24. syyskuuta 2021

Jo Nesbo: Mustasukkainen mies ja muita kertomuksia

Motiivina mustasukkaisuus, ratkaisuna murha - viisi variaatiota.

Epäilys. Mustasukkaisuus. Kateus. Teeskentely. Valehtelu. Jännityksen mestarin tiiviit rikostarinat vievät pimeyden ytimeen.
Mustasukkaisuus on murhan motiiveista kiehtovimpia. Siihen kietoutuu vahvimpia tuntemiamme tunteita, jotka suistavat varomattoman raiteiltaan. Ja seuraamukset voivat olla peruuttamattomia.

     Jo Nesbo on kerännyt mainetta suositulla Harry Hole -sarjallaan ja sen lisäksi hän on kirjoitellut myös lastenkirjoja ja yksittäisiä mysteerejä aikuisille. Mustasukkainen mies on seitsemän novellin kokoelma, johon alunperin suhtauduin odottavaisesti, kunnes minua vastaan tuli muutama kommentti, ennen kuin kirja ehti itselleni lainaan. Yritin kuitenkin lähteä lukemaan teosta avoimin mielin, ilman ennakkoluuloja (tai ennakko-odotuksia).
     Kokoelman seitsemän novellia olivat hyvin erilaisia ja eritasoisia, tästä syystä kirjan arviointi kokonaisuutena oli vaikeaa ja päätin antaa sille keskiarvon niistä tähdistä, jotka annoin yksittäisille novelleille. Jotkin novelleista oli hyvinkin viihdyttäviä ja mielestäni onnistuneita. Mutta sitten sinne joukkoon mahtui myös niitä, joiden tarkoitusta jäin miettimään. Käydäänpä siis muistiinpanojani läpi jokaisen novellin kohdalla erikseen:
1. Lontoo, ***½: Tämä oli ihan luettava novelli, joka ei jäänyt sen suuremmin mieleen. Piti hyvin otteessaan ja loppu pääsi ehkä jopa hieman yllättämään. Hyvä aloitus kokoelmalle, jäin odottamaan innolla lisää.
2. Mustasukkainen mies, **: Kirjan pisin novelli (yli 100sivua, kun muut oli selkeästi alle 50sivuisia), tästä syystä hieman hirvitti aloittaa lukemista. Melko nopeasti tuli selväksi, että novellissa jaaritellaan ja sitä olisi voinut mielestäni lyhentää. Juoni ei yllättänyt, eikä saanut kunnolla kiinnostusta heräämään missään vaiheessa.
3. Jono, **: Lukemiseeni saattoi vaikuttaa edeltävän novellin tylsyys, mutta tämäkään ei juuri tunteita herättänyt. Tuntui, että ei päässyt kunnolla alkuun ennen kuin jo loppui. Käsitteli hyvin rasismia, tästä syystä olisin voinut lukea enemmänkin.
4. Jätteitä, **: Kolmas peräkkäinen plääh-kokemus. Lopputulos arvattavissa, eikä juurikaan herättänyt tunteita lukiessa.
5. Tunnustus, ****: Teoksen paras ja mielenkiintoisin novelli. Tässä oli jännitystä ja yllättävyyttä, tykkäsin todella (tai sitten asiaan vaikutti aikaisemmat ei-niin-mielenkiintoiset novellit).
6. Odd, *: Ja takaisin pohjalle.. En ymmärtänyt mikä oli novellin idea ja mitä siinä tapahtui. Yksinkertaisesti ei toiminut itselle sitten yhtään.
7. Korvakoru, **: Alkoi mielenkiintoisesti, mutta loppu tyssäsi kesken ja homma levisi käsiin. Odotin parempaa kirjan lopetusta, mutta nyt jäi hieman huono maku suuhun.

Sjalusimannen og andre fortellinger
Suomentanut: Pirkko Talvio-Jaatinen
Genre: mysteeri, novelli
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2021
Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Macbeth, Lepakkomies, Torakat
Arvosana: **½
Goodreads: 3,39

22. syyskuuta 2021

Antti Rönkä: Nocturno 21:07

Omakohtainen romaani seksuaalisestä häpeästä.

Seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. Silti hän ei voi kontrolloida seksuaalisia halujaan, joita hänen ikätoverinsa pitävät täysin luonnollisina.
Romaanin toisessa tasossa minäkertoja seuraa Antin häpeäpainia. Minäkertoja ymmärtää, että hänen on tapettava kaikkea häpeävä puoli itsessään voidakseen olla vapaa.

