27. syyskuuta 2013
Kirja: City of Glass
Kirja: The Mortal Instruments: City of Glass (suom. Varjojen kaupungit: Lasikaupunki)
Kirjailija: Cassandra Clare
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: The Mortal Instruments #3
Julkaisuvuosi: alk. per. 2009 (suom. 2011)
ISBN: 1-4169-1430-7 (suom. 978-951-123-8218)
Äitinsä hengen pelastamiseksi Claryn on lähdettävä Idrisin Lasikaupunkiin, Varjometsästäjien alkukotiin, ja uhmattava näiden ikuista lakia. Claryn itsepintaisuus ei miellytä Jacea. Idrisissä Clary saa lisää tietoa taustastaan ja löytää yllättävän seuralaisen: vetovoimaisen ja salaperäisen Sebastianin.
Varjometsästäjien ainoa selviytymiskeino näyttää olevan liittoutuminen vanhojen vihollistensa alamaailman väen kanssa. Claryn on ehdittävä ottaa haltuun uudet voimansa, ennen kuin tuho on käsillä. Ja mikä onkaan salaperäisen kohtalon välineistä kolmas?
Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestyneet "City of Bones" ja "City of Ashes"
Arviointi: Meno sen kuin vain jatkuu mielenkiintoisena ja sykähdyttävänä. Clare vain osaa kirjoittaa niin, että lukija ei voi pysäyttää lukemistaan kuin pakon edessä. Kyllä tätä kirjaa lukiessa huomasi, että sen piti olla viimeinen osa. Niin moni kysymys sai vastauksensa, että sarjan olisi pystynyt helposti lopettamaan tähän.
"She (Clary) just stared at him (Jace). She couldn't think of a thing to say; he'd never spoken to her like this. She'd never even imagined him speaking to her like this. However angry she'd managed to make him in the past, he'd never spoken to her as if he hated her before.
"Go home, Clary", he said. He sounded very tired, as if the effort of telling her how he really felt had drained him. "Go home."
All her plans evaporated her half-formed hopes of rushing after Fell, saving her mother, even finding Luke nothing mattered, no words came. She crossed to the door. Alec and Isabelle moved to let her pass. Neither of them would look at her; they looked away instead, their expressions shocked and embarrassed. Clary knew she probably ought to feel humiliated as well as angry, but she didn't. She just felt dead inside."
Muutamassa kohdassa meinasin vaipua epätoivoon, että ei näin voi käydä. Tämä kirja oli selvästi raaempi kuin aikaisemmat osat ja kuolemaa nähtiin enemmän. Täytyy kuitenkin vastapainoksi muistaa upeat ihmissuhteet joiden kehittyminen sai hymyn huulille. Myös uudet hahmot toivat ihanasti lisää väriä ja jotenkin he saivat tuotua jo-vanhoihin hahmoihinkin lisää väriä ja asennetta.
"Someone was standing in the garden below, and for a moment, with a leap of her (Clary) heart, all she saw was the figure was slender and tall, with boyish, rumpled hair. Then he raised his face and she saw that the hair was dark, not fair, and she realized that for the second time, she'd hoped for Jace and gotten Sebastian instead."
Arvosana: 9½
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti