Raina Telgemeier: Hymy, Siskot ja Guts -koontipostaus

Raina on ihan tavallinen kuudesluokkalainen tyttö, ainakin siihen päivään saakka, jolloin hän kaatuu ja lyö hampaansa katukivetykseen. Tuosta päivästä alkaa monivaiheinen eikä ihan tuskaton hammastoimenpiteiden sarja, jossa porataan, oiotaan, kiskotaan ja väännetään, asennetaan niskaveto ja sovitetaan tekohampaita. Hammaslääkärin tuolissa koetun draaman lisäksi arkeen hiipii poikaystävähuolia, mutkikkaita ystävyyssuhteita sekä yksi maanjäristys. Raina oppii tärkeitä asioita rohkeudesta, ystävyydestä ja omasta itsestään. Vaikeudet voitetaan lempeällä huumorilla ja leveällä hymyllä.

     Hymy aloittaa Raina Telgemeierin samannimisen sarjakuvasarjan, joka sisältää ainaki jollain tasolla kirjailijan omakohtaisia kertomuksia. Hymy keskittyy paljon ulkonäköön ja sen luomiin paineisiin nuorten keskuudessa. Tarina sijoittuu pitkälle aikavälille, mutta pääpaino on Rainan lapsuudeen muuttumisesta nuoruudeksi. 

     Elämä sijoittuu 90-luvulle, mikä näkyi jonkun verran tarinan tapahtumissa. Varsinkin hammashoito on kehittynyt (toivottavasti) kirjan ajasta, mutta silti lääkärien kommentit ja teot saivat hampaat kiristymään. Lisäksi ulkonäköpaineet ovat varmasti nykyään vielä enemmän läsnä, ainakin sosiaalisen median tuoma paine lisää nuorten mahdollista taakaa entisestään. Yleisellä tasolla Hymy kuitenkin käsittelee myös tätä hyvin ja ihan jo sen takia suosittelen tätä kirjaa (ja koko sarjaa) nuoremmillekin lukijoille.

     Itseä tässä ehkä hieman häiritsi se, että kirjassa tulee nämä "poikaystävähuolet" esiin, mutta vain hyvin nopeasti. Olisin kaivannut tämän asian parempaa käsittelyä tai sitten sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Muuten kuitenkin tämä oli sarjakuvana nopea ja viihdyttävä lukukokemus.

Smile
Suomentanut: Suvi Clarke
Genre: lapset, nuoret, huumori, sarjakuva, realistinen fiktio, muistelma/oma elämä
Kustantaja: Twinsy
Julkaisuvuosi: 2009, suom. 2015

Arvosana: ****
Goodreads: 4,25

Kolme viikkoa. Kaksi siskoa. Yksi auto.

Rainan perhe lähtee automatkalle. Matka on pitkä - viikko San Franciscosta Coloradoon ja viikko takaisin. Raina on varustautunut korvalappustereoin, mutta maailmassa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi paristoja takapenkin rauhaa säilyttämään. Pikkusisko Amara tietää miten Rainan saa suuttumaan. 

Tarinassa piipahdetaan välillä Rainan muistoissa. Sisaruudessa on ollut niin huippuihania kuin huippukarmeitakin hetkiä. Herää myös kysymyksiä: miksi isä ei tullut mukaan automatkalle? Miksei Raina halua istua etupenkillä? Ja, mikä tärkeintä, osaavatko Raina ja Amara olla koskaan sovussa?

     Siskot on sarjan toinen osa, keskittyen erääseen kesällä tapahtuvaan sukutapaamiseen ja siihen liittyvään ajomatkaan. Kirja jatkaa samaa tyyliä, kuin Hymy, ollen viihdyttävä ja mielenkiintoinen alusta loppuun. Jostain syystä kuitenkaan en kokenut tätä ihan niin hyväksi sarjakuvaksi tarinallisesti, kuin ensimmäisen osan. Kirjassa oli hämmentäviä kohtia, varsinkin liittyen takakannen kysymykseen "Miksei Raina halua istua etupenkillä?". 

