Sarah J. Maas: The Assassin's Blade

Celaena Sardothien owes her reputation to Arobynn Hamel. He gave her a home at the Assassins' Guild and taught her the skills she needed to survive.

Arobynn's enemies strech far and wide - from Adarlan's rooftops and its filthy dens, to remote islands and hostile deserts. Celaena is duty-bound to hunt them down. But behind her assignments lies a dark truth that will seal her fate - and cut her heart in two forever.

     The Assassin's Blade on Sarah J. Maasin tunnetun Throne of Glass -sarjan hahmoista kertova novellikokoelma, sijoittuen aikaan ennen sarjan ensimmäistä osaa, Lasipalatsia. Kirja sisältää viisi novellia Celaenan matkasta, avaten mm. hänen suhdettaan Samiin ja sitä, miten hän joutui orjaksi. Kirjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu, mutta ehkä sekin päivä on vielä tulossa.

     Kuten monet novellikokoelmat, tämäkin sisälsi muutaman hyvinkin mielenkiintoisen tarinan ja sitten pari tarinaa, jotka olisin voinut jättää väliin. Alla käyn läpi nämä tarinat yksittäin:

     The Assassin and the Pirate Lord (***½): Ensimmäinen tarina oli mukavan lyhyt. Tässä päästiin tutustumaan Celaenaan ja Samiin, sekä saatiin alkusysäys heidän yhteiselle matkalle. 

     The Assassin and the Healer (***): Toinen tarina oli koko kirjasta vähiten mielenkiintoinen. Tässä Celaenan matka jatkuu, mutta tämä tuntui hieman "välitarinalta", jolla täytetään aukko kokonaisuudessa. Uskon kuitenkin, että tämän tarinan hahmoilla tulee vielä olemaan sarjassa jokin suurempi rooli.

     The Assassin and the Desert (***½): Tämä oli ehkä teoksen paras tarina. Tarinassa oli sopivasti jännitystä ja menoa. Loppu oli kuitenkin hieman ennalta-arvattava, joten se hieman laski intoa tätä kohtaan. Oli mielenkiintoista lukea Celanen kouluttautumisesta aavikolla.

     The Assassin and the Underworld (****): Hitaan alun jälkeen tästä muodostui ihan mielenkiintoinen tarina. Tässä oli jotain, mikä sai minut ihastumaan tarinaan, vaikka ei tässä kovin paljoa loppujen lopuksi tapahtunutkaan.

     The Assassin and the Empire (***½): Ennen kuin edes aloitin tämän lukemista, lopputulema oli itsellä tiedossa aikaisemmin luettujen kirjojen takia. Uskon, että osittain tästä syystä alku tuntui hitaalta, eikä loppua kohti päästäessä tilanne juurikaan parantunut. Tarinan kahdeksas luku veti maton jalkojen alta raakuudellaan ja sen viimeinen aukeama aiheutti niin huonon olon, että en uskonut sen olevan mahdollista pelkästään kirjaa lukemalla.

     Kokonaisuutena tämä oli tällainen yhden lukukerran kokemus. Luin tämän ennen kuin luin Varjojen kuningattaren ja kyllä tämä sai intoni tätä sarjaa kohtaan uudelleen nousemaan. En kuitenkaan usko tulevaisuudessa lukevani tätä enää, vaikka muut sarjan kirjat tulisikin luettua uudelleen.

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Throne of Glass #0,5
Kustantaja: Bloomsbury (2014)

Kirjailijan muut teokset: Lasipalatsi, Keskiyön kruunu, Tulen perillinen, Varjojen kuningatar
Arvosana: ***½

Jo Nesbø: Rottien saari ja muita kertomuksia

Viisi kertomusta yhteiskunnan raunioilta.

Rikoskertomukset kiertävät maailmaa. Yhteistö niille on se, että maailmaa sellaisena kuin me sen tunnemme ei ole. Ja ihmisen henki on hiuskarvan varassa.

     Rottien saari ja muita kertomuksia on Jo Nesbøn toinen kokoelmakirjoista. Viime vuonna luin Mustasukkainen mies ja muita kertomuksia, enkä voinut sanoa sen olleen oma suosikkini. Tästä syystä tartuin tähän teoksen hieman ristiriitaisin tuntein ja mietin jättäväni koko kirjan lukematta. Onneksi kuitenkin lähdin kuuntelemaan tätä äänikirjana, sillä tämä oli parempi kuin Mustasukkainen mies. Ei tämäkään mikään mieleenpainuvin kirja ollut, mutta kaksi näistä viidestä kertomuksesta oli sellaisia, että olisin voinut jatkaa niiden lukemista kauemminkin. Kirjan ensimmäinen ja viimeinen tarina nousivat suosikeiksi, kolme muuta oli ihan ok, muttei aiheuttanut sen suurempia tunteita. Tasalaatuisempi teos ei kuitenkaan jäänyt mitenkään erityisesti mieleen. 

 

"Jossakin lähellä takoo lipputangon naru tuulessa salkoa vasten. Katselen kaupunkia. Se vaikuttaa oudon rauhalliselta. Mutta 90-kerroksisen pilvenpiirtäjän katolta ei tietenkään näe kaduilla pakenevia tai metsästäviä ihmismuurahaisia. Ei kuule mukiloitavien huutoja, armonpyyntöjä, varmistimen naksahdusta kun aseen piippu kohoaa. Mutta laukaukset kuulee. Jonkin yksittäisen moottoripyörän mylväisyt. Ja nyt pimeän laskeuduttua myös näkee tulipalot."

Rottien saari: Tämä ensimmäinen kirjan kertomuksista oli myös pisin. Tämä mahdollisti selkeästi paremman pohjustuksen ja sai mielenkiinnon herämään. Tarina sijoittuu viruspandemian jälkeiseen aikaan, kun yhteiskunta on romahduksen partaalla. Selviytymiskamppailu vahvojen ja heikkojen välillä on ottanut vallan ja jokainen on valmis tekemään mitä vain saadakseen nähdä huomisen. Kertomus eteni hyvällä vauhdilla ja piti mielenkiinnon loppuun asti.

