16. helmikuuta 2017

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella

Nimi: Tyttö joka leikki tulella (Flickan som lekte med elden)
Kirjailija: Stieg Larsson
Suomentaja: Marja Kyrö
Genre: rikos, trilleri, mysteeri
Sarja: Millennium #2
Sivumäärä: 691
ISBN: 978-951-0-41466-8
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2007
Luettu: 2/17

     Tietokonenero ja häpeämätön hakkeri Lisbeth Salander palaa ulkomaanmatkalta. Hän on päässyt käsiksi suureen rahasummaan ja on nyt varoissaan ensi kerran elämässään. Hänellä ei kuitenkaan ole perhettä eikä ystäviä, joten hän tuntee itsensä yksinäiseksi.
     Tutkivat toimittaja Mikeal Blomkvist saa kuuman uutisvihjeen: lehtimies Dag Svensson ja hänen avovaimonsa Mia ovat paljastaneet laajan seksikaupan Itä-Euroopan ja Ruotsin välillä. Monet siihen sekaantuneista ovat yhteiskunnan silmäätekeviä.
     Lisbethin synkkä menneisyys nousee pintaan. Kun Dag ja Mia sitten surmataa, Lisbethiä epäillään murhaajaksi, ja poliisi käynnistää ajojahdin. Lisbeth päättää selvittää välit menneeseen ja rangaista oikeita syyllisiä. Mikael taas tarvitsee Lisbethin hakkerintaitoja seksibisneksen tutkimisessa.

Arvostelu: Ensimmäinen osa sai aikaan nälän jonka toivoin tämän osan tyydyttävän. Ja se tyydytti, ehkä liikaakin ja nyt ei vielä kiinnosta lukea kolmatta osaa. En tiedä miksi. Ehkä pelkään, että se on samanlainen kuin tämä osa ja sen lukemiseen menisi vieläkin kauemmin. 
     Minun on valitettavasti sanottava, että tämä kirja ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin ensimmäinen osa. Tämä teos tuntui vaan niin turhalta jauhannalta koko ajan, että välillä lukeminen oli todella raskasta. En väitä, etteikö teksti olisi ollut hyvin kirjoitettua. Ja kyllä tämä kirja sisälsi paljon salaisuuksia ja paljon uusia asioita tuli ilmi. Silti tämä tuntui vain välisoitolta. Ja välisoitot ei ole mun juttu.
     Kirjan tarina lähtee liikkeelle siitä kun Lisbeth Salander on ulkomailla ja hän opiskelee matemaattisia yhtälöitä ja elää omaa uutta elämäänsä. Sitten hän palaa Ruotsiin ja homma alkaa mennä alamäkeen ja lujaa. Ihmiskauppaa tutkinut pariskunta murhataan samana yönä kun Salanderin holhooja Bjurman saa surmansa. Pariskunnan murhapaikan läheltä löytyy käsiase jossa on Salanderin sormenjäljet. Takaa-ajo alkaa ja poliisin varmuus murhaajasta ja käsitys Salanderista muuttuu.
     Kaiken tämän keskellä Mikael Blomkvist uskoo Salanderin syyttömyyteen ja tekee omia tutkimuksiaan todistaakseen väitteensä. Uusia hahmoja tulee esiin ja Salanderin menneisyys paljastuu pala palalta. Tarinan mennessä eteenpäin moni joutuu vaaraan, kirjan lopussa jopa Salander on hengenvaarassa. 
     Omalla tavallaan mukaansa tempaavasta tarinasta ja kerronnasta huolimatta kirja oli omasta mielestäni hieman tylsä. Toki asiaan voi vaikuttaa se, että ennen kirjan lukemista katsoin elokuvan. Kirjan ja elokuvan tapahtumat eivät paljon eroa toisistaan, joten mitään yllätysmomentteja ei oikein tullut. Ehkä jos olisin lukenut kirjan ennen elokuvaa niin homma olisi ihan eri. 
     Tämä toinen kirja on kuitenkin varmasti tärkeä pala koko sarjan muodostamaa kokonaisuutta, joten sitä ei kannata kokonaan skipata yli. Suosittelen myös pitämään paperin ja kynän lähellä jos haluaa pysyä perässä kaikista hahmoista ja tapahtumista. Niitä meinaan on paljon ja itse ainakin välillä putosin kärryiltä ja ihmettelin, että kuka kukakin on. Eikä asiaa helpottanut se, että joillakin hahmoilla oli myös salanimet. Kauhea sotku jota omat aivoni eivät aina pysty täysin prosessoimaan. 
     Ei tämä kirja kuitenkaan ihan huono ollut. Larsson osaa kirjoittaa hyvin, sitä ei voi kiistää. Itselleni tämä kirja nyt vain sattui olemaan pienoinen pettymys kaikista hyvistä puolista huolimatta.