     Siskot on humoristinen kuvaus siskosten väleistä ja kesäloman tapahtumien väliin on selkeästi liitetty lapsuuden tapahtumia, liittyen Rainan pikkusiskon ja myöhemmin pikkuveljen syntymään. Lopputulos tuli ehkä hieman nopeasti ja olisin kaivannut siihen hieman lisää pohjustusta.

Sisters
Suomentanut: Suvi Clarke
Kustantaja: Twinsy
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2016

Arvosana: ****
Goodreads: 4,34

Raina wakes up one night with a terrible upset stomach. Her mom has one, too, so it's probably just a bug. Raina eventually returns to school, where she's dealing with the usual highs and lows: friends, not-friends, and classmates who think the school year is just one long gross-out session. It soon becomes clear that Raina's tummy trouble isn't going away... and it coincides with her worries about food, school, and changing friendships. What's going on?

     Guts on Telgemeierin sarjan uusin osa, jota ei ole ainakaan vielä suomennettu. Luin sarjakuvan siis englanniksi, mutta tekstit olivat melko helppoja ja selkeitä, että kirjan pystyy lukemaan ilman sen suurempaa kokemusta englanniksi lukemisesta. 

     Kirjassa Rainan "ongelma" lähtee käyntiin vatsataudista, jonka johdosta hän alkaa pelätä oksentamista ja yrittää estää tämän kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä vaikuttaa hänen koulun käyntiin sekä syömiseen ja sitä kautta myös ihmissuhteisiin. Terapian kautta Rainan tilanne lähtee laukeamaan ja asiaa päästää käsittelemään laajemmin.

     Kirja oli mielenkiintoinen ja hieman erilainen aiheeltaan, mitä itselle on tullut vastaan. Kirjan tarina oli opettavainen, kuten aikaisemmatkin osat olivat. Tässä kuitenkin aihe oli sellainen, että en tiedä toimiko se riittävän hyvin sarjakuvan muodossa. Itse jäin kaipaamaan ehkä laajempaa käsittelyä ja pohdintaa aiheesta.

Kustantaja: Scholastic
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ****
Goodreads: 4,37

Margaret Atwood: Testamentit

15 vuotta Orjattaresi-romaanin tapahtumien jälkeen Gileadin tasavallan teokraattinen hallinto on yhä vallan kahvassa, mutta ilmassa on merkkejä siitä, että se on alkanut mädäntyä sisältäpäin.

Tällä ratkaisevalla hetkellä kolmen täysin erilaisen naisen elämät risteävät - kenties mullistavin seurauksin. Kaksi heistä on kasvanut rajojen vastakkaisilla puolilla: yksi Gileadissa tärkeän komentajan etuoikeutettuna tyttärenä, toinen Kanadassa, missä hän marssii Gileadin vastaisissa mielenosoituksissa ja seuraa tv-uutisia maan kauheuksista. Nämä kaksi nuorta kuuluvat ensimmäiseen sukupolveen, joka on varttunut uuden valtakauden aikana. Heidän todistajanlausuntonsa punoutuvat yhteen kolmannen äänen kanssa: yksi hallinnon hirmuvallan toimeenpanijoista kerää salaisuuksia ja käyttää niitä armottomasti edukseen.

     Testamentit on jatkoa Orjattaresi-kirjalle. Itselleni Orjattaresi oli pienoinen pettymys, joten tartuin hieman haparoivin käsin tähän osaan. Kirjan lukemisen jälkeen minulla oli hieman sellainen olo, että olisin voinut jättää kirjan lukemattakin. Tämä ei silti tarkoita, että tämä olisi ollut huono kirja.

