25. joulukuuta 2013

Kirja: The Initiation

 
Kirja: The Initiation
Kirjailija: L.J. Smith
Gengre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: The Secret Circle #1
Sivumäärä: 320
Julkaisuvuosi: alk. per. 1992 (myöhemmin 2008)
ISBN: 978-006-167-0855

Cassie is initiated into her hometown's coven of witches but her love for the coven leader's boyfriend could prove deadly.

Arviointi: Katsoin tämän kirjasarjan pohjalta tehtyä ohjelmasarjaa kun sellaista tehtiin yhden tuotantokauden verran (ja toivottavasti tullaan vielä joskus tekemään lisääkin) ja innostuin sen kautta lukemaan näitä kirjoja. Nyt kun vihdoin sain ensinnäkin käsiini tämän ensimmäisen osan ja sain vielä luettuakin sen, täytyy sanoa, että olin aluksi hieman hämmentynyt. Totta kai ymmärrän, että juoni ja tapahtumat eivät voi mennä samalla tavalla tv-ohjelmassa ja kirjassa, mutta silti tuntui kuin tästä kirjasta olisi otettu ohjelmaan vain hahmot ja heidän väliset kemiat, ryhmän idea ja uuden ihmisen muuttaminen kylään. Muuta yhteistä ei tuntunut löytyvän. Ja tämä häiritsi varsinkin alussa, koska se oli niin paljon erilaisempi.
     Olen aiemmin lukenut Smithin kirjoittamaa Vampire Diaries -sarjaa ja täytyy sanoa, että tyylillisesti tämä on sarja (tai ainakin tämä osa) on kirjoitettu samalla tavalla. Välillä menee hieman henkilö kenestä puhutaan sekaisin, mutta voi tietenkin olla että tämän kirjan kohdalla pienet hämmentävät hetken saattoivat johtua myös kielestä (englantini kun ei kuitenkaan ole aivan niin hyvä, että ymmärtäisin täysin lukemaani). Minun onnekseni kirja oli kuitenkin kielellisesti ja sanastoltaan helppoa ja ymmärrettävää. [Ja täten voin suositella sitä niille, jotka ajattelevat englannin kielisen kirjan lukemista ja pitävät fantasiasta.]
     Mitäs muuta voisin vielä sanoa? Tuntuu, kuin tässä kirjassa ei olisi ollut mitään mikä olisi ehdottomasti kerrottavaa. Ei niin hyvää kuin huonoakaan. Tämä oli tällainen tasapaksu tarina, jonka nyt lukee ihan mielellään, mutta en kyllä lukisi toista kertaa (ainakaan ihan heti). Olihan tässäkin niitä mielenkiintoisia kohtia ja juoni eteni hyvin koko kirjan matkalta, mutta minkäänlaisia huippukohtia ei tuntunut olevan. Tai jos oli, ne sekoittuivat hyvin muuhun massaan ympärillään.

     "Then she pushed the mute button again. "Sorry, Diana, I got a wrong number. I meant to call the Maytag repairmen. 'Bye now!" And with that she hung up.
     She stretched like a giant cat, replacing the phone on the nightstand as she lay back. Then she put her arms behind her head and looked at Cassie, smiling.
     "All right", she said. "The first thing is, you get me that skull. And after that... well, after that I'll think of what else I want. You realize that from now on I own you, Cassie."
     "I thought", Cassie whispered, still unable to see for the gray mist, "that we were friends."
     "That was just a euphemism. The truth is that you're my captive from now on. I own you now, Cassie Blake. I own you body and soul.""
Arvosana: 8

20. joulukuuta 2013

Kirja: Vampire Academy

 Tuotekuva
Kirja: Vampire Academy
KirjailijaRichelle Mead
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Vampire Academy #1
Sivumäärä: 332
Julkaisuvuosi: 2007
ISBN: 978-0-141-32852-2

St. Vladimir's Academy isn't just any boarding school - it's a hidden place where vampires are educated in the ways of magic and half-humans teens train to protect them. Rose Hathaway is a Dhampir, a bodyguard for her best friend Lissa, a Moroi Vampire Princess. They've been on the run, but now they're being dragged back to St. Vladimir's - the very place where they're most in danger...
Rose and Lissa become enmeshed in forbidden romance, the Academy's ruthless social scene, and unspeakable nighttime rituals. But they must be careful lest the Strigoi - the world's fiercest and most dangerous vampires - make Lissa one of them forever.

Arviointi: No niin, nyt on aivan pakko myöntää, että aloittaessani kirjaa, epäilin voinko lukea sitä kokonaan. Oikeasti. Lissan ja Rosen elämä akatemian ulkopuolella ei ollut aivan niin sykähdyttävää, eikä tätä kestänyt kauhean kauaa. Silti, parin ensimmäisen luvun jälkeen harkitsin vakavasti kirjan siirtämistä sivuun ja toisen kirjan valitsemista. Ja kyllähän siinä hieman niin kävi, että tulin lukeneeksi muutaman kirjan tässä välissä. Nyt kuitenkin, kun joululoma alkoi, minun oli pakko lukea tämä, jotta voisin keskittyä koko loman ajan muihin kirjoihin.
     Päätökseni kirjan lukemisen jatkamisesta osoittautui loppujen lopuksi hyväksi ratkaisuksi. Vaikka näin kun kirjan luettuani mietin asiaa, ei siinä niin kauheasti ollut menoa ja juonikaan ei tuntunut etenevän mihinkään suuntaan. Pääosin kirja sisälsi vain juoruja Roseen liittyen ja hänen sekä Lissan yrityksiä saada juorujen kululle päätös. Eikä tietenkään saa unohtaa Rosen koulutusta ja ah niin ihanaa Dimitriä - venäläistä poikaa/miestä joka toimi Rosen ohjaajana.
     Toki kirjassa oli hieman myös toimintaa. Tosin kaikki painottui melko vahvasti kirjan viimeisiin lukuihin, mutta väliäkö tuolla. Kuitenkin, koko kirja oli pohjustanut hyvin todellisen toiminnan syitä ja seurauksia melko vahvasti.
     Kirjassa oli juonen lievän puuttellisuuden lisäksi myös se häiritsevä seikka, että kerronta ei ollut kronologista. Joissain teoksissa se toimii, mutta tässä se tuntui jotenkin tönköltä ja väkisin tehdyltä. Toki takaumien aikana kerrotut tiedot olivat hyödyllisiä, mutta ne tuntuivat kertovan vain yhdestä asiasta. Ja no, ehkä se että Rose hyppeli vähän väliä Lissan mielessä katsellen maailmaa ystävättärensä näkökulmasta, haittasi myös hieman täydellisen lukuilluusion muodostumista.

     "Smiling, I cut across the quadrangle toward the commons. I felt better about life than I had in a very long time. We could do this, Lissa and me. We could do it together. Just then, I saw a dark figure out of the corner of my eye. It swooped past me and landed on a nearby tree. I stopped walking. It was a raven, large and fierce-looking, with shining black feathers.
     A moment later, I realized it wasn't just a raven; it was the raven. The one Lissa had healed. No other bird would land so close to a dhampir. And no other bird would be looking at me in such an intelligent, familiar way. I couldn't believe he was still around. A chill ran down my spine, and I started to back up. Then the truth hit me.
     "You're bound to her too, aren't you?" I asked, fully aware that anyone who saw me would think I was crazy. "She brought you back. You're shadow-kissed." That was actually pretty cool. I held out my arm to it, half hoping it'd come land on me in some sort of dramatic, movie-worthy gesture. All it did was look at me like I was an idiot, spread its wings, and fly off.
     I glared as it flew off into the twilight. The I turned around and headed off to find Lissa. From far away, I heard the sound of cawing, almost like laughter."
Arvosana: 7+

Kotisivu: www.vampireacademybooks.com

19. joulukuuta 2013

Elokuva: Hobitti: Smaugin autioittama maa (2013)




Elokuva: Hobitti: Smaugin autioittama maa (The Hobbit: The Desolation of Smaug)

Suomen ensi-ilta: 11.12.2013
Ohjaaja: Peter Jackson
Gengre: seikkailu, fantasia

Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage, Benedict Cumberbatch, Cate Blanchett, Evangeline Lilly, Orlando Bloom, Luke Evans, Hugo Weaving, Lee Pace, Andy Serkis
Ikäraja: 12
Kesto: 161min


Bilbo Reppulin (Martin Freeman) seikkailut Gandalfin (Ian McKellen), 12 kääpiön ja heidän johtajan Thorin Tammikilven (Richard Armitage) kanssa jatkuvat seurueen selvittyä odottamattoman matkansa jännittävästä alusta. Retkikunta jatkaa taivaltaan itää kohti ja tapaa matkan varrella mm. nahanvaihtaja Beornin (Mikael Persbrandt) ja lauman jättiläismäisiä hämähäkkejä.

Paettuaan vaaralliseten metsähaltioiden kynsistä, retkikunta matkaa ensin Järvikaupunkiin ja lopulta Yksinäiselle vuorelle, jossa se joutuu kohtaamaan vaaroista kaikkein kauheimman. Lohikäärme Smaug - hirvittävistä olioista hirvittävin - koettelee perin pohjin paitsi matkalaisten rohkeutta myös heidän ystävyytensä rajoja ja saa heidät kyseenalaistamaan koko matkansa järkevyyden.

Arviointi: Kävin katsomassa elokuvan 3D-versiona noin viikko sitten ja täytyy kyllä sanoa, että voisin vallanmainiosti mennä katsomaan sen uudestaan. Taru Sormusten Herrasta -trilogia on yksi niistä elokuvasarjoista, joita rakastan niin juonen, hahmojen kuin lavastuksenkin osalta. Oikeastaan lavasteet tekevät TSH:sta ja Hobiteista joitain sellaista, mitä en voi kokonaan ymmärtää. Toki nykytekniikalla saa kaikenlaista aikaan, mutta silti,, täytyy tällaista elokuvaa tehdessä osata edes jotain tehdä.

