9. toukokuuta 2014

Kirja: Ennen päivänlaskua ei voi


Kirja: Ennen päivänlaskua ei voi
Kirjailija: Johanna Sinisalo
Gengre: scifi
Sivumäärä: 268
Julkaisuvuosi: 2000
ISBN: 951-31-1886-X

     Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotitalonsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää saman tien haluavansa omakseen. Hetkeäkään epäröimättä hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.
     Hänen ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa luokseen, joutuu hän pian toteamaan jäänseensa itse vangiksi. Eikä hän tiedä elävänsä hetkeä, jolloin alistettu luonto on juuri iskemäisillään takaisin.

Arviointi: Yritin ajatella kirjan aloittaessani, että tämä on vain yksi kirja muiden joukossa. Tosiasiassa tämä oli kuitenkin kirja, joka minun piti lukea koulua varten, mikä alensi innokkuuttani lukea tätä kokonaan. "Pakkolukeminen" ei vain ole se minun juttu. Kuitenkin, sain tämän luettua. Ilman sen suurempaa veren vuodatusta. Ja nyt kun olen saanut kirjan suljettua viimeisen kerran, olen oikeastaan melko tyytyväinen siitä tosiasiasta, että minut on "pakotettu" lukemaan tämä teos. En olisi itse todellakaan valinnut tätä kirjahyllystä ja alkanut lukemaan. Enkä tule lukemaan tätä enää toista kertaa, vaikka niin monet muut kirjat saatankin lukea useammin. Enkä ole varma, että tulenko lukemaan enää Sinisalon kirjoja. Vain aika näyttää tuleeko niin tapahtumaan.
     Ennen kuin edes aloitin lukemaan kirjaa, kuulin kaikenlaisia asioita siitä. Niin mielipiteitä kuin juonipaljastuksiakin. Tosin, kaikki niistä juonipaljastuksista eivät osuneet aivan oikeaan. Omalta osaltaan kaikki kuulemani kuitenkin herätti kiinnostukseni kirjaa kohtaan, joten osittain olen kiitollinen kaikeasta mitä kuulin.
     En voi kuitenkaan kiistää sitä tosiasiaa, että kirja oli outo. Varsinkin sen juoni. Ja hahmot. Ja kaikki muukin. En ole ennen tätä kirjaa lukenut kirjaa, joka kerrottaisiin homon näkökulmasta. Ja elämästä ylipäätään. Enkä nyt tarkoita, että se olisi tässä kirjassa häirinnyt. Päinvastoin. Se toi oikeastaan yhden uuden puolen tähän kirjaan. Sillä oikeasti, jos tämä Mikael olisi ollut hetero ja hänen ystävät naisia, en usko, että kirja olisi ollut niinkään luettava kuin se oli.

"Se on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt.
Tiedän heti että haluan sen."

     Kirja on jaettu viiteen osaan, joista jokainen muodostaa oman pienen tarinan. Yhdessä ne luovat kokonaisuuden joka on henkeäsalpaavan jännittävä ja mielenkiintoinen. Tarinan keskelle Sinisalo on luonut erilaisista tietolähteistä kerättyjä näytteitä peikoista, mikä luo hyvin todentuntuisen tunnelman. Aivan kuin peikkoja olisi oikeasti olemassa. Aivan kuin Iltasanomissa olisi ollut uutistiedotteita peikkohavainnoista. Sinisalon luomien tekstikatkelmien väliin on kuitenkin laitettu myös otteita muista jo-olemassaolevista teoksista, kuten Tuntemattomasta Sotilaasta sekä Pessistä ja Illusiasta. Kaiken kaikkiaan Sinisalo on käyttänyt hyvin paljon intertekstuaalisuutta kirjassa (intertekstuaalisuus = viitteitä muista teksteistä).
     Kirjan hahmoista minun on pakko tuoda esiin aivan ihanan hellyttävä filippiiniläinen Palomita, joka asui Mikaelin kanssa samassa kerrostalossa muutamaa kerrosta alempana. Palomita oli ns. postimyyntivaimo. Hänen mies Pentti oli melko väkivaltainen mies, mutta silti oli ihanaa lukea miten Palomita kapinoi puolet itseään suurempaa miestä vastaan. Hänessä vain oli sisua ja tarmoa, mitä voi vain ihailla.