     Siitä on aikaa, kun luin sarjan ensimmäisen osan, joten en kauheasti osannut yhdistää tämän kirjan tapahtumia menneeseen. Joitain muistijälkiä tämä kirja kuitenkin sai aktivoitumaan, mutta niin vähän, että en osaa näitä yhtäläisyyksiä alkaa erottelemaan. Henkilöhahmot olivat jotkut tuttuja, mutta suuri osa oli uusia. Hahmojen kuvaukset toimivat ja heidän tarinat etenivät hyvällä tahdilla. Tasapaino kolmen naisen tarinoiden välillä oli ihan hyvä ja ne yhdistyivät hyvin loppua kohti mentäessä.

     Kokonaisuutena tämä kuitenkin oli omasta mielestäni ihan hyvä, mutta ei erinomainen. Laatu oli samaa kuin aikaisemmassakin kirjassa, joten sen suhteen ei tule suuria yllätyksiä. Kirja jätti edelleen kysymyksiä jälkeensä, mutta antoi myös vastauksia myös ensimmäisen osan jättämiin aukkoihin. Jos kuitenkin tykkäsit Orjattaresi-kirjasta, niin suosittelen lukemaan myös tämän.

The Testaments
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Genre: scifi
Sarja: Orjattaresi #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Kirjailijan muut teokset: Orjattaresi
Arvosana: ***
Goodreads: 4,21

Muissa blogeissa: Tähtivaeltaja, Kirjoihin kadonnut, Donna mobile, Iltaluvut, Ruusun nimi, Luettua elämää, Luettua ja maistettua, Todella vaiheessa
Helmet2020:
4. Kuvauksessa monta ihmistä

6. Kirja nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella

28. Tulevaisuudesta kertova kirja

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja (Otavan kirjasto)

C.J. Tudor: The other people

Driving home one night, stuck behind a rusty old car, Gabe sees a little girl's face appear in the rear window. She mouths one word: "Daddy". It's his five-year-old daughter, Izzy.

He never sees her again.

Three years later, Gabe spends his days and nights travelling up and down the motorway, searching for the car that took his daughter, refusing to give up hope, even though most people believe that Izzy is dead.

Fran and her daughter, Alice, also put in a lot of miles on the motorway. Not searching. But running. Trying to keep one step ahead of the people who want to hurt them. Because Fran knows the truth. She knows what really happened to Gabe's daughter.

Then, the car that Gabe saw driving away that night is found, in a lake, with a body inside and Gabe is forced to confront events, not just from the night his daughter disappeared, but from far deeper in his past.

His search leads him to a group called The Other People.

If you have lost a loved one, The Other People want to help. Because they know what loss is like. They know what pain is like. They know what death is like.

There's just one problem... they want other people to know it too.

     C.J. Tudor on tullut aikaisemmin ilmestyneistä kirjoistaan (Liitu-ukko ja Paluu pimeästä) tutuksi, mutta itse en ole niihin ehtinyt vielä tutustumaan. Nyt kuitenkin tartuin Tudorin uutuuskirjaan, joka ilmestyi tammikuussa 2020. Suomennos on luultavasti tulossa, ehkä jopa ensi vuonna. 

     The other people kertoo tarinan Gabesta, jonka maailma romahtaa eräänä päivänä, kun hänelle ilmotetaan hänen vaimon ja lapsen kuolleen. Gabe ei kuitenkaan luovu toivosta, sillä hän uskoo nähneensä tyttärensä kotimatkallaan. Kukaan ei kuitenkaan tunnu uskovan Gabea, varsinkaan kun hänen talosta löytynyt kuollut tyttö todistetaan Gaben tyttäreksi.

     Kirja lähti heti liikkeelle tapahtumien keskeltä, mikä oli hyvä asia. Sen jälkeen asiat alkoivat sekavoitua ja lankojen yhdistäminen tuntui vähän haastavalta. Kysymyksiä putkahteli mieleen kirjan puoleen väliin mennessä useampia ja harvaan niistä tuli vastaus. Onneksi kuitenkin loppupuoliskolla kysymykset alkoivat saamaan myös niitä kaivattuja vastauksia, vaikka jotkut asiat jäivät edelleen hieman hämärän peittoon.