     "Kolme rinnakkaista tutkimuslinjaa Enskeden murhista jauhoivat edelleen. Konstaapeli Bubblan tutkimuksilla oli valtion viranomaisten edut puolellaan. Pinnalta katsoen ratkaisu oli käden ulottuvilla, heillä oli epäilty sekä murha-ase, joka liittyi vahvasti epäiltyyn. Heillä oli kiistaton linkki ensimmäiseen uhriin ja mahdollinen linkki Mikael Blomkvistin kautta kahteen muuhunkin. Käytännössä Bublanskin oli vain löydettävä Lisbeth Salander ja toimitettava hänet nauttimaan kakkuaan Kronobergshäktetiin. 
     Dragan Armasnkin tutkimus oli muodollisesti osa virallista poliisitutkintaa, mutta hänellä oli myös omat tavoitteensa. Hänen henkilökohtainenn tarkoituksensa oli jotenkin yrittää valvoa Lisbeth Salanderin etuja - löytää totuus ja mieluimmin totuus lieventävien asianhaarojen muodossa.
     Millenniumin tutkimuslinja oli hankala. Lehdeltä puuttuivat kaikki ne resurssit joita poliisilla ja Armanskilla oli. Toisin kuin poliisi Mikael Blomkvist ei kuitenkaan ollut erityisen hanakka nielemään tuota kohtuullisen uskottavaa motiivia, jonka mukaan Lisbeth Salandet olisi mennyt Enskedeen murhaamaan kaksi hänen ystävääsä. Jossain vaiheessä pääsiäispyhinä hän oli tehnyt sen päätöksen, ettei yksinkertaisesti uskonut tarinaa. Jos Lisbeth Salander oli jollain tavalla sekaantunut murhiin, hän oli tehnyt sen kokonaan muista syistä kuin mihin virallinen tutkimus viittasi - ehkä joku toinen oli pidellyt asetta tai ehkä oli tapahtunut jotain jolle Lisbeth Salander ei ollut voinut mitään."
s. 354-355 luku 18

Arvosana: ***
Muut sarjassa ilmestyneetMiehet jotka vihaavat naisia

5. tammikuuta 2017

J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi

 Nimi: Harry Potter ja kirottu lapsi (Harry Potter and the Cursed Child)
Kirjailija: J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Harry Potter #8
Sivumäärä: 432
ISBN: 978-951-31-9276-1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Luettu: 1/17

Kahdeksas tarina.
Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin.

     Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.

Kirjailijan muut teokset: Harry Potter -sarja
Arvostelu: Harry Potterit ovat olleet osa lapsuuttani ja nuoruuttani ja oli todella innoissani kun kuulin tästä tulevasta kahdeksannesta kirjasta. Se tosi asia, että kirja ilmestyi näytelmänä, ei hidastanut innostustani. Minulla ei ole näytelmien lukemisesta mitään muuta kokemusta kuin Shakespearen "Romeo ja Julia" sekä Ibsenin "Nukkekoti". Tiesin siis hieman mihin varautua, joten lukemisen vaikeus ja aukot tarinassa eivät haitanneet kovin paljoa.
     Näytelmää lukiessani näin sieluni silmin tarinan ja hahmot. Rakastuin aivan totaallisesti Scorpiukseen, Draco Malfoyn poikaan. Hän oli hyvin samanlainen kuin Draco, mutta ilman esitystä. Hän oli yksinäinen, mutta lempeä ja toiveikas. Hän oli myös alistunut kohtaloonsa, haluten pelastaa maailman.
     Vastaan tuli myös paljon tilanteita joiden aikana tuli sellainen olo, että "mitä juuri tapahtui". Vanhoja hahmoja oli muokattu oikein kovalla kädellä. Harryn ja hänen pojan Albuksen väleistä oli tehty kauhean dramaattiset ja jotenkin siinä tunnuttiin menevän hieman yli. Ronista oli tehty näytelmän hupiukko, vielä enemmän kuin ennen.
     Tarinan juoni eteni oikein mukavasti koko ajan eteenpäin. Välillä seurattiin Albuksen ja Scorpiuksen matkaa ja sitten siirryttiin Harryn ja hänen ystävien luokse. Siinä samalla hypeltiin hieman ajassa ja saatiin kuulla suuria salaisuuksia. Yksi jopa Voldemortiin liittyen. Loppujen lopuksi maailma sai taas hieman lisäaikaa itselleen.
     Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että luin tämän ja tulen sen vielä joskus varmasti lukemaan uudestaan. Valitettavasti minun on myös pakko myöntää, että tämä ei ollut aivan sen veroinen kuin odotin. Toki tässä Rowling ei päässyt näyttämään kirjoittamis-taitojaan, ainoastaan mielikuvituksensa.
Arvosana: ***½

18. marraskuuta 2016

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki


Kuvahaun tulos haulle kudottujen kujien kaupunki

Nimi: Kudottujen kujien kaupunki
Kirjailija: Emmi Itäranta
Genre: fantasia
Sivumäärä: 335
ISBN: 978-951-851-593-0
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2015
Luettu: 11/16

Toistuvien tulvien koettelemalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta verisen, puhekyvyttömän naisen. Vain naisen ihoon kirjoitettu nimi vihjaa siitä, kuinka hän on päätynyt kutojien luokse.
     Tulvien pahetessa myös tuntematon sairaus alkaa vaivata saaren kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Äänettömän naisen tarinaa selvittäessään Eliana löytää itsensä keskeltä saaren historian ja nykyisyyden kudelmaa, jonka langat lomittuvat ja kietoutuvat toisiinsa kuin kutojien seinävaatteissa - tai niissä unissa, jotka ovat saarella kiellettyjä.

Kirjailijan muut teokset: Teemestarin kirja
Arvostelu: Kudottujen kujien kaupunki on yksi niistä kirjoista, jonka kansi on herättänyt mielenkiintoni ja olen valinnut sen sitä kautta. Takakannen teksti sai mielipiteeni hieman haparoimaan, mutta päädyin kuitenkin lainaamaan tämän. Ja nyt vihdoin sain lukemisen päätökseen. Lukemista hidasti oma elämä ja se, että kirja ei ollut yksi niistä jonka luen yhdeltä istumalta. Halusin lukea tämän loppuun, mutta tarina ei vain saanut minun mielenkiintoani pysymään ihan jokaisessa kohdassa. Silti en voi sanoa, että kirjan juoni olisi ollut mitenkään tylsä tai hidas. Asiat etenivät ehkä liiankin nopeasti minun makuuni. Paljon jätettiin kertomatta ja välillä tunnuttiin tarttuvan pieniin asioihin liiaksikin.

     ""Seittien Talossa ei ole vankeja", sanon.
     "Niinkö sinä uskot?"
     "Se on totuus."
     "Totuus", olento sanoi. Hänen äänensä pyyhki hiekkaa ja tomua tieltään, lakaisee tähdet pilvien taa. "Katsotko tätä saarta ja uskot näkeväsi totuuden asioista?"
     Etsin yhä vastausta, kun olento puhuu jälleen.
     "Olet järkyttynyt", hän sanoo. Raajat vetäytyvät pois iholtani. Ilma välillämme tyhjenee. "Miksi tulit?" s. 107

