonna ja se aiheutti sekaiset fiilikset. En tiennyt, tykkäsinkö vai enkö. Nyt kun aloin lukemaan tätä seuraavaa osaa, päätin lähteä avoimin mielin liikkeelle ja toivoin, että tämä kirja saisi ajatukseni muuttumaan koko kirjasarjaa kohtaan.
     Loppusanat jatkaa Hollyn tarinaa seitsemän vuotta ensimmäisen kirjan tapahtumien jälkeen. Nyt Holly päätyy käsittelemään omaa menetystään uudelleen ja tämä vaikuttaa hänen arkeensa ja uuteen suhteeseen. Kirjan alkuasetelma oli mielestäni kiinnostava ja odotin innolla kertomuksia siitä, miten muut kuolemansairaat rakentavat omat kirjeensä läheisilleen.
     Kirja tuo mukanaan muutamia uusia hahmoja, joiden rooli kasvaa suureksi tarinan edetessä. Valitettavasti kirjan pääpaino kuitenkin tuntuu olevan siinä, että Holly muistelee menneitä ja näitä muistoja kuvaillaan läpi kirjan. Tämä vie tilaa uusien hahmojen kerronnalta ja ne jäävät hyvin köyhiksi tulokkaiksi. Muisteluissa kuitenkin plussaa on se, että niissä on täysin uusia tapahtumia, eikä ensimmäisen osan tapahtumia kertailla turhaan.
     Kokonaisuudessaan tämä ei ollut huono jatko-osa, mutta itse jäin kaipaamaan vielä lisää kerrontaa kirjeiden tekemisestä ja vähemmän menneiden muistelusta. Ahern kuitenkin on sen verran hyvä kirjailija, että kirjan lukeminen oli sen "huonoista" puolista huolimatta viihdyttävä ja kiinnostava.

Postscript
Suomentanut: Heidi Tihveräinen & Lauri Sallamo
Genre: romantiikka, aikuiset
Sarja: P.S. Rakastan sinua #2
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Kirjailijan muut teokset: P.S. Rakastan sinua
Arvosana: ***
Goodreads: 4,18

Muissa blogeissa: Kirjanmerkkinä lentolippu
Helmet2020: 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 9. Kohdataan pelkoja, 10. Sijoittuu maahan jossa vähemmän asukkaita kuin Suomessa, 25. Ollaan saarella, 49. Vuonna 2020 julkaistu kirja
PopSugar2020: 1. Published 2020, 33. At least four-star rating on Goodreads
Goodreads2020: 18. By an author you've only read once before, 48. Published in 2020

Stefan Ahnhem: Yhdeksäs hauta

Rikostarkastaja Fabian Risk tutkii oikeusministerin merkillistä katoamista Tukholman valtiopäiviltä: riitaisan istunnon jälkeen ministeri ei koskaan astu ulkopuolella odottavaan autoon. Risk joutuu mittavan sumutuksen kohteeksi, mutta samassa sumussa hapuilee Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo. Risk ajautuu yhä syvemmälle korkean tason salaliittoon, joka osoittautuu kylmäävämmäksi kuin kukaan osasi aavistaa.

     Luin pari vuotta sitten Ahnhemin esikosteoksen Pimeään jäänyt ja jokin siinä kirjassa iski niin kovaa, että halusin jatkaa sarjan lukemista. Hetki siinä kuitenkin meni ennen kuin päädyin tarttumaan tähän Yhdeksäs hauta -kirjaan, vaikka kirja on jo hetken aikaa omastakin hyllystä löytynyt.
     Tämä osa jatkaa raakuudessaan samaa linjaa kuin ensimmäinen osa, eli en suosittele tätä kaikkein herkimmille. Ruumiita löytyy paljon pitkin kirjaa ja niiden kuvailu on melko tarkkaa touhua.
     Ensimmäisessä osassa tutuksi tullut Fabian Risk päätyy Ruotsissa johtamaan tutkintaa, joka meneekin syvemmälle kuin aluksi näyttää. Samaan aikaan tanskalainen Dunja tutkii samanlaisia tapauksia omalla maallaan ja lopulta heidän tiet yhdistyvät. Kehen voi luottaa ja kenelle asioista voi puhua?
     Ennen kirjan aloittamista en tiennyt, että ajallisesti tämän osan tapahtumat tapahtuvat ennen ensimmäisen osan tapahtumia. Sen suhteen tämän voi siis lukea ennen ensimmäistä osaa, jos haluaa lukea tapahtumat aikajärjestyksessä. Pimeään jäänyt -kirjassa kerrotaan aika paljon tämän kirjan lopun tapahtumista, joten sen puoleen itse olisin ehkä halunnut lukea tämän ensin. Nyt nuo tapahtumat aiheuttivat suuren tunnekuohun ja mietin, miten Fabian pystyy toimimaan poliisina tuollaisten lukkojen kanssa.
     Kirjan luettuani minun oli pakko todeta, että tämä kirja ei vetänyt samalla tavalla mukanaan kuin ensimmäinen osa. Jotenkin tässä kirjassa oli vaikea pysyä perillä siitä, että kuka tekee, mitä tekee ja missä hän sen tekee. Paikasta ja henkilöstä toiseen hyppiminen ei siis toiminut niin hyvin kuin olisin toivonut. Ja sitten kun ottaa vielä huomioon sen, että lopun tapahtumista ainakin osa oli jo ennalta tiedossa, eivät ne tuntuneet niin yllättäviltä. En kuitenkaan voi antaa tälle alle neljää tähteä, sillä jokin tässä silti sai innostukseni heräämään.

