19. elokuuta 2019

Seanan McGuire: Every Heart a Doorway

No Solicitations.
No Visitors.
No Quests.

Children have always disappeared under the right conditions; slipping through the shadows under a bed or at the back of a wardrobe, tumbling down rabbit holes and into old wells, and emerging somewhere... else.
     But magical lands have little need for used-up miracle children.
     Nancy tumbled once, but now she's back. The things she's experienced... they change a person. The children under Miss West's care understand all too well. And each of them is seeking a way back to their own fantasy world.
     But Nancy's arrival marks a change at the Home. There's a darkness just around each corner, and when tragedy strikes, it's up to Nancy and her new-found schoolmates to get to the heart of the matter.
     No matter the cost.

     Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana, englanniksi, joten arviooni kannattaa suhtautua osin varauksella, sillä en usko saaneeni tästä kirjasta aivan kaikkea irti, mitä olisin voinut saada. Voi siis olla, että luen tämän joskus vielä uudelleen. Ainakin olen päättänyt, että luen vähintään sarjan toisen osan. Tämä ei jää siis tähän.
     Every heart a doorway on fantasiaromaani, jossa on siis koulu, jota käyvät "muissa maailmoissa" käyneet lapset. Nämä lapset haluaisivat takaisin Kotiin, kuten he maailmoja kutsuvat, mutta koulun tarkoitus on saada estettyä nuo toiveet. On olemassa muitakin vastaavanlaisia kouluja, mutta kaikissa niissä lapset eivät halua takaisin, vaan ovat varsin tyytyväisiä täällä meidän maailmassamme.
     Nancy on koulun uusi oppilas. Hän haluaisi takaisin Kotiin. Hän ei haluaisi olla koulussa. Hänet kuitenkin pakotetaan tunneille ja hän tutustuu väkisinkin joihinkin koulun muihin lapsiin. Koulussa kuitenkin alkaa tapahtua Nancyn saavuttua. Oppilas kuolee ja koulun kohtalo on vaakalaudalla. Kuka on murhaaja? Miksi hän vei murhatulta ruumiinosan?
     Tämä kirja oli hyvä. Idea on mielenkiintoinen, mutta jotenkin toteutus jäi mielestäni hieman vaisuksi. En tiedä mitä jäin kaipaamaan, mutta kuitenkin jotain muuta, kuin mitä sain. Lapset ja heidän tarinansa olivat monipuolisia ja olisin halunnut päästä vielä syvemmälle muutaman lapsen tarinaan. Olisin halunnut niihin maailmoihin näkemään sen omin silmin. Mutta jotenkin kaikki muu jäi vajaaksi. Tai sitten äänikirjana tämän lukeminen ei ollut paras vaihtoehto minulle.

     "We went down, and at the bottom there was a door, and on the door there was a sign. Two words. "Be sure." Sure of what? We where twelve, we weren't sure of anything. So we went through."

     Kyseessä on hyvin lyhyt kirja, alle 200 sivua. Siihen ei mahdu paljoa, ja kun kyseessä on fantasia JA mysteeri, sitä vain miettii, että miten kaiken tarpeellisen saa näiden sivujen väliin. Omasta mielestäni, ei oikein saanutkaan. Hyvin suuri osa kirjasta tuntui menevän jaaritteluun ja lasten tarinoiden kerrontaa. Sitten tapahtuu murha. Ja ehkä toinenkin. Sitä aletaan selvittämään. Ja pari lukua ehtii mennä, kun kaikki on selvillä. Sitten kirja loppuu. Omasta mielestäni tämä oli pieni antikliimaksi. Olisin kaivannut parempaa tarinan ja juonen muodostusta. Jäin kaipaamaan sitä, että asiat muodostuvat pala palalta, eikä kaikkea vain sylkäistä suoraan nenän eteen. Mutta muuten, tykkäsin tästä kirjasta ja siinä oli paljon asioita, jotka olivat mielenkiintoisia ja erilaisia. Ja jatkan ihan mielelläni sarjan seuraavaan osaan.
     P.S. Jos et tykkää siitä kun kirjassa haukutaan muita kirjoja, tämä ei ehkä ole sinulle. Sillä muutama klassikko haukutaan niin, että itsekin meinasin lopettaa lukemisen kesken.

