16. helmikuuta 2020

Tiia Forsström: Ammattirakastaja

Tätä äitisi ei sinulle kertonut. Miksi huoran työ houkuttelee?
Mitä tapahtuu, kun espoolainen aviopari alkaa myydä seksiä? Mitä seksityö antaa palvelun tarjoajalle? Millaiset taidot tekevät ihmisestä hyvän seksityöntekijän? Mitä kaikkea huoran ammattiin kuuluu? Ovatko kaikki huorat nymfomaaneja? Miksi suurin osa huorista on naisia? Millaisia riskejä ammattiin kuuluu?
Ammattirakastaja vastaa näihin ja lukemattomiin muihin kysymyksiin. Omakohtaisuudessaan rohkea, ilkikurisen älykäs, värikkäiden tarinoiden kyllästämä teos romuttaa kliseitä ja kertoo, miltä maailman vanhin ammatti näyttää sen harjoittajan silmin. Tämä kirja ei käsittele rikollisuuden piiriin kuuluvia ilmiöitä, kuten ihmiskauppaa, vaan aikuisten ihmisten vapaaehtoista seksityötä.

     Ammattirakastajan julkaisun hetkellä kansi ja nimi saivat kiinnostukseni heräämään. Sittemmin luin, että Tiia Forsström on ollut julkisuudessa aiemminkin ja puhunut kirjan aiheesta ennenkin. Jostain syystä en kuitenkaan saanut laitettua tätä kirjaa varaukseen aikaisemmin. Nyt kuitenkin sain kuunneltua tämän äänikirjana.
     Prostituutio, huoraus, seksin myynti.. on aihe, joka herättää paljon puhetta ja suuria mielipiteitä. Itsellänikin on jonkinlainen mielipide asiaan ja toivoin, että tämä kirja jotenkin muuttaisi mielipidettäni positiivisempaan suuntaan. Sen suhteen jouduin pettymään. Tässä kirjassa oli otettua selkeä puoli asian tiimoilta (mikä ei sinänsä yllätä, kun kirja kuitenkin kertoo kirjailijan omasta elinkeinosta) ja tätä tyrkytettiin hyvinkin kärkkäästi. Aihetta kuitenkin käsitellään kirjassa laajasti ja ammatin monia puolia tuodaan esiin.
     Ammattirakastaja koostuu Forsströmin omista kokemuksista ja hänen historiastaan ammatissa. Lisäksi kirjassa on pieniä pätkiä Forsströmin miehen osuudesta ja muiden ammatin harjoittajien haastatteluja. Täten aihetta päästään käsittelemään vielä laajemmin. Näistä puolista huolimatta kirja oli aika itseään toistava ja keskinkertainen tekele omasta mielestäni. Avoin ja hyvä teos aiheesta kiinnostuneelle, mutta muuten ehkä hieman tympeä.

Lukija: Karoliina Kudjoi
Genre: tieto, aikuiset, erotiikka
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: ***
Goodreads: 3,10
Muissa blogeissa: Sivusuhteita, Klassikkojen lumoissa
Helmet2020: 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella, 18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
PopSugar2020: 21. Published the month of your birthday (toukokuu), 24. A book on a subject you know nothing about
Goodreads2020: 9. A book that can be read in a day

15. helmikuuta 2020

Antti Rönkä: Jalat ilmassa

Uusi kaupunki, uudet ystävät, uusi alku.
Aaro aloittaa opinnot yliopistossa. Hän haluaisi mennä mukaan porukoihin, lounaalle ja baariin, mutta häntä raastaa piinava tunne, ettei häntä kaivata eikä haluta.
Vaikka kouluvuodet kiusaajineen ovat mennyttä elämää, Aaro ei pysty hetkeksikään unohtamaan, miten huono ja mitätön hän on muiden silmissä.
Voi joko sulkea ovet ja paeta maailmaa, tai sitten mennä kohti pelkojaan ja paljastaa toiselle itsensä pohjiaan myöten.

