Rachael Lippincott: Five Feet Apart

Can you love someone you can never touch?

Stella Grant likes to be in control - even though her totally out of control lungs have sent her in and out of the hospital most of her life. At this point, what Stella needs to control most is keeping herself away from anyone or anything that might pass along an infection and jeopardize the possibility of a lung transplant. Six feet apart. No exceptions.
The only thing Will Newman wants to be in control of is getting out of this hospital. He couldn't care less about his treatments, or a fancy new clinical drug trial. Soon, he'll turn eighteen and then he'll be able to unplug all these machines and actually go see the world, not just its hospitals.
Will's exactly what Stella needs to stay away from. If he so much as breaths on Stella she could lose her spot on the transplant list. Either one of them could die. The only way to stay alive is to stay apart. But suddenly six feet doesn't feel like safety. It feels like punishment.
What if they could steal back just a little bit of the space their broken lungs have stolen from them? Would five feet apart really be so dangerous if it stops their hearts from breaking too?

   Tarina kahdesta keuhkotautia sairastavasta, ketkä ihastuvat ja rakastuvat, mutta eivät voi olla minkäänlaisessa kontaktissa keskenään. Varsinkaan, kun toisella on todettu bakteeritauti, joka on kuolemantuomio. Stella on pieni kontrollifriikki ja hän haluaa kaiken olevan järjestyksessä. Hän on vuosien varrella kehittänyt oman hoitonsa tueksi sovelluksen ja hänellä on selvät sävelet elämänsä kanssa. Nyt hän vain odottaa, että pääsisi leikkaukseen, jossa saisi uudet keuhkot itselleen. Will taas ei ole kiinnostunut omasta voinnistaan ja odottaa vain sitä, että hänestä tulee täysi-ikäinen ja hänen äitinsä ei voi pakottaa häntä erilaisiin sairaalahoitoihin, joista ei kuitenkaan ole mitään apua hänelle. Näiden kahden täysin erilaisen ihmisen kohtaaminen kuitenkin muuttaa molempien elämän.
     Tämä kirja oli koskettava. Sydäntä särkevä. Sympaattinen. Aivan ihana. Will oli jotenkin niin söpön oloinen, että olisin halunnut päästä halaamaan häntä. Tarina eteni hyvällä vauhdilla ja asioita selitettiin myös hieman, eikä oletettu lukijan tietävän kystisestä fibroosista (CF) mitään. Alusta loppuun riitti mielenkiintoa ja juonenkäänteitä, jotka saivat pelkäämään sitä, miten tämä kirja sitten oikeastaan tulee päättymään. Hahmot oli hyvin luotuja, mutta itsellä otti aina välillä päähän molempien hahmojen ajatusmaailmat, jotka toki kokivat suuria muutoksia tarinan edetessä. Nämä kaksi hahmoa myös kasvoivat henkisesti koko ajan ja se oli mukava päästä näkemään. En voi kuin suositella tätä kaikille.

Genre: nuoret, romantiikka
Kustantaja: Simon & Schuster Books for Young Readers
Julkaisuvuosi: 2018

Arvosana: ****
Goodreads: 4.19

Julie Kagawa: Lohikäärmeet

Kauan sitten Pyhän Yrjänän Veljeskunta onnistui hävittämään lähes kaikki lohikäärmeet. Jäljelle jääneet kätkeytyivät ihmishahmoihin ja ovat siitä lähtien eläneet ihmisten joukossa. Ajan myötä heitä on yhä enemmän, ja he ovat entistä vahvempia ja ovelampia. He ovat luoneet maailmanlaajuisen Talon-organisaation, joka kokoaa yhteen kaikki lohikäärmeet ja joka on nyt valmis kaappaamaan vallan ihmisiltä.
Ember ja Dante Hill ovat nuoria lohikäärmeitä, jotka ovat kasvaneet sisaruksina Talonin salaisessa laitoksessa. Heidät on valmennettu soluttautumaan ihmisten joukkoon, ja loppukokeessa heidät sijoitetaan Crescent Beachin rantakaupunkiin. Teinielämä kiehtoo Emberiä ja hän haluaa kokea vielä yhden kesän vapaudessa ennen kuin hänelle osoitetaan lopullinen paikka Talonin organisaatiossa. Mutta yhtäkkiä Emberin maailmaan ilmestyy säännöistä piittaamaton lohikäärme kyseenalaistaen kaiken sen mitä Ember on oppinut.
Garret Xavier Sebastian on vain seitsemäntoistavuotias, mutta jo parkiintunut lohikäärmeiden tappaja. Pyhän Yrjänän Veljeskunnan sotilaana hänen tehtävänään on eliminoida kaikki lohikäärmeet - varsinkin nuoret. Nyt hänet lähetetään Crescent Beachin kaupunkiin, missä hänen tulee jäljittää kaksi mahdollista Talonin agenttia ja eliminoida heidät. Mutta ensin hänen on varmistuttava siitä, että he todellakin ovat lohikäärmeitä, mitä Ember Hillin kohdalla ei ole niin yksinkertaista. Emberin rohkeus, itseluottamus ja tahto saavat Garretin maailman sekaisin. Kuinka paljon hän on valmis antamaan periksi selvittäessään totuutta lohikäärmeistä?