"Olen oppinut aina katsomaan ovisilmästä. Pentti ei halua että avaan ovea kenellekään paitsi niille joille hän on käskenyt avata. Ovisilmä on kaivo jossa asuu pieniä mutkalla olevia ihmisiä. Monta kertaa päivässä nousen jakkaralle ja katson rappuun. Ihmisiä menee siellä harvoin, ja aina kun näkee jonkun se on palkinto."

     Oudon tästä kirjasta teki se, että alussa Mikael löytää pihalta peikon ja päättää, että hei taidanpa viedä tuon villieläimen kotiini ja alkaa hoitaa sitä. Koko kirjan ajan hän hoitaa pientä "lemmikkiään" ja yrittää keksiä mitä tämä otus syö ja etsii tästä tietoa vaikka minkälaisista tietolähteistä. Siinä sivussa kerrotaan hieman Mikaeliin ihastuneiden/rakastuneiden ihmisten ajatuksista Mikaeliin ja tämän muuttuneeseen käytökseen liittyen. No sitten kun päästään loppuun, yksi näistä ihastuneista miesparoistaa päättää yllättää Mikaelin menemällä tämän kotiin ja kappas, löytää pikkuisen söpön mustan peikon odottamasta ikkunalaudalta (tai missä ikinä se sitten olikin). Sen jälkeen tapahtuu kaikenlaista, mitä en ala kirjoittamaan ja kun Mikael tulee kotiin hän näkee järkyttävän näyn ja päättää paeta paikalta peikko mukanaan.
     Koko tämä juonikehitys oli outo. Ja loppu oli vielä oudompi. Sen lisäksi olisin voinut jättää aivan hyvin lukematta kohdan, jossa Mikael laukesi peikkonsa päälle. Eikä tilanteessa olisi ollut mitään outoa (paitsi se, että jätkä fantasioi peikosta), jos laukeamiselle olisi ollut joku selkeä selitys! Ja koska en nyt osaa selittää tätä, niin kirjaanpa kyseisen kohdan tähän loppuun. Eli: Jos et halua lukea hetki sitten kuvailtua kohtausta, älä lue seuraavaa katkelmaa!

"Hymähdän. Ovi narahtaa ja Pessi tulee ulos kylpyhuoneesta raukean ja tyytyväisen näköisenä, pieni punainen kieli lipoo suun ympärystä kuin tulenliekki. Se pongahtaa suoraan syliini sohvalle, ja kietaisee itsensä kerälle polvieni väliin. Katajanmarjojen tuoksu leviää huumaavana sieraimiini ja Pessin lämmin, metsästyksen kiihkosta hehkuva paino reisilläni on kestämätön. Pessi puhdistaa laiskasti suupieliään verestä, ja tuskin tiedän mitä teen kun vedän sitä vielä vähän itseäni kohti, aivan vähän ja varovasti vain, ja samalla hetkellä kun sen kuuma selkä koskettaa vatsaani minä purkaudun kuin tulivuori."
Arvosana: **

5. toukokuuta 2014

Vastaus haasteeseen

Yksitoista asiaa minusta:

1. Rakastan lunta, mutta myös kesän lämpöä.
2. Ystävät ja perhe ovat minulle ylitärkeitä.
3. Lukeminen on minulle elämäntapa.
4. Voin syödä hyvää ruokaa, vaikka ei olisikaan nälkä.
5. Äitini tekemä kaalilaatikko on jotain, jonka vuoksi tekisin mitä vain.
6. Huoneeni näyttää aina siltä, kuin siellä olisi juuri räjähtänyt pommi.
7. Olen lukion toisella enkä vieläkään tiedä minne haluaisin hakea vuoden päästä.
8. Popcornit ovat minulle samalla tavalla lohturuokaa, kuin muille naisille on suklaa.
9. Minua ei kiinnosta näytänkö kovin hyvältä vaatteissani, kunhan itselläni on mahd. mukava olla.
10. Tietokoneeni muisti on melkein puolillaan erilaisia kirjoittamia novelleja/romaanin pätkiä.
11. Haluaisin lähteä tulevina vuosina vaihtoon ulkomaille.