     Jalat ilmassa oli alusta asti koskettava lukukokemus, enkä voi kuin suositella kirjan lukemista kaikille. Röngän tyyli kertoa kiusaamisesta ja sen jättämistä jäljistä on hienoa, mutta turhia asioita ei kaunistella. Maailman kuvailulle ei jää tilaa, kun kaikki keskittyminen on käytetty ajatuksiin ja hetken mielijohteista kertomiseen.
     Jalat ilmassa on Antti Röngän omakohtaisista kokemuksista ammentava teos ja tällaisten kirjojen arviointi on aina vaikeaa. Siksi en ala sen enempää kertomaan omaa mielipidettäni itse tarinasta. Tämän kirjan tarina kerrotaan kahdesta ajasta, ala-asteelta ja nykyhetkestä kun yliopistossa on käynnissä ensimmäinen vuosi. Kahden aikatason tapahtumat tukevat toisiaan ja kylmät väreet kulki ainakin omissa käsissä tätä lukiessa.
     Haluan vielä antaa erikoismaininnan kirjan kanteen liittyen. Kansi on mielestäni upea ja tajusin sitä sivusta katsoessani, että siinä on myös toisen ihmisen kasvot. Tällaiset pienet yksityiskohdat lämmittävät aina sydäntä (kunhan ne vain tajuaa).

Genre: fiktio, omaelämä, aikuiset
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: ****½
Goodreads: 3,89
Muissa blogeissa: Kirjaluotsi, Kirsin Book Club, Tuijata, Kirjamerkkinä lentolippu
Helmet2020: 34. Nimessä luontoon liittyvä sana, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 39. Kirjassa lennetään, 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 15. About/involving social media, 34. Meant to read in 2019, 41. Written by an author in their 20s, 50. A main character in their 20s
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 15. Set in a global city 

12. helmikuuta 2020

Anni Saastamoinen: Sirkka

Sirkka on statisti, ihmismassaa, kahvilassa kahvia juova nainen (ei repliikkejä), ohikulkija kadulla (ei katsekontaktia), joku, joka painaa hissin nappia juuri ennen sinua, sillä nappia kuuluu painaa tehokkaasti eikä haaskata aikaa haaveiluun ja seisoskeluun. Sirkka on sirkoista sirkoin, statisteista paras, massaan katoava myyrä ja puutarhatonttu. Samalla joku mutta ei kuitenkaan kukaan.
Sirkka on Sirkka.

     Luin viime vuonna Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat ja sen kohdalla mietin kauan, että tykkäsinkö kirjasta vaiko enkö. Kallistuin silloin siihen suuntaan, että tykkäsin. Nyt tämän kirjan kohdalla jouduin miettimään samaa asiaa. Ja valitettavasti kallistuin toiseen suuntaan. En tarkoita silti, että tämä olisi ollut mitenkään huono kirja ja monet ovat tykänneet tästä paljonkin. Omalla kohdallani tämä kirja ei vain jotenkin nyt napannut.
     Ennen kirjan aloittamista olin omalla tavallani innoissani, mutta jännitin myös lopputulosta. Jo heti alusta lähtien tiesin, että tämä kirja ei tule nousemaan suosikkeihini. Alku oli hidas, tylsä ja ei kovin mielenkiintoinen. Puolessa välissä kirjaa kävin lukemassa muutamia kommentteja kirjasta ja yksi niistä sai minut jatkamaan loppuun asti. Kommentissa todettiin, että sadan sivun jälkeen tulee muutos Sirkan elämään ja tarina paranee.
     Kun sitten pääsin siihen sadan sivun paikkeille, odotin tuota käänteen tekevää muutosta ja toivoin sen tekevän tästä kirjasta mahtavan. Näin ei käynyt. Käänteen aiheuttaja oli jo alusta asti selvä ja muutos Sirkan elämässä ei ollut niin suurta ja ihmeellistä kuin toivoin. Omasta mielestäni kirja ei siis parantunut ja loppu oli melkolailla samanlaista puuduttavaa luettavaa. En voinut olla ajattelematta, että tämä oli hyvin pelkistetty versio Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää -teoksesta. Tämä ajatus häiritsi itseäni koko lukemisen ajan ja ehkä senkin takia tämä kirja tuntui hieman vaisulta.
   Plussaa tässä kirjassa oli Saastamoisen kirjoitustyyli. Tykkään siitä, miten vakavastakin aiheesta hän osaa tehdä kaunista ja ajatuksia herättävää, olematta kuitenkaan liian raskasta luettavaa. Vaikka siis juonellisesti tämä kirja ei napannut, aion kyllä tutustua Saastamoisen mahdollisiin tuleviin kirjoihin, jotta pääsen nauttimaan hänen tyylistään.

Genre: fiktio, huumori
Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2019
Kirjailijan muut teokset: Depressiopäiväkirjat
Arvosana: **½
Goodreads: 3,73
Muissa blogeissa: Sivusuhteita, Amman kirjablogi
Helmet2020: 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 34. Nimessä luontoon liittyvä sana, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan
PopSugar2020: 10. Recommended by favorite blog, vlog etc
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 15. Set in a global city, 18. By an author you've only read once before

9. helmikuuta 2020

Alice Oseman: Heartstopper vol 1, 2 & 3

Heartstopper on Alice Osemanin sarjakuva-sarja, joka kertoo Charliesta ja Nickistä. Charlie on homo ja siitä tietää koko koulu. Hän on saanut osakseen kiusaamista, mutta ystävät ovat auttaneet häntä ja nyt asiat ovat jo parempaan päin. Nick on koulun rugby joukkueessa. Hän ja Charlie tutustuvat toisiinsa ja hyvin nopeasti tunteet alkavat nousta pintaan. Nick kuitenkin kokee vaikeaksi tulla ulos kaapista ja ystävysten suhde kehittyy salassa muilta.
     Itse luin sarjakuvan Tapas-sovelluksesta, johon Oseman on julkaissut tuotostaan jo useamman vuoden ajan. Sittemmin sarjakuva on painettu kirjaksi ja tämän vuoden alussa julkaistiin kolmas osa. Luin kaikki osat yhteen putkeen ja rakastin niistä jokaista. Piirrostyyli on hyvin yksinkertainen ja simppeli, mutta sitä kautta myös selkeä ja helposti lähestyttävä.
     Ensimmäisessä osassa päästään siis tutustumaan tarinan kaksikkoon ja heidän ystävyys alkaa. Tarina etenee sopivalla vauhdilla ja lukija ei voi kuin rakastua päähenkilöihin.

Kirja julkaistu: 2018
Kustantaja: omakustanne
Goodreads: 4,59
Arvosana: ****
Tapas-sovelluksessa chapter 1-2


     Toinen osa jatkaa tarinaa heti siitä, mihin ensimmäinen osa jää. Nyt kuvaan alkaa kunnolla astua tunteet. Charlie on varma, että Nick ei vastaa hänen tunteisiinsa ja tilanteet muuttuvat ehkä hieman hämmentäviksi. Lisäksi Charlien hyvä ystävä toitottaa, että Charlien pitäisi jättää Nick rauhaan. Eihän rugbyn pelaaja voi olla homo. Charlie vain polttaa näppinsä, jos jatkaa ystävyyttä.
     Tässä osassa jotenkin kosketti se, kun kaksikon perheet saivat tiedon kaikista tunteista. Varsinkin Nickin ulostulo äidilleen oli jotain niin sympaattista, että pari kyyneltä tuli vuodatettua.

Kirja julkaistu: 2019
Kustantaja: Hodder Children's Book
Goodreads: 4,67
Arvosana: *****
Tapas-sovelluksessa chapter 3


     Kolmannessa osassa koulusta on sekalainen porukka lähtenyt kouluretkelle Pariisiin. Päähenkilöidemme väliset tunteet tulevat tietoon ystäville ja pientä draamaa saadaan aikaan. Myös sivuhenkilöiden parisuhdekuvioihin päästään sisälle ja tunnelma tiivistyy.
     Tässä osassa itseäni alkoi hieman häiritsemään se, että miten monta homoparia oikein voi yksiin kansiin mahtua. Yhtäkkiä tuntui, että kaikki sarjan henkilöt ovat homoja. Onneksi sinne väliin mahtui myös muunkinlaista rakkautta.
     Kolmas osa alkoi myös käsittelemään muita aiheita, kuten syömishäiriötä. Valitettavasti tälle ei kuitenkaan ollut annettu paljoa tilaa, mutta varmasti seuraava osa käsittelee asiaa laajemmin ja tarkemmin.

