Lars Kepler: Hypnotisoija

Nimi: Hypnotisoija (Hypnotisören)
Kirjailija: Lars Kepler
Suomentanut: Saara Villa
Genre: rikos, jännitys
Sarja: Joona Linna #1
Sivumäärä: 608
ISBN: 978-951-31-6063-0
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2009, suom. 2010
Luettu: elokuu 2018

Tukholmalaisen lähiön urheilukentältä löydetään raa'asti murhattu mies. Myöhemmin myös miehen vaimo ja tytär löytyvät surmattuina. Perheen poika Josef on elossa, mutta vakavasti loukkaantunut.
     Suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan Josefin, jotta murhaajan tuntomerkit saataisiin selville. Bark suostuu, vaikka on aiemmin vannonut, ettei enää koskaan hypnotisoi ketään. Samalla hän joutuu mukaan painajaismaisten tapahtumien ketjuun.

Arvostelu: Tämä on sarja, mitä on hehkutettu ja varsinkin uudempia osia on mainostettu kun ne ovat ilmestyneet. Odotin siis innolla, että saisin tämän teoksen käsiini ja pääsisin aloittamaan tämän kehutun sarjan. Noh, kuten näin suurilla odotuksilla arvata saattaa, kirja ei ihan saavuttanut sitä parhainta tasoa. Kyllä, tarina oli hyvin kirjoitettu. Kyllä, lukija ei tiennyt kaikissa kohdissa mitä seuraavaksi tapahtuu. Kyllä, juoni oli ehjä ja jännittävä ja piti lukijan otteessaan. Silti, näin paksuun opukseen olisin kaivannut vielä jotain lisää, sillä välillä tuntui että hommaa pidennettiin aivan turhaan tietyn sivumäärän saavuttamiseksi.
   Tarina etenei omalla painollaan tasaisesti ja varmasti. Asioita ei kerrottu heti suoraan, vaan asiat tulivat ilmi pikkuhiljaa sinne tänne ripoteltuna. Tavallaan asioita venytettiin omaan makuuni hieman liikaa, mutta ei voi mitään. Eniten itseäni kuitenkin häiritsi se, että sarjan nimi on annettu rikoskomisarion mukaan (kuka kyllä tässäkin osassa tietty seikkaili), mutta lähinnä tämä teos käsitteli vain Erik Barkin elämää. Jostain syystä se vain itselle tuntui ongelmalta, sillä olisi ollut kiva tutustua myös Joona Linnaan tässä teoksessa. Ehkä sitten seuraavassa osassa uusi yritys.
Arvosana: ***½

Leena Lander: Käsky

Nimi: Käsky
Kirjailija: Leena Lander
Genre: historiallinen, romantiikka, trilleri
Sivumäärä: 334
ISBN: 978-952-459-898-9
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2003
Luettu: heinäkuu 2018

Merenrantakylä sisällissodan runtelemassa Suomessa vuonna 1918. Entinen hermoparantola toimii nyt kenttätuomioistuimena. Eräänä huhtikuisena iltana sinne tuodaan syrjäisestä saaresta pelastettu vanki ja hänen saattajansa. Vanki sanoo nimekseen Miina Malin. Muuta hän ei itsestään kerro. Mihin kaikkeen hän on syyllinen?
     Entä mitä tapahtui niinä kahdeksana päivänä, jolloin vanki ja hänen saattajansa jääkäri Aaro Harjula olivat kadoksissa?
     Tutkintaa johtaa sotatuomari Emil Hallenberg, kiihkeä isänmaan ja punaviinin ystävä. Miehillä on valta mutta vangilta puuttuu alistujan luonto. Kuulustelujen edetessä asetelemat järkkyvät.

Arvostelu: Tämä teos on Landerin kolmas Finlandia ehdokkuuden saanut kirja. Tästä syystä minulla oli kovat odotukset ja olin innoissani kun pääsin lukemaan tätä. Nyt kun olen saanut kirjan luettua, en tiedä mitä ajattelisin. En tiedä, oliko tämä mielestäni hyvä vai ei. En tiedä, pitäisikö tämä lukea uudelleen niin sen ymmärtäisi paremmin. Hetken harkittuani päätin antaa tälle teokselle kaksi ja puoli tähteä, mutta luultavasti se on hieman alakanttiin. En vain kykene sanomaan, että mitä mieltä olen tästä teoksesta.
     Teos oli aiheestaan riippumatta kevyttä ja nopeaa luettavaa. Aihe oli mielenkiintoinen (jos nyt sota-ajan tarinat kiinnostaa) ja kerronta eteni jouhevasti eteenpäin. Omalla tavallaan kirja oli myös hieman tylsä, sillä itse odotin enemmän kun tätä teosta kuvattiin takakannessa "psykologiseksi trilleriksi". Siitä tämä oli mielestäni kaukana. Tämän lisäksi minua hieman ärsyttää se, kun pompitaan ajassa ties minne, kuten tässä kirjassa tehtiin. Välillä meni hetki tajuta, että "ahaa, nyt ollaan naisvangin nuoruudessa" ja sitten jo siirryttiin seuraavaan paikkaan. Joskus tuo ajassa pomppiminen toimii, mutta tässä teoksessa kun luvut olivat niin lyhyitä, ei aina ihan pysynyt kaikissa kohdissa mukana.

     "- Paasonen, perkele! Missä se poika kuhnailee? Ei kai se vetele meidän juomia kitusiinsa? Emil mylvii.
     Hetken aikaa hänen mielessään häivähtää ajatus, että uuden pulloerän voisi tilata hieman vähäeleisemmeninkin, että nuoruuden julmalla yleistämistaipumuksella Aro Harjula voi erehtyä pitämään häntä holtittomana juoppona. Mutta onneksi jääkäri on itsekin jo aika lailla päissään.
     - Tuolla on vielä yksi avaamaton pullo, jääkäri viittilöi.
     - Missä helvetissä?
     - Piirongin päällä.
     - Jumalan kiitos. Entäs missä on rakas vaimoni, joka lupasi soittaa meille pianoa. Osaatteko te soittaa?
     - Enpä juuri." s. 175

     En ole aikaisemmin lukenut Landerin kirjoja, joten en pysty sillä tavalla vertailemaan tätä teosta. Olen kuitenkin nähnyt elokuvia hänen teoksien pohjalta (mm. tästä Käskystä tehdyn) ja jotenkin niiden elokuvien pohjalta odotin enemmän Landerin kerronnalta. Vaikka tämän teoksen luki nopeasti, se ei ollut kovin mieleenpainuva. Monologeja ja tylsiä vuoropuheluita oli vähän väliä. Niistä ei oikein jäänyt mitään käteen, sillä useat monologit tuntuivat kertovan toista tarinaa kuin mitä tässä teoksessa oli tarkoitus kertoa. Tai ehkä se olen vain minä, kuka ei ymmärtänyt kaikkia niitä kätkettyjä hienouksia, mitä tämä teos sisälleen piilotti.
Arvosana: **½

Stefan Ahnhem: Pimeään jäänyt

Nimi: Pimeään jäänyt (Offer utan ansikte)
Kirjailija: Stefan Ahnhem
Suomentanut: Laura Beck
Genre: trilleri, mysteeri, jännitys
Sarja: Fabian Risk #1
Sivumäärä: 680
ISBN: 978-951-0-41616-7
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2015
Luettu: heinäkuu 2018

Rikostutkija Fabian Risk palaa Tukholmasta perheineen kotikaupunkiinsa Helsingborgiin. Jo muuttopäivänä Riskin vanhasta koulusta löydetään ruumis. Teknisen työn opettajan Jörgen Pålssonin kädet on silvottu, ja ruumiin päälle on asetettu vanha luokkakuva, josta uhrin kasvot on ruksattu yli. Murha palauttaa Riskin mieleen epämieluisia muistoja yläasteajoista, ja hän alkaa uumoilla että entisen luokkatoverin surma on vain yksi lenkki karmivassa tapahtumasarjassa, joka sysättiin liikkeelle kauan sitten.