     Kirjailijan kieli on hyvin erilaista. Hänen tyylinsä kaikuu jokaisessa lauseessa. Jokainen kuvailu on sellainen, mikä luo mielikuvan ja saa hyväksynnän. Samalla tuo kuvailu ainakin itseäni väliölä hämmensi ja hidasti. Takerruin niihin joskus liikaakin, vei huomion tarinasta.
     Tarina itsessään oli hyvin moniselitteinen ja monimuotoinen. Aluksi kaikki tuntui hyvinkin epäselvältä, mutta asiat saatiin joten kuten selitettyä lopun lähestyessä. Silti jäljelle jäi monia kysymyksiä. Oliko Kutoja vihollinen? Mitä Elianalle tapahtui? Selvisikö kukaan? Näihin haluaisin vastauksen, mutta tuskin niitä tulen koskaan saamaan. Kuvailujen ja sanakäänteiden takaa löytyi myös niitä selviä asioita. Hyvin vähän, mutta löytyi kuitenkin.
     Kaikkein epäselvimmäksi minulle jäi Seittien Talon ja sitä ympäröivän kaupungin verkosto. Toki ymmärrän tämän fantasia-kirjaksi, mutta jonkinasteinen ymmärrys olisi ollut mukava saada luotua sivuja käännellessä. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, mikä häiritsi itseäni kovasti. Tyydyn kuitenkin osaani ja jätän seittien liikkeet pois mielestäni ja jatkan elämääni.

     ""Hyvä on", Kehrääjä sanoo. "Voitte jäädä paikoillenne ja kuolla. Tai voitte juosta tulen läpi ja kenties elää."
     Hänen raajansa syöksähtää ilman halki. Lyhty räsähtää kappaleiksi ja kuuluu hulmahdus, kun tuli ahmaisee silkkistä seittiä. Liekit juoksevat lankoja pitkin, piirtävät yllemme kipunoivan ristikon, joka alkaa korventua tuhkaksi silmiemme edessä.
     Olen kivettynyt paikoilleni, mutta Valeria ottaa askeleen taaksipäin ja kiskoo minua mukaansa. Lopultakin liikun. Juoksemme ulos Kehrääjän kammiosta ja Kutojan huoneen poikki.
     Syvällä maan sisällä kivet tahtovat kääntyä, eikä niitä pitele muu kuin minun uneni." s. 317

     En ole Itärannan esikoisteosta tullut lukeneeksi, mutta tällä hetkellä sitä harkitsen. Kirja sai kaksi palkintoa (Kalevi Jäntin -palkinto sekä Nuori Aleksis -palkinto) ja oli ehdokkaana Tähtivaeltaja -palkintoon. Minua hämmentää myös se, että Itärannan molemmat kirjat on kirjoitettu samanaikaisesti englanniksi ja suomeksi. Toki tämä omalla tavallaan näkyy tässä teoksessa, sillä joissain kohtia sanajärjestys ei tunnut siltä luontevimmalta. Sen ei kuitenkaan kannata alkaa häiritsemään liikaa, sillä tässä kirjassa on paljon muutakin mihin keskittyä. Upea tarina ja maisema jonka se värittää. Elämä joka voidaan joiltain kohtia liittää meihin ja meidän maisemaan.

     "Valo avautuu poimuiltaan, tai pimeys. Todellisuuden langat ovat valmiita liikkumaan kosketukseni alla. Uneksi niiden puolesta, jotka eivät voi uneksia. Olen valveilla niiden puolesta, jotka eivät voi valvoa enää koskaan. Enempää en voi tehdä, enkä yhtään vähempää.
     Sillä meidän hetkemme ovat pieniä ja päivämme hauraita, ja kättemme jäljet maailmassa kuuluvat meille ja silti rajojemme tuolle puolen." s. 335
Arvosana: ***½

16. marraskuuta 2016

Ursula Poznanski: Vii5i


Kuvahaun tulos haulle viisi kirja

Nimi: Vii5i (Fünf)
Kirjailija: Ursula Poznanski
Suomentanut: Anne Mäkelä
Genre: trilleri, jännitys
Sarja: Beatrice Kaspary #1
Sivumäärä: 426
ISBN: 978-951-796-947-5
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Julkaisuvuosi: 2013
Luettu: 11/16

Lehmälaitumelta löytyy naisen ruumis. Hänen jalkapohjiinsa on tatuoitu koordinaatit, joiden osoittamassa paikassa odottaa kätkö: muovikelmuun pakattu käsi ja arvoitus, jonka ratkaisu johtaa seuraavalle makaaberille rasialle.
     Murhaaja on luonut äärimmäisen julman geokätköilypelin, jonka avulla hän ohjaa etsivät Beatrice Kasparyn kätköltä kätkölle. Todistaja toisensa jälkeen katoaa tai löytyy kuolleena pian kuulemisen jälkeen, ja poliisin aika alkaa käydä vähiin.