Kirja julkaistu: 2020
Goodreads: 4,70
Arvosana: ****
Tapas-sovelluksessa chapter 4


7. helmikuuta 2020

Camilla Läckberg: Kultahäkki

     Camilla Läckberg, tuo Ruotsin dekkarikuningattareksikin joskus tituleerattu nainen, päätti aloittaa uuden kaksiosaisen kirjasarjan ja valloittaa hieman lisää tilaa kirjamaailmasta. Kultahäkki on kertomus naisesta, joka lähtee pakoon menneisyyttään ja tapaa komean miehen opiskeluidensa aikana. Opiskelut jäävät, kun mies ja hänen ystävänsä perustavat firman, mutta tarvitsevat naisen apua asian etenemiseen. Sitten tulee lapsi, kotiäitiys, yksinäisyys, varakkuus, tyylikäs koti. Mitä sitä nyt voikaan nainen toivoa. Eräänä päivänä nainen kuitenkin saa tietää miehensä petoksesta ja eron jälkeen alkaa matka koston tekoon. Koston, joka ankara, mutta suloinen. Kultahäkki on tarina Matildasta, joka muuttaa nimensä Fayeksi muuttaessa Fjällbackasta Tukholmaan.
     Olen lukenut Läckbergiltä kaksi kirjaa aikaisemmin ja tykännyt molemmista. Tartuin siis innolla tähän teokseen, vaikka siitä kuulemani huhut eivät olleetkaan kovin imartelevia. Halusin kuitenkin antaa tälle mahdollisuuden. Halusin tämän kirjan olevan hyvä ja ihana lukukokemus. Idea vahvasta naispäähenkilöstä jotenkin sai positiiviset ajatukseni aukeamaan ja avasin kirjan innolla. Jo ensimmäiseltä sivulta lähtien tajusin, että tämä kirja ei tule vastaamaan odotuksiani.
     Kirjan kannessa sanotaan, että naisen kosto on kaunis ja karmea. No, kai kirjassa käsiteltävää kostoa voi niinkin kuvailla. Omasta mielestäni se oli vain häiriintyneen naisen käytöstä. Lisäksi kirjan takakannessa kuvaillaan kirjaa psykologiseksi jännitysromaaniksi. En tiedä onko ajatukseni psykologisista jännäreistä tai mysteereistä ihan väärä, mutta en kokenut tätä kovin psykologiseksi. Enkä sen puoleen kyllä jännittäväksikään. Alun paljastuksista lähtien kirjan lopputulos oli jo selvä, eikä kirjan tapahtumien muutkaan jännittävät käänteet olleet kovin ihmeellisiä. Ennalta-arvattavuus latisti tunnelmaa ja "jännitys"romaanista tuli vain eronneen ja katkeran naisen muistelma.
     Kultahäkki olisi voinut olla hyvä lukukokemus, mutta sen saavuttamiseksi olisi tarvinnut muuttaa asioita ja paljon. Eli ehkä se ei olisikaan voinut olla hyvä kokemus. Harmi sinänsä, sillä Läckberg osaa kyllä kirjoittaa ja se taito kyllä näkyy tässäkin kirjassa. Idea ja juoni vain meni siitä, mistä aita oli matalin. Mitä sitten taas tulee uuden identiteetin kehittäneeseen päähenkilöömme Fayeen, en edes tiedä kannattaako minun sanoa hänestä mitään.

     "Viikkoa myöhemmin sain kirjeen. Olin päässyt kauppakorkeakouluun. Kopioin kirjeen, etsin Julian osoitteen, ostin kirjekuoren ja panin kuoreen todisteen opiskelupaikastani sekä Viktorin itselaukaisimella ottaman valokuvan, jossa olen sängyllä nelinkontin ja Viktor on takanani naama nautinnosta vääränä. Kun pudotin kirjeen Julian perheen postilaatikkoon, ajattelin vain yhtä asiaa: kukaan ei saisi enää ikinä nöyryyttää minua.
     Kuukautta myöhemmin ilmoittauduin kauppakorkeakouluun Faye-nimellä. Se on toinen nimeni ja erään äitini lempikirjan kirjoittaja. Matildaa ei enää ollut."