Arvostelu: Psykologinen trilleri tuo yleensä mieleeni jotain, minkä jätän kirjahyllyyn suosiolla. Nyt kuitenkin sain tämän kirjan lainaan, joten en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, joten päätin lukea tämän teoksen. Ja olen tyytyväinen, että päätin tehdä niin. Jos en olisi lukenut tätä, olisin jäänyt paitsi upeasta teoksesta ja upeasta juonesta, tarinasta, hahmoista. Kaikki tässä kirjassa vain oli niin täydellistä, koukuttavaa ja sellaista, mitä ei voi jättää kesken. Ja kuten varmasti arvata saattaa, suosittelen tätä kirjaa koko sydämestäni.
     Kirja sisälsi omalla tavallaan pienen ripauksen kauhua, jännitystä ja toimintaa. Koskaan ei voinut olla varma, että mitä seuraavalla sivulla pääsisi lukemaan. Tarina eteni jouhevasti ja aina välillä tarinaa kerrottiin useamman ihmisen näkökulmasta. Hahmot olivat sympaattisia (no ei tietenkään kaikki sillä joukossa oli murhaaja ja näin pois päin) sekä heihin olisi halunnut tutustua vieläkin paremmin. Loppu jätti muutamia kysymyksiä ilmaan, joihin varmasti saa vastauksen sarjan toisessa osassa. Kirjan paksuudesta huolimatta, lukeminen ei kestänyt kovin kauaa. Oli vain pakko jatkaa lukemista, sillä koko ajan tapahtui jotain ja kysymyksiin halusi vastaukset mahdollisiman nopeasti. Juonen käänteitä tuli useampia, mikä vain lisäsi sitä sammumatonta lukemisen janoa.

     "Vuokra-autoon sijoitetun, ulko-ovea tarkkailevan nettikameran kautta hän oli nähnyt, miten Fabian Riskin vaimo ja tytär olivat lähteneet talosta kolmeatoista yli kymmenen illalla. Heillä oli kummallakin ollut matkalaukku ja he olivat nousseet odottavaan taksiin. Kello oli nyt jo ylittänyt keskiyön, ja pojan huoneessa paloi yhä valo.
     Minne ikinä muut olivatkin matkalla, poika oli päättänyt jäädä kotiin." s. 351

Arvosana: *****

Jussi Adler-Olsen: Pullopostia

Nimi: Pullopostia (Flaskepost fra P)
Kirjailija: Jussi Alder-Olsen
Suomentanut: Katriina Huttunen
Genre: jännitys, trilleri, rikos, mysteeri
Sarja: Osasto Q #3
Sivumäärä: 551
ISBN: 978-951-2099-184
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2009, suom 2014
Luettu: kesäkuu 2018

Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Vanki, Metsästäjät

Kaksi veljestä herää tiukasti sidottuina venevajassa lähellä merta. Kylmäverinen kidnappaaja on jossain mutta palaa varmasti takaisin. Siteistä ei pääse irti, mutta löytyy pullo ja paperia...
     Vuosikausia myöhemmin apulaispoliisikomisario Carl Morck saa käsiinsä poliisilaitoksella lojuneen pullon, jonka sisällä on avunpyyntö. Osasto Q on lähes mahdottoman tehtävän edessä. Mitä hädin tuskin luettava viesti tarkoittaa? Tutkimukset vievät 1990-luvulla kadonneiden jehovantodistajaveljesten jäljille. Jos kyse on poikien viimeisestä elonmerkistä, miksei perhe ole koskaan ilmoittanut heitä kadonneiksi?
     Ennen kuin Morck, Assad ja Rose huomaavatkaan, he ovat hermoja raastavan tapahtumasarjan kannoilla. Lisäksi eräs perheenäiti alkaa penkoa miehensä salaperäistä menneisyyttä, mutta totuudesta voi joutua maksamaan hengellään...