"Kärpänen istahtaa minun kädelleni. Tuijotan sitä. Kärpäsen keskimääräinen elinikä on 28 päivää. Tietääkö kärpänen itse sen? Toivoisiko se pitempää elämää? Mitä kärpänen tekisi, jos sille tarjottaisiin pitempi elämä sillä ehdolla, että se tuhoaisi kaikki muistot rakkaimmistaan, omista saavutuksistaan, parhaista päivistään ja hetkistään? Kumman se valitsisi?"

Makulaattori: Toisen kertomuksen päähenkilö yrittää keksiä lääkkeen ikuisen elämän saamiseksi, samalla kun hän yrittää estää vaimonsa ennenaikaisen kuoleman. Tarina etenee hyvällä tahdilla, mutta se ei ollut mitenkään yllättävä. Tarina jäi etäiseksi ja unohtui äkkiä mielestä.

Kaskaat: Kolmas kertomus on rinnakkaistodellisuuksien mysteeriä käyttävä tarina rakkaudesta ja ystävyydestä. Tämä oli ihan mielenkiintoinen tarina, mutta olisin kaivannut siihen lisää yllättävyyttä. Nyt se oli vain tarina, jonka kuuntelee kyllä kerran, mutta ei siitä juuri mitään jäänyt mieleen.

"Jossain rääkyy lintu rumasti. Tai ehkä se on jokin muu eläin, Ken ei tiedä. Hän nostaa lasiputkilon kohti valkoista aurinkoa, työntää neulan pehmeän muovikannen läpi ja vetää mäntää ylös niin, että kirkas ja hiukan kellertävä neste imeytyy ruiskuun. Hikipisara löytää tiensä hänen tuuheiden kulmakarvojensa alta, hän mutisee kirouksen, kun hien suola kirvelee silmässä."

Seerumi: Kirjan lyhin tarina kertoo rikkaasta isästä ja huumeriippuvaisesta pojasta. Tarinalla oli pituutta n. 30 sivua, eikä siinä ajassa ehtinyt herätä kunnolla mielenkiintoa juonta tai hahmoja kohtaan. Lopun jännite jäi hieman vajaaksi ja siksi se ei päässyt yllättämään ansaitsemallaan tavalla.

Musta hevonen: Kirjan viimeinen tarina päätti teoksen mielenkiintoisesti ja sopivan koukuttavasti. Tykkäsin tästä, sillä tässä oli jännitettä ja juonenkäänteitä tasaiseen tahtiin. Hahmot jäi tässäkin hieman valjuiksi, mutta toisaalta sataan sivuun ei ehdi kovin ihmeellistä pohjaa luomaankaan.

Rotteøya og andre fortellinger
Suomentanut: Pirkko Talvio-Jaatinen

Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen
Genre: mysteeri, novellikokoelma, scifi
Kustantaja: Johnny Kniga (2021)

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Macbeth, Lepakkomies, Torakat, Mustasukkainen mies
Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Kirjarouvan elämää

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Hän ei ole vaeltava ritari eikä kylmä ja aivoton tappaja. Geralt Rivialainen on noituri, palkkasoturi. Hän saa maksun surmaamalla majatalojen takapihoilla ja sammaleisten metsien siimeksessä lymyäviä mutantteja: uhrinsa psyykeen kopioivia miimikoita, helmenkalastajia teurastavia merihirviöitä, kenties jopa kultaisen lohikäärmeen, jonka kuolema avaisi muutamille tien uuteen valtakuntaan.
Toisinaan hirviöt ja väärintekijät tuntuvat Geraltista läheisemmiltä kuin kukaan hänen toimeksiantajistaan. Kenties siksi vain muutama ihminen onnistuu läpäisemään hänen muukalaisuutensa panssarin. Unohtumattomin heistä on naispuoleinen velho Yennefer, uskollisin naiskaunelle perso trubaduuri Valvatti ja kohtalokkain vihamielisen metsän keskeltä löytyvä orpotyttö Ciri. Tuo takkutukkainen räkänokka haastaa Geraltin taidoissa, jotka tämä hallitsee heikoimmin.

     Kohtalon miekka on Noituri-sarjan toinen novellikokoelma, ensimmäisen ollessa Viimeinen toivomus. Näitä kahta novellikokoelmaa pidetään sarjan ensimmäisinä osina ja varsinainen tarina alkaa sitten vasta seuraavassa teoksessa. Nämä novellikokoelmat kuitenkin esittelevät Geraltin ja muutaman hänelle tärkeän hahmon sekä maailman, jossa nämä henkilöt elävät. Erilaiset hirviöt ja Geraltin vaiheita päästään näkemään pieninä välähdyksinä.

     Tykkäsin tästä teoksesta ensimmäistä enemmän, ehkä sen vuoksi, että tämä tuntui hieman selkeämmältä lukea. Novelleissa oli yhtymäkohtia, mutta niiden väliin ei ollut lisätty "välinovelleja", jotka sijoittuivat samaan paikkaa, kuten Viimeisessä toivomuksessa oli tehty. Nyt sai keskittyä yhteen novelliin kerrallaan ja nautin matkasta Geraltin ja hänen ystävien kanssa. Käteni syyhyävät jo päästä lukemaan sarjan romaaneja, eikä vain näitä novelleja.

Miecz przeznaczenia (Sword of Destiny)
Suomentanut: Tapani Kärkkäinen
Genre: fantasia, aikuiset, novelli
Sarja: Noituri #2
Kustantaja: WSOY (1992, suom 2011)

Kirjailijan muut teokset: Viimeinen toivomus
Arvosana: ****

Tietokirjoja ja elämäkertoja, osa 1

Seuraavaksi vuorossa muutama nonfiktiivinen, hyvin informatiivinen kirja :)

Anna-Sofia Nieminen & Niku Hooli: Aikuisten perhe 

Kosmos, 2019, ***, nonfiktio, novelli

Aikuinen perhe on kirja ihmisistä, ketkä ovat valinneet lapsettomuuden. Kirjan idea on lähtenyt liikkeelle kirjailijoiden omasta kriisistä, ja jollain tasolla se myös näkyi kirjaa lukiessa. Haastatteluista koostuva kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Henkilökohtaisesti en saanut tätä lukiessa mitään sen ihmeellisempiä ahaa-elämyksiä, mutta ehkä vähemmän aihetta miettineelle niitäkin tulee.

Elina Jokinen: Säröjen kauneus

Tuuma, 2020, ***, nonfiktio, self help

Luin Säröjen kauneus -kirjan äänikirjana, joitain pätkiä luin fyysisestä kirjasta. Kirja luo kirjaparin Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kirjan kanssa, jonka luin hieman tämän teoksen jälkeen. 

Kovin paljoa tästä ei jäänyt mieleen. Kyllä tämän kuunteli ilman ongelmaa, mutta ei se sen suuremmin herättänyt ajatuksia. Ehkä jos olisin lukenut tämän kokonaan fyysisenä kirjana, olisin saanut tästä enemmän irti.

Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja

Into, 2020, ***, nonfiktio, feminismi, self help

Runkkarin käsikirja oli kirja, johon tartuin hieman epäröiden, mutta samalla odotukseni olivat korkealla. Loppujen lopuksi olin hieman pettynyt lopputulokseen. Samalla tämä oli kuitenkin ihan kelpo kirja aiheeseen tutustuvalle, ilman että tarvii mennä kovin syvälle aiheeseen. Jotkin kielellisistä valinnoista särähti omaan korvaan ja kirjan luettuani mietin, olisiko näitä valintoja muuttamalla kirjasta saadun hieman ajattomamman.

Marja Kihlström: Oikeilla nimillä

Kosmos, 2020, *****, nonfiktio

Oikeilla nimillä on seksuaalikasvatusopas, johon mielestäni kaikkien olisi hyvä tarttua. Kirja on hyvä perusteos aiheeseen ja auttaa käsittelemään niin omaa kuin toistenkin seksuaalisuutta. Teos alkaa oman seksuaalisuuden pohtimisella ja tämän jälkeen syvennytään kasvun eri vaiheisiin.

Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään / Mercedes Bentso - Totuus ja tunnustus

Johnny Kniga, 2019/2020, omaelämäkerrallinen, feminismi

Ei koira muttei mieskään ja Totuus ja tunnustus ovat Linda-Maria Roineen eli Mercedes Bentson omasta elämästä ja hänen kokemuksista kertovia kirjoja. 

Ei koira muttei mieskään käy läpi Roineen elämää vaihe vaiheelta, joskus hieman edestakaisin kulkien. Kirja oli nopea lukea, mutta joissain kohtia se tuntui hieman toistavalta ja yksitoikkoiselta. Kirjan tekemisessä on ollut mukana myös Venla Pystynen.

Totuus ja tunnustus ottaa enemmän kantaa yhteiskunnalliseen ajatteluun. Tykkäsin tästä hieman enemmän ja tätä voisin jopa lähteä suosittelemaan. Tämä vain oli kaikessa yksinkertaisuudessaan silmiä avaava teos.

Jo Nesbo: Mustasukkainen mies ja muita kertomuksia

Motiivina mustasukkaisuus, ratkaisuna murha - viisi variaatiota.

Epäilys. Mustasukkaisuus. Kateus. Teeskentely. Valehtelu. Jännityksen mestarin tiiviit rikostarinat vievät pimeyden ytimeen.

Mustasukkaisuus on murhan motiiveista kiehtovimpia. Siihen kietoutuu vahvimpia tuntemiamme tunteita, jotka suistavat varomattoman raiteiltaan. Ja seuraamukset voivat olla peruuttamattomia.

     Jo Nesbo on kerännyt mainetta suositulla Harry Hole -sarjallaan ja sen lisäksi hän on kirjoitellut myös lastenkirjoja ja yksittäisiä mysteerejä aikuisille. Mustasukkainen mies on seitsemän novellin kokoelma, johon alunperin suhtauduin odottavaisesti, kunnes minua vastaan tuli muutama kommentti, ennen kuin kirja ehti itselleni lainaan. Yritin kuitenkin lähteä lukemaan teosta avoimin mielin, ilman ennakkoluuloja (tai ennakko-odotuksia).

     Kokoelman seitsemän novellia olivat hyvin erilaisia ja eritasoisia, tästä syystä kirjan arviointi kokonaisuutena oli vaikeaa ja päätin antaa sille keskiarvon niistä tähdistä, jotka annoin yksittäisille novelleille. Jotkin novelleista oli hyvinkin viihdyttäviä ja mielestäni onnistuneita. Mutta sitten sinne joukkoon mahtui myös niitä, joiden tarkoitusta jäin miettimään. Käydäänpä siis muistiinpanojani läpi jokaisen novellin kohdalla erikseen:

1. Lontoo, ***½: Tämä oli ihan luettava novelli, joka ei jäänyt sen suuremmin mieleen. Piti hyvin otteessaan ja loppu pääsi ehkä jopa hieman yllättämään. Hyvä aloitus kokoelmalle, jäin odottamaan innolla lisää.

2. Mustasukkainen mies, **: Kirjan pisin novelli (yli 100sivua, kun muut oli selkeästi alle 50sivuisia), tästä syystä hieman hirvitti aloittaa lukemista. Melko nopeasti tuli selväksi, että novellissa jaaritellaan ja sitä olisi voinut mielestäni lyhentää. Juoni ei yllättänyt, eikä saanut kunnolla kiinnostusta heräämään missään vaiheessa.

3. Jono, **: Lukemiseeni saattoi vaikuttaa edeltävän novellin tylsyys, mutta tämäkään ei juuri tunteita herättänyt. Tuntui, että ei päässyt kunnolla alkuun ennen kuin jo loppui. Käsitteli hyvin rasismia, tästä syystä olisin voinut lukea enemmänkin.

4. Jätteitä, **: Kolmas peräkkäinen plääh-kokemus. Lopputulos arvattavissa, eikä juurikaan herättänyt tunteita lukiessa.

5. Tunnustus, ****: Teoksen paras ja mielenkiintoisin novelli. Tässä oli jännitystä ja yllättävyyttä, tykkäsin todella (tai sitten asiaan vaikutti aikaisemmat ei-niin-mielenkiintoiset novellit).