     Fayella oli rankka lapsuus, josta kirjassa kerrotaan pieniä palasia. Hän oli näistä kokemuksista katkera ja päätti näyttää maailmalle. Hänestä annetaan sellainen kuva, että hän on itsenäinen vahva nainen, joka valloittaa maailman yksin ilman kenenkään apua. Näin ei kuitenkaan käy, vaan jostain ilmestyy ihana uskomaton Jack ja homma lähtee ihan raiteiltaan. Yhtäkkiä Faye on miehen lumoissa eikä tajua oman elämänsä parasta. Sitten alkaa se valitus. Miten ei ole työpaikkaa, ystävät ovat kauheita, mies ei enää himoitse minua... Kaikki tämä sai aivoni savuamaan ja Faye muuttui mielessäni ärsyttäväksi naiseksi.
     Fayen valitus omasta elämästään ei kuitenkaan ole kirjassa se pahin asia. Pahinta on ehkä se, miten täytyy lukea muutamasta murhasta, joilla ei ole mitään merkitystä eikä niitä olisi tarvinnut tapahtua. Sitä vain miettii, että miksi? Kuinka sekaisin päähenkilö on? Sitten päästäänkin siihen kauniiseen ja karmeaan kostoon. En edes aloita siitä. Sen verran kuitenkin haluan sanoa, että Faye on juuri sellainen ärsyttävä kaksinaamainen päähenkilö, kenestä on ärsyttävä lukea ja kenen toivoisi hakeutuvan hoitoon. Hänen tekemisillään ei vain ollut mielestäni järjellistä perustetta.

     "Se ei kerta kaikkiaan käynyt päinsä. Ajatus siitä, ettei hän kostaisi kunnolla, alkoi oksettaa. Hän ei voinut luovuttaa, ei halunnut. Mitä se kertoi hänestä ihmisenä? Hänen paras ystävänsä oli sairas, mahdollisesti kuolemansairas. Ja hän vain miettii, miten saisi murskattua Jackin."

     Kirjassa kerrotut pätkät Fayen lapsuudesta olivat lyhyitä pätkiä, mutta jäin kaipaamaan niitä lisää. Olisin halunnut päästä syvemmälle päähenkilömme sielunmaailmaan ja ymmärtää häntä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja kun päästiin kirjan loppuun, hämmennyin, vaikka osasinkin odottaa kaikkia niitä yksityiskohtia jotka tulivat esille.
     Entä sitten sarjan toinen osa, aionko lukea sen kun se ilmestyy? En tiedä. Tämä osa ei jäänyt sellaiseen kohtaan, mistä haluaisi vielä jatkaa. Voi kuitenkin olla, että joskus tartun jatko-osaankin sillä haluan luottaa Läckbergin kirjoitustyyliin ja -taitoon. Haluan luottaa siihen, että toinen osa voi olla parempi ensimmäisen osan flopin jälkeen.

En bur av guld
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Genre: mysteeri, trilleri, rikos
Sarja: Faye #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Kirjailijan muut teokset: Jääprinsessa, Saarnaaja
Arvosana: **½
Goodreads: 3,59
Muissa blogeissa: Kirsin Book Club, Kirjojen kuisketta, Kirjanmerkkinä lentolippu
Helmet2020: 4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä, 7. Rikotaan lakia, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 39. Kirjassa lennetään, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan, 42. Kirjassa on isovanhempia
PopSugar2020: 15. About/involving social media, 31. With "gold" in the title
Goodreads2020: 15. Set in a global city, 22. With the major theme of survival, 41. A mystery 

5. helmikuuta 2020

Margaret Rogerson: Sorcery of Thorns

Elisabeth has known that as long as she has known anything. Raised as a foundling in one of the Austermeer's Great Libraries, Elisabeth has grown up among the tools of sorcery - magical grimoires that whisper on the shelves and rattle beneath iron chains. If provoked, they transform into grotesque monsters of ink and leather. She hopes to become a warden, charged with protecting the kingdom from their power.
Then an act of sabotage releases the library's most dangerous grimoire. Elisabeth's desperate intervention implicates her in the crime, and she is torn from her home to face justice in the capital. With no one to turn to but her sworn enemy, the sorcerer Nathaniel Thorn, and his mysterious demonic servant, she finds herself entangled in a centuries-old conspiracy. Not only could the Great Libraries go up in flames, but the world along with them.
As her alliance with Nathaniel grows stronger, Elisabeth starts to question everything she's been taught - about sorcerers, about the libraries she so loves, even about herself. For Elisabeth has a power she has never guessed, and a future she could never have imagined.