Nimi: Every Heart a Doorway
Kirjailija: Seanan McGuire
Genre: fantasia, nuoret, mysteeri, LGBT
Sarja: Wayward Children #1
Sivumäärä: 173
Kustantaja: Tor.com
Julkaisuvuosi: 2016
Arvosana: *** 

16. elokuuta 2019

Kate Morton: Kellontekijän tytär

Vuonna 1862 joukko nuoria taiteilijoita kokoontuu Thamesin varrelle Birchwoodin kartanoon viettämään raukeaa, inspiroivaa kesää. Sitten tapahtuu jotakin kamalaa.
     Vuonna 2017 nuori lontoolainen arkistonhoitaja Elodie löytää nahkalaukun, jossa on valokuva huomiota herättävän näköisestä naisesta viktoriaanisissa vaatteissa sekä luonnonlehtiö, johon on hahmoteltu suuri talo joenpenkereellä. Kuka kuvan nainen on? Ja miksi kartano tuntuu Elodiesta oudon tutulta? Tarina taiteesta, rakkaudesta ja menetyksestä yhdistää lumoavasti historiaa, salaisuuksia ja mysteeriä.

     Kirjan tarina muodostuu monesta ajankohdasta, monen henkilön näkökulmasta. Kaikki palaset ja tarinat kuitenkin yhdistyvät viimeistään lopussa ja ne muodostavat upean palapelin tarinasta, joka oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan. Silti, tämä eteni niin hitaasti ja melkein kaikki "mysteerit" ehti keksimään jo ennen kuin ne varsinaisesti kerrottiin kirjassa. Koko kirjan ajan tunnuttiin vain kiertelevän itse aiheen ympärillä. Tästä kirjasta olisikin saatu paljon lyhyempi ja vielä mielenkiintoisempi teos, jos monia (turhia) kohtia olisi poistettu.
     Tykkäsin Mortonin tyylistä kirjoittaa kirjaansa. Hänen muut teoksensa eivät ole minulle tuttuja, mutta tämä teos sai kuitenkin mielenkiintoni kasvamaan. Ehkä tutustun muihinkin hänen kirjoihin vielä joskus. Kuvailua oli riittävästi ja hahmoista sai juuri sen verran irti, kuin kullekin hahmolle oli tarpeellista. Kirja tuntui hyvin vanhanaikaiselta (tätä mielikuvaa vielä vahvisti vanhahtava päähahmo) ja historiallinen kuvaus oli kohdallaan.

     "Tässä maailmassa on harvoja varmoja asioita, mutta sen minä teille sanon, että totuus riippuu kertojasta."

     Yksittäiset pätkät olivat hyviä, mutta kokonaisuutena tämä ei oikein toiminut. Hahmojen tarinat olivat upeita ja hyvin luotuja ja joidenkin hahmojen tarinoihin olisin halunnut päästä vielä vähän paremmin kiinni. Alussa tarinaa jaksotti hyvin nykyajan tapahtumat, joissa Elodie tutkii löytämäänsä kuvaa ja yrittää selvittää siinä olevaa naista. Juttu ei tunnu oikein lähtevän purkautumaan, vaikka päästään hyvinkin lähelle loppua. Kuitenkin pätkiä menneisyydestä, milloin kenenkin, on aina nykyisyyden pätkien välissä ja niistä lukijana yrittää sitten luoda jotain kokonaisuutta. Loppua kohti mennessä nykyisyyden pätkät jäävät suureksi osaksi taka-alalle, tai sitten ne eivät juurikaan sisällä mitään tarinalle tarpeellista. Eri kohtia menneisyydestä ladotaan päällekäin ja useamman kerran mietin, että miksi tämä tarina oli tässä välissä ja mihin sitä tarvitaan kokonaisuuden kannalta.
     Eniten ehkä tätä kirjaa lukiessa jäin kaipaamaan vastauksia kysymyksiini liittyen kellontekijän tyttäreen ja hänen kohtalon aiheuttajaan. Miten kellontekijän tytär antoi tälle henkilölle luvan oleskella talossa ja miksi. Kyllä, joitain viitteitä vastauksiin löytyy kirjasta, mutta olisin halunnut siihen kunnollisia vastauksia. Se tarina olisi voinut olla jonkun turhemman tilalla.

     "Nyt tiedän täsmälleen, mitä hän tarkoitti. Todellinen pelko ei koskaan katoa. Tunne ei väisty, vaikka sen aiheuttaja on jo kauan sitten unohtunut. Maailma näyttäytyy uudessa valossa, eikä pelon avaamaa ovea voi enää sulkea."

Nimi: Kellontekijän tytär (The Clockmaker's Daughter)
Kirjailija: Kate Morton
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Genre: historiallinen, mysteeri
Sivumäärä: 556
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018 (suom. 2019)
Arvosana: ***½
Lukuhaasteet: Helmet19 (50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja), PopSugar19 (36. Kummitustarina)

14. elokuuta 2019

Karin Erlandsson: Helmenkalastaja

Miranda matkaa pohjoisen metsäalueelta etelän rannoille sukeltaakseen kevään tullen helmiä kuningattaren hovin tarpeisiin. Hän on helmenkalastajista taitavin ja uskoo löytävänsä myös kaikkien havitteleman, myyttisen silmäkiven. Kerrotaan, että sen, joka löytää silmäkiven, ei tarvitse koskaan enää kaivata mitään.
     Mutta miten etsiä arvokasta helmeä, kun vaivoiksi lähtee mukaan Syrsa, höpöttävä pikkutyttö joka ei pysty sukeltamaan helmiä nostattamatta merenpohjasta hiekkaa?

     Sopiva satu lapsille ja aikuisille. Kaunis kansi. Tarina ystävyydestä. Tarina kaipuusta. Koskettava tarina, joka etenee pikkuhiljaa ja joka on täynnä käänteitä, ajatuksia ja oivalluksia.
     Tarinan pääosassa on kaksi lasta, toinen vanhempi ja kokeneempi helmenkalastaja ja toinen nuori, kuka ei osaa sukeltaa oikeastaan yhtään. Hänessä on kuitenkin jotain, mikä tekee hänestä paremman kalastajan. Hänessä on jotain, mikä saa aikaan tarinassa käänteen, joka kauhistuttaa ja saa lukemaan kirjan loppuun vielä nopeampaa.
     En kauheasti lue lastenkirjoja, mutta joskus kun näin pääsee käymään, olen iloinen kun saan yllättyä positiivisesti. Tämä teos on voittanut palkintoja, joten odotukseni olivat korkealla. Ja kaikki odotukseni olivat kerrankin hyvin täytetty. Tämä teos oli yksinkertainen tarina, mikä sopii myös varttuneemmalle kansalle luettavaksi. En voi kuin suositella tämän lukemista. Enkä yhtään ihmettelisi, jos tästä tulisi seuraava lastenklassikko, jonka kaikki päätyy lukemaan.
     Kirjan juoni eteni tasaisesti, siinä oli sopivasti käänteitä. Hyvä ja paha taistelivat keskenään, kuten aina. Lisäksi joukkoon oli lisätty Silmäterä, helmi, jonka löytäjä ei kaipaa enää mitään. Mutta ne ketkä lähtevät etsimään helmeä, kaipuu täyttää heidät. Moni juonenkäänne oli odotettavissa ja varsinkin loppu oli melko itsestään selvä jo hyvän matkaa ennen viimeiselle sivulle pääsyä. Mutta tästä huolimatta kirjan lukeminen (tai omalla kohdalla kuunteleminen) ei tuottanut ongelmia ja kirjan loputtua jatkon lukeminen tuli heti mieleeni.