6. Odd, *: Ja takaisin pohjalle.. En ymmärtänyt mikä oli novellin idea ja mitä siinä tapahtui. Yksinkertaisesti ei toiminut itselle sitten yhtään.

7. Korvakoru, **: Alkoi mielenkiintoisesti, mutta loppu tyssäsi kesken ja homma levisi käsiin. Odotin parempaa kirjan lopetusta, mutta nyt jäi hieman huono maku suuhun.

Sjalusimannen og andre fortellinger
Suomentanut: Pirkko Talvio-Jaatinen
Genre: mysteeri, novelli
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2021

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Macbeth, Lepakkomies, Torakat
Arvosana: **½
Goodreads: 3,39

Muissa blogeissa: Kirjarouvan elämää, Mummo matkalla, Hemulin kirjahylly

Maiju Markkanen & Tero Tiittanen: Miten täältä pääsee pois?

Hauskimmat ja hirveimmät treffikokemukset. Äidiltä saatu kortsupussi ja muita kaameita kertomuksia ensitreffeiltä.

Maiju Markkasen ja Tero Tiittasen hilpeä kokoomateos Miten täältä pääsee pois? viihdyttävät sekä sinkkuja että entisiä sinkkuja. 

     Miten täältä pääsee pois? on kirja, jonka kuvaus sai minut innostumaan. Odotin oikeasti hauskoja ja hirveitä kokemuksia. Halusin päästä nauramaan ja kauhistelemaan. Ja osittain sainkin näitä toivomiani asioita. Sen lisäksi sain myös tarinoita siltä väliltä, ehkä enemmän kuin kaipasin.

     Luin kirjan melkein kuukausi sitten. Muistikuvani ovat hyvin hatarat, sillä kirja ei ollut mitenkään mieleenpainuvin kokemus. Tämä oli yksi novellikokoelma muiden melko tylsien kirjojen seassa. Se oli nopealukuinen ja omalla tavallaan viihdyttävä, mutta se myös ärsytti. Jotkut treffikokemukset nostivat karvat pystyyn, sillä vaikka kirjan ei takakannen mukaan ole tarkoitus "lynkata tai haukkua treffien toista osapuolta", jotkut kertomuksista tuntuivat juuri siltä.

     Markkanen ja Tiittanen ovat koonneet yhteen ihmisten lähettämiä kokemuksia. Vaikka kirjan kannen mukaan kirja sisältää sekä hauskoja että hirveitä kokemuksia, hauskoja ei ollut kuin nimeksi mukana. Muutamassa kohtaa muistan hymyilleeni, en tainnut naurahtaa kertaakaan. Sen sijaan hirveitä kokemuksia oli paljon ja valitettavasti niiden joukossa oli tarinoita, jotka olisi voinut jättää välistä tai muokata hieman. Maailmaan mahtuu paljon erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen, eikä kaikki aiheet ole sellaisia, joille mielestäni voi nauraa ja väittää epänormaaleiksi.

Genre: nonfiktio, huumori, novellikokoelma
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 2,45

Helmet2020:

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Julkaistu 2020

Christopher Paolini: Kulkuri, noita ja lohikäärme

On kulunut vuosi siitä, kun Eragon etsi lohikäärmeratsastajille uuden kotiseudun, Valkeat vuoret. Eragonin kaikki aika menee velvollisuuksien ja työn parissa, neuvotteluissa kääpiöiden, haltioiden ja urgalien kanssa, lohikäärmeen munien vartioinnissa, ratsastajien koulutuksessa. Saphira huomaa Eragonin uupumuksen ja neuvoo häntä lähtemään etsimään uusia seikkailuja: "Mene. Äläkä tule takaisin ennen kuin olet paremmalla tuulella."

Kuka on majataloon saapuva salaperäinen kulkuri, joka pystyy taikomaan ilman sanoja? Miten käy lohikäärmeen kirouksesta kärsivän Elva-tytön? Päihittääkö Ilgra Kulkaros-vuoren jättimäisen lohikäärmeen?

     Christopher Paolini on tullut tunnetuksi Perillinen-sarjastaan ja nyt häneltä on julkaistu samaan maailmaan sijoittuva kolmen tarinan kokoelma. Itse en ole vielä ehtinyt lukemaan koko sarjaa, mutta päätin silti tarttua tähän teokseen. Muutama juonipaljastus tätä lukiessa tuli, mutta itseäni se ei häirinnyt.

     Kulkuri, noita ja lohikäärme on kirja, joka aiheutti hieman ristiriitaisia tunteita. Ennen kirjan lukemista ajattelin, että tykkäisin tästä ja antaisin helposti neljä tai viisi tähteä. Kirjan aloitettuani ymmärsin nopeasti, että tästä kirjasta ei olisi siihen. Kolme tarinaa olivat ihan mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, mutta ne eivät napanneet niin tiukasti otteeseensa, kuin odotin. 

     Ensimmäinen tarina kertoo kulkurista, joka on kirjasarjan lukijoille ennestään tuttu. Tarinalla on opetus ja itse tykkäsin tästä tarinasta ehkä eniten. Toinen tarina keskittyy sarjasta tuttuun Elvaan ja Angelaan ja heidän matkaansa. Sekin oli mielenkiintoinen, mutta jokin siinä tökki ja jäin kaipaamaan lisää. Kolmas tarina kertoo lohikäärmeestä, joka majoittuu pienen kylän viereiselle kalliolle. Tämä tarina ei jostain syystä kiinnostanut itseäni juuri yhtään. Tämän lisäksi tarina oli puolet kirjan pituudesta ja sitä olisi ehkä voinut hieman lyhentää.

     Kokonaisuutena tämä oli ihan luettava kirja. Paolini osaa kirjoittaa ihan kiinnostavasti, mutta novellien kohdalla itse jään usein kaipaamaan lisää, ja niin myös tämän kirjan kohdalla. Ehkä kun olen saanut sarjan kaikki osat luettua, tartun tähän vielä uudelleen. 