     Elokuvana Smaugin autioittama maa ei todellakaan ollut pettymys. Päinvastoin. Tämä oli taas jotain sellaista jota en voinut suurimmissa kuvitelmissanikaan uskoa. Ja silti, näin pääs käymään. En ole ehtinyt lukemaan Hobitti- kirjoja, mutta mitä luultavimmin tulen nekin vielä joskus lukemaan. Toivon vain, että ne ovat yhtä mielenkiintoisia, sykähdyttäviä ja mieleenpainuvia kuin tämä (ja edellinen) elokuva oli. 
     Elokuva jatkaa hyvin Taru Sormusten Herrasta -elokuvien ja aiemman Hobitti -elokuvan linjaa niin juonellisesti ja tyylillisesti. Eli, jos ei ole näistä elokuvista pitänyt aiemmin, ei tule kyllä tästäkään pitämään yhtään sen enempää. Ehkä jopa vähemmän. Toki hieman riippuu siitä, että tykkääkö katsoa jättiläishämähäkkien verkoissa roikkuvia kääpiöitä tai karjuvaa ihmeörkkiä (josta en todellakaan tiedä miten sitä pitäisi parhaiten kuvailla), joka varsinkin 3D-lasit päässä lukee karjuvan suoraan kasvojesi edessä. Mutta niin tai näin. Eiköhän jokainen tiedä tuleeko tykkäämään tästä elokuvasta jo ennen kuin edes alkutekstit ehtivät ilmestyä ruutuun. 
     Erityismainintana kuitenkin minun täytyy sanoa, että toiminnallisesti tämä osa oli paljon parempi kuin ensimmäinen. Jos ensimmäisessä osassa vain käveltiin pitkin maita ja mantuja, tässä osassa todellakin taisteltiin, uitiin, poltettiin, juostiin, naurettiin, yms., yms. . Toisin sanoen tässä elokuvassa oli tuplasti enemmän menoa ja melskettä, mikä ainakin omasta mielestäni oli vain hyvä asia. 
Arvosana: 10-

10. joulukuuta 2013

Kirja: Sweet Surrender

Sweet Surrender (Sweet, #1)
Kirja: Sweet Surrender
Kirjailija: Maya Banks
Gengre: erotiikka, romantiikka, aikuiset
Sarja: Sweet #1
Sivumäärä: 344
Julkaisuvuosi: 2008
ISBN: 978-042-5219-430

Under Faith alone's deceptively soft exterior lies a woman who knows exactly what she wants: a strong man who'll take without asking - because she's willing to give him everything...

Dallas cop Gray Montgomery is on a mission: find the guy who killed his partner and bring him to justice. Sofar, he's found a link between the killer and Faith - and if Gray has to get close to her to catch the killer, so be it.

Faith is sweet and feminine, everything Gray wants and desires in a woman, but he suspects she's playing games. No way would she allow a man to call the shots in their relationship. Or would she?

Faith sees in Gray the strong, dominant man she needs, but he seems determined to keep her at a distance. So she takes matters into her own hands to prove to him it's no game she's playing. She's willing to surrender to the right man. Gray would like to be that man. But catching his partner's killer has to be his first priority - until Faith is threatened and Gray realizes he will do anything to protect her.

Arviointi: Taas yksi kirja jonka päätin lukea kaverin suositusten takia. Ja no, ei se täydellinen pettymys ainakaan ollut. Oli todellakin mukava lukea erotiikka-kirjallisuuden puolelle sijoittuvaa kirjaa, joka ei muodostunut pelkästään seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tässä kirjassa meinaan oli todellakin juoni! Vaikka tämä lähenteleekin paljon Harlequineja, ei tätä sellaiseksi voisi kuitenkaan aivan suoraan kutsua. Tämä ei vain ollut aivan niin siirappista ja ennalta-arvattavaa. Ei ainakaan samalla tavalla kuin normaalisti Harlequinit ovat.
     Hieman ille kyllä hämmennyin siitä, että alussa vain selostettiin kaikenlaista itse kirjan henkilöistä, eikä "itse toimintaa" ollut juuri lainkaan. Mutta niin, sitten kun päästiin itse tähän toimintaan, se olikin kaikki tungettu samaan suureen ja monimuotoiseen läjään. Jotenkin tuntui siltä, että kirjailija on vasta silloin päättänyt minkälainen kirjasta (ja tulevasta sarjasta) tulisi. Vaikkakin koko alkukirja oli jo antanut pohjustusta tulevaan, sitä en voi kieltää.
     Loppujen lopuksi tämän voisi sijoittaa johonkin Harlequinien ja Fifty Shades of Greyn välille. Juonen sisältämä muukin elämä Harlequineista ja seksikohtauksien sidonnat ym. Fifty Shades of Greysta (siis tyylillisesti, koska tämähän on ilmestynyt jo ennen ks. sarjaa).
     Loppujen lopuksi kirja oli lukukokemuksena ihan suht hyvä. Ja jos ei halua lukea kaikkia seksikohtauksia, voi aivan hyvin jättää melkein lopusta jonkun verran sivuja lukematta ja palata sitten lukemaan lopun juonenkäänteet. Muuten kirja kun oli vain selostusta ihmisten elämästä ajatuksineen. Noin periaatteessa.
Arvosana: 8+

8. joulukuuta 2013

Kirja: P.I. Pelko ihmisessä


Kirja: P.I. Pelko ihmisessä
Kirjailija: Siri Kolu
Gengre: scifi, nuoret
Sivumäärä: 284
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 987-951-1-27411-7

Petri: Ensin me ajatteltiin, että Pilvi on siellä kaverillaan. Sitten me kuultiin, että se oli käynyt testeissä. Sitten me kuultiin, että se oli vapaaehtoisesti jäänyt Keskukseen sairastuneiden kanssa eikä suostunut vastaanottamaan meidän viestejä eikä tahtonut nähdä meistä ketään. Mun on saatava se sieltä pois. Jokaisessa järjestelmässä on reikä, ja sen mä aion etsiä.

Pilvi: Saako näin sanoa. Largoa minä katsoin, jo silloin, ensimmäisenä iltana. Hiljaista nuorta miestä, joka oli aina siellä, mihin katsoin. Treenattu valppaus. Hänen nopeutensa ja minun voimani.

Tuomas: Papereiden, julisteiden ja banderollien aika on ohi. Me tarvitaan tiirikoita. Me tarvitaan sytytyslankaa ja rohkeaa mieltä.

Arviointi: P.I. Pelko ihmisessä on ihana ja koskettava tarina ystävyydestä, rakkaudesta, perheestä, rohkeudesta ja sairaudesta joka voi tuhota kaiken. Jo alusta asti mukaansa tempaava tarina pitää lukijan otteessaan jokaisella sivulla. Joskus tarina tuntuu hieman siirappiselta muuhun osaan kirjaa verrattuna, mutta se ei haittaa. Tasaista tahtia eteenpäin kulkeva juoni ei jätä avoimia kysymyksiä jälkeensä. Kirjan sisältämä huumori saa hymyn huulille.
     Kirjan jokainen hahmo on aivan ihana. Varsinkin Pilveen ihastuin ja myöhemmin rakastuin. En oikeastaan tiedä sen parempaa syytä siihen, mutta hän vain toi mieleeni tärkeän henkilön.

     "Pilvi.
     Minun [Tuomas] pilveni.
     Hiroshima. Nagasaki.
     Ei yhtään epäilijää hengissä. Totaalinen tuho.
     Puoliintumisaika, joka ylittää ihmisiän ja -kehon.

     Minun täydellinen ydinräjähdykseni."
Arvosana: 8½

Kirja: Hän joka ei pelkää


Kirja: Hän joka ei pelkää
Kirjailija: Reeta Aarnio
Gengre: scifi, nuoret
Sivumäärä: 253
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-1-27055-3

Kirai on perheensä hylkäämä ja matkalla kohti tuntematonta. Kuka hän oikein on, jos ei saa enää olla Kirai, Hän-joka-ei-pelkää?

Sisarukset Asisi ja Rei elävät maailmassa, jossa tulevaisuus puolisoa ja uraa myöten päätetään heidän puolestaan. Kaikki tämä tuntuu normaalilta ja oikealta ennen kuin he törmäävät Kiraihin, poikaan villiltä reuna-alueelta.

Arviointi: Tämä on taas yksi niistä kirjoista jonka lukemisen jälkeen mietin, miten oikeastaan pystyin lukemaan sen kokonaan. Siis ei sillä, etteikö Aarnio osaisi kirjoittaa hyvin ja mielenkiintoisesti, mutta jotenkin tämä tuntui niin väkisin tehdyltä. En muista aiemmin lukeneeni Aarnion kirjoja joten en voi verrata tätä kirjaa mihinkään siltä taholta. Voi olla, että jos tutustuisin paremmin Aarnion kirjoihin, voisin oppia ymmärtämään hänen tyyliään paremmin. Tämä kirja ei kuitenkaan saanut luotua positiivisia ajatuksia niin paljon kuin negatiivisia.
     Yksi häiritsevimmistä asioista tässä kirjassa oli kirjoitustyyli joka tuntui vain niin töksähtelevältä. En kyennyt lukemaan tätä yhdeltä istumalta ja tämän johdosta joka kerta kun otin kirjan käteeni, töksähtelevät ja lyhyet lauseet iskivät päin näköä.
     Juonellisesti kirja oli ihan hyvä. Jotenkin Aarnio on saanut luotua jotain uutta jo ainakin itselleni tutuksi tulleesee gengreen. Silti kirjassakin on niitä kohtia joissa ollaan vajottu stereotypioihin, jotka saivat ärsyyntymiseni kohoamaan vielä lisää.