Nimi: Helmenkalastaja (Pärlfiskaren)
Kirjailija: Karin Erlandsson
Suomentanut: Tuula Kojo
Genre: fantasia, lapset, nuoret
Sarja: Legenden om ögonstenen #1, Taru silmäterästä #1
Sivumäärä: 169
Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2017
Arvosana: ****

12. elokuuta 2019

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin - punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeinen eliitti hallitsee.
     Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaiseta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.
     Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.

     Punainen kuningatar oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoinen, mukaansatempaava ja upea lukuelämys, jonka en olisi halunnut loppuvan. Tämä kirja piti otteessaan alusta loppuun, eikä tylsiä hetkiä päässyt syntymään. Koko ajan oli jotain, mutta samaan aikaan tapahtumia ja melskettä ei ollut liikaa.
     Tämä kirja on kuvaus tulevaisuuden maailmasta, jossa kansa on jakautunut kahtia. Toiset palvelee ja toiset hallitsee. Ne ketkä hallitsevat, ovat voimakkaita henkilöitä ja heidän hallintansa perustuu osin pelkoon. Sitten eräänä päivänä valtakunnan hallitsevissa osissa tapahtuu isku, jonka takana on Purppurakaarti. Punaisista (ja ehkä jopa hopeisistakin) henkilöistä koostuva joukko, joka haluaa tasa-arvoista kohtelua kaikille. Samaan aikaan kuninkaan silmien alle ilmestyy Mare, tyttö jolla on voimia, vaikka hänen verensä on punaista.
     Kirjan tapahtumat lähtevät nopeasti liikkeelle ja seikkailu saa alkaa. Kehen voi luottaa, kun jokainen voi pettää sinut. Maren maailma muuttuu yhdessä päivässä niin paljon, että häntä aletaan kouluttamaan kuninkaan hoviin sopivaksi. Hänestä tulee prinsessa. Hän tutustuu kahteen upeaan mieheen, veljeksiin, Cal ja Maven. Hän ei tunnista omia tunteitaan, mutta lukija kyllä ymmärtää hänen vaikeutensa sitäkin paremmin. Lisäksi on Lucas, joka toimii Maren saattajana joka paikkaan ja pitää hänet aisoissa, että mitään ei pääse tapahtumaan.

     "Lucas tulkitsee hiljaisuuteni järkytykseksi, mutta hän on väärässä. Minä tunnen raivoa.
     Jokainen voi pettää kenet tahansa."

     Tykkäsin tästä kirjasta todella paljon. Se ei ole täydellinen, mutta se on sellainen, jonka pariin voin aivan hyvin lähteä uudestaan. Ja tämä kirja oli todellakin sellainen, että haluan lukea jatko-osat. Päähenkilössä oli piirteitä, jotka itseäni ärsyttivät, mutta se nyt on aivan normaalia. Olisin halunnut muistutella hänen alkuperäisiä ajatuksia kirjan loppua kohti mentäessä, mutta jokainen tehkööt omat virheensä ja niiden virheiden kautta tämä itse sarja lähteekin rakentumaan varmasti aivan uusiin mittoihin. Olin hieman peloissani kolmiodraama-asetelman vuoksi, mutta se pidettiin onneksi pienenä, eikä noussut pääosaan missään vaiheessa. Ja koska päähenkilön ymmärrys omista asioistaan oli niin pieni, niin ei tullut edes sellaisia päänsisäisiä kohtauksia, missä mietittäisiin kahden miehen välillä.

Nimi: Punainen kuningatar (Red Queen)
Kirjailija: Victoria Aveyard
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: fantasia, nuoret, scifi, romantiikka
Sarja: Hopea #1
Sivumäärä: 451
Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2016)
Arvosana: ****½
Lukuhaasteet: PopSugar19 (11. Kirjan kannessa vaate tai asuste)
Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Oksan hyllyltä, Kirjakko ruispellossa, Lukutoukan kulttuuriblogi, Ullan luetut kirjat

8. elokuuta 2019

Emily A. Duncan: Wicked Saints

     A girl who can speak to gods must save her people without destroying herself.
     A prince in danger must decide who to trust.
     A boy with monstrous secret waits in the wings.
     Together, they must assassinate the king and stop the war.
     In the centuries-long war where beauty and brutality meet, their three paths entwine in a shadowy world of spilled blood and mysterious saints, where a forbidden romance threatens to tip the scales between dark and light.