     Antti Rönkä on noussut monen lukijan tietoisuuteen aiemmin ilmestyneiden Jalat ilmassa ja Silloin tällöin onnellinen kirjojen avulla. Itsekin olen ne lukenut ja tykkäsin kyllä molemmista. Tästä syystä päätin, että haluan lukea myös tämän hänen uutukaisensa heti kun mahdollista. Nocturno 21:07 on aiempien kirjojen tapaan Röngän omaan elämään ainakin jollain tasolla pohjautuva kirja, tällä kertaa seksuaalisen häpeän näkökulmasta. Odotukseni olivat korkealla ja tartuin innolla aihetta käsittelevään kirjaan (koska olen sitä mieltä, että seksuaalisesta häpeästä kirjoitetaan aivan liian vähän, tai sitten omiin silmiin ei ole kauheasti sellaisia kirjoja osunut).
     Nocturno 21:07 eteni kahdessa aikatasossa, nykyisyydessä ja Antin murroiässä. Näin tarinassa saatiin kerrottua siitä ajasta, kun seksuaalinen häpeä sai alkunsa ja siitä ajasta, jolloin tästä seksuaalisesta häpeästä oli jo ainakin jollain tasolla päästy yli. Lopulta nämä aikatasot yhdistyivät hienosti ja tarina tuntui eheältä kokonaisuudelta.
     Häpeästä kertovissa kirjoissa aina lukijana toivon, että päähenkilö pääsisi häpeästä ennen kuin kirja loppuu. Tai ainakin, että häpeän vähenemistä käsitellään selkeästi, ainakin jollain tasolla. Tätä kirjaa lukiessani ja loppuun päästyäni jäin miettimään, että päästiinkö tässä teoksessa sellaiseen lopputulokseen. Jollain tasolla kyllä, mutta olisin toivonut, että asian kanssa olisi päästy vielä pidemmälle. Prosessina (seksuaalisesta) häpeästä irtautuminen on pitkä ja kivinen tie, ja kyllä tässäkin kirjassa päähenkilö on päässyt jo hyvään alkuun. Toivottavasti tämä luo myös toivoa muille, saman asian kanssa painiville.
     Vaikka tykkäsin tästä kirjasta, ei se kuitenkaan ollut itselleni mikään erityisen valaiseva lukukokemus. Odotukseni olivat aiempien teoksien vuoksi niin korkealla, että tämä kirja tuntui jäävän niiltä osin kovin etäiseksi. Tästä huolimatta aion tarttua jatkossakin Röngän kirjoihin, mikäli hän vielä jatkossakin kirjoittaa yhtä koskettavista ja tärkeistä aiheista.

Genre: omaelämäkerrallinen, realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2021
Kirjailijan muut teokset: Jalat ilmassa, Silloin tällöin onnellinen
Arvosana: ***
Goodreads: 3,31

20. syyskuuta 2021

Yksittäisten sarjakuvien kokoelma, osa 1

Vuorossa olisi seuraavaksi kokoelma yksittäisiä sarjakuvia, joista jokainen kosketti jollain tavalla :)


Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki
Suuri Kurpitsa, 2014, ****, nonfiktio, historiallinen
Olen lukenut aikaisemmin Takalolta Memento morin ja se oli niin upea teos, että halusin tutustua enemmänkin tämän sarjakuvataiteilijan tuotantoon. Ensimmäisenä käteen tarttui hänen toinen omaelämäkerrallinen sarjakuvansa, joka kertoo matkasta talon ostoon ja sen remontointiin.
En tykännyt tästä ihan niin paljoa kuin Memento morista, mutta tämäkin oli koskettava ja kauniisti tehty teos. Takalon piirrostyyli on miellyttävää katseltavaa ja tarina eteni hyvällä tahdilla. Aion jatkossakin tarttua hänen teoksiinsa, sen verran vakuuttavia nämä kaksi häneltä lukemaani teosta ovat olleet.

Petra Tanninen: Erityisen herkkää elämää
Nemo, 2019, ***, nonfiktio, realistinen fiktio, mielenterveys
Erityisen herkkää elämää kertoo nimensä mukaiseti eristyisherkän elämästä lyhyinä välähdyksinä ja tuokioina. Lyhyet, yhden sivun mittaiset kohtaukset olivat samaistuttavia ja selkeitä. Tämä teos ei kuitenkaan aivan yltänyt odotuksieni tasolle ja jäin kaipaamaan jotain enemmän. Toimii hyvänä keskustelun avaajana, mutta sen syvällisemmin en lähtisi tätä analysoimaan.

Noelle Stevenson: Nimona
HarperCollins, 2015, ****, fantasia, nuoret, LGBT
Nimona on Stevensonin esikoissarjakuva, joka on mielenkiintoinen alusta loppuun asti. Piirrostyyli on riittävän yksinkertainen ja juoni pysyy kasassa hyvin. Sarjakuvan hahmot ovat erilaisia ja viihdyttäviä. Tarinan edetessä oli mukava tarkastella päähenkilömme Nimonan kehitystä muodonmuuttajana ja ihmisenä. Yksinkertaisesti tämä oli miellyttävä ja nopealukuinen englannin kielinen sarjakuva, jota voin suositella myös muille tutustuttavaksi.

Kay O'Neill: The Tea Dragon Society
Oni Press, 2017, *****, lapset, fantasia, LGBT
The Tea Dragon Society on hempeän kevyttä luettavaa, joka sopii niin lapsille kuin vanhemmillekin lukijoille. Kirjassa Greta löytää tea dragonin ja täten tutustuu unohduksiin jäävän lohikäärmeiden hoitoon. Teos on saanut myös kaksi jatko-osaa, joita ei ainakaan omasta kirjastostani valitettavasti ole saataville. Silti ajatuksissani on vielä joskus päästä nekin lukemaan, oli tämän sen verran sympaattinen ja ihana lukukokemus.

Raina Telgemeier: Ghosts
Graphix, 2016, ****, realistinen fiktio, nuoret, fantasia
Olen tutustunut Telgemeierin tuotantoon hänen omaan elämään pohjautuvien teosten parissa. Nyt kuitenkin vuorossa oli fantasian elementtejä sisältävä Ghosts, joka oli myös mielenkiintoinen teos. Kirjan siskosten välinen ystävyys ja heidän kehittyminen ihmisinä kuvattiin kauniisti ja tarina eteni hyvällä tahdilla.

Raina Telgemeier: Drama
Graphix, 2012, ***, realistinen fiktio, romantiikka, nuoret, lapset
Drama kertoo Calliesta, joka haluaa päästää mukaan koulun näytelmään. Lopulta hän päätyy näytelmän kulisseihin lavasuunnittelijaksi. Draamaa on luvassa niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Hyvällä tahdilla etenevä sarjakuva, joka oli mukava lukea, mutta ei jäänyt erityisemmin mieleen.

17. syyskuuta 2021

Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset

He tappoivat äitini.
He tukahduttivat magiamme.
He yrittivät haudata meidät.
Nyt me nousemme.

Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa. Yhdet sytyttivät tulia, toiset houkuttelivat aaltoja - ja Zélien äiti kutsui kuolleiden sieluja. Kaikki muuttui sinä yönä, kun magia katosi. Julman kuninkaan käskystä Zélien äiti tapettiin ja hänen kansansa jätettiin vaille toivoa. 
Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan ja oman veljensä avulla Zélien on voitettava nopeudessa ja oveluudessa prinssi, joka haluaa tuhota kaiken lopullisesti.
Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään. Hän kamppailee hallitakseen voimiaan - ja vastustaakseen vihollista, joka vetää häntä oudosti puoleensa.

     Veren ja luun lapset on ilmestynyt suomeksi muutama vuosi sitten ja omaan hyllyyni se päätyi melkeinpä heti ilmestymisensä jälkeen. Olin kuullut kirjasta niin paljon hyvää, että olisin halunnut päästä lukemaan sen heti. Toisin kuitenkin kävi. Muut kirjat ovat syystä tai toisesta kiilanneet tämän eteen ja kuten moni muukin oman hyllyni teoksista, jäi tämä aivan liian pitkäksi aikaa vaille huomiotani. Nyt kuitenkin päätin siirtää muut kirjat syrjään ja tartuin tähän teokseen, sillä mielenkiintoni tätä kohtaan ei ollut laantunut yhtään.
     Veren ja luun lapset edustaa aika tavanomaista nuorten fantasiaa, romantiikalla höystettynä. Juonikuvio on monista aiemmin ilmestyneistä teoksista tuttu ja siitä tätä kirjaa on moni kritisoinut. Itseäkin hieman häiritsi juonen arvattavuus, mutta tarina imaisi minut niin syvälle, että kokonaisuuden kannalta se ei häirinnyt liikaa. 
     Sarjan avausosaksi tässä oli riittävästi jännitystä, tarina eteni nopealla tahdilla ja hahmot tuntuivat todellisilta. Eriarvoisuus on tärkeässä osassa läpi kirjan ja kapina kytee pinnan alla. Maailma on hyvin luotu ja se tuntui ainakin itsestä mielenkiintoiselta. Paljon jätettiin myös kertomatta, ehkä tähän tulee muutos jatko-osissa. Esikoisromaaniksi kuitenkin hyvä alku ja en malta odottaa, että pääsen toisen osan pariin (joka myös löytyy jo omasta hyllystä, mutta toivottavasti tulen tarttumaan siihen nopeammin kuin tähän).

