Kirja: Nymfit: Montpellierin legenda

Kirja: Nymfit: Montpellierin legenda
Kirjailija: Sari Luhtanen, Miiko Oikkonen
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Nymfit #1
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-20-9364-9

Kolme nymfiä, Didi, Kati ja Nadia,

elävät keskuudessamme.

ikuisesti nuorina, tappavan kauniina

ja vaarallisen viettelevinä.

Didi on kuin kuka tahansa elämännälkäinen nuori tyttö. Vain hänen napansa alle tatuoitu erikoinen solmu erottaa hänet ikätovereistaan. Eräänä päivänä Kati ja Nadia saapuvat kaupunkiin ja käskevät Didiä hävittämään menneisyytensä sekä jättämään ystävänsä ja perheensä taakseen ennen kuin on myöhäistä.
     Itsepäinen Didi ei alistu uuteen rooliinsa suosiolla. Katin ja Nadian kielloista huolimatta hän rakastuu intohimoisesti lääketiedettä opiskelevaan Samueliin. Jumalaisen olennon ja tavallisen kuolevaisen suhteesta ei ole koskaan seurannut muuta kuin tragediaa.

Muita kirjailijan kirjoja: Luhtanen on kirjoittanut aiemmin kirjat "Tuulin viemää" sekä "Kaikkea kaunista"
Arviointi: Kirjan idea kuulosti mielenkiintoiselta, mutta valitettavasti toteutus ei aivan kohdannut omaa ajatusmaailmaani. Jotenkin kirja vain tuntui hieman liian tekaistulta. Se vain sisälsi niin vähän tunnetta, tai ainakin itsestäni tuntui siltä. Teksti tuntui siltä että se olisi kirjoitettu jo valmiiksi "ohjelmasarja- muotoon", ilman sellaista "kirja- muotoa". Kuvailua oli kovin vähän ja muutenkin teksti tuntui hieman töksähtelevältä. En kuitenkaan väitä ettei kirja olisi ollut luettava tai ettei tuleva tv-ohjelma tähän kirjaan pohjautuen tulisi olemaan hyvä. Itse kirja nyt vain ei oikein innostanut lukemaan.

     "- Missä minun rahani ovat? Kati huusi.
     Didi lysähti helpottuneena takaisin tyynyjen varaan. Vihdoinkin jotain normaalia.
     - Mitä väliä sillä on? Didi kysyi. - Ainahan sinä voit varastaa lisää.
     - Minun pitää maksaa vuoksi ja laskuja! Sinuun uppoaa jo muutenkin rahaa, vaikket sinä näytä sitä tajuavan."

     Kirjan asetelma vaikutti minusta hieman oudolta. Didi vaikutti kovin epäkypsältä ikäänsä nähden (ainakin ajatusmaailmaltaan). En voi väittää etten olisi itse voinut toimia samankaltaisessa tilanteessa melkein samalla tavalla, mutta Didi ei tuntunut tajuavan nymfinä oloa millään tavalla. Mutta, tämähän on vain yksi sellainen asia jonka kirjailija itse päättää ja lukijat saavat vain jäädä ihmettelemään.
Arvosana: 7½

Kirja: City of Glass

Kirja: The Mortal Instruments: City of Glass (suom. Varjojen kaupungit: Lasikaupunki)
Kirjailija: Cassandra Clare
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: The Mortal Instruments #3
Julkaisuvuosi: alk. per. 2009 (suom. 2011)
ISBN: 1-4169-1430-7 (suom. 978-951-123-8218)

Äitinsä hengen pelastamiseksi Claryn on lähdettävä Idrisin Lasikaupunkiin, Varjometsästäjien alkukotiin, ja uhmattava näiden ikuista lakia. Claryn itsepintaisuus ei miellytä Jacea. Idrisissä Clary saa lisää tietoa taustastaan ja löytää yllättävän seuralaisen: vetovoimaisen ja salaperäisen Sebastianin.
     Varjometsästäjien ainoa selviytymiskeino näyttää olevan liittoutuminen vanhojen vihollistensa alamaailman väen kanssa. Claryn on ehdittävä ottaa haltuun uudet voimansa, ennen kuin tuho on käsillä. Ja mikä onkaan salaperäisen kohtalon välineistä kolmas?

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestyneet "City of Bones" ja "City of Ashes"
Arviointi: Meno sen kuin vain jatkuu mielenkiintoisena ja sykähdyttävänä. Clare vain osaa kirjoittaa niin, että lukija ei voi pysäyttää lukemistaan kuin pakon edessä. Kyllä tätä kirjaa lukiessa huomasi, että sen piti olla viimeinen osa. Niin moni kysymys sai vastauksensa, että sarjan olisi pystynyt helposti lopettamaan tähän.