   Orastavaa ja epävarmaa teiniromantiikkaa fantasialla. Sitä tämä kirja on alusta loppuun. Ja sellaisen lukeminen aina välillä on varsin mukavaa, mutta ei tämä kirja mielestäni mikään maailman paras ollut. Mukavaa ja kevyttä väliviihdettä, ei mitenkään kovin erityinen.
     Kirjan alusta asti tarina lähtee hyvin etenemään ja tylsiä taukoja ei tule. Itse olen ennenkin lukenut Kagawan kirjoja (myös englanniksi) ja tykkään hänen tyylistään kirjoittaa. Riittävästi kerrontaa ja kuvailua. Hahmojen luonteet tuodaan selkeästi esille ja joitain piirteitä jopa korostetaan hieman liikaa. Itse pidin tämän teoksen päähahmoista Emberistä ja Garretista, varsinkin Garretista tuli heti suosikkini. Heidän näkökulmansa tarinasta tuotiin esiin tasaisesti ja molempien organisaatioiden - Talonin ja Pyhän Yrjänän - toiminta tuli hyvin esille. Toki kysymyksiäkin jäi vaikka kuinka paljon, mutta onneksi tässä sarjassa on neljä muutakin osaa, joissa saada vastauksia.
     Tarinana tämä oli perus YA-kirjallisuutta. Ei mitään ihmeellistä ja melko ennalta-arvattava juoni. Eteneminen oli tasaista ja välillä käänteiden kautta lähdettiin seuraavaan suuntaan. Lopputulos kuitenkin oli aika selvä jo paljon ennen viimeisiä sivuja. Ei kuitenkaan mikään huono lukukokemus ja en näe estettä sille, että lukisin tämän kirjan vielä uudelleenkin.

Talon
Suomentanut: Eeva Parviainen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Talon #1
Kustantaja: Harper Collins
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2016

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,75

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

Raikas, anarkistisen huumorin sävyttämä romaani "maakylän Romeosta ja Juliasta".
Kuusitoistavuotias Allu toivoo pääsevänsä Tukholmaan, mutta hänet lähetetäänkin maalle, kesäapulaiseksi sukulaistaloon. Ikävyyden kärjen katkaisee Kerttu, ja kaikki muukin muuttuu.

     Häräntappoase on jo kauemman aikaa ollut klassikko, joka luetaan koulussa. Tai ainakin vielä pari vuotta sitten tästä kirjasta oli lehdessä juttua, että se on edelleen yksi niistä teoksista, jonka kaikki lukee. Itsekin olen tämän joskus peruskoulussa lukenut. Muistikuvani siitä on hyvin hatarat, mutta jotenkin minulla on sellainen olo, että tykkäsin. Nyt, kymmenen vuoden päästä, en tiedä mitä sanoa.
     Kyseessähän on Härkösen esikoisteos, jonka hän kirjoitti ollessaan lukiossa. Kirja on myös voittanut J.H. Erkon palkinnon, parhaana esikoisteoksena. Ja kyllähän tässä kirjassa on omat parhaat puolensakin, mutta samalla siinä ei ole. Nyt tämän lukukerran jälkeen minulla on sellainen olo, että voisin lukea tämän vielä joskus uudelleen. Samalla kuitenkin on sellainen olo, että en tykännyt tästä teoksesta yhtään. Tässä kirjassa oli hyvää huumoria, mutta kokonaisuutena tämä ei ollut mikään ihmeellinen tarina. Tämä oli kasvutarina nuoresta teinipojasta, joka heitettiin kaupungista maalle kesän ajaksi. Ei mitään sen ihmeellisempää.
     Juonellisesti tässä kirjassa ei ollut oikein mitään sykähdyttävää. Dialogit saivat joskus hymyn huulille, mutta siihen se sitten jäikin. Monessa kohtaa mietin, että mitä tässä nyt taas oikein tapahtuu. Hahmot tuntuivat oudoilta, varsinkin heidän reaktiot ja tekemiset. Päädyin vain miettimään omaa nuoruuttani ja sitä, miten asiat toimivat paljon helpommin (tai sitten omat mielikuvat ovat vääristyineitä). Muuten kyllä tämä teos oli hyvin todentuntuinen nuoren ajatuksista.

Genre: nuoret, klassikko
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1984

Kirjailijan muut teokset: Ihan ystävänä sanon
Arvosana: *½
Goodreads: 3,09

Cassandra Clare: Tuhkakaupunki

Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, ei varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä.

     Tuhkakaupunki on jatko-osa, jossa päästään tutustumaan vielä paremmin varjometsästäjien maailmaan. Homma jatkuu heti siitä mihin ensimmäinen osa jäi ja näin ollen mitään ei jää kertomatta lukijalle, opimme siis samaan aikaan asioita kuin maallikkona lapsuutensa viettänyt Clarykin. Tässä osassa taistelu hyvän ja pahan välillä jatkuu, nyt vain intensiivisemmin. Lisäksi ihmissuhteet ovat muutoksen kourissa ja silläkin saralla asiat vyöryävät lumipallon tavoin eteenpäin.

     Silloin kun viimeksi luin tätä sarjaa, tämän osan jälkeen mielenkiintoni lopahti jonkun verran, mutta jatkoin vielä yhden osan sinnikkäästi eteenpäin. Nyt tunteeni tätä osaa kohtaan ovat vähän positiivisemmat. Kyllä, tässä kirjassa on omat ongelmansa kuten ensimmäisessäkin osassa, mutta niiden alta löytyy mielenkiintoinen tarina.

     Koska kyseessä on sen verran "vanha" kirjasarja, en ala sen tarkemmin käymään kirjan juonta ja sisältöä läpi. Sen voin kuitenkin sanoa, että asiat todella menevät eteenpäin ja pieniä vihjeitä salaisuuksista jaetaan. Jään innolla odottamaan niiden salaisuuksien paljastumista ja seurauksien selviämistä.

City of Ashes
Suomentanut: Terhi Leskinen
Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Varjojen kaupungit #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2008 (suom. 2010)

Kirjailijan muut teokset: Luukaupunki
Arvosana: ****
Goodreads: 4,19