     ""Sinä olet osa valvontakoneistoa", minä [Asisi] kuiskasin. "Sinä olet osa keskusvalvomoa."
     Hän [Marek] nyökkäsi.
     "Niin."
     "Hän katsoi minua jälleen tutkivasti.
     "Pelottaako se sinua?"
     Pudistin päätäni.
     Nyökkäsin.
     "En tiedä", sanoin."
Arvosana: 7

27. marraskuuta 2013

Kirja: Hello, I love you






Kirja: Hello, I love you
Kirjailija: Hellevi Salminen
Gengre: nuoret
Sivumäärä: 126
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-1-26601-3

Saako sitä rakastaa ketä haluaa?

Kolmiodraama: tyttö ja kaksi poikaa. Yhtälö, jonka ratkaisua joidenkuiden on vaikea hyväksyä.

Arviointi: Enpä ole sitten tällaista kirja lukenutkaan. Tai en ainakaan muista lukeneeni. Homoudesta kertovat kirjat eivät ole niinkään kuuluneet kirjavalikoimaani, mikä on sinänsä aika harmillista. Tosin ei tämä kirja ainakaan innosta homoseksuaalisuutta käsittelevän kirjallisuuden lukemiseen sen enempää. En ole aikaisemmin lukenut Salmisen kirjoja, mutta hänen kirjoitustyylinsä ei ainakaan saanut minua innostumaan. Lyhyeksi kirjaksi tässä oli ennätysvähän itse asiaa. Enimmäkseen vain kerrottiin jostain väreistä ja maisemista. Loppu oli pelkkää dialogia. 
     Lukiessani kiinnitin varsinkin huomiota slangisanoihin jotka omaan korvaan särähti hieman. Muuten kirja oli hyvin luettavaa, mutta joskus sieltä täältä ilmestyi näitä "tuntemattomia" sanoja jotka eivät mielestäni sopineet kerrontaan. Myös se, että puhuttaessa joskus sanotaan "minun" ja toisinaan "mun" oli mielestäni melko häiritsevää. Varsinkin kun sama henkilö käytti molempia muotoja ja joskus jopa samassa asiayhteydessä. 
     Jotenkin kirja kuitenkin sai muodostettua mieleeni positiivisen kuvan itsestään. En tiedä muodostiko kerronta ja sen omanlainen puutteellisuus niin hyvän pohjan omien ajatusten luomiseen, että omant mielikuvat tekivät kirjasta mielenkiintoisemman. Vai aiheutuiko hyvä mielikuva siitä, että takakannessa kuvattua kolmiodraamaa ei todellisuudessa esiintynyt nimeksikään. Vai oliko vain Jim Morrisonin muiston takaisin tuonti ainoa hyvä puoli koko kirjassa. Kuka tietää.

     "- Mietin, että jotkut sanovat, että... että on synti, kun...
     Daniel painoi poskensa poskeani vasten.
     - Sekö sinua pelottaa?
     - Ei, vaan... se jotenkin hämmentää minua. Jos Jumala on luonut ihmisen - jos uskoo niin - niin miksi... Eikö Jumala ole... rakkaus? Onko rakkaus väärin?"

Arvosana: 8-

Elokuva: Vihan liekit (2013)


Elokuva: Nälkäpeli: Vihan liekit (The Hunger Games: Catching Fire)

Suomen ensi-ilta: 20.11.2013
Ohjaaja: Francis Lawrence

Gengre: draama, toiminta, jännitys, seikkailu, sci-fi
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Elizabeth Banks, Woody Harrelson, Donald Sutherland, Lenny Kravitz, Sam Clafling, Philip Seymour Hoffman
Ikäraja: 12
Kesto: 146min


     Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence) ja Peeta Mellark (Josh Hutcherson) jotuvat Nälkäpelin voittajina vuotuiselle voittajakiertueelle. Ennen kiertuetta presidentti Snow (Donald Sutherland) vierailee Katnissin luona. Vyöhykkeillä on alkanut kyteä kapina Capitolin valtaa vastaan ja Snow syyttää Katnissia kapinan lietsomisesta. Snow tietää, että Katnissin ja Peetan suhde ei ole aivan niin aito, kuin he antavat ymmärtää.
     Pian kiertueen jälkeen Presidentti Snow antaa ilmoituksen, että vanhojen Nälkäpelin voittajien täytyy kilpailla toisiaan vastaan 75. Nälkäpelin kunniaksi. Katniss ja Peeta joutuvat areenalle uudestaan. Kisaa edeltävänä iltana pidettävässä haastattelussa Katnissin stailaaja Cinna (Lenny Kravitz) pukee Katnissin hääpukuun presidentin käskystä. Kesken haastattelun Katnissin puku alkaa palaa, ja se muuttuu matkijanärhen puvuksi. Cinna saa kärsiä liian rohkeasta asuvalinnastaan, sillä matkijanärhi on symboli meneillään olevalle kapinalle.
     Nälkäpeli on taas kohta käyty, mutta kapina leviää ja jokainen joutuu valitsemaan puolensa.


Arviointi: Tätä onkin sitten odotettu! Onneksi elokuva ei päässyt tuottamaan pettymystä, vaan se vain sai janoamaan lisää. Hullaannuin jo kirjoihin silloin kun ne ilmestyivät, mutta myönnän etten silloin pitänyt Vihan liekkejä kovin korkealla listallani. Ja voin myöntää myös sen tosiasian, että vaikka tämä elokuva olikin todella hyvä, ei se ollut aivan parhaimmistoa.

     Visuaalisesti elokuva oli mitä parhaiten tehty ja juonen kulku vastasi yllättävän hyvin kirjan juonta. Sitä on vain jollain tasolla oppinut siihen, että kirjat ja niistä tehdyt elokuvat eivät aina kohtaa juonellisesti. Tämän elokuvan kohdalla ei kuitenkaan ollut sitä ongelmaa, vaikka monia asioita olikin jätetty pois. Olen edelleen sitä mieltä, että elokuvan näyttelijät on valittu hyvin, vaikka kaikki heistä ei olekaan ollut tunnettuja aikaisemmin. 
     Yksi syy miksi elokuva ei kuulu mielestäni aivan parhaimmistoon, liittyä oikeastaan aika vahvasti elokuvan juoneen. Jo kirjaa lukiessani ajattelin, että tämä toinen osa on vain välietappi joka on täytynyt tehdä, jotta päästään haluttuun tulokseen. Sama tapahtui elokuvan kohdalla, ehkä jopa voimakkaammin. Elokuvan loputtua vain tuli sellainen olo, että tällä ei ollut mitään merkitystä koko elokuvatrilogian tarinalle. Tietenkään tätä ei voi jättää välistä, sillä tähänkin elokuvaan on sisällytetty paljon tietoa, mutta en kuitenkaan kokenut tätä aivan niin välttämättömäksi katselukokemukseksi. En tiedä osaanko nyt aivan täydellisesti kuvata omaa ajatustani tästä elokuvasta, mutta jos nyt tiivistän ajatukseni yhteen lauseeseen niin se kuuluisi varmasti jotenkin näin: elokuva on vain yksi välivaihe suuremmassa kokonaisuudessa, eikä se ole juonellisesti välttämätön.
Arvosana: 9½

25. marraskuuta 2013

Kirja: Rakastaja - vihdoinkin


Kirja: Rakastaja - vihdoinkin (Lover at last)
Kirjailija: J.R. Ward
Suomentaja: Timo Utterström
Gengre: fantasia, romantiikka
Sarja: Mustan tikarin veljeskunta #11
Sivumäärä: 640
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-260-171-1

     Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio. Sukunsa ja aristokratian hylkäämä Qhuinn on vihdoin löytänyt paikkansa julmana taistelijana sodassa lessereitä vastaan. Myös hänen unelmansa perheestä saattaa vihdoin toteutua. Siitä huolimatta hän tuntee olonsa tyhjäksi.
     Blay valmistautuu luopumaan yksipuolisesta rakkaudestaan Qhuinnia kohtaan nähdessään tämän valitun naaraansa kanssa. Mutta kohtalo pyörittää kirjan sankarit toistensa syliin veljeskunnan joutuessa kuolemanvaaraan uusien tavoittelijoiden sekoittaessa taistelua kruunusta. Rohkeus testataan ja kaksi sydäntä löytää toisensa.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestyneet "Pimeyden rakastaja", "Ikuinen rakastaja", "Herätetty rakastaja", "Paljastettu rakastaja", "Sitomaton rakastaja", "Varjeltu rakastaja", "Koston rakastaja", "Minun rakastajani", "Vapautettu rakastaja", "Uudestisyntynyt rakastaja" ja "Mustan tikarin veljeskunta: Sisäpiirin tietoa" sekä toisen sarjan "Halu", "Himo" ja "Kateus"
Arviointi: Awww.... Qhuinn ja Blay on ollut aivan mahtavia hahmoja siitä asti kun ilmestyivät sarjaan, eikä tämä kirja todellakaan tehnyt heistä yhtään huonompia silmissäni. Päinvastoin. Heistä muovautui vielä mielenkiintoisempia yksilöitä ja oli mukava vihdoin päästä lukemaan Qhuinnin menneisyydestä. Ward on myös hyvin saanut kuvattua molempien miesten ajatukset toisesta ja varsinkin Qhuinnin ajatukset omasta homoudestaan ja traumoistaan.
     Kirjassa Ward jatkaa omaa vahvaa ja persoonallista tyyliään kirjailijana ja tarinan kertojana. Tässä kirjassa on kuitenkin pieniä muutoksia aiempiin osiin verrattuna, mikä on hyvä asia. Tosin omalla tavallaan olisin halunnut kyllä lukea hieman enemmän Qhuinnin ja Blayn välisestä ajasta ja heidän ajatuksistaan. Nyt tähän kirjaan oli laitettu entistä enemmän myös muiden elämästä kertovia pätkiä, varsinkin Laylasta oli kerrottu paljon ja Xcorista. Joskus toisista kertovat taphatumat oli tungettu sellaisiin väleihin, että ne alkoivat melkein ärsyttämään katkaistuaan jonkin hyvän kohtauksen. Tätä kirjaa lukiessa tuli myös sellainen olo, että kauhean paljon jätettiin kirjoittamatta, mikä on hieman outoa sarjan aiempiin osiin verrattuna.
     Sitten jos vielä hieman saan valittaa kirjan hahmojen kerronnasta. Ensinnäkin, kuka Assail on? En muista hänestä mitään, eikä tämä kirja todellakaan virkistänyt muistoja tähän mieheen liittyen. Toivottavasti seuraava osa vastaan kysymykseen.. Toiseksi, mihin Syksy hävisi? Hänestä kerrottiin ehkä yhdessä tai kahdessa lauseessa koko kirjan aikana, eikä silloinkaan mietitty miten hänellä menee. Hän tuntui hävinneen kokonaan maailmankartalta. Kolmanneksi, mihin John oli unohdettu? Kirjan alussa hänestä puhuttiin muutaman kerran, mutta puolenvälin jälkeen hänestä ei tunnuttu puhuttavan enää sanaakaan. Hän ikään kuin hävisi vain jonnekin vapauduttuaan Qhuinnista. Tosin ei hänestä puhuttu silloinkaan paljoa kun Qhuinn oli vielä hänen ahstrux nohtrum.
     Jep, mutta voin silti täydestä sydämestäni sanoa, että oli tässä kirjassa paljon hyvääkin. Niin kuin Wardin kirjoissa on aina. Ei tämä ehkä parhaimpien kirjojen listaan pääse, mutta kyllä tämänkin voisi vielä lukea uudestaan. Nyt voin vain jäädä odottamaan seuraavaa osaa ja toivoa, että Ward saa muodostettua siitä eheän ja yhtä mielenkiintoisen kuin aiemmatkin kirjat ovat olleet.