Den nionde graven
Suomentanut: Outi Menna
Genre: jännitys, trilleri, mysteeri, rikos
Sarja: Fabian Risk #2
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015, suom. 2016

Kirjailijan muut teokset: Pimeään jäänyt
Arvosana: ****
Goodreads: 3,77

Helmet2020: 7. Rikotaan lakia, 30. Pelastetaan ihminen, 37. Ajankohta merkittävä tekijä
PopSugar2020: 34. Meant to read in 2019
Goodreads2020: 18. By an author you've only read once, 41. A mystery, 43. Related to one of the four horsemen of the apocalypse (kuolema), 45. By the same author who wrote one of your best reads in 2018, 52. Related to time

Mari Koppinen & Anna Puu: Minä olen Anna Puu

Linnuton puu. Mestaripiirros. Säännöt rakkaudelle. Me ollaan runo. Nälkäinen sydän...

Minulla ei ole päiväkirjoja. Lauluni ovat päiväkirjani.
Anna Puun laulut palauttavat hänen mieleensä sen hetken elämässä, jolloin laulu syntyi. Ne tuovat mieliin muistot, niin kipeät, suloiset kuin ristiriitaisetkin. Elämän koko kuvan. Anna Puun tarinan.

     Päätin jokin aika sitten, että haluan alkaa lukea enemmän elämäkertoja. Haasteeksi tuli valita sopivat kirjat, jotka jaksaisi lukea ilman sen suurempia ongelmia. Päätin sitten kokeilla Anna Puusta kertovaa kirjaa, sillä se ei ollut kamalan paksu ja sisälsi paljon kuvia. Ja kyllähän tätä naislaulajaa on tullut joskus kuunneltua enemmänkin, mutta sen tarkemmin en ole hänen elämäänsä tutustunut.
     Tämä teos oli nopealukuinen ja mielenkiintoinen. Kuvia oli paljon, kuten sanottu, ja myös laulujen sanoituksia oli esillä useampikin. Tarina eteni vaivattomasti ja tykkäsin kovasti kirjan minä-kertojasta (en tiedä onko elämäkerroissa usein näin, mutta kuitenkin). Kirjassa päästiin tutustumaan niin Anna Puun lapsuuteen kuin nuoruuden hullutteluihinkin. Idols-matka tuli myös tutuksi ja ura siitä eteenpäin. Tykkäsin tästä paljon ja nyt seuraavan elämäkerran kohdalla rima on jo paljon korkeammalla.

Genre: omaelämä
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019

Goodreads: 3,77

Helmet2020: 34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana, 42. Kirjassa isovanhempia
PopSugar2020: 14. An author with flora in their name
Goodreads2020: 12. Collaboration between two authors, 25. Related to arts

Kate Davies: Syvään päähän

Vielä hetki sitten Julia ei ollut harrastanut seksiä kolmeen vuoteen.
Mutta nyt:
- Epäonninen yhden illan säätö syyttää häntä peniksensä rikkomisesta.
- Itsevarma lesbo flirttailee hänelle provokatiivisen käsitetaiteen äärellä.
- Julia miettii, tekeekö häpykarvoituksen ajelu hänestä huonon feministin.
Julia sukeltaa puolivahingossa Lontoon queer-maailman syvään päähän ja alkaa ymmärtää, että on aiemmin etsinyt rakkautta - ja nautintoa - ihan vääristä paikoista...

   Joskus kirjan takakansi saa innostuksen heräämään ja odottaa innolla sitä hetkeä, kun kirjan saa käteen ja pääsee lukemaan. Jostain syystä tämä kirja veti minua puoleensa. Ehkä se oli kirjan kannen väritys tai takakannen teksti. Joka tapauksessa, odotukseni olivat korkealla ennen kirjan aloittamista.
     Syvään päähän on tarina Juliasta, joka ei ole harrastanut seksiä kolmeen vuoteen. Hän päättää "korjata" tilanteen ja eräissä bileissä vastaan tulee juuri "sopiva" mies hoitamaan homman. Mies haisee ja vaikuttaa muutenkin huonolta valinnalta, mutta viimeistään kun tämä syyttää Juliaa peniksensä rikkomisesta, Julia miettii mitä ihmettä hän tekee miehen talossa. Tämän kokemuksen jälkeen syntyy päätös, että ei seksiä enää ikinä. Tämä päätös pitää pari päivää. Seuraavissa bileissä Julia sitten tapaa naisen, joka ehdottaa seksiä kanssaan. Yhden yön, ilman sen suurempia lupauksia. Julia tarttuu tilaisuuteen ja illan jälkeen hän miettii, onko hän aina ollut syvällä sisimmässään lesbo. Seksi naisen kanssa toimii ainakin paljon paremmin kuin miehen kanssa.
     Tämän itseensä uudelleen tutustumisen lisäksi Julia kohtaa naisen, Samin, jonka kanssa hän aloittaa suhteen. Läheiset antavat useita varoittavia katseita ja viestejä, mutta Juliaa tämä ei kiinnosta. Hän on rakastunut ja hän on valmis tekemään kaiken tämän naisen eteen. Moniavioisen, kontrolloivan ja BDSM:stä tykkäävän naisen eteen. Eli juuri niiden asioiden, joista Julia ei ennen suhdetta juurikaan innostunut.
     Syvään päähän alkoi kevyesti. Alussa saatoin jopa nauraa muutaman kerran. Tykkäsin Juliasta ja hänen ystävistään ja työkavereista. Ajattelin, että tästä tulee rento kirja joka hymyilyttää alusta loppuun. Olin väärässä. Kunnolla.
     Hyvin pian sen jälkeen, kun Julian ja Samin suhde lähtee kunnolla käyntiin, kirjan tunnelma muuttuu. Voisin jopa sanoa, että siitä tulee aika synkkä ja omalla tavallaan hieman ahdistava. Samin luonne, epävarmuus ja kontrolloivuus vievät tilaa Julian elämästä ja muuttaa häntä (ei hyvään suuntaan). Ystävät meinaavat unohtua ja perhesuhteet kärsivät. Loppua kohti mentäessä voidaan jopa nähdä, miten tapahtumat vaikuttavat Julian mielenterveyteen.
     Tässä kirjassa oli paljon hyvää. Nautin siitä, mutta samalla olin epävarma ajatuksistani. Lyhyesti sanottuna tämä kirja aiheutti itsessäni ristiriitaisia tunteita. Siihen nähden kuitenkin, että odotin humoristista ja rentoa kirjaa, tämä ei todellakaan ollut sitä. Ja sanottakoon vielä, että jos seksikohtausten kuvailu ei ole sinun juttusi, kannattaa tämä kirja ehkä jättää hyllyyn.

In at the Deep End
Suomentanut: Kristiina Vaara
Genre: LGBT+, aikuiset, romantiikka, chick lit, huumori, realistinen fiktio, draama
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019,  suom. 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,58

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä
Helmet2020: 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published in 2020
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 23. Featuring an LGBT+ character, 48. Published in 2020

Clare Mackintosh: Lopun jälkeen

Max ja Pip ovat vahva pari. He rakastavat toisiaan valtavasti mutta pientä poikaansa Dylania vieläkin enemmän. Dylanin sairastuttua vakavasti Max ja Pip joutuvat tekemään yhdessä elämänsä isoimman ja vaikeimman päätöksen. He ovat eri mieltä.
Mahdottoman valinnan seuraukset uhkaavat tuhota heidät molemmat, eikä mikään ole enää niin kuin ennen. Mutta mitä vain voi tapahtua lopun jälkeen...