Vastaukset saamiini kysymyksiin:

Minkä ominaisuutesi tai luonteenpiirteesi olisit valmis antamaan pois?
Epämääräinen laiskuus joka löytää aina välillä tiensä luokseni.

Lempilelusi lapsena?
Minulla ei ollut varsinaista lempilelua. Kaikki kävi.

Oletko pitänyt päiväkirjaa?
Pidän aina välillä edelleen.

Minkä taidon haluaisit oppia?
Hmm, jonkin soittimen soitto. Esimerkiksi kitara tai piano.

Mihin jo hankittuun taitoosi voisit sen vaihtaa?
Asioiden lykkäys (jos sitä voi nyt taidoksi sanoa).

Väri, josta et pidä? 
Myrkynvihreä

Eilisen päivän kohokohta?
Partiomarssi raekuurossa.

Upea, ihana tai unohtumaton makumuisto?
Nyt ei kyllä tule mitään mieleen.

Muistatko uniasi? Kerro jotain hulluimmasta unestasi, jonka muistat.
No hulluja unia on vaikka kuinka monta, mutta ehkä sellaiset joissa olen julkkisten kanssa tekemisissä, ovat oudoimpia. En nyt tosin ala menemään sen tarkempiin yksityiskohtiin ;D

Mikä on lempilukupaikkasi?
Sängyssä peiton alla tai jossain muussa lämpimässä paikassa.

Minkä kirjan haluaisit hyllyysi?
Oi voi, niitä on niin monta, koska en oikeastaan omista yhtään kirjaa tällä hetkellä.


Haastan mukaan seuraavat blogit:

En ole sata prosenttisen varma onko kaikillä alle 200 lukijaa, mutta ainakin niitä on yksitoista :)

Haasteen ohjeet ovat tässä:
  1. Jokaisen haastajan pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
  2. Pitää vastata saamiinsa 11 kysymykseen.
  3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
  4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
  5. Postauksessa tulee kertoa, ketkä on haastettu.
  6. Ei takaisin haastamista.

Ja kysymykseni haastetuille ovat seuraavat:
1. Jos saisit päättää, haluaisitko olla tyttö vai poika?
2. Haluaisitko muuttaa ulkomaille? Jos haluaisit, niin minne? Miksi?
3. Kuka on lempikirjailijasi?
4. Mikä on lempiherkkusi?
5. Mikä on suomenkielen kaunein sana?
6. Jos olisit eläin, mikä olisit? Miksi?
7. Lempi vuodenaikasi?
8. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?
9. Kuinka paljon kierrätät?
10. Mikä on lempivärisi?
11. Käytkö paljon festareilla?

Elokuva: Kirjavaras (2014)




Elokuva: Kirjavaras (The Book Thief)

Suomen ensi-ilta: 4.4.2014
Ohjaaja: Brian Percival
Gengre: draama

Pääosissa: Geoffrey Rush, Emily Watson, Sophie Nelisse, Nico Liersch, Ben Schnetzer
Ikäraja: 12
Kesto: 130min


Kirjavaras kertoo nuoresta ja rohkeasta Liesel-tytöstä, joka lähetetään asumaan sijaisperheeseen Saksassa vellovan toisen maailmansodan vuoksi. Tyttö oppii lukemaan perheen rohkaisemana ja heidän kotinsa portaiden alla asuvan juutalaisen Maxin tukemana. Lieselle ja Maxille sanojen ja mielikuvituksen antamasta voimasta tulee pakotie sodan varjostamassa ajassa. Tämä elämänmyönteinen ja sympaattinen elokuva on tarina selviytymisestä ja ihmisen sinnikkyydestä.


Arviointi: Toinen maailmansota ja Hitler ovat jotain sellaista, joille on aina paikka omassa maailmankatsomuksessani. En tiedä miksi, mutta jotenkin kaikki tieto mikä aiheeseen liittyy, on aina saanut mielenkiintoni heräämään. Eikä tämä elokuva ollut lainkaan poikkus sääntöön. En tosin ole mikään kovin suuri fani katsomaan värielokuvia sodista. Varsinkaan, kun joistain kohtauksista mieleeni tulee Walt Disneyn elokuvat (esimerkiksi kohtaus josta yllä oleva kuva on). Ne vain eivät ole hyvä yhdistelmä.