     "Qhuinn sulki silmänsä ja palasi siihen hetkeen, kun hän oli suudellut lopuksi Blayta... todella, aidosti suudellut. Heidän suunsa olivat kohdanneet hellinä myrskyn jälkeisessä rauhassa. Qhuinnin mieli kirjoitti tarinan uusiksi, eikä häntä siinä työnnetty hänen itsensä luoman rajan kauemmalle puolelle. Ei, hänen mielikuvituksessaan asiat päättyivät niin kuin olisi pitänytkin. Siihen, että Qhuinn silitti Blayn kasvoja ja sytytti valot tahdonvoimallaan, jotta he voisivat katsoa toisiaan.
     Fantasiassaan hän suuteli parasta ystäväänsä uudestaan, ja työnsi kauemmas ja...
     "Rakastan sinu", hän sanoi suihkuveteen. "Minä... rakastan sinua."
     Hän sulki silmänsä kivusta. Oli vaikeaa tietää, kuinka suuri osa hänen poskillaan valuvasta nesteestä oli vettä, ja kuinka paljon jotain muuta."

Arvosana: 9+

14. marraskuuta 2013

Kirja: Wings of Wicked

Wings of the Wicked (Angelfire, #2)
Kirja: Wings of Wicked
Kirjailija: Courtney Moulton
Gengre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Angelfire #2
Sivumäärä: 516
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-006-200-2365

Life as the Preliator is harder than Ellie ever imagined.
Balancing real life with the responsibility of being Heaven's warrior is a challenge for Ellie. Her relationship with Will has become all business, though they both long for each other. And now that the secret of who she really is has come out, so have Hell's strongest reapers. Grown bold and move vicious, the demonic threaten her in the light of day and stalk her in the night.
She's been warned.
Cadan, a demonic reaper, comes to her with information about Bastian's new plan to destroy Ellie's soul and use an ancient relic to wake all the souls of damned and unleash them upon humanity. As she fights to stay ahead of Bastian's schemes, the revelations about those closest to her awaken a dark power within Ellie that threatens to destroy everything - including herself.
She'll be betrayed.
Treachery comes even from those whom she loves, and Ellie is broken by the death of those who stood beside her int this Heavenly war. Still, she must find a way to save the world, herself, and her love for Will. If she fails, there will be hell to pay.

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestynyt "Angelfire"
Arviointi: No niin, vihdoin sain luettua tämän osa ja täytyy sanoa, että pidin tästä ehkä hieman enemmän kuin ensimmäisestä. Tosin voin myöntää suoraan, että tässäkin kirjassa oli sellaisia asioita jotka jäivät ärsyttämään. Tähän kirjaan oli kuitenkin saatu hieman enemmän toimintaa ja juoni oli paljon mielenkiintoisempi. Ensimmäisessäkin osassa oli toimintaa ja hyvä juoni myös, mutta tähän kirjaan toiminnan lisäksi oli saatu lisättyä niitä toiminnan jälkivaikutuksia paremmin. Tähän kirjaan oli saatu aiheuttettua kuolemaan kummallekin taistelvalle osapuolelle, ei vain niille "pahiksille". Tosin nämä kuolemien vaikutukset oli ehkä vedetty hieman yli ainakin Ellien kohdalla.
     Ellien kohdalla minua ärsytti myös se, miten heikosti hän taisteli. Ensimmäisessä osassa hän tuntui osaavan homman paljon paremmin, vaikka oli vasta herännyt tietoisuuteen omasta itsestää. Tässä osassa hän tuntui olevan aivan avuton ja vain katselevan sivusta kun Will  ja muut yrittivät pitää häntä hengissä. Nekin kerrat kun Ellie joutui itse keskelle taistelua, tuntui kuin hän olisi vain heilutellut miekkaansa sinne ja tänne ilman, että tiesi mitä oli tekemässä. Eikö hänen olisi pitänyt olla hyväkin taistelemaan? Ainakin kaikkien puheiden mukaan hän oli aikaisemmin ollut hyvä ja peloton soturi. Tämä ei kuitenkaan tullut mitenkään ilme enää tässä osassa.
     Yksi todella hyvä ja positiivinen asia tässä kirjassa oli Ellien suhdekuviot. Ensinnäkin oli virkistävää lukea Willin ja Ellien suhteesta joka ei aina mennyt niin kuin elokuvissa. Heillä oli aikoja jolloin seurusteltiin ja sitten taas erottiin. On virkistävää myös oikeasti lukea heidän suhteen kulusta ja heidän ajatuksista. Kun yleensä vain raapaistaan pinnalta kirjojen parisuhde draamoja, tässä kirjassa (ja koko sarjassa) mennään suoraan ytimeen ilman, että jätetään mitään pois. Tai no, ainakin kerrotaan asioista enemmän kuin muissa nuorten kirjoissa.
     Toinen tämän osan suhdekuvioihin liittyvä positiivinen ajatukseni liittyy kolmiodraamaan. Tässä osassa se on positiivinen asia, sillä sellaista ei ollut! Odotin koko kirjan ajan kauhulla sitä, että Ellie toteaa olevansa rakastunut sekä Williin että Cadaniin. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka molemmat pojat tunnustivatkin rakkauttaan pitkin kirja sivuja. Tästä kolmiodraamattomuudesta kuitenkin täytyy antaa iso plus Moultonille. Toivottavasti hän ei ole tunkenut sitä viimeiseenkään osaan.

     "I was sick of everyone saying my name but Will. His voice was only one I wanted to hear, calm and serene as he always was, not moaning in pain trapped within some internal Hell.
     "Are you okay?" His (Cadan) voice was gentle, as if he were speaking to a frightened, cornered animal. He set down his glass. "What van I do?"
     I lifted my arm and willed a single Khopesh sword into my hand. Angelfire blazed, lightning up his surprised face, and my power spiraled around me, lifting my tangled hair and the shredded folds of my dress.
     He stared at me, fearing what might come from my threat. "You don't ever need to raise your sword to me."
     "Will is dying", I said, my voice withering. "Did you speak the truth when you said you know a Grigori?"
     He hesitated before he nodded. "Yes."
     "I swallowed hard, shaking. "You have to make me to the Grogori. I don't care what it takes. I'll do anything. You have to help me save him.""
Arvosana: 9-

13. marraskuuta 2013

Kirja: Geek girl: Matalalentoa mallitaivaalla


Kirja: Geek girl: Matalalentoa mallitaivaalla (Geek girl. From Geek to Chic...)
Kirjailija: Holly Smale
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Gengre: nuoret
Sarja: Geek girl #1
Sivumäärä: 358
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 987-951-31-7214-5

15-vuotias Harriet on pesunkestävä nörtti. Hän rakastaa nippelitietoa, pukeutuu Nalle Puh -puseroihin eikä voisi vähempää välittää muodista tai tyylistä. Mutta kun Harrietin paras ystävä, mallinurasta haaveleiva Natalie raahaa hänet muotimessuille, käy hullusti. Ison mallitoimiston kykyjenetsijä nappaa Natin sijaan Harrietin, josta tulee maailmankuulun muotisuunnittelijan uusi kasvo. Sydämentykytyksiä aiheuttaa myös vastustamattoman komea mallipoika Nick.
Ennen kuin kömpleöstä ankanpoikasesta kuoriutuu täsysiverinen joutsen, täytyy Harrietin kuitenkin selvitä monista ihmissuhdekiemuroista, mm. isän ja äitipuolen aviokriisistä sekä nörtti-ihailijastaan Tobysta...