Children of Blood and Bone
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu, romantiikka
Sarja: Orïshan perintö #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019
Arvosana: *****
Goodreads: 4,09

15. syyskuuta 2021

Silvia Hosseini: Tie, totuus ja kuolema - esseitä

Silvia Hosseinin toisessa esseekokoelmassa kuljetaan kohti väistämätöntä - muutaman mutkan kautta. Kokoelmassa pohditaan ruumiillisuutta ja henkisyyttä, rahaa ja valtaa, elämäniloa ja menetystä. Esseet kutsuvat retkille maailmalle ja minuuteen, lukemaan kirjallisuutta ja historiaa sekä etsimään merkityksiä totuttujen totuuksien takana.

     Esseet eivät normaalisti kuulu omaan lukemistooni, mutta joskus sitä haluaa kokeilla jotain uutta ja tällöin käteen voi tarttua myös esseekokoelma. Kirjan kansi ja nimi vain vetivät minua luokseen, enkä voinut vastustaa niiden kutsua. Lisäksi lukupäätökseni muodostumista lisäsivät ne kommentit, joita luin Hosseinin ensimmäisestä esseekokoelmasta ja myöhemmin tästä teoksesta. Odotukseni olivat korkealla ja olin saanut vakuutettua itseni siitä, että tämä kokoelma tulee muuttamaan maailmani. Ja periaatteessa näin olisikin varmasti voinut käydä, tällä kertaa vain näin ei tapahtunut minulle.
     Kaikkien ylistävien ja rakastavien kommenttien keskellä on vaikea myöntää, että itselleni tämä kirja ei toiminut ollenkaan. Teos on jaettu kolmeen selkeään osaan ja jo ensimmäisen osan jälkeen mietin, että jättäisinkö tämän kesken. Päätin kuitenkin jatkaa kirjan parissa, tällä kertaa äänikirjan muodossa, jossa Hosseini toimi itse lukijana. Näin sain kahlattua kirjan loppuun asti. Ja olihan siellä muutamia kohtia, jotka laittoivat minutkin ajattelemaan, sai pohtimaan. Mutta muuten.. ehkä tämä kirja vain ei tullut omaan lukupinooni oikealla hetkellä. Tai sitten jätän essee-kokeiluni taas hetkeksi jäihin ja palaan asian pariin vuoden päästä. Omasta kokemuksestani huolimatta haluan suositella tätä kirjaa muille (varsinkin jos esseet ovat lähempänä sydäntäsi). Hosseini osaa kirjoittaa, en väitä sen kanssa vastaan, joten miksi et tutustuisi tähän teokseen.

Genre: essee, nonfiktio
Kustantaja: Gummerus
Äänikirjan lukija: Silvia Hosseini
Julkaisuvuosi: 2021
Arvosana: **
Goodreads: 3,99

13. syyskuuta 2021

Sarjakuvasarjojen sankareita, osa 2

Toinen osa sarjakuvasarjojen parissa :)


Marjorie Liu & Sana Takeda: Monstress vol. 1-5
****, *****, fantasia, kauhu
Monstress kertoo tarinan Maikasta, kenen äiti on kuollut, kuka jakaa oudon yhteyden hirviön kanssa. Synkät sarjakuvat imaisevat lukijan mukaansa yksityiskohtaisella piirrostyylillä ja ihanilla hahmoilla. Sarjan maailma on hyvin luotu ja ihanan monimuotoinen. On kuitenkin myönnettävä, että välillä meinasin pudota kärryiltä, että mihin tapahtuman sijoittuvat. Onneksi nämä hetket olivat lyhyitä ja kärryille pääsi taas nopeasti. Jatkoakin on vielä tulossa ja odotan sitä innolla.