     Oli jotenkin niin herttaista katsella nuoren Lieselin kasvua. Aivan niin kuin muidenkin hahmojen. Lieselissä vain oli jotain sellaista, joka sai herkistymään ja ymmärtämään. Siinä tytössä vain oli jotain niin lumoavaa. 
     Elokuva oli kasvutarina, jonka voi melko hyvin yleistää jokaiseen toisen maailmansodan kokeneeseen henkilöön. Eläminen pelossa ja etsimässä rakkautta ja kunnioitusta. Halu säilyttää ne asiat, jotka ovat osa omaa intohimoa ja identiteettiä. Nykyään ihmisten ei tarvitse ajatella näitä asioita, sillä meille kaikki on niin itsestään selvää.
Arvosana: ****

Elokuva: Muutoksii (2014)






Elokuva: Muutoksii

Suomen ensi-ilta: 4.4.2014
Ohjaaja: Sami Laitinen
Gengre: draama, kotimainen

Pääosissa: Tiitus Rantala, Sami Hussein, Milana Novokmet, Nuutti Konttinen, Amanda Löfman
Ikäraja: 12
Kesto: 90min


Muutoksii on elokuva kahden pojan ystävyydestä ja siitä, kuinka yllättävä onnettomuus on vähällä pilata kaiken. Ystävyydenkin.

Muutoksii kertoo Antista ja Muhiksesta, kahdesta 12 v. herttoniemeläiskundista. Spurgu hyökkää poikien kimppuun. Pojat tönäisevät äijän kalliolta alas ja vannovat;
Tästä ei kerrota kellekkään, mutsin nimeen, ikinä, kuolemaan saakka...


Muutoksii kertoo ystävyydestä, suvaitsevaisuudesta ja rohkeudesta noudattaa omaa sisäistä ääntään.

Arviointi: Öm, joo. Täytyy kyllä sanoa, että tämä jos joku, on sekava elokuva. Kyllä, idea oli hyvä ja järkevä ja kaikkea positiivista. Ei, toteutus ei toiminut ja kaikki tuntui jäävän kesken. Ainakin itse elokuva loppui niin oudosti keskelle peltoa, että kaikki teatterissa olleet jäivät katsomaan lopputekstejä suut auki.
     Kuten sanoin, idea elokuvan takana oli järkevä. Ja kyllä elokuva oli saatu toteutettua hyvin puhuttavalla tavalla. Kuitenkin, elokuvan jälkeen jäi niin monta kysymystä ilmaan, että ei niitä kaikkia voinut edes enää muistaa. Lista oli loputon. Mitä kalliolta pudonneelle spurgulle lopulta kävi? Jäivätkö Antti ja Muhis kiinni tapahtuneesta? Mitä tapahtui Muhiksen veljelle ja serkuille ja muille? 
     Ainoa hyvä asia tässä elokuvassa oli oikeasti se, että elokuva oli ainakin jollain tasolla puhutteleva. Ja ainakin se on ajankohtainen. Mutta en usko, että se oikein riittää...
Arvosana: **

Elokuva: Divergent (2014)


Elokuva: Outolintu (Divergent)

Suomen ensi-ilta: 9.4.2014
Ohjaaja: Neil Burger
Gengre: toiminta, seikkailu, romantiikka, sci-fi

Pääosissa: Shailene Woodley, Kate Winslet, Theo James, Ashley Judd, Ray Stevenson, Jai Courtney
Ikäraja: 12
Kesto: 140min


Tris ei ole peloissaan. Hän on kauhuissaan.

Sata vuotta sitten kansakunnan perustajat loivat järjestelmän rauhan takaamiseksi. Ihmiset on jaettu ominaisuuksiensa perusteella viiteen eri ryhmään: Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Rehteihin, Teräviin ja Sopuisiin. Jokainen testataan, jotta jokainen löytää oman paikkansa. Testin avulla tiedetään kuka kukin on ja mihin osastoon jokainen kuuluu. Loppuelämää koskeva päätös ryhmästä saattaa merkitä hyvästejä omalle perheelle ja ystäville.