Arviointi: Ihanan erilainen (ainakin omista lukemistani) kirja osittain kiusaamisesta, mutta myös siitä millaista teinin elämä on kaikkine vaikeine valintoine ja suunnanmuutoksine. Sellaista se vain on jokaisen kohdalla.. Toisilla ehkä vahvemmin kuin toisilla, tosin.
     Juonellisti ja kerronnallisesti kirja oli hyvä ja sen sai luettua melko nopeasti sivumäärään nähden. Kuitenkin, matkanvarrella syntyi muutamia kysymyksiä jotka eivät tuntuneet saavat vastausta missään vaiheessa. Ehkä suurin kysymys ja itselläni suuresti ihmetystä aiheuttanut asia oli Harriet ja Nick. Heistä ei puhuttu kahdestaan melkein mitään paitsi ne jaksot jolloin he tekivät töitä kahdestaan (huimat kaksi kertaa siis). Nickistä ei muutenkaan kerrottu kovinkaan paljoa, en edes muistanut enää kirjan lopussa millaiseksi hänen ulkonäköään oli kuvailtu! Ja sitten yhtäkkiä Nick tulee Harrietin luokse ja sanoo tykkäävänsä hänestä. Siis anteeksi? Olet nähnyt toisen jonkinlaisessa ostoskeskuksessa kaatumassa hyllyjen päälle ja sitten oletkin jo ihastunut tähän henkilöön? Hmm, mielenkiintoista.
     Kirjassa oli myös toinen omasta mielestäni hyvin mielenkiintoinen henkilö. Tosin tämä mielenkiinto oli edusti enemmänkin positiivista puolta. Tämä ihana hahmo oli Wilbur (siis -bur, ei -iam, niinkuin hän jaksaa aina sanoa kaikille)! Hänessä vain oli jotain niin sympaattista. Hänen tavassaan liikkua ja puhua. Voi voi, pelkkä hänen ajatteleminen saa hymyn huulille.
     Päätin myös koota pienen listan nimityksistä, joita hän käytti puhutellessaan/puhuessaan Harrietille/Harritista. En tosin jaksanut kerätä tähän kaikki nimi, koska niitä oli aivan liikaa, mutta edes muutamia. Eli, tästä se lähtee: Rusoposki, Kisuli, Vihantainen, Rommirusinainen, Beibi-beibi Panda (usein käytetty), Näpsäjalka, Tiikeritankki, Vanukas, Apina-papinainen, Kurpitsainen, Taatelintalliainen, Nukkakeränen, jne., jne... Nimiä on niin paljon, mutta tuossa hieman esimakua.

     "Katson Nickiä ja karaisen kurkkuani. En ole enää siili. Olen kani: 325 lyöntiä minuutissa.
     Nick tulee vielä lähemmäs.
     Nyt olen hiiri: 500 lyöntiä minuutissa.
     Vielä lähemmäs.
     Kolibri: 1260 lyöntiä.
     Ja kun hän kumaruu, päähäni mahtuu vain yksi oivallus: kukaan ei oikeasti muutu. Tuhkimo on aina Tuhkimo, nätimmässä mekossa vain. Ruma ankanpoikanen oli koko ajan joutsen, vain pienemmässä koossa. Ja olen varma, että nuijapäästä ja toukasta tuntuu samalta vielä sittenkin, kun ne pomppivat ja lentävät, uivat ja kelluvat.
     Ihan niin kuin minusta nyt.
     Je sekunnin murto-osaa ennen kuin Nick suutelee minua ja kaikki muut ajatukset räjähtävät päästäni tajuan: minun ei sittenkään tarvitse muuttua.
     Nimeni on Harriet Manners, ja olen nörtti.
     Eikä se ehkä sittenkään ole niin kamalaa."

     Loppujen lopuksi kirja on oivallinen tarina oman itsensä etsimisestä ja löytämisestä. Ainakin se sai minut ajattelemaan omaa elämääni hieman eri tavalla. Kuten Harriet sanoo tuossa lainauksessa: minun ei sittenkään tarvitse muuttua. Siitä aion ainakin itse pitää kiinni tulevaisuudessa. Kirja myös tuo hyvin esiin sen, että kukaan ei ole täydellinen. Eikä tietenkään saa unohtaa anteeksiantamisen jaloa taitoa.
Arvosana: 8½

11. marraskuuta 2013

Kirja: Angelfire


Kirja: Angelfire
Kirjailija: Courtney Moulton
Gengre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Angelfire #1
Sivumäärä: 453
Julkaisuvuosi: 2011
ISBN: 978-006-200-2327

First there are nightmares.
Every night Ellie is haunted by terrifying dreams of monstrous creatures that are hunting her, killing her.
Then comes the memories.
When Ellie meets Will, she feels on the verge of remembering something just beyond her grasp. His attention is intense and romantic, and Ellie fells like her soul has known him for centuries. On her seventeenth birthday, on a dark street at midnight, Will awakens Ellie's power, and she knows that she can fight the creatures that stalk he in the grim darkness. Only Will holds the key to Ellie's memories, whole lifetimes of them, and when she looks at him, she can no longer pretend anything was just a dream.
Now she must hunt.
Ellie has power that no one can match, and her role is to hunt and kill the reapers that prey on human souls. But in order to survive the dangerous and ancient battle of the angels and the Fallen, she must also hunt for the secret of her past lives and truths that may be too frightening to remember.

Arviointi: Angelfire oli mukava, viihdyttävä ja mukaansatempaava kirja. Kirjan miljöö oli jollain tavalla hieman erilainen kuin muissa samantyyppisissä fantasiakirjoissa. Hieman kyllä jäi ärsyttämään se, miten Ellien uudestisyntymisestä ja menneistä elämistä puhuttiin. Ellien muistojen palautuminen oli kuitenkin saatu yllättävän sulavasti mukaan, tosin joskus joutui hieman miettimään oliko kyseinen tekstinpätkä mennyttä vai nykyistä.
     Muutenkin kirja sisälsi paljon hyvää, mutta myös niitä asioita jotka jäivät ärsyttämään. Ärsyttäviä asioita olivat muun muassa: Ellien isän käytös jolle ei saatu minkäänlaista selvitystä, vaikka muutosta oli selvästi tapahtunut; kuinka paljon nuori voi valehdella vanhemmilleen ilman, että he alkavat epäillä mitään; miten ihminen voi selvitä siitä, että päivät hän on koulussa tai kavereiden kanssa ja yöllä hän taistelee tai harjoittelee. Mietinpähän vain, että koska siinä ehtii nukkumaan?
     Kirjan kerronta on luontevaa ja se korostaa hyvin ihmisen inhimillisiä puolia. Ystävyyden tärkeys Ellielle näkyy selvästi, samoin kuin perheen asema. Henkilöhahmoista on hyvin saatu luotua erilaisia ja heillä on selvästi omanlaisia ajatuksia. Varsinkin Lauren saa minulta kunnioitusta, vaikka en osaa sen paremmin kertoa miksi. Hänen ihastumisessa/rakastumisessa Ellietä kohtaan on vain jotain niin sympaattista. Täytyy myöntää, että Ellie on melko sokea mitä näihin ihastuneisiin poikiin tulee. Muutenkin Ellien ajatusmaailmassa vain oli jotain sellaista, josta en pitänyt. Hän vain ajatteli ehkä hieman liian itsekkäästi, mutta oli samalla hyvin riippuvainen muista ja heidän hyväksynnästä.
     Lempihahmoksi kirjasta kyllä nousee selvästi Will kuolemattomalla ruumiillaan ja niin useasti särkyneellä sydämellään. Itse olisin varmasti jo menettänyt uskoni Ellieen joka kerta kun hän kuoli. Ihan sama, vaikka olisinkin hänen Vartijansa.

     ""No!" I (Ellie) shouted, tears stinging my eyes. "You can't get this close to me and then push me away.
     "I have to." His (Will) wings unfolded, moonlight gleaming off their feathers, and he jumped in the air. As I stared up at him, he flew away and disappeared into the woods behind my house, letting me know how different we truly were with that last image of him.
     Anger rushed through me. I wanted to follow him and smack him harder than I'd ever hit anything before in my life. But I was too tired and too emotional to do anything. And I didn't want to fall off my roof. I stared straight after him and let out a long breath, so next word had no trace of rage. "Coward.""
Arvosana: 8½

Sarjan kotisivuhttp://www.courtneyallisonmoulton.com/

6. marraskuuta 2013

Kirja: Vapautettu


Kirja: Vapautettu (Hunted)
Kirjailija: P.C. Cast & Kristin Cast
Suomentaja: Inka Parpola
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Yön talo #8
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-1-27294-6

     Neferet hallitsee Yön talossa, mutta Isle of Skyellä vallitsee rauha. Zoeyn rinnalla on maailman uskollisin ja seksikkäin soturi, Stark. Miksi palata enää koskaan?
     Stevie Raen tilanne ei ole yhtä seesteinen. Hänen soturinsa on vain osittain ihminen. Refaimin täytyy pettää joko isänsä tai rakastettunsa.
     Mikä on siteistä vahvin - ystävyyden, rakkauden vai veren side? Ja voiko valasta vapautua?

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestyneet "Merkitty", "Petetty", "Valittu", "Piinattu", "Vainottu", "Lumottu" sekä "Kahlittu"
Arviointi: Siis eih ja voih. Rakastuin tähän sarjaan aivan alusta asti, mutta nyt tuli sellainen olo, että miksi näitä osia pitää tulla vielä lisää? Siis ei sillä, että en haluaisi enää lukea Zoeyn ja hänen ystävien elämästä kohti parempaa maailmaa. Tämä osa vavin tuntui jotenkin niin kaukaa haetulta. Aivan kuin tämä osa olisi tehty tähän väliin, jotta keksittäisiin taas jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa. En vain saanut mitään irti tämän kirjan juonesta - jos sellaista edes oli. Mielestäni tässä kirjassa ei oikeastaan tapahtunut kunnolla mitään. Kyllähän sitä tekstiä oli paljon kun siitä saatiin luotua yli kolmesataa sivua kestävä tarinan pätkä, mutta siihen se sitten jäi.
     Jos jotain hyvää nyt täytyy tästä kirjasta sanoa, niin sanotaan vaikka että pidin Refaimin kohtalosta. Olen pitänyt hänestä alusta asti. Loppujen lopuksi se tuntuu ainoalta hyvältä asialta tässä kirjassa. Starkin ja Kalonan välinen yhteys tuntuu niin tekaistulta, että huh huh. Kaikki hahmot ovat muuttuneet ensimmäisestä sarjan osasta niin paljon, että alkaa pian sekin ärsyttämään. Jotenkin tuntuu niin epätodelliselta, että jokainen kirjan miespuolinen henkilö on jollain tavalla itsekäs ja pöyhkeä. Damien on ehkä ainut poikkeus tähän sääntöön, ja siksi rakastankin häntä.