Arvostelu: Tykkään lukea sellaisia kirjoja, missä hommat lähtee heti käyntiin ja kiinnostusta pidetään yllä. Tämä kirja ri valitettavasti ollut sellainen, prologia lukuunottamatta. Ensimmäisen luvut olivat paikallaan pyörimistä, eikä tapahtunut mitään. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin palapelin palasia putoilemaan ja loppua kohden homma parani huomattavasti. Viimeisille sivuille päästyäni olin jo sitä mieltä, että tämähän oli ihan hyvä kirja. Jos ei lasketa alun tylsääkin tylsempiä lukuja.

     Toimintaa tästä kirjasta ei löytynyt kuin vasta viimeisiltä sivuilta. Kuitenkin juonta alettiin rakentamaan hyvin ja mielenkiintoa pidettiin edes vähän yllä. Ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin lukenut tämän vain muutamassa päivässä. Ehei, siihen meni pari viikkoa. Mikä on minulle aika paljon paitsi jos on hyvä kirja käsissä. 

     Muuten teoksena tämä kirja oli hyvä ja luettava. En ole lukenut sarjan aiempia osia mikä hieman haittasi joissain kohtia. Ei kuitenkaan liikaa, sillä tässä kirjassa vaikuttavat menneet tapahtumat oli melko hyvin kerrattu. Kirjoitustyyli oli muutenkin miellyttävä eikä liian kuvaileva. Keskityttiin siihen tärkeimpään ja jätettiin turha sivujen kerryttäminen pois. Valitettavasti sillä ei kuitenkaan pääse kovin pitkälle, jos juoni ei etene ja homma vain seisoo paikallaan.
Arvosana: ***

Jo Nesbø: Isänsä poika

Nimi: Isänsä poika (Sønnen)
Kirjailija: Jo Nesbø
Suomentanut: Outi Menna
Genre: rikos, mysteeri, trilleri
Sivumäärä: 528
ISBN: 978-951-0-40856-8
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2014
Luettu: kesäkuu 2018

Murhamies ja heroinisti.

On istunut korkeimman turvaluokituksen vankilassa viimeiset 12 vuotta.

Vasta 30-vuotias.

Vapauttaa muut synneistään,

tunnustaa muiden rikokset ja 

kärsii heidän puolestaan.

Eräänä päivänä hän saa kuulla jotain, mikä muuttaa hänen koko elämänsä. Hänen on noustava jaloilleen ja rangaistava syyllisiä. Yksikään, joka on vahingoittanut väärää ihmistä, ei ole turvassa. On koittanut tuomiopäivä ja tuomion langettaa Sonny Lofthus, isänsä poika. Armon voivat saada vain ne, joilla ei ole mitään. Kukaan ei voi paeta, ei myöskään Sonny, sillä häntä jahtaavat niin poliisit kuin rikolliset.

Arvostelu: Tämä kirja ei ollut sellainen kun ensin takakannen luettuani ajattelin. Ei sinne päinkään. Mutta en ole pettynyt, tämä oli jotain parempaa. Tämä kirja vain oli jotain sellaista, minkä lukemista olisi halunnut jatkaa loputtomiin ja samalla asiat eivät tuntuneet etenevän riittävän nopeasti (vaikka siis kirjassa ei ollut yhtään sellaista hetkeä, jolloin ei olisi tapahtunut jotain).
     Alusta loppuun asti olin tämän kirjan pauloissa. Hahmot, kirjoitustyyli, kaikki. Se vain oli jotain sellaista, mikä pakotti lukemaan ja jatkamaan yömyöhään, vaikka aamulla oli aikainen herätys. Tätä vain ei voinut laskea käsistään. Helpotuksekseni useat luvut olivat hieman lyhyempiä, niin pystyi helposti lukemaan luvun loppuun ennen kuin laski kirjan alas käsistä.