     Tätä arvostelua lukiessa kannattaa ottaa huomioon, että kuuntelin tämän kirjan äänikirjana, englanniksi, ja keskittymiseni ei ollut aina sillä tolalla, että kirjan kuuntelu olisi järkevää. Tästä syystä olenkin päättänyt, että jos tämä kirjan joskus tulevaisuudessa suomennetaan, annan sille uuden mahdollisuuden, sillä nyt siitä ei jäänyt juuri mitään käteen. Halusin kuitenkin kirjoittaa tästä kirjasta edes jotain ylös tänne blogiin, joten tässä sitä ollaan. En varmaankaan saa aikaiseksi kovin järkevää tekstiä, mistä ainakaan saisi käsitystä tästä kirjasta ja sen luonteesta ja laadusta. Voinkin siis nyt jo sanoa, että jos tämä kirja yhtään kiinnostaa, ota se käteesi ja unohda tämä tuleva teksti kokonaan.
     Lähdetään liikkeelle sillä, mistä sain idean lukea tämän kirjan. Englanninkielinen kirjatube. Siellä tämä kirja on mainittu useammin kuin kerran, harvoin tosin kovin positiiviseen sävyyn. Päätin kuitenkin, että minäkin haluan tutustua tähän teokseen ja se löytyi kuin ihmeen kaupalla kirjastosta äänikirjana. En lukenut ennen lukemista tämän kirjan takakantta, katselemistani videoista ei ollut jäänyt kovin paljoa mieleen. Minulla ei siis ollut kovin ihmeellistä käsitystä siitä, mistä tämä kirja kertoo. Nyt kun kirjoitin tuon takakannen tekstin tuohon yläpuolelle, en usko, että olisin valinnut tätä kirjaa vain tuon tekstin perusteella. Se ei saanut kiinnostustani heräämään.
     Toiseksi, en ole varma mihin suuntaan maailmaa tämä kirja sijoittuu. Maailman kuvausta joko oli hyvin vähän tai sitten se meni minulta kokonaan ohi. Venäläiset nimet kuitenkin antavat jotain viitteitä. Ja jos olet kuuntelemassa tätä äänikirjana, en tiedä voinko suositella sitä. Nimet lausuttiin venäläisittäin, puhe äännettiin venäläisittäin, koko homma kuulosti venäläiseltä englannilta, enkä voi ainakaan itse sanoa olevani sellaisen ääntämisen fani. Toki jos sinä tykkäät siitä eikä se ole ongelma, niin toki voit ottaa äänikirjana tämän kuunteluun.
     Kolmanneksi, kirjan idea ja juoni eivät aivan valaistuneet minulle. Syynä voi olla edellä mainitut tekijät, tai sitten tämä kirja ei vain ollut oikein minua varten. Siinä oli mielenkiintoisia tekijöitä. Kuten verimagia (tai miten sen nyt haluaa suomentaa). Olisin kuitenkin halunnut saada siitä lisää tietoa, päästä vielä syvemmälle. Plussaa tässä kirjassa oli myös se, että varsinaista kolmiodraamaa ei ollut, vaikka koko aika oli sellainen tunne, että se ilmestyy nurkan takaa. Sitä en tosin tiedä, että miten seuraavissa kahdessa osassa (koska kyseessä on siis trilogia) tulee käymään.