     Kirjaan oli liitetty pieni maagisen realismin elementti, minkä merkitys hieman jäi itselle epäselväksi. Omaan makuun sen olisi voinut jättää kokonaan pois, sillä sitä ei juurikaan avattu ja sen merkitys tuntui epämääräiseltä lisältä. Siitä huolimatta tykkäsin kirjasta todella paljon, mutta ymmärrän myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole tästä kirjasta innostuneet.

Genre: jännitys, trilleri, kauhu, mysteeri
Kustantaja: Ballantine Books
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,86

Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

42. Kirjassa isovanhempia

49. Julkaistu 2020

Laini Taylor: Strange the dreamer

The dream chooses the dreamer, not the other way around

- and Lazlo Strange, war orphan and junior librarian, has always feared that his dream chose poorly. Since he was five years old he's been obsessed with the mythic lost city of Weep, but it would take someone bolder than he to cross half the world in search of it. Then a stunning opportunity presents itself, in the person of a hero called the Godslayer and a band of legendary warriors, and he has to seize his chance or lose his dream forever.

What happened in Weep two hundred years ago to cut it off from the rest of the world? What exactly did the Godslayer slay that went by the name of god? And what is the mysterious problem he now seeks help in solving?

The answers await in Weep, but so do more mysteries - including the blue-skinned goddess who appears in Lazlo's dreams. How did he dream her before he knew she existed? And if all the gods are dead, why does she seem so real?

     Laini Taylor on tullut aikaisemmin tutuksi varmasti monelle Karou, savun tytär-kirjasta. Hänen uusinta sarjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu, mutta halusin silti päästä lukemaan teoksen. Strange the dreamer on kaksiosaisen sarjan avaus. Toinen osa, Muse of nightmares, on myös jo ilmestynyt ja siihen olisi itsekin tarkoitus tarttua vielä lähitulevaisuudessa.

     Strange the dreamer kertoo siis Lazlo Strangesta ja hänen matkastaan kohti Weep-nimistä kaupunkia. Lazlon ollessa pieni, hän kuulee useamman tarinan kyseisesta kaupungista, mutta eräänä päivänä paikan nimi katoaa kaikkien muistista. Tästä alkaa Lazlon matka ja jännittäviä tilanteita sattuu eteen kerran jos toisenkin.

     Kirja edustaa sitä melko normaalia YA-fantasiaa. Juoni tempaa mukaansa, maailma on hyvin rakennettu ja totta kai välissä on myös pieniä romantiikan hippuja. Taylorin kirjoitustyyli luo omanlaisen, maagisen tunnelman. Tykkäsin kirjasta alusta loppuun asti ja toivoisin todella, että kirja saisi jossain vaiheessa suomennoksenkin. Ja tosiaan, jatko-osa olisi tarkoitus jossain vaiheessa päästä lukemaan.

Genre: fantasia, romantiikka, nuoret
Sarja: Strange the dreamer #1
Kustantaja: Little, Brown books
Julkaisuvuosi: 2017

Arvosana: ****
Goodreads: 4,30

Katharine McGee: Amerikan kuninkaalliset

Velvollisuus.

Juonittelu.

Kruunu.

Prinsessa Beatricesta on tulossa Amerikan ensimmäinen kuningatar. Kruununperijänä hän on aina tiennyt, mitä häneltä odotetaan. Mutta kun vanhemmat patistavat häntä löytämään itselleen sopivan puolison, velvollisuus tuntuu äkkiä kuristavalta.

Täydellisen sisarensa varjossa prinsessa Samantha saa tehdä melkein mitä haluaa. Bileprinsessaa ei tunnu kiinnostavan juuri mikään... paitsi se ainoa poika, jota hän ei voi saada.

Samanthan kaksoveli, huoleton huliviliprinssi Jefferson, on koko Amerikan unelmävävy - ja autuaan tietämätön kamppailusta, jota kaksi hyvin erilaista nuorta naista käy hänen sydämestään.