     ""Me seisomme tässä, koska olemme kolunneet Akerselvan läpikotaisin ja tämä on ainoa paikka, jossa silta on niin korkealla ja vesi niin matalaa, että uhri olisi voinut iskeytyä kiviin riittävän kovalla voimalla. Lisäksi asuntola on tältä sillalta katsottuna kaikkein lähimpänä."
     "Palvelutalo", Kari sanoi.
     "Yrittäisitkö sinä itsemurhaa hyppäämällä tästä?"
     "En."
     "Tarkoitin siis, että jos haluaisit tappaa itsesi."
     Kari lakkasi vaihtamasta jalkaa. Vilkaisi kaiteen yli. "Valitsisin varmaan jonkin korkeamman paikan. Henkiin jäämisen mahdollisuus on liian suuri. Ja riski joutua pyörätuoliin."
     "Etkä luultavasti myöskään työntäisi ketään tältä sillalta, jos haluaisit tappaa hänet?"
     "Luultavasti en", Kari vastasi haukotellen.
     "Eli me etsimme henkilöä, joka ensin katkaisi Per Vollanilta niskan ja sen jälkeen heitti hänet jokeen tältä sillalta."
     "Tuo lienee se mitä te kutsutte hypoteesiksi."" s. 69

     Kirjassa tapahtumia kuvattiin usean ihmisen näkökulmasta. Siihen oli aluksi vähän vaikea tottua kun ei ollut ihan varma, että kenen suunnasta asioita kuvattiin. Ja alussa ei ihan muistanut, että kuka on kuka, joten sekin vaikeutti. Sen lisäksi jossain välissä näkökulma vaihtui täysin tuntemattomiin ja taas meni hetki käsittää, että mitä tapahtuu. Odotin koko kirjan ajan, että tarinaa kerrottaisiin itse päähenkilön, Sonnyn, näkökulmasta, mutta sitä ei tapahtunut. Ja oikeastaan se oli hyvä asia. Hänen ajatuksistaan sai aika hyvän käsityksen ilman tarkempaa kuvaustakin.
     Lyhyestä virsi kaunis, en tiedä mitä negatiivista sanoisin tästä kirjasta. Voin vain suositella sitä. Tämä ei ole perus dekkari, kuten ensin luulin. Ehei, tämä oli jotain aivan muuta. Jotain, mikä pitää itse lukea ja kokea, että sen ymmärtää.
Arvosana: *****

Liza Marklund: Studio Sex

Nimi: Studio Sex
Kirjailija: Liza Marklund
Suomentanut: Outi Knuuttila
Genre: mysteeri, jännitys
Sarja: Annika Bengtzon #2
Sivumäärä: 381
ISBN: 978-9524-590-891
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1999, suomennettu 2001
Luettu: touko-kesäkuu 2018

Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Uutispommi

Uutispommi-jännäristä tuttu Annika Bengtzon oli jo 24-vuotiaana itsenäinen ja sinnikäs rikosreportteri.

Kvällspressenin kesätoimittaja Annika Bengtzon saa selostettavakseen 19-vuotiaan Josefin Liljebergin seksuaalimurhan - joka osoittautuu kuumemmaksi kuin kukaan on aavistanutkaan. Kilttinä papintyttärenä tunnettu Josefin esiintyi öisin väkivaltaisen poikaystävänsä Studio Sex -klubilla, jossa muun muassa ulkomaankauppaministeri seurueineen törsäsi verorahoja.
     Radion ajankohtaisohjelma, sekin nimeltään Studio sex, syyttää Kvällspresseniä tietojen salailusta ja ministerin suojelusta. Yleisö kääntyy lehteä vastaan ja Annika saa syyt niskoilleen. Hän eroaa työpaikastaan, mutta jatkaa omia tutkimuksiaan.
     Niiden lopputulos ei ole tarinan ainoa yllätys.

Arvostelu: Takakannen tekstin perusteella odotin innoissani, että pääsisin lukemaan tätä kirjaa. Prologi lähti hyvin käyntiin ja innostus vain nousi nousemistaan. Heti tapahtui jotain ja antoi hyvän pohjan lopulle tarinaa. Sitten tapahtui se mahalasku tylsyyteen. Luettuani puolet kirjasta mietin, että toivottavasti tämä paranee tästä vielä (ja nopeasti). Ja kyllähän se paranikin, viimeisten kymmenen sivun kohdalla. Eli ei kauhean nopeasti. Siihen mennessä takakannen lupaamia yllätyksiä ei ollut tullut (ainakaan mitään sellaisia, mitkä olisi minua hetkauttanut) ja muutenkin homma ei vain oikein tuntunut etenevän. Sitten tuli nuo viimeiset sivut ennen epilogia, joissa vihdoin tapahtui.