     "Heath vilkaisi itseään ihan vain varmistaakseen, että oli yhä, no, hän itse. Näky sai hänet huojentumaan, ja hän kääntyi takaisin jumalattaren puoleen. "Pitäisikö minun valmistautua muuttumaan?"
     "Se riippuu täysin sinusta", Nyks sanoi. "Kuten teillä päin sanotaan: minulla on ehdotus."
     "Mahtavaa! Siistiä, että jumalatar ehdottelee!" Heath hihkaisi.
     Nyks kurtisti hänelle kulmiaan. "En tarkoittanut sellaista ehdotusta, Heath."
     "Ai. Äh. Sori." Heath tunsi kasvojensa muuttuvan tosi kuumiksi. Voihan vee, hän oli jotenkin jälkeenjäänyt. "En tarkoittanut mitään epäkunnioittavaa. Kunhan vitsailin..." Hän takelteli ja pyyhkäisi hermostuneena naamaansa. Kun hän katsoi jälleen jumalatarta, tämä hymyili hänelle ovelasti. "Okei", hän aloitti jälleen huojentuneena siitä, ettei Nyks ollut räjäyttänyt häntä ukonvasamalla tai jotain. "Sinulla on siis ehdotus.""
Arvosana: 7

27. lokakuuta 2013

Kirja: Requiem: Rakkaus palaa


Kirja: Requiem: Rakkaus palaa (Requiem)
Kirjailija: Lauren Oliver
Suomentaja: Marja Helanen
Gengre: nuoret, scifi
Sarja: Delirium #3
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-0-39898-2

"Meidät on yritetty tiristää esiin, polkea menneeseen. 
Mutta me olemme yhä täällä.
Ja meitä on päivä päivältä enemmän."

     Delirium-trilogian odotetussa päätösosassa muurit murtuvat ja Lena on väistämättömien ratkaisujen edessä.
     Sota hallitusta vastaan on täydessä liekissä ja panokset entistä korkeammat. Valvojat ulottavat iskunsa yhä syvemmälle kapinallisten asuttamaan korpeen ja ihmishengen hinta on halpa. Julianin kuolemantuoniolta pelastanut Lena käy tasiteluun mielessään vain yksi päämäärä: elä vapaana tai kuole. Henkiin heränneen Alexin tunteet näyttävät kivettyneen kovemmiksi kuin Kryptan sellien muurit.
     Samaan aikaan Portlandissa Hana valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin kanssa, joka puhuu terrorin ja tyrannian kielellä. Täydellisten kulissien takana paine kasvaa kasvamistaan ja myös Hanalla on salaisuuksia jotka eivät kestä päivänvaloa. Vaihe vaiheelta tapahtumat vierivät pisteeseen, jossa rinnakkaiset maailmat törmäävät, tunteet tihentyvät ja totuudet huudetaan julki.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestyneet: "Delirium: Rakkaus on harhaa" sekä "Pandemonium: Rakkaus on kapinaa"
Arviointi: Tämä koko sarja kuuluu siihen joukkoon, mistä ei voi sanoa suoraan pitävänsä. Ensimmäiseen osaan rakastuin heti. Jokin siinä vain sai minut ihastumaan henkilöihin, maailmaan, juoneen sekä kirjoitustyyliin. Mitään ei jätetty pois vaan asioista kerrottiin juuri niin karusti kuin ne olivat. Lukijalle annettiin selkeät mielikuvat tapahtumista, vaikka ne eivät aina olleetkaan kovin miellyttäviä. Toinen osa oli hieman rauhallisempi kuin, mikä varmasti vaikutti siihen että meinasin lopettaa koko sarjan lukemisen. Mitään ei vain tuntunut tapahtuvan ja kun tapahtui, kaikki oli nopeasti ohitse.
     Tämä viimeinen osa oli kahden ensimmäisen välistä. Menoa ja kauheita kohtia oli, mutta sitten oli myös sitä pelkkää eteenpäin kulkemista ja muistojen tunkemista aivojen peränurkkaan. Kirjan koko alku oli lukijan valmistelua lopun suureen tuhoon, johon oikeastaan kaikki toiminta oli saatu tungettua yhdeksi suureksi kasaksi. Hanan elämästä kertovat luvut eivät kiinnostaneet minua sitten yhtään, enkä vieläkään oikeastaan täydellisesti ymmärrä niiden olemassaoloa. En tiedä olivatko ne vain lisätäytteenä kirjassa, ettei siitä tulisi puolet lyhyempää nykyisestä. Totta kai oli mukava lukea Portlandin tapahtumista aina välillä, mutta samanlaista pysähtynyttä menoa se oli kuin Korvessakin.
     Eniten minua ärsyttää tässä viimeisessä osassa se, että Alex palasi. Ensimmäisen osan jälkeen itkin silmät päästäni Alexin takia ja koko toisen osan Lena suri hänen takiaan. Ja nyt! Tämä herra onkin sitten palannut eikä kuollut! Ja toinen asia oli Lenan äiti. Se sentään oli tiedossa, että tämä ei ollut kuollut. Mutta kuka äiti käyttäytyy niin, kun näkee lapsensa pitkän ajan jälkeen?
     Kuitenkin, kirja tuotti niin raivoa kuin iloakin, mikä on oikeastaan aika virkistävää. Joitakin kohtia olisin kyllä halunnut muokata tai poistaa kirjasta kokonaan, mutta jätettäköön nämä kohdat mainitsematta. Loppujen lopuksi kirja oli hyvä päätösosa. Se punoi hyvin kaksi aikaisempaa osaa yhteen, niin juonellisesti kuin muutenkin. Sen kuitenkin sanon, että en lukisi koko sarjaan enää uudestaan. Ensimmäisen osan voisin vielä lukea, mutta en kahta viimeistä.

     "Kaatakaa muurit.
     Sehän se on jutun juju. Ei voi tietää, mitä tapahtuu, jos kaadetaan muurit. Toiselle puolelle ei voi nähdä. Ei voi tietää, seuraako siitä vaipaus vai tuho, ratkaisu vai kaaos. Siellä voi olla paratiisi tai turmio.
     Kaatakaa muurit.
     Muuten joutuu elämään ahtaasti, pelossa, rakentamaan barrikadeja tuntematonta vastaan, rukoilemaan, ettei pimeys koittaisi, puhumaan terrorin ja tiukkuuden kieltä.
     Muuten ei kenties koskaan tunne helvettiä, muttei löydä myöskään taivasta. Ei tiedä mitään raikkaasta ilmasta ja lentämisestä.
     Te kaikki, missä ikinä olette: suurkaupungeissanne tai syrjäkylissänne. Etsikää se, kaikki kova, metallikettingit ja kivensirut, jotka täyttävät vatsanne. Ja kiskokaa ja kiskokaa ja kiskokaa.
     Teen kanssanne sopimuksen: minä teen sen, jos te teette sen, aina ja ikuisesti.
     Kaatakaa muurit."
Arvosana: 8-

26. lokakuuta 2013

Elokuva: Leijonasydän (2013)


Elokuva: Leijonasydän

Suomen ensi-ilta: 18.10.2013
Ohjaaja: Dome Karukoski

Käsikirjoittaja: Aleksi Bardy
Gengre: draama

Pääosissa: Peter Franzen, Laura Birn, Yusufa Sidibeh, Jasper Pääkkönen, Pamela Tola, Timo Lavikainen, Jussi Vatanen, Mikko Neuvonen, Niko Vakkuri, Jani Toivola
Ikäraja: 16
Kesto: 104 min


 
Leijonasydän on koskettava ja särmikäs kertomus pikkukaupunkilaisesta uusnatsista Teposta (Peter Franzen), joka rakastuu kiihkeästi tempperamenttiseen Sariin (Laura Birn). Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika Ramu (Yusufu Sidibeh). Kasvaako Teppo ulos ennakkoluuloistaan? Voittaako rakkaus vai kaveriporukan luoma paine? Entä miten käy Ramun, joka saa isäpuoliehdokkaakseen uusnatsin? 

Arviointi: Syyni miksi päätin katsoa tämän elokuvan: se on suomalainen; Karukoski on ohjannut sen; pääosien esitteäjälistasta löytyy mm. Jasper Pääkkönen. Vasta sitten luin mikä itse elokuvassa on ideana, ja silloin viimeistään varmistuin asiasta. Tämä elokuva on pakko katsoa. Niin rasistien kuin ei-rasistienkin. Elokuvan näkökulma oli todella hyvä, ja aihe on ajankohtainen. Enää ei vain eletä 1900-luvulla, olen pahoillani suomalaiset - tai millään muullakaan aikakaudella kuin nykyisellä 2000-luvulla. 