     Sorcery of Thorns on nuorille aikuisille suunnattu fantasiakirja, joka ei kuuluu mihinkään sarjaan, vaan yrittää saada sisällytettyä sisäänsä kokonaisen tarinan alkuineen ja loppuineen. Kirja on suosittu ja varsinkin englanninkielisillä sivuilla kirjaa hehkutettiin jo ennen sen julkaisua. Monien mielestä kuitenkin kirjan loppu oli huono, mutta se ei silti näy kirjan saamissa arvioissa esimerkiksi Goodreadsissa. Näistä kommenteista johtuen lähdin kuitenkin itse lukemaan tätä kirjaa pienellä varauksella, enkä tiedä vaikuttiko se lukukokemukseeni. Itse kuitenkin pidin tästä kirjasta, ihan alusta loppuun asti.
     Sorcery of Thorns kertoo siis Elisabeth nimisestä tytöstä, joka asuu taikakirjoja sisältävässä kirjastossa. Hänen tavoitteena on kouluttautua ja taistella magian pimeitä puolia vastaan. Haaveet kuitenkin muuttuvat, kun Elisabethin kirjaston johtaja kuolee omituisissa oloissa ja Elisabeth saa syyt niskoilleen. Hänen matkansa oman maineensa puhdistamiseen alkaa ja samalla hän tapaa Nathanielin, synkän velhon kenestä ei ota aivan selvää.
     Tämä kirja ei ole mitenkään kovin paksu (noin 450 sivua), mikä minusta kuulostaa yksiosaiselle fantasiakirjalle kovin vähältä. Rogerson on kuitenkin mielestäni saanut hyvin mahdutettua kaiken olennaisen kirjan sivuille, eikä tilaa millekään ylimääräiselle ole. Jokaisessa luvussa tapahtuu jotain, mikä vie tarinaa eteenpäin ja näin lukijan mielenkiinnon yläpito on taattu. Kirjan idea ja juoni ovat koukuttavat ja kirjan loputtua olisin ainakin itse halunnut lukea vielä lisää.
     Kuten monet nuorten fantasiakirjat nykyään, tämäkin sisälsi romantiikkaa. Jos kuitenkin itsellesi romantiikka on sellainen asia mitä karttelet, ei tätä kirjaa silti tarvitse poissulkea. Itse asiassa itse olisin halunnut lukea vielä enemmän päähenkilön romanttisista suhteista, mutta niille oli annettu tilaa vain hyvin vähän. Kuitenkin lukijan annettiin ymmärtää koko tarinan ajan, että siellä jossain taustalla on se pieni kipinä olemassa.

Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Kustantaja: Margaret K. McElderry Books
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: ****
Goodreads: 4,16
Helmet2020: 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä, 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella, 9. Kohdataan pelkoja, 16. Kirjalla kirjassa tärkeä rooli, 19. Luet yhdessä jonkun kanssa, 30. Pelastetaan ihminen, 34. Nimessä luontoon liittyvä sana
PopSugar2020: 9. A book with a map, 10. Recommended by blog, vlog, 18. A made-up language, 33. At least four-star rating on Goodreads, 34. Meant to read in 2019, 35. At three-word title
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 19. A fantasy book, 22. The major theme of survival 

2. helmikuuta 2020

Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa

Suojaava kerros ilmaa on raaka, kaunistelematon ja koskettava kuvaus ylipainoisuudesta. Kepa ei usko, että kukaan voi nähdä häntä läskin läpi. Vasta toisen outolinnun kohtaaminen tuo maailmaan keveyden ja värit.

     Johanna Hulkko on kirjoittanut useampia kirjoja, mutta valitettavasti itse en ole vielä niihin ehtinyt sen suuremmin tutustua. Nyt kuitenkin päätin tarttua hänen uuteen teokseen, Suojaava kerros ilmaa. Takakannen tekstin perusteella innostuin, mutta samalla tulin hieman ennakkoluuloiseksi. Teksti toi sen vaikutelman, että tässä kirjassa käsitellään niin ylipainoa kuin jotain muutakin, mutta miten tämä kaikki mahtuu niin ohueen kirjaan (tässä kirjassa kun on reippaasti alle 150 sivua). Päätin kuitenkin antaa kirjalle mahdollisuuden ja toivoin, että en pety aivan kamalasti.