Nimi: Wicked Saints
Kirjailija: Emily A. Duncan
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Something Dark and Holy #1
Sivumäärä: 385
Kustantaja: Wednesday Books
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: **½

6. elokuuta 2019

Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet

Kahdeksantoistavuotias Kim Hyun Hee viedään yliopistosta armeijan salaiselle leirille, jossa koulutetaan erikoisagentteja lännenvastaiseen taisteluun. Hän oppii kokoamaan aseita, vakoilemaan, varastamaan ja tappamaan. Kun kaikki on valmista, Kim Hyun Hee saa Pohjois-Korean johtajalta Kim Il Sungilta kirjeen, joka sisältää ohjeet etelä-korealaisen matkustajakoneen tuhoamiseksi.
     Tästä 115 ihmistä tappaneesta terroriteosta kerrottiin laajasti maailman lehdistössä ennen Soulin olympialaisia 1988.
     Sieluni kyyneleet on karmaiseva kuvaus suljetusta yhteiskunnasta, missä oikea ja väärä, hyvä ja paha, orjuus ja vapaus saavat merkityksen minkä Puolue niille antaa, ja jossa lapset kasvatetaan ja kehdosta palvelemaan ideologisia päämääriä. Myös Kim Hyun Hee uskoi vilpittömästi tuottavansa kunniaa isänmaalleen ja perheelleen, kunnes joutui oikeussalissa kasvotusten lentokoneuhrien omaisten kanssa. Vasta silloin hän tajusi tekonsa hirvittävyyden.

   "Sillon kuoli Kim Il Sungin uskollinen tytär, jota oli vuosikausia koulutettu kuin tottelevaista koiraa.
     Kaikki oli ohi; enää ei tarvinnut kärsiä. Sysipimeys ympäröi minut kuin lämmin peite. Kaikki oli ohi..."

     Vuonna 1987 eteläkorealaisia täynnä oleva lentokone räjähti Andamaanienmeren yllä, kun kaksi pohjois-korelalaista agenttia olivat sijoittaneet koneeseen pommin. Tarkoituksena oli estää seuraavana vuonna järjestettävät olympialaiset Soulissa. Turma aiheutti monta turhaa kuolemaa, mutta olympialaisia ei peruttu.
     Itselleni ei tapahtuma ollut ennestään tuttu. Pohjois-Korea ei myöskään ole itselleni ensimmäinen asia, mistä alkaisin lukemaan jos saisin valita. Tämän kirjan aloittaminen ei siis ollut ensimmäisenä mielessäni, mutta koska kyseessä oli lyhyt kirja, päätin antaa sille mahdollisuuden ja heittäisin sen vasta sitten kierrätykseen. Olen todellakin tyytyväinen, että päätin lukea tämän. Antaa mahdollisuuden. Tulen laittamaan tämän teoksen silti kierrätykseen, tämä ei ole tarina jonka haluan lukea useaan kertaan.
     Jos mitään, tämä kirja sai ajattelemaan omaa elämää ja sitä, miten vapaasti saa elää ja olla. Omat ajatukseni Pohjois-Koreasta saivat vahvistavia vivahteita tästä kirjasta ja mielipiteeni vain vahvistui. Tämä kirja avasi silmiäni, vaikka loppujen lopuksi tämä kirja ei tuonut tietooni kauheasti mitään uutta tilanteesta, joka maassa vallitsee. Kuitenkin tämä kirja toi kyyneleet silmiini ja näiden ihmisten kohtalo sai surun nousemaan pintaan. Tämä kirja oli koskettava tarina, alusta loppuun saakka. Ja vaikka lähtökohtaisesti en kokenut mitään mielenkiintoa tätä kirjaa kohtaa, olen enemmän kuin iloinen, että päätin lukea tämän. Ja siitä syystä suosittelen tätä kirjaa myös sinulle. Vaikka se ei niin kauheasti sinua kiinnostaisikaan.

Nimi: Sieluni kyyneleet (The Tears of My Soul)
Kirjailija: Kim Hyun Hee
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen
Genre: historiallinen, muistelma
Sivumäärä: 215
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1993 (suom. 1994)

23. heinäkuuta 2019

Margaret Atwood: Orjattaresi

Vavahduttava dystopia lähitulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa vanhatestamentilliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan. Hedelmälliset naiset on alistettu nimettömiksi synnytyskoneiksi, jotka kiertävät ylhäisöperheissä tekemässä lapsia. He ovat orjaakin huonommassa asemassa, heillä ei ole edes omaa nimeä. Myös yläluokan rouvat ovat naisvihan uhreja: kukaan nainen ei saa lukea, kukaan nainen ei saa asua yksin. Ja vähitellen kapinan siemenet itävät kaikkien luokkien, kaikkien kastien naisissa.