     "Patricia nielaisi. Ruumisvaunujen takana riippui suuri, sininen tekstiilitaulu. Se peitti koko takaoven. Hän tuijotti sinistä taulua, yritti erottaa siitä jonkin kuvion.
     - Kai minä teen sen sitten, hän sanoi.
     Mies johdatti häntä hitaasti kohti ruumisvaunuja yhä kädestä pitäen. Kuollut tyttö makasi lakanan alla. Kädet olivat pään yläpuolella.
     - Anja ottaa nyt varovasti lakanan pois kasvojen päältä. Minä seison tässä vieressä koko ajan.
     Anja oli se inhottava naispoliisi.
     Patricia näki liikkeen silmäkulmassaan, valkoinen kangas vetäistiin sivuun, hän tunsi kevyen ilmaväreen. Hän irrotti silmänsä sinisestä taulusta ja laski katseensa ruumisvaunuihin." s. 57

     Jos melkein neljästäsadasta sivusta alle kaksikymmentä on sellaisia, missä tapahtuu ja mitä lukee "en voi nyt lopettaa kesken"-ajatuksella, ei kauhean hyvin mene. Tai sitten olen ymmärtänyt dekkarit ihan väärin ja odotan niiltä liikoja. Tämä kirja näiden kahden hyvän vaiheen välillä oli melko tylsää luettavaa toimittaja Annikan elämästä ja siitä miten hän soitteli milloin minnekin ja yritti saada juttua kasaan ja keksiä kuka oli murhaaja. Ehkä jos tätä sarjaa lukisi useamman kirjan verran, tässä kerrotut asiat varmasti muuttuisivat vähän tärkeämmiksi. Mutta nyt, tämä oli vain tylsää iltalukemista ilman sen suurempia tunteita.
     Täytyy kuitenkin myöntää, että tässä kirjassa oli yksi asia mistä tykkäsin ja mitä hieman ihmetytti ihan viimeisille sivuille asti. Päiväkirjamerkinnät jokaisen uuden alkavan päivän alussa. Tämä kirja oli siis kirjoitettu päivä kerrallaan ja jokaisen päivän alussa oli yhden sivun kokoinen pätkä päiväkirjasta. Näiden pätkien päivät eivät kuitenkaan menneet peräkkäin. Nämä pätkät ihmetytti joka kerta ja vasta aivan lopussa sai tietää, kenen päiväkirjasta nuo pätkät olivat. Ja täytyy myöntää, se oli yllätys.

     "Annika kumartui eteenpäin. Korttia koristi musta luuranko viikate kädessä.
     - Kuolema, hän sanoi.
     - Sen ei tarvitse merkitä fyysistä kuolemaa, vaan se tarkoittaa pikemminkin radikaalia ulkoista muutosta. Vanhat suhteet vaativat päätöstä. Kuolemalla on kahdet kasvot. Näetkö? Toinen rikkoo ja tuhoaa, toinen vapauttaa sinut vanhoista kahleista.
     Annika pomppasi pystyyn.
     - Minua eivät sinun paskaiset vanhat paperinpalasi kiinnosta, hän sanoi, meni huoneeseensa ja sulki oven." s. 264

     Tylsyydestään huolimatta sain luettua nopeasti tämän kirjan. Siinä oli jotain, mikä pisti lukemaan vaikka mitään ei oikein tapahtunutkaan. Ja ennen kuin huomasin, olin päässyt viimeiseen päivään ja olin saanut tietää uusia asioita Annikasta ja vaikka mitä oli tapahtunut. Niiden muutaman sivun aikana. Eli kyllä, oli helppo lukea loppuun vaikka ei ollut mikään tajunnan räjäyttävä kokemus. Sellainen perus kirja ilman suuria käänteitä keskellä tarinaa.
Arvosana: **½

Sylvia Day: Sinun vallassasi

Nimi: Sinun vallassasi (Captivated by You)