     Vaihtoehtohistorialliset kirjat harvoin päätyvät omaan lukemistooni, mutta nyt päätin tarttua sellaiseen. Ketäpä ei kiinnostaisi tietää maailmasta, jossa Amerikassa olisikin kuninkaallisia presidentin sijaan. 

     "Olet kuullut tarinna niin monta kertaa, että pystyt kertomaan sen itsekin: Yorktownin taistelun jälkeen eversti Lewis Nicola pudottautui polvilleen kenraali George Washingtonin eteen ja pyysi koko kansakunnan puolesta, että hän ryhtyisi Amerikan ensimmäiseksi kuninkaaksi."

     Katharine McGee on kirjoittanut aikaisemminkin trilogian, jota en itse ole lukenut. Nyt kuitenkin päätin tarttua hänen uuden trilogian ensimmäiseen osaan ja en tiedä mitä sanoisin tästä kokemuksesta. Olin todella innoissani kirjan ideasta ja odotin jotain maailmaa mullistavaa. Petyin kuitenkin suuresti, sillä omaan makuuni kirjan toteutus hieman ontui. Amerikka oli edelleen maailman napa ja koko muu maailma tuntui vain sivujuonteelta. Lisäksi juonellisesti koko kirja oli vain yhdestä ihmissuhdedraamasta toiseen hyppimistä.

     Yhdestä asiasta kuitenkin tykkäsin. Henkilöhahmoista. He tuntuivat kokonaisilta, kiinnostavilta ja olivat ainakin hieman erilaisia toisiinsa nähden. Kirjan monista ongelmista ainakin osa olisi saatu selvitettyä jo heti alkuunsa puhumalla asioista ääneen, mutta tässäkin tapahtui kehitystä kirjan edetessä. Sitten saapuivat kirjan viimeiset sivut, joilla tämä kaikki kehitys tunnuttiin heittävän viemäristä alas. 

     Amerikan kuninkaalliset oli viihdyttävä kirja, joka ei kuitenkaan jäänyt mitenkään erityisesti mieleen. Lukeminen oli nopeaa, mutta en ole vielä päättänyt, tulenko tarttumaan jatko-osaan (ilmestynyt englanniksi syyskuussa 2020).

American royals
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: nuoret, romantiikka, realistinen fiktio, vaihtoehtohistoriallinen
Sarja: Amerikan kuninkaalliset #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 3,86

Muissa blogeissa: Amma, Kirjapöllön huhuiluja, Siniset helmet
Helmet2020:

4. Kannessa ja kuvauksessa monta ihmistä

11. Vaihtoehtohistoria

49. Julkaistu 2020

Beth O'Leary: Kimppakämppä

Kustannustoimittaja Tiffy on vailla asuntoa sikamaisen kalliissa Lontoossa. Yöhoitaja Leonilla on yhden makuuhuoneen asunto ja kova tarve rahalle. He päätyvät loistavaan ratkaisuun, jota heidän ystävänsä pitävät hulluna: Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät, eikä heidän tarvitse edes tavata toisiaan.

Mutta kun yhteiseloon sotkeutuu romanttisia tunteita, menneisyyden traumoja ja vankilassa väärin perustein istuvia veljiä, kämppikset kohtaavat hankalampia haasteita kuin toisen pesemättömät tiskit keittiön altaassa.

     Kimppakämppä oli pitkään kirjalistalla, jonka kirjoihin en ajatellut koskaan koskevani. Jostain syystä kuitenkin päätin pistää kirjan varaukseen ja kun se saapui kirjastoon haettavaksi, olin edelleen kahden vaiheilla. Jokin tässä kirjassa vain ei saanut minua innostumaan. Kun sitten aloin vihdoin lukemaan kirjaa, se nappasi minut niin nopeasti mukaansa, että en pystynyt lopettamaan ennen viimeistä sivua.