     Myönnän, että minulle on itselleni muodostunut tietynlaisia stereotypioita suomalaisista elokuvista. Vaikka tämäkin elokuva sisältää muutamia niistä, tästä löytyy myös paljon muuta. Tämä elokuva koskettaa, itkettää ja puhuttelee jokaista. Tähän elokuvaan kiteytyy monta tarinaa, jotka silti kuuluvat yhteen. Ystävyys, perhe, kaveruus. Rakkaus, viha, lojaalius. 
     Eniten minua itseäni kosketti se, miten Teppo pystyi edes jollakin tapaa muuttamaan käsityksiään tummaihoisista - ainakin Ramuun liittyen. Hän päätti, ettei tekisi pojalle mitään pahaa vaikka se selvästi oli vaikeaa. Alku oli molemmille vaikeaa, mutta lopulta Tepostakin löytyi se huolehtiva ja välittävä isäpuoli. 
     Toinen asia joka myös kosketti, oli Tepon veljen Harrin (Jasper Pääkkönen) suhtautuminen velipuolensa uuteen poikaan. Vaikka hänellä ei ollut "virallista" syytä pitää Ramun puolia, myös hänestä löytyi se poikaa puolustava puoli. Vaikka Tepon ja Harrin välinen veljeys ei ollutkaan kovin normaali, Harri selvästi välitti Teposta ja Teppo Harrista. 
     Tappeluita, verta, seksiä ja kirouilua sisältävä elokuva on silti mielestäni yksi parhaimmista suomalaisista elokuvista. Ja jos joskus saan mahdollisuuden katsoa elokuvan uudestaan, tulen varmasti sen tilaisuuden myös käyttämään.
Arvosana: 10-

23. lokakuuta 2013

Kirja: Aika taistelun ja tähtivalon


Kirja: Aika taistelun ja tähtivalon (Days of Blood and Starlight)
Kirjailija: Laini Taylor
Suomentaja: Helene Bützow
Gengre: nuoret, fantasia
Sarja: Karou- trilogia #2
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-31-6638-0

Prahalainen taideopiskelija ja hirviön kasvattitytär Karou on saanut vastaukset moniin kysymyksiinsä. Hän muistaa kuka hän oli: Madrigal, sirosarvinen kimeeri, joka rakastui vihamieheensä Akivaan, leimuavasiipiseen enkeliin. Heidän kielletyllä rakkaudella oli kuitenkin kauhea lopputulos. Se johti kimeerien maailman tuhoon, ja nyt Karou antaisi mitä tahansa saadakseen tehdyn tekemättömäksi.
     Kun Karou kuulee, että hänen rakkautensa takia myös hänen ystävänsä ovat kuolleet, hän jättää katuvan Akivan ja palaa yksin tuhottuun Loramendiin. Vaikka viimeiset kimeerit onkin ajettu maan ääriin, ei ikiaikainen sota ole vielä ohi. Karou ryhtyy kostoon kuolleiden ystäviensä puolesta, enkeleitä vastaan.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Karou, savun tytär"
Arviointi: Ulalaa, tätä on sitten odotettu! Karou, savun tytär oli aivan ihana sarjan aloitusosa, ja tämä kirja oli todella hyvää ja mielenkiintoista ja upeaa jatkoa sille. Olisin halunnut lukea tämän kerralla, mutta yksi päivä ei ihan riittänyt yli kuudensadan sivun lukemiseen. Sivujen suuri määrä ei kuitenkaan saanut muodostettua kirjaan yhtään tylsää kohtaa, vaan tarina eteni sulavasti eteenpäin. Karousta oli mukava lukea lisää, vaikka sarjan ensimmäisessä osassa hänestä saatiinkin jo tietää paljon. Myös kerronnan jakaminen monelle eri henkilölle oli virkistävää, vaikkakin nykykirjallisuudessa siitä alkaa muodostua pikkuhiljaa normi - tai ainakin siltä se joskus tuntuu. Täytyy kyllä myöntää, että kun asiaa on riittävästi kerrottavana, ei asioiden monesta näkökulmasta tarkastelu haittaa lainkaan. Toki se ehkä saa lukijan ajatukset hetkeksi harhautumaan kun täytyy palauttaa mitä kertovalle henkilölle viimeksi tapahtui, mutta niin, joillekin se sopii paremmin kuin toisille.
     Itselläni meni hetki muistaa, että mitä siinä ensimmäisessä osassa oikeastaan tapahtui, mutta onneksi muistikuvat alkoivat palautua melko nopeasti. Tässä osassa minua miellytti vanhojen asioiden kertaamisessa se, että kertaukset eivät tuntuneet irrallisilta osilta tarinaa, vaan ne saatiin punottua hyvin pohjajuoneen. Myös monesta "uudesta" hahmosta kerrottin paljon. Osa heistä kyllä tuli jo esille ensimmäisessä osassa, mutta nyt heistä kerrottiin hieman enemmän. Ensimmäisessä osassa ihastuin Akivaan ja Karouhun aivan totaallisesti. Molemmat heistä oli niin upeita ja jollain tavalla erikoisia persoonia. Tämän osan luettuani he kuuluvat totaalisesti suosikkihahmoihini tässä sarjassa edelleen, mutta nyt joukkoon saa liittyä myös Thiago sekä Ziki. En tiedä oikeastaan miksi. Thiago ehkä siksi, että hänessä on niin monta erilaista puolta. Ensin hän on ystävällinen Karoulle - tai ainakin hän esittää ystävällistä - ja seuraavassa hetkessä hän menee muistuttamaan muita Karoun petollisuudesta. Ziki taas vain tuntui alusta lähtien niin sympaattiselta hahmolta jo alusta alkaen, vaikka kyllä hänestäkin se hieman ei-niin-sympaattinen -puolikin löytyy.
     Kirja loppui niin jännittävästi, että haluaisin saada seuraavan osan heti käteeni. Joten jään nyt vain odottamaan seuraavaa osaa, ja toivon hartaasti sen jatkavan yhtä mahtavaa ja hurmioittavaa linjaa kuin nämä kaksi ensimmäistäkin osaa ovat tehneet.
Arvosana: 9+

21. lokakuuta 2013

Kirja: 5. Aalto


Kirja: 5. Aalto (The 5th Wave)
Kirjailija: Rick Yancey
Suomentaja: Ulla Selkälä
Gengre: nuoret, scifi
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-0-39715-2

"Totuus os, että heti kun ne löysivät meidät, pelimme oli pelattu."

1. aalto Sähköt katkeavat
2. aalto Onnekkaat pakenevat
3. aalto Vain epäonnisimmat jäävät henkiin
4. aalto Ainoa tapa selviytyä on pysyä yksin
5. aalto Se alkaa nyt

Cassie on tyttö jollla on M16-rynnäkkökivääri, kadonnut pikkuveli ja adrenaliinin terävöittämät aistit. Seitsemän miljardia ihmistä on kuollut, infrastuktuuri tuhottu ja planeetta kasvottomien muukalaisten miehittämä. Epätoivoinen Cassie pakenee ja varoo luottamasta keneenkään. Toisaalla vihan ajama Zombie on valmis tuhoamaan vihollisen hinnalla millä hyvänsä. Kun salaperäinen Evan tarjoaa Cassielle apuaan, on päätös vaikea.

Arviointi: Jaahas, että tällainen kirja tällä kertaa. Kun nappasin tämän kirjastosta mukaani, en edes jaksanut lukaista takakantta - kansi oli sen verran kiinnostavaa ja tylsyys oli iskenyt juuri siinä kohtaa. Kotiin päästyäni sitten aloin ihmetellä, että miksi ihmeessä menin lainaamaan tällaisen kirjan?! Vaikka takakansi saikin kiinnostuksen ihan suhtkoht hyvin heräämään, ei tämän tapaiset scifi kirjat ole ehkä ihan niitä minulle tarkoitettuja.. Päätin kuitenkin sitten avata kirjan kun olin sen kerran kirjastosta asti raahannut kotiin - huimat 400metriä.
     Alku tuntui hieman epäselvältä, sillä minulla ainakin meni hetki tajuta että kuka puhuu ja mistä. Kun sitten pääsin itse kertojasta selville, kirjaan itseensä oli jo paljon helpompi keskittyä ja se muuttui paljon helpommaksi ymmärtää. Tähän ymmärtämiseen kuitenkin tuli katkos aina siinä kohtaa, kun kertoja muuttui paikan vaihtuessa, mutta loppua kohden nämä pienet katkokset vain lyhenivät - onneksi. Pakko kyllä myöntää, että Yancey olisi voinut kirjoittaa ehkä hieman selvemmin tekstiään, mutta kai tähänkin tyyliin voi loppujen lopuksi tottua.
     Juonellisesti kirja oli koottu hyvin. Matkalla syntyneet kysymykset saivat melko hyvin vastauksensa kirjan loppua kohden. Suurin kysymys ei kuitenkaan ainakaan tässä kirjassa vielä saanut vastausta - Mitä viidennen aallon jälkeen? Toivottavasti tästä tulee kuitenkin vielä se toinen osa, että ehkä tämäkin kysymys saisi sitten vastauksensa.
     Hahmoista eniten rakastuin joko Evaniin tai Cassien pikkuveljeen Sammyyn - tai Samsiin kuten Cassie häntä kutsuu. Evan oli omalla erikoisella tavallaan hellyyttävä, sillä hän ei tiennyt oikein mitä voisi tehdä. Mikä teko olisi väärin sääntöjä kohtaan. Sammy taas oli aivan mahtava alle kouluikäinen pikkupoika, jonka sisällä asustaa selvästi rohkea ja määrätietoinen mies - sitten kun se vain pääsee sen pienen pojan ohi.

     "Maailma kirkuu.
     Siltä se kuulostaa, mutta jäätävä tuuli vain puhaltaa helikopterin avoimesta ovesta. Taudin riehuessa kovimmillaan, kun joka päivä kuoli satoja ihmisiä, pakokauhun valtaamassa Telttakaupungissa saatettiin välillä vahingossa heittää tajuton ihminen tuleen, eikä heidän kirkaisujaan ainoastaan kuultu, kun he paloivat elävältä, vaan ne tunsi kuin iskuna sydämeen. 
     Joitain asioita ei voi jättää taakseen ikinä. Ne eivät kuulu menneisyyteen. Ne ovat osa meitä.
     Maailma kirkuu. Maailma poltetaan elävältä."
Arvosana: 8

17. lokakuuta 2013

Kirja: Entwined with You

15731779
Kirja: Entwined with You (suom. Sinuun kiedottu)
Kirjailija: Sylvia Day
Gengre: romantiikka, erotiikka
Sarja: Crossfire #3
Julkaisuvuosi: 2013 (suom. 2013)

 Eva ja Gideon aikovat pysyä yhdessä ikuisesti - hinnalla millä hyvänsä.