     "She (Clary) just stared at him (Jace). She couldn't think of a thing to say; he'd never spoken to her like this. She'd never even imagined him speaking to her like this. However angry she'd managed to make him in the past, he'd never spoken to her as if he hated her before.
     "Go home, Clary", he said. He sounded very tired, as if the effort of telling her how he really felt had drained him. "Go home."
     All her plans evaporated her half-formed hopes of rushing after Fell, saving her mother, even finding Luke nothing mattered, no words came. She crossed to the door. Alec and Isabelle moved to let her pass. Neither of them would look at her; they looked away instead, their expressions shocked and embarrassed. Clary knew she probably ought to feel humiliated as well as angry, but she didn't. She just felt dead inside."

     Muutamassa kohdassa meinasin vaipua epätoivoon, että ei näin voi käydä. Tämä kirja oli selvästi raaempi kuin aikaisemmat osat ja kuolemaa nähtiin enemmän. Täytyy kuitenkin vastapainoksi muistaa upeat ihmissuhteet joiden kehittyminen sai hymyn huulille. Myös uudet hahmot toivat ihanasti lisää väriä ja jotenkin he saivat tuotua jo-vanhoihin hahmoihinkin lisää väriä ja asennetta.

     "Someone was standing in the garden below, and for a moment, with a leap of her (Clary) heart, all she saw was the figure was slender and tall, with boyish, rumpled hair. Then he raised his face and she saw that the hair was dark, not fair, and she realized that for the second time, she'd hoped for Jace and gotten Sebastian instead."
Arvosana: 9½

Kirja: Toisaalla

Kirja: Toisaalla
Kirjailija: Salla Simukka
Gengre: scifi. nuoret
Sarja: Jäljellä/Toisaalla #2
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-951-31-6815-5

18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

     Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkisen se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestynyt "Jäljellä" sekä Lumikki-trilogian "Punainen kuin veri" ja "Valkea kuin lumi". Sekä muutamia muita nuorten kirjoja.

Arviointi: Kirjan alussa meni pieni hetki muistaa, mistä ensimmäisessä osassa oli puhuttu. Sitten kun muistinpalaset alkoivat löytää omille paikoilleen, pystyi keskittymään paremmin tähän kirjaan ja laittamaan puuttuvia palasia kohdalleen - sehän tämän kirjan perimäinen tarkoitus onkin.
     Itseäni hieman häiritsi se, että kirjassa hypittiin kahden ajan välillä. Olisin halunnut lukea joko kirjan siitä ajasta, kun Samuel oli mukana projektissa. Tai sitten ajasta projektin jälkeen - jonka aikana Samuel olisi kertonut pieniä palasia siellä täällä menneistä ajoista. Nyt kirja vain tuntui muodostavan hieman sekavan käsityksen itsestään, mikä oli lievästi sanottuna hyvin häiritsevää.
Arvosana: 7½

Kirja: Athenen merkki

Kirja: Athenen merkki (The Mark of Athena)
Kirjailija: Rick Riordan
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Olympoksen sankarit #3
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-1-27013-3

Seuratkaa Athenen merkkiä.

Kostakaa puolestani.

Melko mahdoton toivomus -

jopa Annabethille, sodan ja

viisauden jumalattaren tyttärelle.

Juuri kun Annabeth saa vihdoin tavata poikaystävänsä Percyn, roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien täytyy yhdistää voimansa ja toteuttaa vanha ennustus. Sen mukaan - jollei asioihin puututa - maanjumalatar Gaia herättää puoliunessakin henkiin hirviöitä ja tuhoaa herättyään ensin jumalat ja sitten koko maailman.
     Annabethin ja Percyn ystävineen pitää estää hirviöiden pääsy maailmaan sulkemalla Kuoleman ovi. Paha vain, ettei kenelläkään ole aavistustakaan, missä tämä ovi sijaitsee.