The Fork, the Witch and the Worm
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, lapset, nuoret, seikkailu
Sarja: Perillinen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018

Kirjailijan muut teokset: Eragon, Esikoinen
Arvosana: ***
Goodreads: 3,82

Muissa blogeissa: Minna Siikilä-Laitila, Lukufiilis

Sita Salminen: Lupa - eroottisia novelleja

Sinun kehosi, sinun lupasi

Tarinat vievät lukijansa niin fantasiat toteuttavaan hierontaan, joogasalin saunan kuumuuteen kuin illantummaan toimistoon.
Kokoelma on nautinnollinen puheenvuoro seksipositiivisuuden puolesta. Novelleissa koetaan sekä roolileikin kutkuttavaa jännitystä että arki-illan tutussa lämmössä syttyvää intohimoa, mutta kiihottavinta on vapaus olla juuri sellainen kuin on.

     Sita Salmisen esikoisteos on novellikokoelma, jonka tarkoitus on olla keho-/seksipositiivisuuden puolesta puhuja ja seksin moninaisuudesta kertoja. Luin useampia kommentteja kirjaan liittyen ennen sen aloittamista, joten tiesin hieman mihin varautua. Monet ovat sitä mieltä, että tämä kokoelma ei ole kovin moniulotteinen eikä novellit eroa muista eroottisista novelleista mitä on aikaisemmin kirjoitettu. Lisäksi kirjaa on kritisoitu sen orgasmikeskeisyydestä ja seksin harrastamisen helppoudesta. Kaikkien lukemieni kommenttien jälkeen olisin ehkä jättänyt tämän lukematta, jos minulla ei olisi ollut niin suurta halua päästä näkemään Salmisen käden jälkeä.
     Kokoelma lähtee liikkeelle kunnon kliseisellä eroottisella tarinalla. Hieronta, joka menee vähän pidemmälle. Jotenkin jäin kaipaamaan ensimmäiseltä novellilta yllätyksellisyyttä ja jotain uutta. Nyt sitä ei ollut tarjolla. Toisesta novellista päästiin kuitenkin hieman moninaisempiin seksuaalisiin kohtaamisiin. Mielestäni kirjan jokainen novelli oli sopivasti erilainen kuin edellinen. Oli heteroseksiä ja homoseksiä. Lisäksi oli kolmenkimppa, tuntemattomia, toisensa tuntevia. Seksiä pyörätuolissa...
     Minun mielestäni novellit usein kaipaavat jotain lisää lyhyeen muotoonsa, eikä tämä kokoelma ollut mikään poikkeus. Hahmoihin ja tarinoihin ei päässyt juurikaan sisälle. Jotkut novellit olivat niin lyhyitä, että niissä ehdittiin juuri ja juuri kertoa aktista ja sitten siirryttiin seuraavaan tarinaan. Ja kyllä minunkin on pakko myöntää, että jokaisessa novellissa kaikki kävi niin helposti ja osapuolet saivat orgasmin nopeasti.
     Kaikesta huolimatta jostain syystä tykkäsin tästä kirjasta. Se ei ollut mikään kovin ihmeellinen taidonnäyte, mutta ainakin kirjan pystyin lukemaan alusta loppuun ilman ongelmia. Kirjan novelleista vain yksi oli mielestäni hieman kyseenalainen ja sen lukeminen ei ollut viihdyttävää.

Genre: erotiikka, aikuiset, novelli
Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***½
Goodreads: 2,42

Helmet2020: 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 11. An anthology
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 23. Featuring an LGBT+ character

Salla Simukka: Sammuta valot! Sytytä valot!

Mikä on kauheinta tai kauneinta, mitä sinulle on tapahtunut?

     Salla Simukka on minulle ennestään jo tuttu ja olen tykännyt hänen teoksistaan. Nyt päätin tarttua tähän kaksipuoleiseen novellikokoelmaan ja antaa sille mahdollisuuden. Sammuta valot! -puolella on "kauheita" kertomuksia ja Sytytä valot! -puolella on "kauniita" kertomuksia. Jotkin novellit liittyvät samoihin asioihin, kun taas toiset novellit eivät liity mitenkään toisiinsa.
     Ensimmäiseksi kohtasin sen ongelman, että en tiennyt miten tätä kirjaa pitäisi oikeastaan lukea. Pitäisikö joka novellin jälkeen kääntää kirja ja lukea toisen puolen vastaava novelli? Vai kuuluko ensin vain lukea toinen puolisko kokonaan ja vasta sitten kääntää kirja ympäri? Itse päädyin tekemään niin, että luin ensin ne kauniit novellit ja sitten kauheat. Tämä voi siis vaikuttaa omaan mielipiteeseeni tästä kirjasta. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten eri lukutyylit tämän kirjan kohdalla vaikuttaa mielipiteeseen.
     Novellit käsittelivät erilaisia asioita nuorten elämässä. Oli ystävyyssuhteita, rakkautta eri muodossa, fantasiaa... Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Tästä syystä moni novelli tuntui irralliselta ja niiden oleminen samojen kansien välissä hieman oudolta. Muutama novelli oli sellaisia, että niiden sisältö oli todella hyvä ja tykkäsin lukea niitä. Kuitenkin suurin osa novelleista oli sellaisia, että ne luki kerran ja sitten ilman sen suurempia miettimisiä siirtyi seuraavaan.
     Kuten sanottu, jotkut novellit kertovat samasta aiheesta kirjan molemmilla puolilla. Tällaista yhteyttä kaipasin jokaisen novellin kohdalle. Oli mukavaa päästä lukemaan joidenkin novellien kohdalla molempien osapuolten näkökulma ja pohtia tapahtumia sitä kautta. Viimeisen novellin kohdalla kuitenkin tämä yhteneväisyys oli viety mielestäni hieman liian pitkälle, kun novelli oli melkein sama molemmilla puolilla. Vain novellin lopetus oli vaihdettu.
     Mutta, nyt olen saanut luettua tämänkin Simukan kirjan ja voin jatkaa seuraavien teosten pariin. Tämä ei kuitenkaan kuulu niihin teoksiin, jonka haluaisin lukea uudelleen.