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestyneet "Bared to You" sekä "Reflected in You"
Arviointi: Viimeinen osa saatu vihdoin päätökseen ja täytyy sanoa, että ainoa asia mikä alkoi hieman ärsyttää oli: lievä yhdenvertaisuus Fifty Shades of Gray:n kanssa. Miksi tässäkin piti olla joku mustasukkainen, puoliksi hullu exä joka ei ole tyytyväinen elämäänsä?! Mutta muuten kyllä oli ihan mukavaa luettavaa alusta loppuun. Seksikohtauksia ei ollut niin paljoa kuin aikaisemmissa osissa, ja muutakin toimintaa mahtui siis matkaan mukaan. Tämä osa alkoi jo tuntua sellaiselta kesälomapäivän ajanviete-kirjalta, vaikka nyt ei olekaan kesä.
     Dayn kirjoitustyyli oli kyllä vähän hämäävää välillä. Tekstistä sai helposti sellaisen kuvan, että aikaa oli kulunut vaikka kuinka, mutta sitten ei ollutkaan mennyt kuin vasta muutama päivä. Tämä sai hieman hämmentymään joissain kohtia, mutta ei siitä aiheutunut kuitenkaan ongelmia.
     Saatuani kirjan luettua, tuli sellainen olo että kyllä tästä vielä yksi osa pitäisi tulla. Kaksi edellistä osaa loppui hyvin, eikä niiden jatkoksi olisi tarvinnut tehdä seuraavaa osaa. Tämä osa taas loppui niin kesken, että neljäs osa tuntuisi hyvin loogiselta...

     "Gideon rejoined us just then, and the look he gave me told me we weren't done talking about my going away for the weekend. But when Cary headed down the hallway to his room, I grabbed Gideon and kissed him hard, delaying that conversation. As I'd hoped, he didn't hesitate to pull me in and take over, his mouth eating at mine with lush, deep licks.
     Moaning, I let him sweep me away. The world could go crazy by itself for a night. Tomorrow was soon enough to face it and everything we had to deal with.
     I grabbed him by the tie. "Tonight, you're mine."
     "I'm yours every night", he said in that warm, raspy voice that stirred the hottest fantasies.
     "Start now." I walked backward, pulling him toward my room. "And don't stop."
     He didn't. Not 'til morning."
Arvosana: 9

14. lokakuuta 2013

Kirja: Valkea kuin lumi


Kirja: Valkea kuin lumi
Kirjailija: Salla Simukka
Gengre: jännitys
Sarja: Lumikki- trilogia #2
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-31-7124-7

Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähetyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta.
     Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin kummallisen uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän oli voinut koskaan kuvitella. Kohta lahkoa uhkaa suuri tragedia - ja joku aikoo vieläpä kääriä siitä suuret rahat. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin. Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerran toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Punainen kuin veri" sekä muita kirjoja
Arviointi: Vaikka en olekaan jännityskirjojen ystävä, täytyy minunkin sanoa että tämä kirja oli lievä pettymys. Ensimmäisessä osassa oli kuitenkin edes hieman yritetty saada jännitystä mukaan, mutta tästä sitä ei tuntunut löytyvän. Juoni oli kuitenkin ihan hyvä ja idea sen takana, mutta hieman jäi jotkin asiat ihmetyttämään - esimerkiksi se miten helposti Lumikki uskoi Zelenkan tarinan heti alusta asti.

     "Zelenkan kertomus oli kuin palapelin pala, joka loksahti täyttämään sellaisen aukon, joka oli hiertänyt Lumikin elämässä niin pitkään kuin hän saattoi muistaa. Hän oli aina tiennyt, tuntenut ja vaistonnut, että hänen perheessään salailtiin jotain. Oli jokin iso asia, josta ei puhuttu, mutta joka valloitti toisinaan huoneet niin sakeana, että oli vaikea hengittää. Isän kireys. Äidin surulliset, itkettyneetkin silmät. Keskustelut, jotka katkesivat, kun Lumikki tuli paikalle."

     Se täytyy kuitenkin todeta, että muuten kirja oli ihan luettava ja Simukan tapa kirjoittaa on vain jotain niin uniikkia. Mitä luultavimmin tulen lukemaan vielä viimeisenkin osan kun se ilmestyy. Sen verran mielenkiintoisia nämä kaksi kirjaa ovat olleet.
Arvosana: 8

7. lokakuuta 2013

Kirja: Fallen


Kirja: Fallen
Kirjailija: Lauren Kate
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Fallen #1
Julkaisuvuosi: 2009

There's something achingly familiar about Daniel Grigori.
Mysterious and aloof, he captures Luce Price's attention from the moment she sees him on her first day at the Sword & Cross boarding school in sultry Savannah, Georgia. He's the one bright spot in a place where cell phones are forbidden, the other students are all screw-ups, and security cameras watch every move.
Even though Daniel wants nothing to do with Luce - and goes out of his way to make that very clear - she can't let it go. Drawn to him like a moth to a flame, she has to find out what Daniel is so desperate to keep secret... even if it kills her.

Arviointi: Olen lukenut tästä kirjasta muutaman arvioinnin, eikä niissä ole kovinkaan paljoa kehuttu tätä teosta. Nyt minun täytyy itsekkin myöntää, että parempikin olisi voinut kyllä olla.
     Kyllähän tämän nyt pystyi lukemaan ihan hyvin, mutta välillä meinasi usko loppua kun juoni ei tuntunut liikkuvan yhtään eteenpäin vaikka lukuja oli tullut luettua jo vaikka kuinka monta. Eniten minua kuitenkin ärsytti se, että aivan luvun lopussa aletaan kertoa jotain jännittävää, ja sitten seuraavalta sivulta alkaa seuraava luku ja ollaan hypätty muutama päivä eteenpäin. Ja sitten ei tietenkään saa unohtaa niitä varjoja joita Luce näki siellä, täällä ja tuolla.
     Kun sitten asioista alettiin oikeasti kertomaan jotain - aivan kirjan loppu metreillä kaikkeen muuhun verraten -, asioista puhuttiin niin pitkästi, että ei siinäkään kohtaa meinannut mielenkiinto pysyä yllä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kirja parani loppua kohden, vaikka samalla se muuttui myös hieman sekavammaksi.

     "At the top of the stairs was a flat brick wall. Dead ends of any kind had always mad Luce claustrophobic, and this one was even worse because of the knife poised at her throat. She dared a glance back at the steep flight they'd climbed. From here, it looked like a very long and painful fall.
     Miss Sophia was speaking in tongues again, muttering under her breath as she skillfully eased open another hidden door. She shoved Luce into a tiny chapel and locked the door behind them. It was freezing inside and smelled overwhelmingly of chalky dust. Luce struggled to breath, to swallow the bilious saliva in her mouth."
Arvosana: 7

6. lokakuuta 2013

Kirja: Reflected in You

 
Kirja: Reflected in You (suom. Sinuun heijastettu)
Kirjailija: Sylvia Day
Gengre: romantiikka, erotiikka
Sarja: Crossfire #2
Julkaisuvuosi: alk. per. 2012 (suom. 2013)
ISBN: 978-0-42526391-4

Eva rakastaa Gideon Crossia yli järjen rajojen. Erossa oleminen on ylivoimaista, seksi totaalista ja pyörryttävää. Gideon ja Eva ovat kuin toistensa heijastukset, mutta jokin ei toimi. Mustasukkainen ja epävarma Eva haluaa tietää omistushaluisen ja vaikenevat Gideonin salaisuudet. Menneisyys ei päästä otteestaan kumpaakaan.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Bared to You"
Arviointi: No niin, tätä kirjaa lukiessa tuli ihan sellainen olo kuin olisi aloittanut lukemaan aivan toista sarjaa - tosin henkilöt olivat samat. Seksikohtauksia oli selkeästi vähemmän ja muuta toimintaa enemmän - mikä todellakin oli vain hyvä asia. Tosin itseäni alkoi hyvin äkkiä ärsyttämään Evan ja Gideonin edestakas huopaaminen - ollako vai eikö olla? Jos toinen repii sinua palasiksi joka toinen hetki, miksi joka toinen hetki tämän henkilön kanssa täytyy sitten harrastaa seksiä? Myös se alkoi hieman ärsyttämään, että Gideonin menneisyydestä ei kerrottu kovinkaan paljoa. Totta kai ymmärrän ettei aivan kaikkea kannata heti kertoa, mutta se mitä tässä osassa kerrottiin, ei ollut kovinkaan paljoa.
Arvosana: 8+

5. lokakuuta 2013

Elokuva: Lentsikat (2013)


Elokuva: Lentsikat (Planes)

Suomen ensi-ilta: 27.9.2013
Ohjaaja: Klay Hall
Gengre: komedia, seikkailu, animaatio

Ikäraja: S
Kesto: 92 min

Dusty, pikkukaupungin lentsikkapoika, joka unelmoi kilpalentokoneen urasta. Dustya ei kuitenkaan ole tehty kilpuriksi - ja kaiken kukkuraksi hän sattuu pelkäämään korkeita paikkoja. Niinpä hän pyytää avukseen vanhan sotilaslentokoneen Kipparin, joka opettaa hänelle muutaman niksin, joiden avulla Dusty voi haastaa hallitsevan mestarin. Dustyn kantti ja taidot joutuvat todelliselle koetukselle, kun hän nousee aivan uusiin korkeuksiin pärjätäkseen unelmiensa kisassa.

Arviointi: Elokuva tahdosta päästä tavoitteisiinsa. Sekä ystävyydestä jonka avulla voi voittaa haasteita.

Muuta ideaa elokuvalla ei sitten ollutkaan. Tai ehkä se, että saatiin Autot -elokuva vaikuttamaan tuplasti paremmalta kuin aikaisemmin. Ainakin sen tämä elokuva sai aikaan vaikka se ei olisikaan ollut tarkoituksena. Mielestäni tämän "koneet ihmisinä"- mallin olisi voinut hyvin jättää niihin kahteen Autot elokuvaan eikä vielä yrittää tunkea lentokoneitakin samaan muottiin. Ei sillä, olihan tämä elokuva hyvä ja sai hymyn huulille useammin kuin kerran, mutta idea vain tuntui hieman liian läpikäydyltä eikä juonikaan huokunut uusia ideoita.
Arvosana: 8-