     Clare Mackintosh on tunnettu trillereistään. Ja täytyy myöntää, että ennen tämän kirjan lukemista kuvittelin tämän olevan yksi sellainen kirja. Olin enemmän väärässä kuin oikeassa. Lopun jälkeen on ainakin jonkin verran saanut ideaansa pohjaa Mackintoshin omasta elämästä. Päätöksestä, joka muuttaa elämän. Päätöksestä, jonka jälkeen miettii vielä kauan, että mitä jos olisimme päättäneet toisin.
     Lopun jälkeen oli raastava, koskettava, surullinen ja silti onnea sisältävä teos. Tämä oli sellainen teos, jota suosittelen kaikille niille, jotka siihen pystyvät. Joillekin tämä voi olla liian rankka kertomus, mutta toisaalta se voi myös auttaa itseä pääsemään yli omien päätösten jälkeisestä epävarmuudesta.
     Lopun jälkeen on jaettu kolmeen osaan, joista kaksi on "ennen" ja yksi "jälkeen". Tarinaa kerrotaan kolmen hahmon näkökulmasta, vanhempien ja lääkärin. Jokainen hahmo oli omalla tavallaan koskettava ja vaikka joskus heissä nousi esiin ärsyttäviä piirteitä, he tuntuivat aidoilta ja inhimillisiltä. He tekivät ja ajattelivat juuri niin, kuin todellisessakin tilanteessa tekisivät ja ajattelisivat.
     Kirjan "jälkeen" osio selkeästi painotti sitä, että kohtalolla on meille jokaiselle tarkoitus. Teemme minkä vain päätöksen, lopputulos on sama. Toki päätöksen molemmat reitit vievät vähän eri tavalla lopputulokseen, mutta väistämätöntä ei voi kuitenkaan ohittaa. Osio oli mielestäni hyvin kirjoitettu. Kirjan vanhemmilla oli erilainen ajatus lapsensa elämään liittyen ja osio kertoi vuoroluvuin näiden päätösten lopputulemat jatkon kannalta. Tuntui, että koko tämän ajan kyyneleet vain valuivat ja olisin halunnut halata kaikkia hahmoja.

After the End
Suomentanut: Päivi Pouttu-Deliere
Genre: aikuiset, realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: *****
Goodreads: 4,08

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa, 42. Kirjassa isovanhempia
PopSugar2020: 29. Bird on the cover, 33. At least four-star rating on Goodreads
Goodreads2020: 1. Title doesn't contain A, T or Y, 10. Between 400-600 pages, 22. With the major theme of survival, 33. About a non-traditional family

Sally Green: Savuvarkaat

Konfliktin partaalla olevassa maailmassa omia valintojaan ja tulevaisuuttaan puntaroi viisi nuorta:
Älykäs prinsessa, joka etsii rohkeutta kulkea omaa polkuaan.
Idealistinen soturi, jota sydän ja velvollisuudet repivät eri suuntiin.
Neuvokas metsästäjä, joka on kaikkein vaarallisimman saaliinsa jäljillä.
Hurmaava mutta vastuuntunnoton varas, jolla on salattu syntyperä.
Uskollinen palvelija, joka hautoo kostoa valtakuntansa puolesta.
Näiden nuorten kohtalot muuttaa ja kietoo yhteen vanhojen valtakuntien välisen sodan arvaamaton kulku - ja paholaissavua sisältävä mystinen pallo.

     Sally Green on tullut minulle tutuksi hänen ensimmäisestä nuorten kirjasarjastaan, Puoliksi paha. Aikoinaan en tuota saanut luettua aivan loppuun, mutta ehkä vielä joskus tartun siihen uudelleen. Nyt kuitenkin vuorossa on kirjailijan uusin nuorille suunnattu fantasiasarja, jonka toinen osa tuli suomeksi tänä vuonna. Itselläni kuitenkin oli vasta vuorossa tämä ensimmäinen osa.
     Savuvarkaat on tarina viidestä hahmosta, joiden matkat kohtaavat erilaisten mutkien kautta. Kaiken keskellä on sota, häät, ystävyys, luottamus ja paholaissavu. Hyvin hitaasti, mutta varmasti, tarina etenee ja asioita paljastuu lukijalle. Loppua kohti saadaan kunnolla menoa ja melskettä, kun kuninkaan aikeet paljastuvat. Onko hän todella valmis uhraamaan oman tyttärensä, valloittaakseen uuden maan itselleen?
     Tämä kirja on alkuun hyvin hidas. Hahmoja on paljon ja heidän matkoistaan yritetään kertoa mahdollisimman paljon. Itselläni kuitenkin pysyi silti mielenkiinto yllä, sillä kirjan maailma ja varsinkin paholaissavu kiehtoivat. Kirjan hitaus kuitenkin aiheutti sen, että juonenkäänteet eivät kauheasti yllättäneet ja suurimmat kohtaukset olivat hyvin lopussa. Itse tykkäsin tästä kirjasta alusta asti, mutta loppu tuntui hieman töksähtävältä. Juuri kun meinattiin päästä alkuun ja sota laitettua kunnolla käyntiin, käänsin viimeisen sivun esiin ja petyin pahasti. Ehkä toinen osa sitten alkaa heti sodan kuvaamisella, ken tietää.