Sarjan muut osat: Sokeat linnut, Äänet
Arvostelu: Tämä kirja tuli luettavakseni geokätköilyn tiimoilta, hyvin aiheeseen sopien. Ilman harrastustani tämä kirja ei olisi koskaan osunut käteeni ja jos olisi, niin en olisi sitä alkanut lukemaan. Ajatus ruumiinosista purkeissa ei vain ole se itseäni innostava ajatus. Nyt kuitenkin minun oli "pakko" lukea tämä, enkä kadu päätöstäni. Kyllä, kirja oli omalla psykologisella tavallaan sairas. Kyllä, sain kirjasta painajaisia. Kyllä, kirja oli niin hyvin kirjoitettu ettei sitä pystynyt lopettamaan. Ja mikä parasta, kirjan tapahtumiin pystyi itsekin hieman osallistumaan kun ratkaisi vihjetehtäviä.

     "Stefan käänsi katseensa Beatricesta Floriniin ja veti tuolin alleen. "Se on eräänainen etsintäharrastus. Ensin joku piilottaa jotain, ja sitten moni muu yrittää löytää sen. Sitä, mikä piilotetaan, kutsutaan kätköksi, englanniksi cache, ja tuo kuvan muovirasia näyttää ihan tyypilliseltä kätkörasialta. Saanko katsoa tarkemmin?""

     Kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että mitä ihmettä olen lukemassa. Tarina eteni ja vähän väliä esiin ilmestyi ruumiinosia. Välillä taas kerrottiin hyvinkin kauan poliisin työstä, mikä jossain kohtaa alkoi jo hieman puuduttaa. Mutta onneksi sitten taas tapahtui ja juttu meni eteenpäin. Kovin paljoa ei kirjassa perehdytty Beatricen, tai kenenkään muun, elämään sen suuremmin. Joitakin pätkiä oli siellä täällä, mutta silloin kuvailu jäi hyvin pienelle osalle. Kätköjä etsiessä taas kirjailija oli selvästi halunnut, että lukija pystyy näkemään tilanteen mielessään.
     Kirjan loppu ei ollut sellainen kuin odotin. Jännitys pysyi yllä viimeiselle sivulle asti, vaikka murhaaja oltiinkin saatu sitä ennen kiinni. Lopussa jännitys muuttui paljon odottavammaksi, luoden pohjaa halulle lukea lisää. Itse en ehkä tule koskaan lukemaan sarjan muita osia, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Omalla tavallaan haluaisin tietää vielä lisää. Lukea hyvin jäsennettyä tarinaa joka etenee tasaisen tappavaan tahtiin. Toisaalta purkitetut ruumiiinosat alkavat riittä jo minulle ja varmaan jätän seuraavien osien nautinnon muille.

     "Me kaikki päädymme lopulta johonkin rasiaan, Beatrice ajatteli."

Arvosana: ***½

Thanks for the hunt...
Olet löytänyt kätkön.

Arvoituksia, joiden ratkaisuna on koordinaatteja...
Rasioita, joihin on pakattu ruumiinosia...
Todistajia, jotka katoavat pian kuulemisen jälkeen...

Murhaaja on luonut verisen version geokätköilystä, jota ryhtyy selvittämään Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary. Tapaus tuntuu mahdottomalta ratkaista, ja pikkuhiljaa Kaspary alkaa epäillä olevansa itsekin jahdattavana.

12. syyskuuta 2016

Maggie Stiefvater: Viettelys


Kuvahaun tulos haulle viettelys kirja

Nimi: Viettelys (Sinner)
Kirjailija: Maggie Stiefvater
Suomentanut: Marja Helanen
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Väristys (itsenäinen jatko-osa)
Sivumäärä: 347
ISBN: 978-951-0-40548-2
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2014
Luettu: 9/16

LÖYDETTY.
Cole St. Clair - rocktähti, ihmissusi, entinen addikti - on Los Angelesissa ja lupautunut esiintymään tosi-tv-ohjelmassa, jonka tarkoituksena on vietellä tähti kaidalta tieltä. Oikeasti hänet on vietellyt kaupunkiin yksi ainoa syy: Isabel Culpeper.

KADONNUT.
Isabel yrittää pärjätä Enkelten kaupungissa. Hän tuntee pelinhengen yhtä hyvin kuin muutkin teeskentelijät, mutta elämä tuntuu turhalta. Mikä on palkinto?