     "Totta kai olen utelias ja googlaan hänet. Leon Twomey ei ole kovin tavallinen nimi, joten löydän hänet Facebookista ilman, että minun täytyy turvautua niihin epämiellyttäviin stalkkeritekniikoihin, joita tarvitsen kalastellessani Butterfingersille uusia kirjailijoita muilta kustantajilta."

     Kimppakämppä on rento ja viihdyttävä kirja, jossa on kuitenkin myös niitä synkkiä sävyjä pinnan alla. Tiffyn ja Leon elämässä on asioita, jotka vaikuttavat heidän nykyiseen elämään, eikä aina niin positiivisesti. Aiheita käsitellään huumorin kautta, mutta silti vakavasti. Ja kuten yleensä, kirja on melko ennalta-arvattava, mutta itseäni se ei tässä häirinnyt. Kirja vain tempaisi niin hyvin mukaansa, että pienet ongelmat eivät häirinneet.

The Flatshare
Suomentanut: Taina Wallin
Genre: romantiikka, chick lit, realistinen fiktio
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,12

Muissa blogeissa: Kirsin book club, Kartanon kruunamaton lukija, Kirjakaapin avain, Bibbidi bobbidi book, Annelin lukuvinkit, Kirjakaapin kummitus, Oksan hyllyltä, Paljon melua kirjoista
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

41. Kirjassa laitetaan ruokaa/leivotaan

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

49. Julkaistu 2020

Hallie Rubenhold: Viisi - Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit

Polly, Annie, Elizabeth, Catherine ja Mary Jane eivät koskaan tavanneet, mutta he ovat kuuluisia samasta syystä: heidät murhattiin Lontoon Whitechapelissa vuonna 1888. Murhaaja muistetaan kautta maailman, mutta naiset leimattiin "vain prostituoiduiksi".

     Viisi on Hallie Rubenholdin kokoama teos Viiltäjä-Jackin viidestä naisuhrista. Kirja avaa jokaisen naisen tarinaa yksitellen syntymästä kuolemaa, joidenkin kohdalla on käsitelty myös uhrien vanhempien historiaa pidemällä aikavälillä. Jokaisen naisen tarina on tarkkaan kuvattu, lopun hetkiä lukuunottamatta.

     Viiltäjä-Jackin teot eivät ole itselleni ennestään tuttuja. En ole lukenut aiheesta, eikä se ole tullut muutenkaan esille aikaisemmin (tai ainakaan en muista tällaista tapahtuneen). Tartuin siis suurella mielenkiinnolla kirjaan ja sen sisältöön.

     Viisi oli alusta loppuun mielenkiintoinen ja hyvin koottu kirja. Omaan makuun kirjassa mentiin joissain kohdissa hieman liian yksityiskohtaisesti läpi naisten tarinoita. Ensimmäiseen tarinaan oli lisäksi liitetty paljon tapahtumahetken lainsäädäntöjä, mitkä eivät itseäni niin paljoa kiinnostaneet. Kirjassa myös tuotiin hyvin esille niitä naisten vaiheita, joista ei ollut varmaa tietoa saatavilla. Teos tuo myös hyvin selvästi ja vahvasti esiin päätarkoitustaan, uhreista vain yksi toimi prostituoituna, vaikka heidät kaikki leimattiin alan harjoittajiksi.

The five. Untold lives of the women killed by Jack the Ripper
Suomentanut: Mari Janatuinen
Genre: non-fiktio, rikos, historiallinen

Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,20

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Kirja vieköön, Nörttitytöt, Kirjarouvan elämää, Kirjasähkökäyrä, Villasukka kirjahyllyssä, Kirjakaapin kummitus, Donna mobile, Hemulin kirjahylly
Helmet2020:

4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

49. Julkaistu 2020

Maiju Markkanen & Tero Tiittanen: Miten täältä pääsee pois?

Hauskimmat ja hirveimmät treffikokemukset. Äidiltä saatu kortsupussi ja muita kaameita kertomuksia ensitreffeiltä.