Genre: nuoret, novelli
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018

Kirjailijan muut teokset: Kun enkelit katsovat muualle, Minuuttivalssi, Toisaalla, Punainen kuin veri
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,48

Katja Lahti & Ina Westman: Arkisatuja aikuisille

Pienikin lukuhetki voi pelastaa arjen kuormittaman päivän ja tehdä siitä vähän kevyemmän. Aina ei ole energiaa tarttua paksuihin romaaneihin tai katkonainen lukeminen saa aikaan vain sivujen kelausta taaksepäin. Arkusatuja aikuisille on kaunokirja lyhyisiin taukoihin bussissa, odotusaulassa, vessassa, sängyssä. Se ylläpitää lukuharrastusta silloin kun kahvi ehtii jäähtyä ennenaikaisesti, vauva nukkuu vain pätkissä tai kun työ vie kaikki mehut. Kirjan lyhyet tarinat naisen elämästä, urasta, erosta ja ruuhkavuosista ovat fanfaareja arjelle. Niiden äärellä voi huoahtaa, nauraa, iloita, liikuttua. Teos sisältää huumoria ja sarkasmia, mutta myös vakavia aiheita.

     Kuuntelin tämän äänikirjana. Voi olla, että se oli virhe. Kirjaimellisesti lukemalla olisin saanut tästä ehkä hieman enemmän irti ja tämä olisi ollut parempi lukukokemus. Nyt mieleen jäi vain moninaiset tarinat sellaisesta arjesta, joka ei ole lähellä omaani. Samaistuminen jäi siis hyvin kevyelle asteelle ja keskittyminen siirtyi välillä muualle.
     Tämä kirja sai hymyilemään, miettimään ja puntaroimaan monia asioita, sitä en voi kieltää. Voin suositella tätä koko sydämestäni muille. Itselle tämä oli kuitenkin yhden lukukerran kokemus, enkä saanut tästä niin paljoa irti, kuin olisin halunnut. Katja Lahti ja Ina Westman kirjoittavat myös blogia (linkki alhaalla), josta ymmärtääkseni pari tämänkin kirjan novellia on löydettävissä. Voi olla, että käyn heidän sivuillaan ja annan uuden mahdollisuuden. Koska jos jotain, niin tykkäsin heidän kirjoitustyylistä. Novellit olivat nopeita, osa oivaltavia. Mielenkiintoisia. Kuitenkaan kokonaisuutena tämä ei ollut sellainen teos, joka olisi saanut sukat pyörimään jalassa ja jonka haluaisin lukea uudelleen.

Genre: novelli, kokoelma, satu

Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn
Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***
Goodreads: 3,54

Muissa blogeissa: Kulttuuri kukoistaa, Kirjojen keskellä

Kirjan kirjoittajien blogi, josta voi käydä lukemassa lisää lyhyitä novelleja: Pieni novelliblogi

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Elämä ilman Larea, Myyjä on aina oikeassa, Mitä nainen haluaa, Jos et sä soita, Mikkihiirihelvetti, Meikkiorgiat... Anna-Leena Härkönen kommentoi suorasukaiseen tapaansa aikamme ilmiöitä ja tarjoaa pölyttyneiden mielipiteiden sijaan vastaansanomatonta arjen anarkiaa. "Väärien valintojen tekeminen on ihmisen perusoikeus."

   Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia sisältää Härkösen lyhyitä novelleja erilaisita elämään liittyvistä aiheista. Olen aikaisemmin lukenut samantyylisen Ihan ystävänä sanon Härköseltä ja pidin sitä keskinkertaisena, kerran luettavana. Tämä kirja kuului samaan kategoriaan. Tässä oli hyviä ja huonoja juttuja, jotkut nauratti ja jotkut eivät saaneet edes hymyä huuleen.
     Lukukokemuksena tämä kirja oli ihan ok, mutta eipä siitä juuri mitään jäänyt mieleen. Nopea välipala, jonka unohtaa nukkumaan mennessään. En edes tiedä voinko suositella tätä. Ehkä jos on lukujumi tai ei ehdi muuten lukemaan paljoa, niin tämä voi silloin olla hyvä vaihtoehto. Jos ei meinaan muuta, niin tämä oli nopeasti luettu.

Genre: huumori, novelli, kokoelma
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012

Kirjailijan muut teokset: Häräntappoase, Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia
Arvosana: **½
Goodreads: 3,35

Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia

Suoraa puhetta aikamme älyttömyyksistä! Anna-Leena Härkönen panee maailman riemastuttavasti kohdilleen uudessa kirjoituskokoelmassaan.
Tällä kertaa käsittelyyn joutuvat mm. tunneäly, lomasuorittaminen, Titanic-pakkomielle, unet, kuninkaalliset häät, Wilma, koirat ja joulukoristelu.
Miksi elämästä pitää tehdä niin vaikeaa? Tekijä kuuluttaa armollisuutta erityisesti omaa itseään kohtaan. Sillä lopulta "Järkipuheesta ei ole hyötyä. Virheiden tekemisestä on". Lohdullisesti hän myös toteaa, että "Uusiin alkuihin kannattaa aina uskoa."

     Odotin tältä kirjalta paljon. Yllättävän paljon siihen nähden, että tämä sisältää lyhyitä kirjoituksia, jotka eivät liity toisiinsa, ovat vain mielipiteitä ja toteamuksia elämästä. Silti, tämä oli jotenkin pieni pettymys. Odotin, että tämä olisi tehnyt minusta viisaamman ja paremman ihmisen (no, ehkä en odottanut ihan sitä), mutta löysinkin itseni naureskelemasta vanhoilla - ja muutamalle uudelle - vitsille.

     "Ainoastaan yksi asia ei ole muuttunut: Paavo Väyrynen. Niin kauan kuin Paavo pysyy, ei ole mitään hätää."

     En voi kieltää sitä, etteikö tämä olisi ollut viihdyttävä kirja. Se sai hymyn huulille useammankin kerran ja pari kertaa jopa pärskähdin ääneen. Onneksi luin kirjaa vain kotona, joten en saanut osakseni kummeksuvia katseita. Silti, siihen tämän kirjan aiheuttamat tunteet jäivät. Tästä ei jäänyt juuri mitään mieleen. Ehkä opin jotain, ehkä en. Ehkä sen tajuaa vasta monen vuoden päästä. Oli tämä kuitenkin ihan hyvä lukukokemus. Jos ei ole muutakaan lukemista ja haluaa jotain positiivista ja nopeaa käsiinsä, voin suositella tätä. Älä kuitenkaan odota valaistumista.