Kirjailija: Sylvia Day
Suomentanut: Sirpa Parviainen
Genre: romantiikka, erotiikka
Sarja: Crossfire #4
Sivumäärä: 461
ISBN: 978-951-31-8556-5
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014 suom. 2015
Luettu: joulukuu 2017

Sinun vallassasi jatkaa Evan ja Gideonin kiihkeää rakkaustarinaa, jota menneisyyden varjot uhkaavat. Rakkaudenvalamme olisi pitänyt sitoa meidät lihaa ja vertakin tiukemmin yhteen, mutta se repikin vanhat haavat auki, paljasti kivun ja epävarmuuden ja houkutteli katkerat vihamiehet esiin koloistaan. Tunsin miten Gideon pakeni luotani, pahimmat pelkoni muuttuivat todellisuudeksi, rakkauteni joutui niin kovalle koetukselle, etten tiennyt voisinko sitä kestää.. Elämämme kirkkaimmalla hetkellä Gideonin menneisyys palasi uhkaamaan kaikkea, minkä puolesta olimme taistelleet. Edessämme oli kauhea valinta: entisten elämiemme vakaa turvallisuus vai kamppailu tulevaisuudesta, joka äkkiä tuntui vain saavuttamattomalta unelmalta..

     Vihdoin sain otettua tämän kirjan tuolta hyllystä ja avattua sen. Lukemisessa ei kauaa mennyt, sillä jollain tasolla kirjan sisältö sai pidettyä minua otteessaan. Tai sitten vain halusin kirjan loppuvan mahdollisimman nopeasti. En ole ihan varma kumpi on oikea syy.
     Sarjan aikaisemmat osat ovat olleet ihan luettavia teoksia. Tämä taas? Jotenkin koko kirja tuntui kovin tylsältä eikä oikein mitään tuntunut tapahtuvan. Vaikka tosiasiassa kyllä sinne johonkin naimisen ja itsensä etsimisen keskelle mahtui häät ja varsinaisten häiden suunnittelu, riitoja, draamaa ja "jännitystä". Ja tällä "jännityksellä" tarkoitan kaikkia niitä herra Crossin menneisyyden hahmoja ketkä yrittävät hyökätä hänen kimppuunsa. Tuli ihan sellainen olo, että tämä kirja on vain pakollinen välietappi missä aletaan muodostaa droppia... Mikä purkautuu vasta seuraavassa osassa. Joidenkin mielestä se on ehkä ok, mutta itse en ole näistä välietapeista kiinnostunut.
     Tässä kirjassa minua ehkä eniten ärsytti molempien päähahmojen omanlainen uhriutuminen. Hommat etenivät selvästi ihan liian nopeasti ja olisin vain halunnut ravistella heitä ja sanoa, että vituiksi se menee. Mutta koska minun ei ole mahdollisuutta vaikuttaa kirjan hahmojen elämään, revin hiuksia päästäni ja pudistelin päätäni luku-urakkani edetessä. Kirjan loputtua olin ehkä jopa hieman helpottunut, että se oli ohi ja seuraavan osan lukemista saisin taas odottaa hetken. Kirjasarjan alussa ajattelin, että Evalla olisi edes jotain järkeä päässä ja itsekunnioitus kohdillaan. Tämä pilvilinna on nyt kuitenkin romahtanut ihan totaallisesti ja olen niin pettynyt. Ehkä tässä sarjassa vain on liikaa hahmoja kenellä on huono menneisyys. Tai ehkä tämä sarja vaan ei sovi minulle luettavaksi.

     ""Antaisiko hän minun maksaa häät?" isäni naurahti tuhahtaen. "Taitaisi tosin olla parempi kysyä, millaisen tappelun äitisi panisi siitä pystyyn."

     "Isä..." Rintaani puristi jälleen. Yliopiston lukuvuosimaksujen maksamisesta käymämme keskustelun jälkeen osasin olla sanomatta, ettei hänen tarvitsisi venyttää talouttaan äärirajoille minun takiani. Se oli kunniakysymys, ja isäni oli hyvin ylpeä mies. "En osaa sanoa muuta kuin kiitos."" luku 4, sivu 90

Arvosana: **