The Smoke Thieves
Suomentanut: Sari Kumpulainen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka, LGBT
Sarja: Savuvarkaat #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Arvosana: ****
Goodreads: 3,80

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja, Musteen jäljet, Maailmankirjat, Jatka lukemista
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 30. Pelastetaan ihminen
PopSugar2020: 9. A book with a map
Goodreads2020: 2. Author's last name is one syllable, 5. First in a series, 10. Between 400-600 pages, 19. A fantasy, 43. Related to one of the four horsemen (sota)

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Mitä tehdä, kun liian paljon ei riitä?

     Tämä on yksi niistä kirjoista, joista oli paljon ilmestymisen aikoihin puhetta ja kiinnostukseni heräsi. Pitkät varausjonot kuitenkin tekivät sen, että pääsin nyt vasta tarttumaan tähän teokseen. Ennakkoluuloja oli ehtinyt kertyä jo roima kasa, kun useampi kommentti oli tästä kirjasta tullut luettua. Lisäksi kun sain kirjan käteeni ja lopulta luin takakannen tekstin, en ollut enää varma, haluaisinko lukeakaan tätä. Ehkä minun olisi hyvä aika pian oppia, että selvitä ennen puhuttuun kirjaan tarttumista, että mistä se kertoo. Se päivä ei kuitenkaan ollut vielä tänään, joten aloitin kirjan lukemisen ja yritin pitää mieleni avoimena.
     Ei, ei ja vielä kerran ei kertoo tarinaa kolmesta henkilöstä, joiden elämä nivoutuu yhteen. Kaikki kolme ovat hyvin erilaisia hahmoja ja heihin päästään tutustumaan oikeinkin hyvin ja heidän mielenmaailmaansa avataan paljon. Ingrid on kaiken läpi suunnitteleva perheen äiti. Häntä ärsyttää nurkissa pyörivät aikuiset poikansa, mutta hän ei kuitenkaan halua sanoa heille asiasta. Hän vain nielee kiukkunsa ja pesee alushousut kaikessa hiljaisuudessa. Jan taas, Ingridin aviomies, on juuri ylennyksen saanut keski-iän kriisin keskellä elävä mies. Eräissä firman juhlissa hän tapaa Hannen ja intohimo vie mukanaan. Hanne taas on viisitoista vuotta Jania nuorempi ja hän haluaisi lapsia ja asettua aloilleen, vaikka ei ole kyennyt siihen aikaisemmin elämässään.
     Tämä kirja olisi voinut olla hyvä. Itse en kokenut kuitenkaan voivani samaistua tähän oikeastaan millään tavalla. Päähenkilöt olivat hyvin luotuja ja aidon tuntuisia. Näin elämä voi joillain mennä. Kuitenkin tarina tuntui omasta mielestäni liian yksinkertaiselta, juoni oli laimea. Muutama käänne kirjan aikana tapahtui, mutta lähinnä se oli Janin murehtimista, että mitä hänen kuuluisi tehdä ja miksi. Yksinkertaisesti tämä ei ollut riittävän menevä minulle. Ja tosiaan, jos olisin tutustunut kirjaan hieman paremmin ennen sen lainaamista, tuskin olisin edes tarttunut tähän.

Nei og atter nei
Suomentanut: Sanna Manninen
Genre: realistinen fiktio, aikuiset
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016, suom. 2019

Arvosana: *½
Goodreads: 3,62

Muissa blogeissa: Kirsin Book Club, Mitä luimme kerran, Lumiomena, Luettua elämää
Helmet2020: 3. Suhtaudun ennakkoluuloisesti, 4. Kuvauksessa useampi ihminen, 32. Alun perin kielellä, jota en osaa (norja)
PopSugar2020: 27. Feat one on the seven deadly sins (ahneus), 36. With a pink cover