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa ennen ilmestyneet "Eksynyt sankari" ja "Merenjumalan poika" sekä ennen ilmestynyt viisiosainen sarja "Percy Jackson", ja "Kanen aikakirjat"- sarjassa ilmestyneet kolme osaa.
Arviointi: Uh, vihdoin sain tämän kirjan käsiini. Ja kuten aina, Riordan on osannut kirjoittaa kirjan jonka lukemista ei vain pysty lopettamaan ennen viimeistä sivua. Hieman kyllä häiritsi se, miten monen näkökulmasta tekstiä oli kirjoitettu. Tapahtumia tuli näin todella paljon, eikä niitä meinannut pystyä liittämään yhdeksi ehjäsi kokonaisuudeksi.
     Oli kuitenkin mukava taas päästä lukemaan Annabethin, Percyn, Jasonin ja muiden puuhista "pitkän" tauon jälkeen. Jokaisen luonne ja taidot tulivat taas hyvin näkyviin ja jokainen oli huomioitu tapahtumissa. Riordanin tavoilleen uskollisena sai sivuille myös naurua ja ehkä jopa muutaman haikean hetken. Percyn ja Annabethin suhteen kehittyminen oli varsinkin itselle mukavaa luettavaa, sillä Percy on yhä (ja tulee varmasti aina olemaan) yksi lempihahmoni sarjassa.

     ""Percy", Annaberth sanoi, "rantautumisesta tulee kova. Sinun pitää hallita vettä, jotta emme paiskaudu laituriin. Kun pääsemme perille, sinun täytyy pidätellä hyökkääjiä. Kaikki muut: auttakaa Percyä suojelemaan laivaa."
     "Mutta entä Jason?" Piper kysyi.
     "Ja Frank ja Leo?" Hazel lisäsi.
     "Minä etsin heidät", Annabeth lupasi. "Ja minun on selvitettävä, missä kartta on. Olen aika varma, että vain minä pystyn löytämään sen."
Arvosana: 9+

Kirja: Salatun voiman kaupunki

Kirja: Salatun voiman kaupunki (Mystic City)
Kirjailija: Theo Lawrence
Suomentaja: Kirsi Ohrankämmen
Gengre: scifi, nuoret, fantasia
Sarja: Mystic City #1
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-23-5659-1

Manhattan vuonna x. Pilvepiirtäjien huipulla hallitsevat rikkaat ja etuoikeutetut, alhaalla katutasossa, ilmastonmuutoksen synnyttämien kanaalien varsilla majailee kurjalisto ja outo, salaperäistä voimaa hallitseva joukko - mystikot. Ilman mystikoiden energiaa yltäkylläinen elämä Ylhäistössä olisi mahdotonta ja tulevaisuus täysin arvaamaton...
     Yläluokan hienostosviiteissä asuu myös 16-vuotias Aria Rose, joka on silmittömästi rakastunut isänsä poliittisen kilpailijan poikaan. Vai onko hän sittenkään niin rakastunut? Ainakaan hän ei pysty muistamaan, miten romanssi sai alkunsa, eikä Thomasin kosketus tunnu muutenkaan tutulta. Mutta sitten Aria tapaa Hunterin, kiehtovan mystikon alakaupungista, ja tällä tuntuu olevan hallussaan hänen menneisyytensä avain.

Arviointi: Tämä on taas yksi niistä kirjoista, joista kiinnostun kasnikuvan perusteella. Sitten kun olen saanut kirjan käsiini, en ole aivan varma haluanko sittenkään lukea sitä. Onneksi kuitenkin avasin tämän kirjan ja aloin lukea.
     Vaikka alussa kirja vaikutti hieman sekavalta kun Aria ei muistanut kunnolla mitään, moni alussa mieleen juolahtanut kysymys sai hyvin vastauksen loppuosassa. Joitakin kysymyksiä kuitenkin jäi päähän vielä ristelemään, joten toivon vain että seuraava osa antaa niille vastauksia.
     Muuten kirja oli kuitenkin ihan ok. Henkilöhahmot olivat osa mielenkiintoisia, enkä olisi halunnut kaikille sellaista kohtaloa kuin he saivat. Juoni oli myös ihan kohtalainen, vaikkakin jotkin tapahtumat olivat mielestäni hieman turhia. Tuntui kuin ne olisi vain tungettu johonkin väliin hieman rauhoittamaan menoa, tosin hieman huonolla menestyksellä.

     "Hunterin kanssa putoaminen tuntuu sellaiselta, miltä kuvittelen laskuvarjohyppäämisen tuntuvan, paitsi että meillä ei ole laskuvarjoa.
     Kiljun koko matkan alas asti.
     Tuuli salpaa hengitykseni, vaimentaa ääneni ja puhaltaa mekkoni vyötärölleni ja hiukseni kasvoilleni, Hunterin sormet porautuvat olkapäihini. Hän pitää minua lähellään, ja tuntuu siltä kuin syöksyisimme kohti kuolema ja olisimme yhtä. Se käy niin nopeasti, että en ehdi sanoa Rakastan sinua."
Arvosana: 8½