Maiju Markkasen ja Tero Tiittasen hilpeä kokoomateos Miten täältä pääsee pois? viihdyttävät sekä sinkkuja että entisiä sinkkuja. 

     Miten täältä pääsee pois? on kirja, jonka kuvaus sai minut innostumaan. Odotin oikeasti hauskoja ja hirveitä kokemuksia. Halusin päästä nauramaan ja kauhistelemaan. Ja osittain sainkin näitä toivomiani asioita. Sen lisäksi sain myös tarinoita siltä väliltä, ehkä enemmän kuin kaipasin.

     Luin kirjan melkein kuukausi sitten. Muistikuvani ovat hyvin hatarat, sillä kirja ei ollut mitenkään mieleenpainuvin kokemus. Tämä oli yksi novellikokoelma muiden melko tylsien kirjojen seassa. Se oli nopealukuinen ja omalla tavallaan viihdyttävä, mutta se myös ärsytti. Jotkut treffikokemukset nostivat karvat pystyyn, sillä vaikka kirjan ei takakannen mukaan ole tarkoitus "lynkata tai haukkua treffien toista osapuolta", jotkut kertomuksista tuntuivat juuri siltä.

     Markkanen ja Tiittanen ovat koonneet yhteen ihmisten lähettämiä kokemuksia. Vaikka kirjan kannen mukaan kirja sisältää sekä hauskoja että hirveitä kokemuksia, hauskoja ei ollut kuin nimeksi mukana. Muutamassa kohtaa muistan hymyilleeni, en tainnut naurahtaa kertaakaan. Sen sijaan hirveitä kokemuksia oli paljon ja valitettavasti niiden joukossa oli tarinoita, jotka olisi voinut jättää välistä tai muokata hieman. Maailmaan mahtuu paljon erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen, eikä kaikki aiheet ole sellaisia, joille mielestäni voi nauraa ja väittää epänormaaleiksi.

Genre: nonfiktio, huumori, novellikokoelma
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 2,45

Helmet2020:

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Julkaistu 2020

Alix E. Harrow: The Ten Thousand Doors of January

Every door opens a door...

In a sprawling mansion filled with peculiar treasures, January Scaller is a curiosity herself. As the ward of wealthy Mr Locke, she feels little different from the artifacts that decorate the halls: carefully maintained, largely ignored and utterly out of place.

But her quiet existence is shattered when she stumbles across a strange book. A book that carries the scent of other worlds and tells a tale of secret doors, of love, adventure and danger. Each page reveals more impossible truths about the world, and January discovers a story increasingly entwined with her own.

     The ten thousand doors of January alkaa siitä, kun January on vain seitsemän vuotias ja hän löytää ensimmäistä kertaa salaisen oven. Tällöin Mr Locke, mies jonka huomaan hänen isänsä on hänet laskenut, kieltää Januarya uskomasta moisia mielikuvituksen tuotteita. Ja näin January päättää tehdä, kunnes vanhemapana hänen on aika alkaa epäillä Mr Locken sanoja.

     Alix E. Harrow on niittänyt kirjallaan mainetta muualla maailmassa ja minun on ollut tarkoitus tarttua tähän teokseen jo useammankin kerran. Kirjaa ei olla vielä suomennettu, mutta ehkä senkin aika vielä joskus koittaa. Tällöin voi olla, että tartun tähän vielä uudelleen.

     The ten thousand doors of January oli koskettava ja mukaansatempaava teos, ei siinä mitään. Januaryn ja hänen isänsä suhde on omalla tavallaan hyvin paljon kirjan keskiössä ja itse ehkä jäin kaipaamaan vielä vähän lisää kerrontaa tästä aiheesta. Kirja on kerrottu Januaryn näkökulmasta ja näiden kertomusten välissä on pätkiä kirjasta, jonka January löytää. Kirja paljastaa todellisuutta pala palalta ja lopulta se on avainasemassa Januaryn kohtalon kannalta.