     "Joku psykiatri on joskus sanonut, että sekoaminen on terveyden merkki. Hullu on se, joka ei reagoi tähän maailmaan masentumalla."

     En ole vielä oman elämäni aikana ehtinyt kovin paljoa lukemaan Härkösen kirjallisuutta (Häräntappoase taitaa olla ainut ja senkin olen lukenut pieni ikuisuus sitten). En siis voi verrata tätä kirjaa muihin hänen kirjoihinsa. Sen voin kuitenkin sanoa, että tykkäsin tämän kirjan tyylistä. Härkönen osaa kirjoittaa sujuvaa ja mielenkiintoista tekstiä. Tällaisen kirjan kohdalla olisin kuitenkin kaivannut kirjoitusten lopuille hieman nasevampia ja enemmän mietittyjä toteamuksia. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, eihän. Ei tämä kirja myöskään saanut minua aivan masentumaan Härkösen kirjoittamista kohtaan. Aion siis tarttua hänen kirjoihin myöhemminkin. Ehkä seuraava on parempi, ehkä ei.

     "- Ei ihminen naura, koska on iloinen, hän on iloinen, koska nauraa, kirjoittaa ranskalaiskirjailija Mireille Guiliano."

Nimi: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia
Kirjailija: Anna-Leena Härkönen
Genre: novelli, kokoelma
Sivumäärä: 189
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018

Arvosana: ***

Lukuhaasteet: Helmet19 (21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja) 

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus

Viimeisen toivomuksen arvoituksellinen sankari on Geralt, jonka ammattina on maiden ja mantujen rauhaa häiritsevien epäihmisten surmaaminen. Mutta yhtä usein kun Geralt suojelee ihmisiä varjoissa lymyileviltä kimairoilta, hän joutuu toteamaan vihollisensa taikuuden uhriksi: viatonkin ihminen voi tulla noidutuksi ihmissudeksi, ja kaunein hymy voi kuulua petolliselle vampyyrille. Ihmisyyttä ei voi tunnistaa katsomalla.

   Viimeinen toivomus on novellikokoelma, joka koostuu kuudesta menneisyyttä käsittelevästä kertomuksesta ja seitsemästä nykyisyydessä tapahtuvista asioista. Nykyisyyden lyhyet pätkät sijoittuvat temppeliin, jossa noituri Geralt on parantamassa saamiaan haavoja. Menneisyydestä kertovat tarinat ovat pätkiä Geraltin matkasta, kun hän on toiminut noiturina ja hävittänyt hirviöitä sekä vapauttaen ihmisiä kirouksista ja paljon muuta.
     Menneisyyden kertomuksista on mahdollista löytää kiinnekohtia ja yhtäläisyyksiä vanhoihin satuihin. Esimerkiksi Kaunotar ja hirviö sekä Lumikki ja seitsemän kääpiötä tulee mieleen parin novellin kohdalla. En ole varma, että pidinkö tästä yksityiskohdasta, mutta loppupeleissä se ei häirinnyt niin paljoa, että lukukokemus olisi kauheasti häiriintynyt. Ehkä enemmän ärsytti se, että en tiennyt tätä seikkaa kirjaa aloittaessani.
     Tämä on hieman erilainen novellikokoelma kuin muut lukemani. Tässä, vaikka tarina ei sinällään jatku novellista toiseen, oli kuitenkin samat hahmot, sama idea jokaisessa kertomuksessa. Ja tämä seikka haittasi minua jotenkin enemmän kuin ennen kirjan lukemista ajattelin. Jotenkin olisin ennemmin lukenut tämän ihan normaalina romaanina, ilman ajatusta novellikokoelmasta.
     Luin suurimman osan tästä kirjasta englanniksi, mikä oli ehkä virhe. Tämä oli kunnon fantasiaa, oudoilla sanoilla, oudoilla kuvauksilla. Ja koska olin laiska, en jaksanut alkaa kääntää joka toista sanaa kun tälläiseen kuvailevaan kohtaan saavuttiin. Joten en ymmärtänyt aivan kaikkea lukemastani, mutta ainakin pääpiirteet ja tapahtumien kulut olivat selkeitä. Siihen nähden, että nämä kertomukset olivat "lyhyitä" novelleja, niissä oli paljon kuvailua ja "ylimääräistä" kerrontaa. Tästä syystä novellit saattoivat olla monta kymmentä sivua pitkiä ja tarinat tuntuivat jatkuvat aivan liian kauan. Olisin kaivannut jotain lyhyempää, nopeampaa.
     Yleisesti ottaen odotin innolla tämän kirjan lukemista, ja nyt olen aika pettynyt. Tämä ei ollut sellainen mestariteos kuin odotin. Tosin en luovuta koko sarjan suhteen vain tämän kirjan takia, koska todellisestihan tällä kirjalla ei ole kauheasti tekemistä sarjan varsinaisen tarinan kanssa. Tämä kirja on vähän kuin esittelykierros joistakin hahmoista, joita itse tarinassa tulee esiintymään. Ja tämän kirjan jälkeen odotan innolla, että pääsen lukemaan lisää näistä hahmoista ja mielenkiintoisesta maailmasta. Silti, yksittäisenä teoksena tämä oli pettymys, eikä yhtään sitä mitä odotin. Vaikka kirjan kerronta oli hyvää, ei tätä lukiessa tullut sellainen olo, että lukisi hyviä novelleja. Ne olivat vain liian pitkiä omaan makuuni ja silti joihinkin tapahtumiin ei päässyt kunnolla sisään. En tiedä, en oikein osaa selittää fiiliksiäni tämän kirjan kohdalla. Se täytyy itse kokea.