VIETTELYS.
Joskus kauan sitten Isabel ja Cole rakastivat toisiaan, mutta mennyt yhteiselo ei anna toiveita ruusuisesta tulevaisuudesta. Vain se on varmaa, etteivät he osaa päästää irti toisistaan.

Sarjassa aiemmin ilmestyneetVäristys, Häivähdys, Ikuisuus
Arvostelu: Kirja, jonka olen joskus aloittanut, mutta en ehtinyt silloin lukemaan loppuun. Nyt yritin uudestaan ja onnistuin. Väristys-sarja on ollut yksi lempparini aikaisemmin. Silloin kun halusin lukea kaikki mahdolliset kirjat, missä esiintyi susia. Varsinkin ihmissudet olivat se juttu. Sarjan lukemisesta on jo kauan, mutta ajattelin antaa tälle itsenäiselle osalle mahdollisuuden. Vaikkakin se kertoi kahden sellaisen hahmon tarinan, mikä ei niinkään itseäni kiinnostanut.
     En väitä, että kirja olisi huono. Se on yhtä hyvä laatuinen kuin muutkin Stiefvaterin kirjoittamat teokset. Mutta minun on myönnettävä, että se on hieman nuoremmille ehkä suunnattu kuin minä. Tai sitten kirjamakuni on vain muuttunut vuosien varrella niin paljon, että tämän lukeminen ei ollut ihan niin miellyttävä kuin olisin halunnut. Ja syynä oli hahmojen lisäksi se draaman ja epätiedon ja edes-takas soutamisen määrä.
     En tiedä mitä muuta kirjasta voisin sanoa, kuin että se ei ollut minun juttuni. Ehkä silloin kun sarjan muut osat ilmestyi, tämä kirja olisi saanut minulta paremman arvosanan. Mutta nyt minun on pakko luokitella tämä keskinkertaiseksi. Ja siitä olen pahoillani, koska muut sarjan osat olivat omasta mielestäni parempia.
Arvosana: ***

9. syyskuuta 2016

L. Marie Adeleine: S.E.C.R.E.T. Nautinnon kutsu

Kuvahaun tulos haulle nautinnon kutsu
Nimi: S.E.C.R.E.T. Nautinnon kutsu (S.E.C.R.E.T. Revealed)
Kirjailija: L. Marie Adeleine
Suomentaja: Oona Timonen
Genre: erotiikka, aikuiset
Sarja: S.E.C.R.E.T.
Sivumäärä: 335
ISBN: 978-951-1-28466-6
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014
Luettu: 9/16

Eroottisen trilogian päätösosa tarjoaa uskaliaita nautintoja

Naisten salaseura S.E.C.R.E.T. toteuttaa jäsentensä seksuaalifantasiat ja vapauttaa heidät elämää kahlitsevista rajoitteista. Kolmikymppinen Cassie Robichaud on saanut kiihkeän seksielämän ja lopulta rinnalleen suuren rakkautensa Will Foretin.
     Mutta kun Cassien menneisyys S.E.C.R.E.T:issä tulee Willin tietoon, romanssi on historiaa. Cassien on aika keskittyä uraansa uuden ravintolan osakkaana - ja Willin yhtiökumppanina.
     Menestyneen uutisankkurin Solange Faradayn rakkauselämä on eron jäljiltä päässyt nuupahtamaan. S.E.C.R.E.T:in avulla hän pääsee tutkimaan uusia intohimon salaisuuksia. Ja Solange on valmis menemään pidemmälle kuin kukaan S.E.C.R.E.T:issä.