     "Eli tietää se paljon, mutta ei tajua sitä, että minäkin tiedän. Tiedän arviolta kaiken, mitä ihmisen tulee tietää terveellisestä ruokavaliosta ja painon ylläpidosta, tieto ei ole koskaan ollut ongelma. - - Olisi helppo sanoa, että tieto ei ole ongelma vaan tunne on. Se tunne, kun himottaa suklaata tai pullaa niin, että sylkirauhaset pirskivät kuolapalloja, jos sattuu avaamaan suunsa väärällä kohden. Se tunne, kun vihdoin saa upotettua hampaansa viineriin ja kieli alkaa tehokkaasti ja automaattisesti ohjata hiutaleista tahmeutta kohti hampaiden tehomyllyä, se tunne kun ruoka valuu pitkin ruokatorvea kohti lapsellisen kärsimätöntä vatsaa, joka saattaa jopa naukaista odottaessaan vatsaportin aukeamista ja ruokasulan lössähdysä päämääräänsä.
     Mutta ei tunnekaan ole ongelma. Elämä on."

     Kirjassa Kepa eli Kerttu lähtee äitinsä kanssa postcorssing-matkalle Ahvenanmaalle. Postcrossing on jonkinlaista postikorttien vaihtoa ja harrastus on levinnyt maailmanlaajuiseksi. Matka Ahvenanmaalle tapahtuu harrastajien kanssa ja paikan päällä on erilaista aktiviteettia ja tietenkin postikorttien kanssa toimimista. Kepan lisäksi matkalle on tullut toinen nuori, Huu. Kaksikko alkaa viettää aikaa keskenään ja heidän välilleen muodostuu side, jota voisi kai kutsua ystävyydeksi. Huu on mustiin pukeutuva, pitkä kummajainen, jonka kanssa Kepa alkaa hullutella ja kaksikko päätyy tekemään erilaisia asioita matkansa aikana. Samaan aikaan sivuutetaan Kepan suhdetta hänen äitinsä kanssa.
     Suojaava kerros ilmaa oli omalla tavallaan hyvä kirja. Tykkäsin Hulkon kerronnasta ja siitä, että välillä sanoilla hassuteltiin ja asiat etenivät joutuisasti. Silti, tämä kirja ei iskenyt. Käsiteltäviä asioita oli mielestäni liikaa ja niitä käsiteltiin hyvin pintapuolisesti, jos edes sitäkään. Pelkoni liittyen käsiteltävään aiheeseen ja kirjan paksuuteen liittyen kävivät toteen. Ehkä kuitenkin eniten itseäni jäi harmittamaan se, että vaikka Huun erilaisuutta tuotiin jonkin verran esiin, ei asiaa käsitelty kunnolla missään vaiheessa ja se jäi varjoksi kirjan laitamille.
     Jos vielä palaan hieman Kepaa, on minun sanottava, että en tykännyt hänestä yhtään. Hänen ajattelunsa oli ahdistavaa ja kovin negatiivista. Omalla tavallaan kaikessa hänen toiminnassa näkyi se, että hän olisi yksin koko maailmaa vastaan ylipainonsa kanssa. Muutenkin hänen ajatustensa takia, joita oli jokaisella sivulla, kirjan kokonaiskuvasta tuli kovin synkkä ja jotenkin epämiellyttävä.
     Haluan vielä mainita erään kohdan, joka häiritsi itseäni ja näin kirjan lukemisen jälkeen jäi mieleeni. Harrasteryhmä käy Taffelin tehtaalla ja siellä ollessaan saavat maistella erilaisia sipsejä. Jossain kohtaa Kepa miettii, että sipsintekijän tulisi voittaa Idols hyvien sipsien takia. Idols? Sehän on laulukilpailu? Varmaan tässä oli haettu Talent-kilpailua, mutta silti kohta jäi häiritsemään minua aivan liikaa.
     Suojaava kerros ilmaa oli ihan luettava kirja ja vaikka en itse siitä niin paljoa tykännytkään, voin suositella sitä muille luettavaksi. Tärkeä aihe (tai aiheet), mutta itse olisin kaivannut vielä enemmän asioiden käsittelyä.

Genre: nuoret, LGBT, mielenterveys
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: **
Goodreads: 3,07
Muissa blogeissa: Bibbidi Bobbidi Book, Yöpöydän kirjat, Kirjahilla, Lastenkirjahylly,
Helmet2020: 3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti, 4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä, 9. Kirjassa kohdataan pelkoja, 25. Kirjassa ollaan saarella, 35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
PopSugar2020: 15. A book about/involving social media, 35. A book with three-word title
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 15. Set in a global city, 23. A book featuring a LGBT+ character