Joe Hill & Gabriel Rodríguez: Locke & Key vol. 1-3
***, ****, kauhu, fantasia
Locke & Key on sarjakuvasarja, johon itselläni on hieman kahtiajakoinen suhtautuminen tällä hetkellä. Omalla tavallaan tykkäsin tarinasta: kertomus kartanosta, jossa erilaiset avaimet avaavat erilaisia ovia ja samalla syöksytään vihan ja pelon maailmaan. Ensimmäinen osa, Welcome to Lovecraft, sai minut vakuuttumaan ja halusin jatkaa seuraavaan osaan. Toinen ja kolmas osa, Head games ja Crown of Shadows, eivät kuitenkaan saaneet pidettyä omaa mielenkiintoani niin paljoa yllä, että olisin vielä jatkanut sarjan parissa. Ehkä joskus päädyn tarttumaan seuraaviin kolmeen osaan. Kovin herkille lukijoille en kuitenkaan voi tätä sarjakuvaa suositella, sillä piirrostyyli ja itse tarina eivät kuvaa ruusuilla tanssimista.

Kieron Gillen & Jamie McKelvie: The Wicked & The Divine vol. 1
***, fantasia
"Every ninety years, twelve gods incarnate as humans. They are loved. They are hated. In two years, they are dead."
The Wicked & the Divine herätti kiinnostukseni ja päädyin lukemaan sarjan ensimmäisen osan. Sarjassa on yhteensä ilmestynyt yhteensä yhdeksän osaa, mutta tällä hetkellä en ole täysin varma siitä, tulenko jatkamaan sarjan parissa. The Faust Act esitteli hyvin tarinan lähtökohdan ja tavallaan se sai mielenkiintoni pysymään korkealla. Piirrostyyliltään melko simppeliä sarjakuvaa oli miellyttävä lukea, mutta hahmoja oli niin paljon, että en meinannut pysyä kaikista ihan perillä. Ehkä jos antaisin vielä toiselle osalle mahdollisuuden, tykästyisin tähän enemmän.

Sam Maggs: Fangirl vol. 1: The Manga
****, YA, romantiikka, realistinen fiktio
Fangirl: The Manga on Sam Maggsin kuvittama versio Rainbow Rowellin samannimisestä romaanista. Tällä hetkellä sarjakuvana on ilmestynyt vasta yksi osa, mutta toisen osan pitäisi ilmestyä vuonna 2022. Itse en ole päätynyt lukemaan alkuperäisromaania, mutta ehkä vielä joskus tutustun siihenkin.
Sarjakuvamuoto kuitenkin oli miellyttävä lukea ja tykästyin hahmoihin. Piirrostyyli oli simppeli ja tarina eteni hyvällä tahdilla. Yksinkertaisesti tykkäsin ja voin suositella. En malta odottaa jatko-osien ilmestymistä.

John Allison & Lissa Treiman: Giant days vol. 1-5
****, realistinen fiktio, YA, huumori, romantiikka, LGBT
Giant days kertoo kolmesta nuoresta naisesta, jotka aloittavat opiskelun yliopistossa ja tutustuvat näin toisiinsa. Susan, Esther ja Daisy ovat hyvin erilaisia, mutta aivan ihania persoonia, ja heidän matkansa varrelle mahtuu monenlaisia kommelluksia. Sarjan viisi ensimmäistä osaa käsittelee heidän ensimmäistä lukuvuotta ja siihen mahtui niin paljon tunnetta, että en malta odottaa sitä hetkeä, kun pääsen jatkamaan näiden naisten tarinan parissa. Yhteensä neljätoista osaa sisältävä sarja on tällä hetkellä yksi suosikeistani. En voi kuin suositella!

6. syyskuuta 2021

Sarjakuvasarjojen sankareita, osa 1

Seuraavaksi vuorossa olisi sarjakuvasarjoja :)


C.S. Pacat & Johanna The Mad: Fence vol. 1-4
****
Fence kertoo koulun miekkailujoukkueesta. Nicholaksella on yksi unelma: olla hyvä miekkailussa ja voittaa arvokisoja. Yhtenä vaiheena tämän unelman saavuttamiseksi on päästä Kings Rown kouluun. Sarjan ensimmäisessä osassa päästään tämän unelman tavoittelemisen alkumetreille ja jatko-osissa tämä tarina jatkuu.
Vaikka miekkailu ei ole niitä urheilulajeja, joista niin välittäisin, tämä sarjakuvasarja oli miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Piirrostyyli oli riittävän yksikertaista ja tarina etenee miellyttävällä tahdilla. Jatkoakin toivottavasti on vielä tulossa.