     En tiedä tökkikö omalla kohdalla englanniksi lukeminen niin paljon, että tämä kirja ei kokonaisuutena tuntunut niin uskomattomalta, vai mikä asiaan oli syynä. Kirjan juoni eteni ihan jouhevasti ja se antoi riittävästi lukijalle tietoa, mutta silti lukeminen hieman takkusi ja laskin kirjan useaan otteeseen käsistäni. Lisäksi muutaman juonenkäänteet olivat niin selvästi tulossa, että ne eivät itseäni ainakaan yllättäneet. Jollain tavalla tämä oli kuitenkin hyvä kirja ja tosiaan, jos tämä joskus suomennetaan, niin saatan tarttua tähän uudelleen.

Genre: fantasia, nuoret, historiallinen, seikkailu
Kustantaja: Orbit
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,11

Helmet2020:

16. Kirjalla kirjassa tärkeä rooli

45. Esikoiskirja

Erin Hunter: Hajonnut lauma

Leijona, jonka lauma on hylännyt.

Norsu, joka osaa lukea totuuden vainajien luista.

Paviaani, joka kapinoi kohtaloaan vastaan.

Sukupolvesta toiseen Afrikan tasankojen eläimet ovat noudattaneet ankaraa lakia: tapa vain elääksesi. Mutta nyt petojen ja saaliin välinen hauras tasapaino on vaakalaudalla, ja lain tulevaisuus riippuu näistä kolmesta epätodennäköisestä sankarista.

     Hajonnut lauma on Erin Hunterin Uljasmaa-sarjan avausosa. Kirja on alunperin julkaistu 2017 ja nyt se pääsi suomennettavaksi. Erin Hunterin nimimerkin alla kirjasarjan kirjoittamisesta on vastannut Gillian Philip.

     Olen lukenut Erin Hunterilta aikaisemmin vain yhden kirjan, ensimmäisen osan Soturikissoista (kirjoittanut Kate Cary). Ennen tuon sarjan jatkamista päätin tarttua tähän tänä vuonna suomennettuun kirjaan, uuden sarjan aloitukseen. Hajonnut lauma kertoo nuorista eläimistä ja pääosassa on leijona, norsu ja paviaani. Heidän kohtalot sitoutuvat yhteen yllättävillä tavoilla tarinan edetessä.

     Heti alusta alkaen Hajonnut lauma oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä lukukokemus. Juoni eteni hyvällä tahdilla ja tapahtumia oli riittävästi. Suuria ja ihmeellisiä juonenkäänteitä ei päästy näkemään, mutta se ei itseäni haitannut. Tarina piti riittävän hyvin muutenkin otteessaan.

     Kuuntelin osan kirjasta äänikirjana, lukijana toimi Panu Kangas (kesto 10h 40min). Kuuntelukokemus oli muuten ihan hyvä, mutta valitettavasti tähän kirjaan olisi sopinut paremmin useampi lukija. Nyt Kangas joutui muuntelemaan ääntään usean hahmon kohdalla ja itseäni tämä häiritsi melko paljon. Varsinkin silloin, kun oletetut naispuoliset hahmot kuulostivat hyvinkin möreiltä. Tämä on kuitenkin pieni tekijä, jonka en antanut häiritä liikaa.

     Hajonnut lauma oli mielenkiintoinen sarjan avaus ja se jätti kyllä kiinnostuksen jatko-osia kohtaan. Odotankin innolla seuraavan osan Savannin laki julkaisemista lokakuussa.

Broken pride
Suomentanut: Ulla Selkälä
Genre: fantasia, lapset

Äänikirjan lukija: Panu Kangas
Sarja: Uljasmaa #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2017, suom. 2020

Kirjailijan muut teokset: Villiin luontoon
Arvosana: ****
Goodreads: 4,28

Muissa blogeissa: Kirjataivas
Helmet2020:
9. Kirjassa kohdataan pelkoja

20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa

49. Julkaistu 2020