Arvostelu: S.E.C.R.E.T:in viimeinen osa on toisen osan tavoin kerrottu kahden henkilön näkökulmasta. Toisen henkilön elämä on mielenkiintoista ja sitä jaksaa lukea vaivatta. Toisen taas, yhtä tylsää luettavaa kuin toisessakin osassa. Ja selvennykseksi halua sanoa, että se mielenkiintoinen elämä kuuluu uudelle hahmolle Solangelle kun taas se tylsä kuuluu tutulle ja turvalliselle Cassielle, joka edelleen ei tiedä mitä elämältään haluaa ja harrastaa seksiä yhden kanssa ja rakastaa toista ja on heistä molemmista mustasukkainen. Että näin.
     Minun on pakko myöntää, että tämä viimeinen osa oli mielestäni kaikkein suurin pettymys tässä sarjassa. Mihin ei onneksi ole ehtinyt mahtua kovin montaa pettymystä. Takakannessa sanotaan: "Ja Solange on valmis menemään pidemmälle kuin kukaan S.E.C.R.E.T:issä", joten totta kai sitä odottaa innolla jotain suurta ja ihmeellistä. Ja mikä tämä ihmeellisyys sitten oli? No se, että tämä nainen kieltäytyy kahdesta askeleesta (en tuomitse, totean vain) ja päätyy lopulta takaisin yhteen ex-miehensä kanssa. Ja ai niin, hän haluaa kaikista varoituksista huolimatta päästä suorittamaan yhden fantasiansa miehen kanssa, joka on aikaisemmin yrittänyt tuhota koko salaseuran.
     Eniten kuitenkin ehkä petyin siihen, miten hitaasti kaikki tuntui alussa etenevän ja sitten lopussa hypittiin miljoonan asian yli ja äkkiä vietettiinkin jo häitä. Seuraavaksi käänsin eteeni kirjan takakannen ja tajusin, että se siitä. Joten kyllä, olen hyvin pettynyt tähän osaan. Mutta silti, minun on pakko sanoa siitä myös jotain myönteistä (koska kyllä, myönteisiäkin asioita oli havaittavissa). Ensinnäkin, tässä viimeisessä osassa kerronta ja kuvailu tuntui olevan enemmän hallussa kuin kahdessa edellisessä. Tai sitten tässä osassa ei vain ollut muuten mitään kerrottavaa niin oli pakko hieman kuvailla kaikenlaista. Ja siis, kyllähän tämän osan luki ihan vaivatta loppuun asti, ei se sentään liian tylsä ollut. Olen kuitenkin tyytyväinen, että se on nyt ohi ja saan siirtyä seuraaviin kirjoihin. Ehkä vielä joskus palaan tämän sarjan pariin. Ja ehkä silloin näen sen uudessa valossa ja totean sen olevan huippuluokkaa.
Arvosana: **
Muut sarjassa ilmestyneetS.E.C.R.E.T. Kuuma liekkiS.E.C.R.E.T. Polttava peli

8. syyskuuta 2016

Rick Riordan: Kesän miekka

Kuvahaun tulos haulle magnus chase kesän miekka
Nimi: Kesän miekka (The Sword of Summer)
Kirjailija: Rick Riordan
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Magnus Chase #1
Sivumäärä: 486
ISBN: 978-951-1-29831-1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Luettu: 9/16

Äitinsä kuoleman jälkeen Magnus Chase on asunut yksin Bostonin kaduilla ja pysytellyt hengissä nokkeluutensa avulla. Magnuksen 16-vuotispäivänä eno, jota hän ei ole nähnyt sitten lapsuuden, löytää hänet ja kertoo uskomattoman uutisen: Magnus on muinaisen viikinkijumalan poika, ja hänen on etsittävä isänsä kadonnut miekka estääkseen maailmanlopun taistelun, ragnarökin, alkamisen.
     Ennen kuolemaansa äiti varoitti Magnusta pysymään kaukana enostaan. Mutta ennen kuin Magnus ehtii miettiä asiaa, hän joutuu Kesän miekkaa etsivät tulijättiläisen hyökkäyksen kohteeksi. Hänen on tehtävä kohtalokas valinta: pelastaako oma henkensä vai satoja viattomia. Joskus ainoa tapa aloittaa uusi elämä on kuolla...