Trisillä on edessään testit ja lopullinen päätös. Trisin testien tulokset osoittautuvat yllättäen epäselviksi ja hän saa kuulla, että erilaisuus on erittäin vaarallista. Häntä varoitetaan, ettei hän tule löytämään omaa ryhmää missä elää… Yksi päätös voi muuttaa elämän.

Arviointi: Olen sitten niin ihastunut ja rakastunut tällaisiin toimintaelokuviin. Ja sen vuoksi en keksi oikein mitään huonoa sanottavaa tästä elokuvasta. Enkä oikeastaan mitään hyvääkään. En ole ehtinyt vielä lukemaan tätä kirjaa mihin elokuva perustuu, mutta niin on kuitenkin tarkoitus tapahtua ennen kuin tästä elokuvasta ilmestyy toinen osa. 

     Tämä elokuva on täynnä toimintaa ja asiat etenevät huimaa vauhtia. Tosin joskus en ollut aivan varma, että onko meineillä oleva kohtaus jostain unesta vai mistä. Niissä kohtia juoni siis vähän tuntui katkeilevan, mutta en antanut näiden pikkuvikojen paljoa haitata elokuvakokemustani.
     Näyttelijät oli valittu hyvin, vaikka täytyykin myöntää että naispääosan näyttelijä ei todellakaan kuulu omiin suosikkeihini. Tämän elokuvan myötä kuitenkin käsitykseni hänestä muuttui hieman parempaan suuntaan. Eli myös sen osalta tämä elokuva oli hyvä ja mielenkiintoinen ja onnistui monessa asiassa.
Arvosana: ****

Elokuva: Korso (2014)


Elokuva: Korso

Suomen ensi-ilta: 28.2.2014
Ohjaaja: Akseli Tuomivaara
Gengre: kotimainen, draama
Pääosissa: Mikko Neuvonen, Iiro Panula, Niko Vakkuri, Richmond Ghansah, Iida Lampela, Petri Manninen
Ikäraja: 12
Kesto: 91min

Korsolainen Markus (Mikko Neuvonen) haaveilee katukoristähteydestä New Yorkissa, vaikka todellisuudessa päivät kuluvat kavereiden kanssa pelaillen ja lähiössä lorvien. Tasainen arki saa käänteen, kun pikkusisko Heta (Iida Lampela) tuo yöksi kotiin uuden poikaystävänsä, kongolaistaustaisen Jojon (Richmond Ghansah). Itsetietoinen lukiolaispoika Jojo nauraa Markuksen unelmalle. Markus päättää hankkia matkarahat New Yorkiin ja pistää itsensä ja lopulta kaverinsakin likoon todistaakseen, että unelma on kaikkea muuta kuin typerä.


Arviointi: Hmm, täytyy sanoa, että ideahan tämän elokuvan taustalla oli hyvä. Todella hyvä. Toteutus ei kuitenkaan ollut aivan sellainen, kun kuvittelin sen trailerin perusteella olevan. Ja elokuvan jälkeen jäi vielä niin monia aukkoja ilman vastausta, että joutui oikein miettimään, mikä idea millään elokuvassa tapahtuneella asialla oli. Varsinkin elokuvan loppu oli hieman epäselvä.

     Itse ajattelen, että elokuvan ideana oli näyttää, että haaveita ja unelmia pitää olla ja niitä pitää tavoitella. Ja vaikka aina ei pääse aivan sinne asti minne haluaisi päästä, ei saa lopettaa yrittämistä. En tosin nyt tarkoita, että jokaisen täytyy toimia niin kuin Markus elokuvassa. Se on kuitenkin karu totuus, että mitään ei voi saada jos ei mitään tavoittele.
     Tämän lisäksi pidin siitä, miten elokuvaan oli saatu tuotua pieniä perheongelmia. Loppujen lopuksi ongelmat perheen sisällä eivät kuitenkaan haitanneet, vaan jokainen piti huolen toisistaan.
Arvosana: ***