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga vol. 1-9
***, ****, scifi, fantasia, seikkailu
Saga on kaunis sarjakuvasarja Alanasta ja Markosta, sekä heidän pakomatkastaan. Tarina kerrotaan heidän lapsen muistelmana ja samalla päästään tutustumaan eripuolella galaksia elävien elämään. Jokainen osa on menoa ja melskettä täynnä, eikä näitä voinut laskea käsistään. Hyvin etenevä tarina pitää otteessaan ensimmäisestä osasta lähtien. 
     Ensimmäiset seitsemän (7) osaa löytyy myös suomenkielisinä versioina. Ehkä vielä viimeisetkin osat saadaan käännettyä.

Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper girls vol. 1-6
***, ****, scifi, seikkailu
Paper girls on sellainen sarja, jonka ymmärtäminen oli useamman kerran vaikeaa ja joskus en edes yrittänyt pysyä perässä. Tarina lähtee liikkeelle, kun 12-vuotias Erin aloittaa postinjakajana ja tutustuu muihin samaa työtä tekeviin tyttöihin. Tytöt joutuvat erään aamuyön tunteita hyökkäyksen kohteeksi ja he pakenevat taloon, jonka kellarista löytyy aikakone. Tästä alkaa seikkailu ajassa, jossa tosiaan, välillä on vaikea pysyä perässä.
     Sarjakuvat olivat helppoa luettavaa, vaikka piirrostyyli ei ollut täysin omaan makuuni. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin juonessa perillä pysyminen. Loppua kohden osat kuitenkin paranivat ja tyttöjen kasvua oli mukavaa seurata.

Jeff Lemire & Dustin Nguyen: Descender vol. 1-6
***, ****, *****, scifi
Descender on scifi-seikkailu, joka tarttuu lukijaansa ja pitää otteessaan jokaisen osan luodessa mielenkiintoista tarinaa. TIM-21 on robotti, jolla on yllättävän tärkeä rooli tulevissa tapahtumissa. TIM etsii veljeään ja näin hän joutuu elämänsä seikkailuun. Kuka on ystävä? Kehen voi luottaa?
     Hyvällä tahdilla etenevä tarina pitää mielenkiintoa yllä loppuun asti. Kolmannelle osalle päädyin antamaan vain kolme tähteä, mutta muut osat saivat neljä tai viisi tähteä.

Jeff Lemire & Dustin Nguyen: Ascender vol. 1-3
***, ****, scifi
Ascender on jatkoa Descender-sarjakuvasarjalle. Aikaa on kulunut 10 vuotta ja paljon on muuttunut siinä ajassa. Nyt kuitenkin tutut hahmot päätyvät taas pakosalle. Nyt maailmassa on taikuutta ja Äiti hallitsee pelolla.
     Ascender ei saanut mielenkiintoani heräämään aivan samalla tavalla kuin Descender. Sarjakuvat oli helppo lukea, mutta tarina ei imaissut mukaansa. Sekavilta tuntuvat kaksi ensimmäistä osaa saivat miettimään, lopettaisinko sarjan lukemisen kokonaan. Päätin kuitenkin lukea myös kolmannen osan, joka olikin jo parempi kuin ensimmäiset osat. Neljännen osan pitäisi ilmestyä vielä loppuvuoden aikana ja tällä hetkellä ajatuksenani on vielä tarttua siihen.

Gerard Way: The Umbrella academy vol. 1-3
**, ***, scifi, fantasia
The Umbrella Academy kertoo seitsemästä lapsesta, joilla on supervoimia ja heidän on tarkoitus pelastaa maailma. Ensimmäiset vuotensa he ovat kasvaneet yhdessä ja opetelleet voimiensa käyttöä. Lopulta ryhmä hajoaa ja he elävät omaa elämäänsä eri puolilla maailmaa. Kun heidän adoptioisänsä kuolee, ryhmä kokoontuu yhteen uudelleen.
     En osaa sanoa, mikä näissä sarjakuvissa jostain syystä tökki.. mutta mikään näistä kolmesta osasta ei ollut erityisemmin omaan makuuni. Sarjakuvat tuntuivat välillä hieman sekavilta, hahmoja oli paljon ja ajassa/paikassa hypittiin vähän väliä. Kokonaiskuvan hahmottaminen oli ainakin omalla kohdallani vaikeaa. Lisäksi oman vaikeutensa toi piirrostyyli, joka ei ollut omaan silmään kovin selkeää ja helppolukuista. Tästä on tehty myös tv-sarja, ehkä kokeilen sitä vielä joskus jos tämä saa mielenkiintoni heräämään uudelleen.