Nolite te bastardes carborundorum.

     Orjattaresi on nyt noussut pinnalle HBO:n sarjan ja tulevan jatko-osan (Testamentit) takia, joten totta kai minun piti lukea tämä myös. Odotukseni olivat korkealla, sillä niin takakansi kuin kuulemani kommentitkin kirjasta olivat jotain, mikä sai minut innostumaan tästä kirjasta. Sitten aloin lukea tätä ja hyvin nopeasti tajusin, että kirjailijan tyyli kertoa tätä tarinaa ei ollut minua varten. Sen lisäksi tarina herätti monia kysymyksiä jo alusta asti ja ollessani jo puolivälissä kirjaa, sain vasta yhden vastauksen. Joihinkin kysymyksiin en saanut koskaan selkeää vastausta. Mitä/ketä ovat enkelit? Millä perusteella naiset jaoteltiin kasteihin/rooleihin? Mistä kaikki sai alkunsa? Miten näin annettiin tapahtua?
     Heti kirjan alkumetreillä selviää, että päähenkilömme (kenen nimeä ei muistaakseni tullut missään vaiheessa esille), on elänyt jo ajalla ennen kaikkea tätä muutosta. Hänellä on ollut mies, lapsi ja kissa. Tästä ajasta nähdään vilauksia pitkin tarinaa. Näin saadaan tutustua hieman myös päähenkilömme äitiin ja erääseen ystävään, Moiraan. Näiden pätkien lisäksi menneisyydestä kerrotaan myös niitä pätkiä, jolloin muutos on jo tapahtunut, päähenkilömme on jäänyt kiinni ja hänestä muiden naisten joukossa koulutetaan orjatarta, "siitostammaa". Näissä pätkissä pääsemme myös tutustumaan Moiraan, hän on samassa paikassa ja hän ei suostu muutokseen.
     Menneisyyden pätkien välissä on pilkahdus nykyhetkeä. Pätkiä päivän kulusta, mutta sitten taas pompataan takaisin muistelmiin. Nykyhetkestä saadaan vain pieniä palasia, enkä ainakaan minä saanut luotua noiden pätkien avulla niin ehjää kuvaa, kuin olisin halunnut. Pääperiaatteet tulivat kyllä selville. Orjattaret viettävät yön talon komentajan (eli miehen) kanssa, samalla kun komentajan vaimo katselee vierestä. Vaimot eivät saa hankkia muulla tavalla lapsia. Heidän tehtävänsä on vain hallita taloutta ja sen jäseniä. Lisäksi taloudessa asuu muita naisia, jokaisella on oma tehtävänsä ja roolinsa talouden pyörittämisessä. Jokaisen roolin erottaa siitä, minkä värisiin vaatteisiin he pukeutuvat. Orjattaret pukeutuvat punaiseen ja heidän kasvonsa on siipien peitossa, jotta heitä ei voi katsoa kukaan, kenellä ei ole siihen oikeutta.
     Kirjan tarina on karu ja mielenkiintoinen. Itseäni valitettavasti vain häiritsi tässä teoksessa niin moni asia, että en kokenut tätä maailmaani mullistavana kirjana. Suurin ongelma oli ehkä kerronta ja se, että vaikka menneisyydestä kerrottiin jotain, jäi tarinaan silti suuria aukkoja, joihin kaipasin kipeästi vastausta. Eniten haluaisin saada vastauksen kysymykseeni siitä, miten tämän kaiken vain annettiin tapahtua ilman sen suurempaa vastarintaa?

Älä anna niiden perhanoiden nitistää itseäsi.

Nimi: Orjattaresi (The Handmaid's Tail)
Kirjailija: Margaret Atwood
Suomentanut: Matti Kannosto
Genre: klassikko, scifi
Sarja: Orjattaresi #1
Sivumäärä: 436
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1985 (suom. 1986, korjattu 2017)
Arvosana: ***½