Nimi: Viimeinen toivomus (The Last Wish/ Ostatnie zyczenie)
Kirjailija: Andrej Sapkowski
Suomentanut: Tapani Kärkkäinen
Genre: fantasia, aikuiset
Sarja: Noituri #1
Sivumäärä: 334
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1993 (suom. 2010)

Arvosana: ***½

Päivi Koivisto: 16 tarinaa toivosta

Elämä on tässä ja nyt!

Joskus elämä on kevyttä liitoa, joskus turvallista etenemistä päivästä toiseen. Elämä voi olla välillä tylsää, mutta onneksi toisinaan täynnä iloa ja rakkautta. Ja hetkittäin eteen avautuu mustia kuiluja, jotka kouraiseat vatsanpohjasta.
16 tarinaa toivosta tarjoaa väläyksiä elämästä, toiveista ja toivottomuudesta, tärkeistä asioista. Koskettavia, lohduttavia ja huvittaviakin kertomuksia ihmissuhteista, perheestä ja parisuhteesta, arvoista, uskalluksesta elää, juuri nyt.

     Tämä kokoelmakirja sisältää 14 novellia, kolme runoa yhdeltä kirjailijalta sekä yhden tarinan parin kuvan muodossa. Takakannen perusteella odotin paljon. Odotin jotain yhtenäistä, edes jollain tasolla. Sain pettyä pahasti.
     Kirjan tarinoista vain muutama, yhteensä neljä, oli sellaisia, jotka saivat jonkinlaisen tunnereaktion aikaan. Eivätkä nekään novellit mitään kovin ihmeellisiä olleet, kolme niistä vain oli sen verran surullisia, että tunteet nousi väkisinkin pintaan ja yksi oli hauska. Entä loput novellit? Ne olivat onttoja, tylsiä, ilman tarkoitusta. Suoraan sanoen monen novellin kohdalla mietin, että miksi se on tässä kirjassa, mikä on novellin idea. Ehkä kokemukseni novelleista on liian vähäinen ymmärtääkseni näiden novellien kauneutta, tai sitten ne vain olivat huonoja, eivätkä anna lukijalle mitään.
     Kirjan kannen perusteella itselleni tuli jotenkin sellainen olo, että kansien välissä olisi jotain positiivista (toki surullistakin). Positiivisia tunteita tuli vain muutaman novellin kohdalla. Muuten nämä tarinat olivat aika melankolisia, mikään ei ollut hyvin, parisuhteet olivat joko hajonneet tai pian hajoamassa. Lyhyesti sanottuna, toivosta ei näissä novelleissa tuntunut olevan paljoakaan jäljellä.
     Novellien välisiä kiinnekohtia oli vähän tai ei juuri lainkaan. Jos ei lasketa sitä, että asiat eivät ole hyvin ja elämä ei mene niitä polkuja kuin sen haluaisi menevän. Jotkin novellit sijoittuivat osittain tai kokonaan sairaalaan, mutta muuta selkeästi yhteisiä tekijöitä ei monellakaan novellilla ollut. Tämä on yksi niistä monista asioista jotka ainakin itseäni häiritsi yllättävän paljon. Ja nyt kirjan lukemisen jälkeen en oikeastaan ymmärrä miksi nämä novellit on koottu yhteen. En, vaikka tarkoitus on ollut aikanaan hyvä (jokaisesta kirjasta on lahjoitettu 1 euro Roosa nauha -rahastoon).

     "Hän käänsi autonsa ja valot näyttivät taas pitkälle. Hän hymyili koko loppumatkan. Tuntui hyvältä, että oli taas syksy ja hän saattoi aloittaa uutta. Uudet asiat saivat alkunsa pimeässä. Ne suorastaan vaativat pimeyttä ennen kuin ne alkoivat säteillä ja kasvaa mielessä. Pimeästä ne saivat voimaa. Syksy oli niiden multaa. Onko elämässä alku, keskikohta ja loppu? Jos kertomukset ovatkin loukkuja, joihin hän oli jäänyt kiikkiin kuin syksyllä taloon hiipivä hiiri. Koko juttu on juusto, hän sanoi ja nauroi ääneen." Hannele Huovi, Syötti

Nimi: 16 tarinaa toivosta
Kirjailija: Päivi Koivisto (toimittanut)
Genre: novelli
Sivumäärä: 192
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2013

Arvosana: **

Lukuhaasteet: Helmet19 (34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia)

Kirja: Suloisin suudelma

Kirja: Suloisin suudelma (The Sweetest Kiss)
Toimittanut: D.L. King
Genre: erotiikka, romantiikka
Sivumäärä: 194
Julkaisuvuosi: 2011
ISBN: 978-952-260-031-8
Luettu: marraskuussa 2015

Lumoavaa vampyyriromantiikkaa

Näissä lumoavissa kertomuksissa kuolemattomat, äärettömän kauniit, voimaa ja seksiä tihkuvat vampyyrit ottavat tarvitsemansa elinvoiman niiltä onnettomilta (tai onnekkailta), jotka heidän tielleen sattuvat,
Suloisin suudelma vie lukijan hämärille kujille ja pimeisiin makuuhuoneisiin kokemaan pelon ja mielihyvän väristyksiä, joita vain vampyyrit voivat ihmisessä herättää.
Vampyyrit tyydyttävät nautinnonhalunsa niin nykyaikaan kuin menneisyyteen sijoittuvissa verenkarvaisissa novelleissa.

Arvostelu: Voi pyhä jysäys ja pari päälle. En ole mikään novellien ystävä, myönnän sen, eikä tämä kirja saanut minua todellakaan innostumaan niistä yhtään enempää. Ennen kirjan ostamista tulin lukeneeksi muutamia arvosteluja mutta päätin antaa kirjalle mahdollisuuden. No, tulipahan tämä pitkä lukutauko katkaistua ja nyt on hyvä jatkaa parempien kirjojen pariin. Ei sillä etteikö näiden kansien sisään olisi mahtunut muutamia hyvin kirjoitettuja ja ehkä jopa mielenkiintoisia kertomuksia. Itseäni tämä teos ei kuitenkaan loppupeleissä kauheasti säväyttänyt ja näiden sivujen lukemiseen meni yllättävän kauan.

Arvosana: ***