Kirjailijan muut teokset: Percy Jackson -sarja (Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota), Olympoksen sankarit -sarja (Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri), Kanen aikakirjat -sarja (Punainen labyrintti, Liekehtivä valtaistuin, Pedon varjo)
Arvostelu: Siitä on paljon aikaa (pari vuotta) kun viimeksi luin Riordanin kirjallisuutta, mutta minun onneksi hän on edelleen yhtä hyvä kirjoittamaan kuin silloinkin. Tarina etenee omalla painollaan ja kuvailua mahtuu mukaan vaikka kuinka paljon, mutta silti ei liikaa. Kirjaa lukiessa sai nauraa ja itkeä. Lukemista oli vain pakko jatkaa, sillä epätieto seuraavan sivun tapahtumista oli kauheaa.
     Minun on kuitenkin pakko myöntää, että olin myös hieman pettynyt tähän kirjaan. Se oli vain ihan liian verrattavissa Percy Jackson -sarjan ensimmäiseen osaan. Tuntui kuin Riordanin ensimmäinen kirja olisi kirjoitettu uudelleen, jumalat ja hahmojen nimet vain oli erit. Molemmissa kirjoissa poika menettää äitinsä hirviölle. Poikaa pitää silmällä hahmo, joka näyttää ihmiseltä ja on hänen ystävä. Molemmissa kirjoissa lumovoima estää "normaaleja kuolevaisia" näkemästä taikaesineitä. Päähenkilö on kaikkien mielestä idiootti joka ei osaa yhtään mitään ja hänen tarvitsee joka hetki todistella itseään. Itseäni nämä (ja monet muut) yhtäläisyydet ärsyttivät suunnattomasti, mikä hieman häiritsi tätä lukukokemusta. Mutta jos tämä kirja olisi ollut ensimmäinen minkä luen, niin mitään ongelmia ei tietenkään olisi ollut.

     ""Voisitko tehdä lumotempun ja muuttua pienemmäksi?" kysyin. "Mieluummin ei vitjaksi, koska enää ei eletä 1990-luvulla."
     Miekka ei vastannut (hei haloo), mutta kuvittelin sen hyrisevän kysyvällä taajuudella ja tiedustelevan: Muuttua esimerkiksi miksi?
     "En tiedä. Taskukokoiseksi ja viattomaksi.Vaikka kynäksi."
     Miekka sykki melkein kuin olisi nauranut. Kuvittelin sen sanovan: Kynämiekka! Onko mitään tyhmempää kuultu?
     "Onko sinulla parempi ehdotus?" kysyin.
     Miekka kutistui kädessäni ja suli kultaketjukssa riippuvaksi pieneksi, valkoiseksi riimukiveksi. Siinä oli musta symboli.
     "Freyrin riimu", sanoin. "Minulla ei ole tapana pitää koruja mutta olkoon."" s. 242-243

     Jos minun pitäisi lyhyesti kuvailla kirjan tapahtumia, niin sanoisin jota kuinkin näin: Pojan äiti kuolee susien syödessä hänet ja polttaessa lopuksi koko asunnon mustaksi kasaksi. Poika elää kaksi vuotta kodittomana siltojen alla ja tutustuu falafe-ravintolan pitäjään keneltä saa ruokaa aina silloin tällöin. Hän tutustuu myös kahteen muuhun kodittomaan, Blitziin ja Hearthiin. Myöhemmin selviää, että toinen heisät on kääpiö ja toinen on haltija ja oikeasti he eivät ole kodittomia, vaan heidän tehtävänä on ollut suojella Magnusta viimeiset kaksi vuotta. Eräänä päivänä Magnuksen hullu eno vie hänet sillalle, missä tapahtuu suuri räjähdys ja Magnus kuolee, hänen isän miekka tulijättiläisen selkään tungettuna. Kuoltuaan hän pääsee Valhallaan valkyria Samin toimesta. Harmi vain, että Valhallan muut jäsenet eivät ole tyytyväisiä hänen saapumiseen, jotenka Magnus päättää lähteä Valhallasta livohkaan. Monien sattumusten kautta he (Magnus, Sam, haltija, kääpiö ja Valhallasta heidän perään lähteneet takaa-ajajat) päätyvät Fernis-suden saarelle. Saaren tapahtumien kautta raknarök joko saa alkunsa tai siirtyy hieman kauemmas tulevaisuuteen.
     Eikä saa tietenkään unohtaa puhuvaa miekkaa! Mikä mielestäni menee jo hieman yli. Puhuvat eläimet vielä ymmärrän ja hyväksyn, mutta kun miekat alkaa puhua ja toimia itsenäisesti niin... Mutta en halua tuomita tätä kirjaa ja alkavaa sarjaa ihan kokonaan, joten jään innolla odottamaan toista osaa ja toivon sen olevan parempi kuin tämä ensimmäinen.
Arvosana: ***½